ISO ongelma asumisesta.. kertokaa mielipiteenne!

[apuja]

Meillä on siis iso ongelma miehen kanssa asumisesta. Miehellä on perintötila, jolla olemme asuneet nyt muutaman vuoden. Tila on kuitenkin niin syrjässä kaikesta, että minä en sinne oikein sopeutunut. Joten muutimmekin erilleen joulun alla. Nyt olemme palaamassa yhteen, mutta tuo asuminen on se ongelma. Minä en haluaisi takaisin sinne jumalan selän taakse ja mies ei halua luopua tilasta. Itse olen isosta kaupungista kotoisin, joten tuo asuinpaikka oikeasti on iso kysymys. Kerran olemme jo kokeilleet ja todenneet ettei se yhteiselo onnistu, jos molemmat ei ole siihen tyytyväisiä. Lapsetkin viihtyvät nyt huomattavasti paremmin kun asun heidän kanssaan kuntamme keskustassa ja täällä on kavereita. Miehen kotitilalla niitä ei ole. Joten mitähän tässä olisi tehtävissä? Rahaa kahteen asuntoon ei ole.

 

["mjää"]

Suostuuko mies muuttamaan sieltä pois?

 

["unna"]

Kuten itsekin tiedät, tuohon tilanteeseen ei ole mitään ratkaisua, jos ei ole varaa kahteen eri asuntoon eikä välttämättä sittenkään jos olisi varaa. Jotkut avioparit elävät vuosikymmeniä tyytyväisinä kahdessa eri osoitteessa, itse en usko että pystyisin siihen.

 

["jeps"]

No olkaa tavallaan erillään, mutta yhdessä. Molemmat asuu tahollansa, mutta vietätte aikaa yhdessä tyyliin vaikka mies arkena luonasi ja te viikonloppuisin hänen luonaan.
Jos rakkautta piisaa ja halua olla yhdessä, niin eiköhän sen nyt luulis jotenkin järjestyvän

 

[outo ehkä]

Miten niin ei ole varaa kahteen asuntoon? Eikös teillä nytkin ole kaksi asuntoa? Mitä jos eroisitte niin jäisikö toinen kodittomaksi?

Me asutaan miehen kanssa erikseen samasta syystä. Ja tullaan asumaankin. Minä en muuta sinne hevon kuuseen ja mies ei talostaan luovu. Me ollaan onnellisia näines ja ollaan oltu jo vuosia

 

["aapee"]

[QUOTE="mjää";23452480]Suostuuko mies muuttamaan sieltä pois?[/QUOTE]

On sanonut, että voi muuttaa (pitkin hampain), mutta tilasta ei suostu luopumaan.

 

["aapee"]

Miten niin ei ole varaa kahteen asuntoon? Eikös teillä nytkin ole kaksi asuntoa? Mitä jos eroisitte niin jäisikö toinen kodittomaksi?

Me asutaan miehen kanssa erikseen samasta syystä. Ja tullaan asumaankin. Minä en muuta sinne hevon kuuseen ja mies ei talostaan luovu. Me ollaan onnellisia näines ja ollaan oltu jo vuosia

Asun nyt vuokralla tukien varassa. Jos mies muuttaisi tähän, niin ei saatais tukia mut vuokraakaan ei ois varaa maksaa. Ja tää on liian pieni muutenkin, nukun sohvalla kun ei makkaria mulle.

 

["mjää"]

[QUOTE="aapee";23452508]On sanonut, että voi muuttaa (pitkin hampain), mutta tilasta ei suostu luopumaan.[/QUOTE]

No sitten! Tila vuokralle ja jos sattuu olemaan peltoa ym. maata myös ne voi vuokrata. Varmasti joku lähitilan isäntä ne mielellään vuokraisi. Ja talonkin saa varmasti sopuhintaan vuokrattua. Ei muuta kuin ilmoitusta tekemään

 

[Frost in the ground]

mulla tuli mieleen että jos tilan pistäis vuokralle? tai sitten sen talon, mutta hoitaisi silti itse tilaa?

tai sitten vuokralle molemmat. olis kuitenkin omana olemassa, ei tarvitse luopua kokonaan

 

["aapee"]

[QUOTE="mjää";23452528]No sitten! Tila vuokralle ja jos sattuu olemaan peltoa ym. maata myös ne voi vuokrata. Varmasti joku lähitilan isäntä ne mielellään vuokraisi. Ja talonkin saa varmasti sopuhintaan vuokrattua. Ei muuta kuin ilmoitusta tekemään [/QUOTE]

Mies ei suostuisi siihen, että hänen talossaan asuisi joku muu. Ja peltojaan viljelee itse, ei halua vuokrata eteenpäin. Loppuu muuten tuet itseltään ja pellon vuokrat on ihan naurettavia muuten.

