Isien toiminnasta avioliitossa/oikeudet avioerotilanteissa

[wipsy]

Oon viime aikoina miettinyt tällaista asiaa kun luen tätä palstaa. Oman ja tuttavaperheiden elämää seuranneena, olen huomannut että koko arjenhoito kotitöineen ja lastenhoitoineen kuormittuu usein vain äidin harteille.

Isät eivät halua osallistua mihinkään, eivät kuljeta harrastuksiin, eivät ota lasten kavereita kotiin kun äiti ei ole siellä, eivät ruoki, leiki eivätkä pelaa (paitsi itse pleikkaria). Kauhee poru on jos lasta pitää viedä lääkäriin ja se on aina äidin tehtävä. Lahjat ja vaatteet hankkii äiti, isä on töissä tai harrastamassa ja äiti ottaa vastuun kaikesta. Isät nukkuu viikonloppusin pitkään, mut äidit nousee viikonloppuna aikaisin. Pykkää ja käy kaupassa. Äidit hoitaa neuvolakäynnit, kouluun ilmottautumiset, päiväkodista hakemisen ja vanhempain illat, ja hankkii lapsen vahdin kun isä ei ehdi edes vahtia lapsia.

Mutta kun se ero iskee, niin johan sanotaan et isä on aina isä, vaikka suomessa on paljon lapsia joille isät ovat melko vieraita otuksia. Silti isän pitäisi silloin saada lapset(lapsen tahdosta huolimatta) 50/50. Ja täällä on palsta täynnä niitä mammoja jotka henkeen ja vereen jeesustelevat kun isät ei saa tavata lapsiaan. Mut miksi ne haluaa ne vasta eron tullen, kysyn minä?

Toki löytyy ihania ja osallistuvia isiä, mutta kokemani ja lukemani perusteella, näitä on vain pieni osa. Ja edelleen tiedän (ja olen lukenut) paljon isiä, jotka eivät halua pitää lapsiinsa yhteyttä, vaikka lapset ja ex- puoliso sen mahdollistaisivat

 

[Vaimo-Rakas]

Outoa. Suurin osa tuntemistani miehistä jakavat lastenhoidon ja kodin vastuut vaimojensa kanssa tasaisesti. Omani mukaan lukien. Outoa tosiaan.

 

["V ieras"]

Eikö sitä sanota jotenkin niin, että kaiken arvon ymmärtää vasta silloin, kun sen menettää.

 

[Blue]

Muistakaas nyt aina että ne ovat kovaäänisempiä joilla on joku asia huonosti. Se jolla on kaikki hyvin ei katso tarpeelliseksi sitä kuuluttaa joka välissä (eikä se kauhean fiksua olekaan jossain ketjussa missä joku valittaa miehestä joka ei tee mitään).

Siitä johtuu vääristynyt kuva siitä että "kaikilla" on mies joka ei tee mitään.

Ja siitä, että suurimmalla osalla on kuitenkin hyvät miehet, johtuu se että suurin osa kommentoijista on sitä mieltä että on miehelläkin oikeudet.

Eli kannattaa aina vähän suodattaen lukea juttuja ja miettiä että mikä onkaan loppujen lopuksi se totuus miiden mielipiteiden takana.

 

["Ken guru"]

Nää on näitä asioita joissa ei ole ns. voittajaa, tai ne typerät nallekarkit ei tule koskaan menemään tasan.

Sama se on muissakin asioissa, harvoin saat kiitosta tai palkintoa kun olet rehkinyt kovasti, rehkimisiä kun ei saa laitettua tilille, että niistä sitten myöhemmin saisi korvauksen.

Ero tapauksissa on kuitenkin yleensä lapsen etu että kumpikin vanhempi saa olla yhtälailla vanhempi lapselle, huolimatta siitä mikä tilanne on töiden jakamisen suhteen ennen ollut.

