I
ihme ja kumma
Vieras
Avasinpa tässä keskusteluviestin, jossa aloittaja kysyi neuvoja, ja kertoi omasta vähän solmuisesta tilanteestaan.
Parin asiallisen vastauksen jälkeen yksi ÄITI keksi antaa ohjeita ja jälkiviisauksia oman elämänsä pohjalta. Ja siitä ryöpsähti monisivuinen intos.
Siitä keksin aloittaa tämän aiheen.
Kun aina vaahdotaan siitä, miten kamalaa on lapsilla, joiden vanhemmat asuvat eri osoitteissa, miten pöyristyttävää on kun lapsella ei ole isää - ja että jotkut ihmiset tekevät näitä ISÄTTÖMIÄ LAPSIA.
Tämä on näitä legendaarisia juttuja, mutta tämän olen kuullut, leikö totta, voi ollakin.
Kun edesmennyt arkkiatri Arvo Ylppö toimi lastenlääkärinä ja oli lääkärinkierroksellaan, hoitajat pyysivät lääkäri katsomaan "tätä isätöntä lasta" Tai että "täällä on isätön lapsi". A. Ylppö huudahti, että kutsukaa heti lääketieteen edustajat paikalle; täällä on lääketieteellinen ihme: isätön lapsi.
Tarinan opetus on, että isätöntä lasta ei olekaan. Jokaisella lapsella on isä. Se, että isä asuu samassa osoiteessa kuin lapsi ja tämän lapsen äiti, ei takaa sitä että lapsella olisi LÄSNÄOLEVA VÄLITTÄVÄ ISÄ. Se, että lapsen biologiset vanhemmat asuvat ja elävät yhdessä ei takaa onnellista lapsuutta ja onnellista perhettä.
Eri osoitteessa asuva isä, mahdollisesti ns. uuden perheen perustanut isä, voi olla "parempi" isä lapselleen kuin naapurin ydinperheen poissaoleva isä.
Kaikkien erojen syynä ei ole kolmas osapuoli eli toinen nainen.
Kaikkien erojen syynä ei ole se, että mies lähtee ja hylkää
Kaikki etäisät eivät automaattisesti ole vastuuttomia tai luusereita.
Ja kaikki lähiäidit eivät automaattisesti ole lapsensa parasta ajattelevia.
On eroja, jotka nainen haluaa, nakkaa miehen lastensa isän ulos.
On lähiäitjeä, jotka ovat katkeria (itse haluamastaan erosta huolimatta) ja käyttävät lasta välikappaleena.
On lähiäitejä, joiden ei kuuluisi saada olla lastensa huoltajia mutta ovat, koska ovat naisia, äitjeä.
On etäisejä, jotka ovat vastuullisia, huolehtivat osuudestaan ja lapsistaan niin paljon kuin mahdollista etävanhempana on.
Nämä erot, lähi- ja etähuolajuudet ja yh-elämät eivät ole niin mustavalkoisia.Ne eivät myöskään ole vertailukelposia, samanlaisia: jokainen perhe, jokainen ihminen, lapsi ja aikuinen, jokainen tapaus on aivan erilainen !! ja vaikka vierestä seurataan yhden yh-perheen lasten "isättömyyttä", se ei tarkoita että toisessa yh-perheessä lapset kokisi olevansa isättömiä!!
Mutta mitäs sanotte siihen, että isänpäivän aikaan lapset tekevät koulussa isänpäiväkortit, mutta eivät tuo niitä isälle, koska ne pitäisi käyttää kotona, ja lasten lähiäiti kortit nähdessään nostaa metelin ja alkaa huutamaan ja haukkumaan lapsia, kortteja ja isää?
Entäs, kun lapsi tekee isälle lahjaa, äiti sanoo, että hän haluaa sen?!
Jos sitten naapuri kokee, ettei lapsella ole isää, jos lähiäiti kokee, ettei lapsen isä ole mitään (mutta elareiden on kyllä tultava ajallaan!) kenen on syy? - äidin itsensä !!!