 

[Voi apua]

Ihan kuin minun kirjoitus! Tosin me emme ole muuttaneet erikseen, asumme vielä saman katon alla mutta mulla on muutto mielessä. Se vain on hankalaa just rahallisesti sekä sen takia että rakastamme kyllä toisiamme niin vaikea olisi olla erossa. Vaikeaa myös kun tämä asia kalvaa suhdettamme päivittäin.

 

["mjää"]

[QUOTE="aapee";23452550]Mies ei suostuisi siihen, että hänen talossaan asuisi joku muu. Ja peltojaan viljelee itse, ei halua vuokrata eteenpäin. Loppuu muuten tuet itseltään ja pellon vuokrat on ihan naurettavia muuten.[/QUOTE]

No sitten ei oikein ole vaihtoehtoja, voihan tosiaan pitää pellot itsellä (kuten joku tuossa jo mainitsi) mutta vaikeaahan se sitte on jos ei edes vuokralle suostu taloa laittamaan

 

["aapee"]

Ihan kuin minun kirjoitus! Tosin me emme ole muuttaneet erikseen, asumme vielä saman katon alla mutta mulla on muutto mielessä. Se vain on hankalaa just rahallisesti sekä sen takia että rakastamme kyllä toisiamme niin vaikea olisi olla erossa. Vaikeaa myös kun tämä asia kalvaa suhdettamme päivittäin.

Suosittelen ratkaisemaan ongelman, ennen kuin se syö koko suhteen. Tsemppiä! _D

 

["mjää"]

Mutta melkein olen sitämieltä että sun pitäs pystyä joustamaan ja sopeutumaan (kävisit vaikka useimmin kaupungissa, kavereilla yötä ym.) Jos kuitenkin miehesi työ ja elanto tulee sieltä tilalta.

 

["vieras"]

[QUOTE="mjää";23452600]Mutta melkein olen sitämieltä että sun pitäs pystyä joustamaan ja sopeutumaan (kävisit vaikka useimmin kaupungissa, kavereilla yötä ym.) Jos kuitenkin miehesi työ ja elanto tulee sieltä tilalta.[/QUOTE]

No entä jos ap:n työ ja elanto tulee kaupungista? Tuskin hänelle on siellä landella mitään töitä. Miksi ap:n pitäisi olla se, joka joutuu ajamaan pitkää matkaa töihin joka päivä (ja sen lisäksi vielä asumaan epämieluisassa paikassa)?

 

[Voi apua]

[QUOTE="aapee";23452574]Suosittelen ratkaisemaan ongelman, ennen kuin se syö koko suhteen. Tsemppiä! _D[/QUOTE]

Arvaa olenko yrittänyt? Asuttiin jo kerrostalossa "kylän keskustassa" ennen tänne tilalle muuttoa. Mies ei tykännyt yhtään siitä. Myönnän että on hyvätkin puolensa asua täällä, voi lasten kanssa mennä metsään poimimaan marjoja tai tutkimaan luontoa helposti. Voi aamulla mennä tukka pystyssä pyjamassa, aamukahvi kourassa istumaan lasten kanssa hiekkalaatikolle ilman että kukaan katsoo kieroon tai voi lapset olla uima-altaalla nakuina.
Mutta minä en viihdy täällä. En, vaikka kuinka yritän. Olen monet kerrat kertonut miehelle kuinka onneton olen täällä ja näen hänestä että silloin hänkin on onneton. Haluaisimme molemmat olla onnellisia, yhdessä mutta se on niin hankalaa kun koko ajan minua inhottaa asua täällä. Olen tullut siihen tulokseen että minun on varmaan nyt ajateltava kaikkien etua ja jättää oma mielipaha taakse ja toivoa että jonain päivänä herään ja huomaan olevani onnellinen tässä talossa.