Ehkä naisten ei kannattaisi alun perinkään suostua siihen että tekevät kaikki yksin...

 

["Sara"]

Olen tehnyt täysin saman huomion kuin sinä. 99%:ssa perheistä se menee juuri noin. Äiti on päävastuussa kaikesta ja isä korkeintaan auttelee joissakin pikkujutuissa.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että kannattaisi erota herkemmin, jotta ne miehetkin ymmärtäisivät osallistua lapsistaan huolehtimiseen, koska yleensä hoksaavat tehdä sen vasta eron jälkeen. Ikävä kyllä siinä tapauksessa ei enää ole yhtenäistä perhettä, eikä uusperhekuviot ole yleensä yhtään sen helpompia.

 

[wipsy]

Mutta miettii mitkä on vaihtoehdot, jos miestä ei todellakaan kiinnosta ne lapset ja arki? No ero, ja ei kaikki äidit halua erota koska silloin pitäisi luopua omista lapsista. Eikä mun mielipiteeni perustu vain tähän palstaan, mut olen nähnyt tilanteita että lapset ei oikein edes tunne isää, ja tämä sama välinpitämättömyys jatkuu eron jälkeen, eli lapset ovat aika lailla yksin tai jonkun muun hoidossa siellä isällä. Mietin vaan että ajatellaanko kuitenkin eniten isän etua, vai lasten? Usein näissä tilanteissa pienen lapsen on pakko mennä isälle, mutta riittävän vanhana lopettavat tapaamisen kun ei ole pakko, minusta se kertoo jostain!

 

[Phoebsi]

Outoa. Suurin osa tuntemistani miehistä jakavat lastenhoidon ja kodin vastuut vaimojensa kanssa tasaisesti. Omani mukaan lukien. Outoa tosiaan.

Ihan samaa meinasin kirjoittaa. Viikonloppuisin täällä on leikkipuistossa isien kokous, äidit on ties missä

 

[ruuttis]

aappee tuntee outoa porukkaa, kyllä useimmat isät osallistuu ja heti paljon lasten arkeen

 

[sfghj]

Nämä isät, jotka eivät laita tikkua ristiin, luonnollisestikin eroavat enemmän. Kuka nyt haluaisi erota hyvästä osallistuvasta puolisosta. Tyhmyydessään he ovat myös äänekkäimpiä huutamaan, etteivät näe lapsia tarpeeksi vaikka ovat jo kotona asuessaan tehneet itsestään tarpeettoman.

 

["vieras."]

Täällä juuri noin miten ap kirjoittaa.

 

[pokkura]

Näinhän se on, että arjen pyörittäminen on kyllä pääasiassa naisten vastuulla. Näin meillä ja kaikissa sukulais- ja tuttavaperheissä. Eivät nämä isät silti huonoja ole, osallistuvat kyllä, mutta selvästi vähemmän. Isä on silti usein lapsille tärkeä, mutta kyllähän lapsikin sen ymmärtää kuka häntä pääasiassa hoitaa ja huoltaa. Näin lapset kiinnittyvätkin enemmän äitiin. Yleensä isät kai tajuavat (?) tämän myös erotessa, koska lapsethan jäävät pääosin äideille.

 

["PÖH"]

Mun työ -ja ystäväpiirissäni on reilusti tällaisia 30-45 -vuotiaita pienten lasten vanhempia enkä tiedä, nyt oikein mietin kaikki läpi, yhtäkään perhettä, missä isällä ei olisi suurta vastuuta lapsistaan. Töissä meillä on näitä eronneita, yhteishuoltajuudesta huolta pitäviä isiä sekä varattuja, jotka ovat lasten kanssa kotona, kun ovat kipeitä, käyvät vanheimpainilloissa ja vievät harrastuksiin ja hammaslääkäreihin yms. Ystävieni miehet ja miespuoliset ystäväni ovat kotona aivan täysin yhtä vastuussa lapsistaan kuin äidit. Oma mieheni on jopa enemmän vastuussa/hoitaa enemmän lastamme kuin minä tällä hetkellä.