:/
Parin asiallisen vastauksen jälkeen yksi ÄITI keksi antaa ohjeita ja jälkiviisauksia oman elämänsä pohjalta. Ja siitä ryöpsähti monisivuinen intos.
Siitä keksin aloittaa tämän aiheen.
Kun aina vaahdotaan siitä, miten kamalaa on lapsilla, joiden vanhemmat asuvat eri osoitteissa, miten pöyristyttävää on kun lapsella ei ole isää - ja että jotkut ihmiset tekevät näitä ISÄTTÖMIÄ LAPSIA.
Tämä on näitä legendaarisia juttuja, mutta tämän olen kuullut, leikö totta, voi ollakin.
Kun edesmennyt arkkiatri Arvo Ylppö toimi lastenlääkärinä ja oli lääkärinkierroksellaan, hoitajat pyysivät lääkäri katsomaan "tätä isätöntä lasta" Tai että "täällä on isätön lapsi". A. Ylppö huudahti, että kutsukaa heti lääketieteen edustajat paikalle; täällä on lääketieteellinen ihme: isätön lapsi.
Tarinan opetus on, että isätöntä lasta ei olekaan. Jokaisella lapsella on isä. Se, että isä asuu samassa osoiteessa kuin lapsi ja tämän lapsen äiti, ei takaa sitä että lapsella olisi LÄSNÄOLEVA VÄLITTÄVÄ ISÄ. Se, että lapsen biologiset vanhemmat asuvat ja elävät yhdessä ei takaa onnellista lapsuutta ja onnellista perhettä.
Eri osoitteessa asuva isä, mahdollisesti ns. uuden perheen perustanut isä, voi olla "parempi" isä lapselleen kuin naapurin ydinperheen poissaoleva isä.
Kaikkien erojen syynä ei ole kolmas osapuoli eli toinen nainen.
Kaikkien erojen syynä ei ole se, että mies lähtee ja hylkää
Kaikki etäisät eivät automaattisesti ole vastuuttomia tai luusereita.
Ja kaikki lähiäidit eivät automaattisesti ole lapsensa parasta ajattelevia.
On eroja, jotka nainen haluaa, nakkaa miehen lastensa isän ulos.
On lähiäitjeä, jotka ovat katkeria (itse haluamastaan erosta huolimatta) ja käyttävät lasta välikappaleena.
On lähiäitejä, joiden ei kuuluisi saada olla lastensa huoltajia mutta ovat, koska ovat naisia, äitjeä.
On etäisejä, jotka ovat vastuullisia, huolehtivat osuudestaan ja lapsistaan niin paljon kuin mahdollista etävanhempana on.
Nämä erot, lähi- ja etähuolajuudet ja yh-elämät eivät ole niin mustavalkoisia.Ne eivät myöskään ole vertailukelposia, samanlaisia: jokainen perhe, jokainen ihminen, lapsi ja aikuinen, jokainen tapaus on aivan erilainen !! ja vaikka vierestä seurataan yhden yh-perheen lasten "isättömyyttä", se ei tarkoita että toisessa yh-perheessä lapset kokisi olevansa isättömiä!!
Mutta mitäs sanotte siihen, että isänpäivän aikaan lapset tekevät koulussa isänpäiväkortit, mutta eivät tuo niitä isälle, koska ne pitäisi käyttää kotona, ja lasten lähiäiti kortit nähdessään nostaa metelin ja alkaa huutamaan ja haukkumaan lapsia, kortteja ja isää?
Entäs, kun lapsi tekee isälle lahjaa, äiti sanoo, että hän haluaa sen?!
Jos sitten naapuri kokee, ettei lapsella ole isää, jos lähiäiti kokee, ettei lapsen isä ole mitään (mutta elareiden on kyllä tultava ajallaan!) kenen on syy? - äidin itsensä !!!
:/