 

["mjää"]

[QUOTE="vieras";23452631]No entä jos ap:n työ ja elanto tulee kaupungista? Tuskin hänelle on siellä landella mitään töitä. Miksi ap:n pitäisi olla se, joka joutuu ajamaan pitkää matkaa töihin joka päivä (ja sen lisäksi vielä asumaan epämieluisassa paikassa)?[/QUOTE]

Koska maanviljelijän työ ei kuitenkaan ole sitä 07-17 tms. vaan hän on tavallaan kokoajan sidottu työhönsä, esim. kuivuri, sää olosuhteet (töihin vaikka keskellä yötä) mahdolliset eläimet ym. se on kyllä työtä 24/7 jos toimiva maatila on. Luulin aluksi että, maatilaa ei viljellä. Tietenkään jos ap:lla järkyttävän pitkä työmatka, niin ei ehkä kannata ajella päivittäin (tuskin kuitenkaan koska kaikki tuet saa nytkin) mutta kyllä ihmiset kulkevat yli 100 Km työmatkoja

 

["aapee"]

[QUOTE="mjää";23452600]Mutta melkein olen sitämieltä että sun pitäs pystyä joustamaan ja sopeutumaan (kävisit vaikka useimmin kaupungissa, kavereilla yötä ym.) Jos kuitenkin miehesi työ ja elanto tulee sieltä tilalta.[/QUOTE]

Miehen työ ja elanto tulee vain pieni osa tästä tilalta. Ja ongelma ei ole niinkään se, etten ajaisi joka päivä sitä sataa kilometriä kaupunkiin. Ongelma on se, että asumme niin syrjässä, että esim. lenkkeily koirien kanssa on talvisaikaan mahdotonta, sillä ei ole kävelyteitä, lenkkipolkuja saati katuvaloja. On vain yksi iso suora tie, josta ajaa jopa rekkoja 80km/h ohi. Siihen penkalle en uskalla kahden koiran kanssa pimeällä tosiaankaan. Ja sekin, et siitä ei pääse lenkkiä. Pitää kävellä yhteen suuntaan niin pitkälle kun jaksaa ja sit palata takas samaa reittiä -> ei kauheesti innosta -> ei tuu liikuntaa -> masennun.

 

["aapee"]

Arvaa olenko yrittänyt? Asuttiin jo kerrostalossa "kylän keskustassa" ennen tänne tilalle muuttoa. Mies ei tykännyt yhtään siitä. Myönnän että on hyvätkin puolensa asua täällä, voi lasten kanssa mennä metsään poimimaan marjoja tai tutkimaan luontoa helposti. Voi aamulla mennä tukka pystyssä pyjamassa, aamukahvi kourassa istumaan lasten kanssa hiekkalaatikolle ilman että kukaan katsoo kieroon tai voi lapset olla uima-altaalla nakuina.
Mutta minä en viihdy täällä. En, vaikka kuinka yritän. Olen monet kerrat kertonut miehelle kuinka onneton olen täällä ja näen hänestä että silloin hänkin on onneton. Haluaisimme molemmat olla onnellisia, yhdessä mutta se on niin hankalaa kun koko ajan minua inhottaa asua täällä. Olen tullut siihen tulokseen että minun on varmaan nyt ajateltava kaikkien etua ja jättää oma mielipaha taakse ja toivoa että jonain päivänä herään ja huomaan olevani onnellinen tässä talossa.

Voi itse olen ajatellut ihan samoin. Tosin meillä ei ole edes sitä hiekkalaatikkoa tai uima-allasta lapsille, mies ei halua panostaa kenenkään viihtyvyyteen tilalla, sillä hänellä on kesät niin täynnä töitä etteihän hän edes ole ikinä kotona. Joten nyt kun olemme asuneet hetken taas kylällä, niin tuntuu todella vaikealta jos lastenkin takia sanoa, että muuttaisimme takaisin sinne syrjään missä ei ole kenellekään mitään.