Tiedän toki, että on olemassa varmaan paljonkin vastuuttomia isiä (sekä äitejäkin), mutta miksei isät voisi saada eron tullen tätä vastuuta sitten enemmän, jos haluavat? Onko kyse äidin kateudesta ja katkeruudesta, kun "et sä ennenkään ole lapsen kanssa viihtynyt". PItää ajatella lasta! Miten jotkut sen aina unohtaa. Lapsen paras on se, että hän luo hyvän ja läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa. Jos suhde kehittyy vasta eron jälkeen, niin sitten niin. Parempi se on huomattavasti kuin se, että äiti viimeiseen asti yrittää pitää lapsen ja isän etäisinä.

 

[jlök]

Lapsi voi oppia huonoja tapoja siltä luuserilta.

 

[astrolabe]

Siittäjä ja isä ei aina ole sama henkilö.

 

[Yksi vaan]

Ihan samaa meinasin kirjoittaa. Viikonloppuisin täällä on leikkipuistossa isien kokous, äidit on ties missä

Höpsis! Juuri tuo isien puistossaolo todistaa siitä, minkä itse kukin sydämessään tietää: isät osallistuvat kotona noin yleisesti ja keskimäärin selvästi vähemmän kuin äidit - sehän on nyt aivan selväa asia! Mieheni on aika ajoin paljon lasten kanssa puistossa ja tämä johtuu juuri siitä, että minä kannan täällä kotona pitkälti yksin vastuun lapsista ja kodista. Tuntuisi todella höpsöltä jos vielä puistoilut olisivat yksin vastuullani.

Äidit siis lähettävät isiä puistoon lasten kanssa, koska ne eivät muutoin tee juuri mitään.

Mikäli miehet osallistuisivat yhtä lailla, niin takuuvarmasti erotilanteissa menisivät lasten huoltajuudet toisella tapaa. Miehet todellakin pitäisivät puolensa, koska heillä olisi yhtäläinen syy pitää puolensa kuin äideillä. Eivät miehet ole avuttomia - täytyy muistaa, että naisten oikeudet erinäisissä asioissa ovat vallan tuore asia ja miehet ovat pitäneet tiukasti valtaa Suomessakin ihan viime vuosikymmeniin saakka.

 

[Phoebsi]

Höpsis! Juuri tuo isien puistossaolo todistaa siitä, minkä itse kukin sydämessään tietää: isät osallistuvat kotona noin yleisesti ja keskimäärin selvästi vähemmän kuin äidit - sehän on nyt aivan selväa asia! Mieheni on aika ajoin paljon lasten kanssa puistossa ja tämä johtuu juuri siitä, että minä kannan täällä kotona pitkälti yksin vastuun lapsista ja kodista. Tuntuisi todella höpsöltä jos vielä puistoilut olisivat yksin vastuullani.

Äidit siis lähettävät isiä puistoon lasten kanssa, koska ne eivät muutoin tee juuri mitään.

Mikäli miehet osallistuisivat yhtä lailla, niin takuuvarmasti erotilanteissa menisivät lasten huoltajuudet toisella tapaa. Miehet todellakin pitäisivät puolensa, koska heillä olisi yhtäläinen syy pitää puolensa kuin äideillä. Eivät miehet ole avuttomia - täytyy muistaa, että naisten oikeudet erinäisissä asioissa ovat vallan tuore asia ja miehet ovat pitäneet tiukasti valtaa Suomessakin ihan viime vuosikymmeniin saakka.