 

["aapee"]

Arvaa olenko yrittänyt? Asuttiin jo kerrostalossa "kylän keskustassa" ennen tänne tilalle muuttoa. Mies ei tykännyt yhtään siitä. Myönnän että on hyvätkin puolensa asua täällä, voi lasten kanssa mennä metsään poimimaan marjoja tai tutkimaan luontoa helposti. Voi aamulla mennä tukka pystyssä pyjamassa, aamukahvi kourassa istumaan lasten kanssa hiekkalaatikolle ilman että kukaan katsoo kieroon tai voi lapset olla uima-altaalla nakuina.
Mutta minä en viihdy täällä. En, vaikka kuinka yritän. Olen monet kerrat kertonut miehelle kuinka onneton olen täällä ja näen hänestä että silloin hänkin on onneton. Haluaisimme molemmat olla onnellisia, yhdessä mutta se on niin hankalaa kun koko ajan minua inhottaa asua täällä. Olen tullut siihen tulokseen että minun on varmaan nyt ajateltava kaikkien etua ja jättää oma mielipaha taakse ja toivoa että jonain päivänä herään ja huomaan olevani onnellinen tässä talossa.

Voi itse olen ajatellut ihan samoin. Tosin meillä ei ole edes sitä hiekkalaatikkoa tai uima-allasta lapsille, mies ei halua panostaa kenenkään viihtyvyyteen tilalla, sillä hänellä on kesät niin täynnä töitä etteihän hän edes ole ikinä kotona. Joten nyt kun olemme asuneet hetken taas kylällä, niin tuntuu todella vaikealta jos lastenkin takia sanoa, että muuttaisimme takaisin sinne syrjään missä ei ole kenellekään mitään.

 

[Voi apua]

[QUOTE="aapee";23452786]Voi itse olen ajatellut ihan samoin. Tosin meillä ei ole edes sitä hiekkalaatikkoa tai uima-allasta lapsille, mies ei halua panostaa kenenkään viihtyvyyteen tilalla, sillä hänellä on kesät niin täynnä töitä etteihän hän edes ole ikinä kotona. Joten nyt kun olemme asuneet hetken taas kylällä, niin tuntuu todella vaikealta jos lastenkin takia sanoa, että muuttaisimme takaisin sinne syrjään missä ei ole kenellekään mitään. [/QUOTE]

Meillä minä olin se joka hankki hiekkalaatikon. Mies tosin täytti sen sentään hiekalla.
Minä hankin halpahallista lapsille täytettävän uima-altaan jonka pidän puhtaana kesäisin.
Minä hankin keinun lapsille rautakaupasta.
Minä poimin lasten kanssa marjat ja sienet.

Minusta tuntuu että meidän lapset viihtyvät täällä. Kuten mieskin. Vain minä en. Poden siitä kamalan huonoa omatuntoa jatkuvasti. Jos kerta muut viihtyy miksi minä en? Kaikki ollaan muuten todella onnellisia mutta asuinpaikka vaan ahdistaa päivästä toiseen.

 

["vieras"]

Oikeastaan mulla ei ole tähän asiaan mitään kommentoitavaa, mutta sanon kuitenkin, että on suorastaan hassua lukea sitä, miten ketjun aloittaja kokee maalla asumisen.

Asun siis itse parhaillaan kaupungissa, ja vaikka palveluiden läheisyys ja monipuoliset lenkkeilymahdollisuudet ovatkin piristäviä asioita arjessani, vaihtaisin kuitenkin koska tahansa takaisin maalle, jos se olisi käytännön syistä mahdollista.

Ymmärrän kyllä sen, että epämiellyttävässä paikassa asuminen on hiljaista kidutusta. Ymmärrän miehesi puolen asiasta kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä tiedän miten maaseudun ihmiset voivat juurtua asuinpaikkoihinsa. Sukutilat eivät ole pelkkää omaisuutta, eikä niiden arvoa koskaan mitata pelkässä rahassa. Todennäköisesti miehellesi on tärkeää juurikin viljellä tilaa, pitää sitä elossa.

Se ei kuitenkaan saisi tapahtua sinun hyvinvointisi kustannuksella, joten siksi olisi ihan hölmöä sitoa sinuakaan sellaiseen asumisratkaisuun, joka pitkällä aikavälillä on pahasta. Tilanteenne on kutakuinkin mahdotonta ratkaista täydellisesti molempia miellyttävällä tavalla.

Olisiko erillään asuminen kuitenkin jonkinlainen ratkaisu? Kaatuisiko talous siihen ihan todellakin? Käytkö töissä?

 

["aapee"]

Meillä minä olin se joka hankki hiekkalaatikon. Mies tosin täytti sen sentään hiekalla.
Minä hankin halpahallista lapsille täytettävän uima-altaan jonka pidän puhtaana kesäisin.
Minä hankin keinun lapsille rautakaupasta.
Minä poimin lasten kanssa marjat ja sienet.

Minusta tuntuu että meidän lapset viihtyvät täällä. Kuten mieskin. Vain minä en. Poden siitä kamalan huonoa omatuntoa jatkuvasti. Jos kerta muut viihtyy miksi minä en? Kaikki ollaan muuten todella onnellisia mutta asuinpaikka vaan ahdistaa päivästä toiseen.

Meillä nämä asiat ovat siten, että mies on kieltänyt näitä hankkimasta, sillä ovat kuulemma turhia. Lapset kasvaa ja sit eivät kohta niitä enää tarvitse. Joten typerää hankkia hänen mielestään. Missä kyllä on sinänsä oikeassa, lapset kasvaa. Mutta olisi ollut mukava tarjota heille mukava lapsuuskin.

 

[Voi apua]

[QUOTE="aapee";23452950]Meillä nämä asiat ovat siten, että mies on kieltänyt näitä hankkimasta, sillä ovat kuulemma turhia. Lapset kasvaa ja sit eivät kohta niitä enää tarvitse. Joten typerää hankkia hänen mielestään. Missä kyllä on sinänsä oikeassa, lapset kasvaa. Mutta olisi ollut mukava tarjota heille mukava lapsuuskin.[/QUOTE]

No onneksi jonkun keinun voi tehdä helposti itse ilman että menee ostamaan valmista pihakeinua, tai nuo uima-altaat jotka on puhallettavia maksavat vain 10e. Joten tuskin on liiallinen sijoitus?
Minkä ikäiset lapset teillä on? Viihtyvätkö lapset miehen tilalla?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";23452927]Oikeastaan mulla ei ole tähän asiaan mitään kommentoitavaa, mutta sanon kuitenkin, että on suorastaan hassua lukea sitä, miten ketjun aloittaja kokee maalla asumisen.

Asun siis itse parhaillaan kaupungissa, ja vaikka palveluiden läheisyys ja monipuoliset lenkkeilymahdollisuudet ovatkin piristäviä asioita arjessani, vaihtaisin kuitenkin koska tahansa takaisin maalle, jos se olisi käytännön syistä mahdollista.

Ymmärrän kyllä sen, että epämiellyttävässä paikassa asuminen on hiljaista kidutusta. Ymmärrän miehesi puolen asiasta kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä tiedän miten maaseudun ihmiset voivat juurtua asuinpaikkoihinsa. Sukutilat eivät ole pelkkää omaisuutta, eikä niiden arvoa koskaan mitata pelkässä rahassa. Todennäköisesti miehellesi on tärkeää juurikin viljellä tilaa, pitää sitä elossa.

Se ei kuitenkaan saisi tapahtua sinun hyvinvointisi kustannuksella, joten siksi olisi ihan hölmöä sitoa sinuakaan sellaiseen asumisratkaisuun, joka pitkällä aikavälillä on pahasta. Tilanteenne on kutakuinkin mahdotonta ratkaista täydellisesti molempia miellyttävällä tavalla.

Olisiko erillään asuminen kuitenkin jonkinlainen ratkaisu? Kaatuisiko talous siihen ihan todellakin? Käytkö töissä?[/QUOTE]

Näin me ollaan kaikki erilaisia. Itse en tosiaan ole mitään omistajan sukua, vaan vuokralainen ollut koko ikäni. Tai no, mitä lie asumisoikeusasuntoja olleet, missä ollaan asuttu lapsuus. Mutta ollaan myös muutettu muutamaan otteeseen, että sellaista lapsuudenkotia ei edes itsellä ole jäljellä.

Itse toimin nyt siis yrittäjänä, mutta työmääräni on ollut vähäistä. Ja erillään voimme asua toki, sillä silloin saan asumistuen ym. Joten pärjään kyllä. Mutta haluaisin kyllä asua yhdessä mieheni kanssa, se vain tuntuu vaikealta. Miehen kotitalonkin voisin jotenkin hyväksyä vaikkei ole ollenkaan minun makuuni, jos vain sen saisi siirrettyä tähän kirkonkylälle.