Anteeksi nyt vain, mutta tiedän PALJON sellaisia miehiä, jotka osallistuvat kodinhoitoon paljon. Vai etkö laske kodinhoidoksi muita, kuin ns. perinteisiä naisten töitä? Meidän ystäväperheiden ja tuttujen perheiden isät vie harrastuksiin, tekee kotitöitä, käyt töissä, harrastaa itse, on lasten kanssa, osaavat laittaa ruokaa ja laittavatkin, laittavat lapset nukkumaan, lähettävät kouluun, vievät päiväkotiin.... ja niin edelleen.

Ja nekin kaksi eronnutta pariskuntaa hoitavat huoltajuudet puoliksi.

Ja tuo puistokommentti tarkoitti myös sitä, että minun mieheni on lasten kanssa lauantaiaamuna puistossa koska minulla on menoja, ja että näkee siellä niitä samoja isiä, jotka antavat äitien nukkua pidempään.

Ehkä tämä on ihan kaveriporukkakohtainen juttu. Ap tuntee paskojen miesten vaimoja, minä en.

 

[adw]

Outoa. Suurin osa tuntemistani miehistä jakavat lastenhoidon ja kodin vastuut vaimojensa kanssa tasaisesti. Omani mukaan lukien. Outoa tosiaan.

Sama homma omassa perheessäni sekä lähi- ja tuttavapiirissämme.

 

[kääää]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka odottavat mitalia jokaisesta viemästään roskapussistakin.

 

["hohhoijaa"]

Tunnen kyllä suhteellisesti enemmän paskoja vaimoja kuin paskoja miehiä mutta tätä palstaa lukiessa saa kuvan että naiset ja etenkin äidit ovat virheettömiä mutta miehet ja etenkin isät aina itsekkäitä paskoja.

Tuntemieni pariskuntien vaimoissa on osaamattomia äitejä, pihtareita, nalkuttajia, kontrollifriikkejä, heikkoitsetuntoisia, paino-ongelmaisia, syyllistäjiä, uusfeministejä, vähä-älyisiä, bimboja, tuhlareita, ym. ja usein kaikkea tai useampia edellisestä samassa paketissa. Ja kaikki naimisissa hyvien, lapsistaan ja perheestään huolehtivien miesten kanssa. Naisia joiden ainoa parisuhteeseen tuoma positiivinen asia on pillu jonka voimalla on saatu mies nalkkiin ja itselle se pakollinen perhe rakennettua.

Mutta tällä palstallahan nainen on aina se sädekehä päällä kaikesta huolehtiva ja kaiken hallitseva marttyyri jossa ei ikinä ole mitään vikaa vaan joutuu kärsimään ja sietämään paskaa miestä. Ja joka päivä kerta toisensa jälkeen täällä aloitetaan miestenmollaus- ja selkäänpuukotusketjuja joissa naiset pääsevät pätemään ja haukkumaan lyttyyn joko omat tai muiden miehet. Näin tällä palstalla. Aina.

 

[wipsy]

se voi olla että tunnen paskojen miesten vaimoja! Toi lapsen etu on mielenkiintoinen asia, onko se lapsen etu että erossa vaaditaan 50/50 asumista vaikka aiemmin ei ole tippaakaan kiinnostanut. Eli yhtäkkiä 1v tempastaan joka toinen viikko paikkaan missä mies ei ole ikinä vaihtanut vaippaa. Mä koen taas että jos mies haluaa parantaa rooliaan isänä, sen voi tehdä pikkuhiljaa lapsen ehdoilla ja sitten toivoa/vaatia lisää, jos homma sujuu. Vai onko teistä ok että lapset lojuu hoitamatta isällä vain siksi että lapsen oikeus on olla siellä 50% ajasta. Kyllä se voi oudoksestaan olla sydäntärepivää lapselle joka ei juuri isäänsä tunne tai kontakti on ollut vallan huono.

Ymmärrän kyllä tuon puoliksi jaon jos isä tosiaan on ollut mukana lasten elämässä, mut en tiedä miksi minulla on niin paljon tuttuja ja puolituttuja joilla erossa isejä ei kyllä kiinnosta ja koko ajan vähemmän, mitä enemmän aikaa kuluu. Eikä aina ole kyllä kiinni estävästä äidistä. Olisi kiva tietää että pohjautuuko tämä isien osallistuvuus/osallistumattomuus, jotenkin paikkakuntakohtaisesti?? Sen olen huomannut että mitä vanhemmaksi miehet tulee, sitä enemmän niitä tuntuu lapset kiinnostavan.

 

[Phoebsi]

Minun mieheni sai esikoisensa samanikäisenä kuin minä, eli 26-vuotiaana. Hän oli raskauden alusta asti kiinnostunut minun ja lapsen voinnista, oli mukana neuvolassa jos töistään pääsi, piti itsestäänselvyytenä synnytykseen osallistumista ja toimi siellä loistavasti. Hän on alusta asti hoitanut vauvojamme, ollut heidän kanssa yksin kun minä olen ollut vaikka kaverin kanssa syömässä. On ollut vauvan kanssa itse kylässä ja niin edelleen.

Nyt hän vie heitä ulos, leikkii sisällä, tekee ruokaa, osallistuu päätöksiin ja mitä nyt kaikkea keksinkään tähän hätään, mikä liittyy lapsiperheen elämään. Miehen oma isä oli ja on osallistuva isä, ja minun isäni myös. Eli minullakin se malli oli, että mies osallistuu, tekee ruokaa, hoitaa lapsia....

Ehkä se on sukukohtaista?

 

[ruuttis]

...Ehkä se on sukukohtaista?

varmaan siinä joku korrelaatio on mutta tuskin 100%

esim. mun isä ei osallistunu lasten arkeen lähellekkään niin paljon kuin minä tai veljet omiemme

 

[Phoebsi]

varmaan siinä joku korrelaatio on mutta tuskin 100%

esim. mun isä ei osallistunu lasten arkeen lähellekkään niin paljon kuin minä tai veljet omiemme

Mietin tässä oman isän sukua, niin onhan siellä ne miehet vähän ... öh, vanhanaikaisia, mutta hyviä isiä. Ja äidin siskon mies yhdessä minun isän kanssa olivat kyllä ihan mahtavia meitä lapsia kohtaan.

Ehkä sitten sitä valitsee seuransa sen mukaan, että ihmiset on samanlaisia? Ja siksi en tunne yhtään huonoa isää. Enkä kyllä huonoa äitiäkään, mutta ne ketkä jossain kerhossa tai leikkipuistossa avautuivat miehistään, eivät kyllä itsekään tuntuneet olevan sieltä parhaimmasta päästä puolisoita.

 

[Ken guru]

Myös meillä isä osallistuu tällä hetkellä enemmän kun minä lasten- ja kodin hoitoon. Mutta syystä että on hoitovapaalla. Joka tapauksessa ottaa vastuun aina 100% kaikesta kanssani, ja laittaa perheensä AINA edelle.

Tunnen ja tiedän kyllä perheitä joissa näin ei ole, varsinkin nuoruudessani usein naiset passasi ja mies "makasi sohvalla ja katsoi telkkaria" tai oli muuten vaan passiivinen. Uskon myös että mitä vanhemmaksi miehet tulevat, sitä enemmän ymmärtävät vastuun ja haluavat ottaa osaa perheen arkeen.

Osa ymmärtää sen jo nuorenakin, ja itse ajattelen että tässä on yleisestikin menty tasa-arvoisempaan suuntaan. Osa naisista pitää esim. asunnon sisutamista yhtälaisena kotityönä, ja kokevat tekevänsä ja osallistuvansa enemmän jos mies ei sisustus asioihin puutu.

Eron tullessa se laiskakin mies jatkaa kodin pitämistä varmaan vähän samaan tapaan kuin ennenkin, ja pukee sen pyjamapaidan lapselle päälle päiväkotiin. Meni ne lapset sitten "tasan" tai ei.