Isomman ikäeron huonot puolet: part I

[Se vääränikäinen]

Nostan nyt esille aiheen, lieveilmiön, joka ehkä (?) useimmille isomman ikäeron omaaville pariskunnille on tuttu.

Mulla ja miehellä on ikäeroa 14 vuotta. Ei se loppujen lopuksi ole valtavan paljon, minun mielestäni, mutta joillekin se on iäisyys. Olemme olleet jo kymmenen vuotta yhdessä ja minä edelleen tällä hetkellä olen iältäni nuorempi kuin hän silloin, kun ekan kerran tapasimme (tämä ehkä parhaiten auttaa tajuamaan välillämme olevat tyhjät vuodet). Ei mies silti ikäloppu ole vaan parhaassa iässä. Minä sen sijaan vasta kypsyn ja opin tuntemaan ja hyväksymään itseni

Rakastan miestäni, rakastan meidän lapsia, rakastan meidän perhettä. Meillä on kaikki hyvin. Luovimme vaikeimpienkin aikojen läpi toisiamme tukien, siedämme toisiltamme paljon ja pyydämme ja annamme anteeksi. Aina. Enempää en elämältä ole koskaan toivonut enkä kaipaa. Vain yksi asia ärsyttää, haittaa, kuluttaa ja syö ihmistä... Ja se on...

TATTA-DA-TAT-TAT-TAA! muut ihmiset!

Keskinäisen ikäeromme vuoksi ihmiset, joiden kanssa olen useimmin tekemisissä tai joita kohtaan vaikkapa vapaa-ajalla ohimennen, ts. läheiset, tuttavat jne. ovat mieheni ikäisiä tai vanhempiakin. Eikä siinä mitään. Ikä ei edelleenkään merkitse minulle mitään. Otan ihmiset ihmisinä, en ikänä ja vuosilukuina. Ongelma onkin siinä, että jotkut tuntuvat tekevän juuri näin. Välillä tuntuu, etten kelpaa vaikka seisoisin päälläni tai olisin seisomatta. Ilmapiiri on pahimmillaan hirveän ylenkatsova ja oikein pursuaa "hälläväliä". Minä puhuttelen ja yritän ja olen avoin, mutta he eivät katso edes silmiin, pahimmassa tapauksessa vastaavatkin kysymykseeni jollekin toiselle vieressä seisovalle ihmiselle ja jatkavat keskustelua mun ohitseni hänelle, ei minulle. Parhaiten tilannetta kuvaa ehkä se, että olen naisena autokaupassa ostamassa itselleni autoa, mutta sitä ei haluta minulle myydä, koska olen nainen. Minä siis olen jotenkin vääränlainen, väärä ihminen, väärän ikäinen, väärien ihmisten kanssa.

Eri elämänkokemukset, eri asiat lapsuudessa ja nuoruudessa koettuna. Kyllä mä sen ymmärrän. On vähemmän yhteistä ja enemmän tehtävää yhteisen aaltopituuden löytämisessä. Mutta silti, oikeasti. Kun nämä tietyt ihmiset ei viitsi edes yrittää.

Mietin välillä, voiko syy todella olla minussa itsessäni, eikä sittenkään siinä, että satun vaan olemaan syntynyt jonain tiettynä vuonna. Yritän kompensoida ikääni muilla avuilla, olen ahkera, työteliäs jne. En todellakaan lepää laakereillani. Sekä heitä ärsyttää? Aivan alussa koin hämmennystä ja etäisyyttä miehen perheenkin taholta, mutta se on onneksi kymmenen vuoden kuluessa jo vähentynyt...

Kuulostaako tällainen ilmapiiri tutulta teille, joilla myös on ikäeroa parisuhteessa? Tiedän, kaikkia ei todellakaan tarvitse miellyttää mutta perhanna, kun kelpaisi edes yhdelle juttukaveriksi.

 

[tuttua!!]

Meillä oli eksän kanssa ikäeroa 10 vuotta ja minua kohdeltiin juuri noin. En tiedä, että olivatko miespuoliset ystävät istten jotenkin kateellisia tai jotain. Ärsytti

 

[Se vääränikäinen]

Meillä oli eksän kanssa ikäeroa 10 vuotta ja minua kohdeltiin juuri noin. En tiedä, että olivatko miespuoliset ystävät istten jotenkin kateellisia tai jotain. Ärsytti

No niin, minullakin ongelmana nimenomaan miespuoliset tyypit. Heitä ei kiinnosta mun olemassaolo lainkaan. Välillä on melkein vihamielistä käytöstä. Yrittääkö ne kouluttaa mua tällä tavalla vai muuten ovat huonokäytöksisiä? Ei sillä, on naisiakin, joiden pehmittäminen vie aikaa. Joidenkin kanssa ei tulla sydänystäviksi koskaan. Iän vuoksi?

 

["Minni"]

Juup, tuttua. Meillä ikäeroa runsaasti ja miehen kaveripiiri suhtautuu minuun hieman nuivasti. Vain ne, jotka ovat oikeasti vaivautuneet tutustumaan, kohtelevat minua ns. "vertaisenaan".
Sekaan toki siis mahtuu niitäkin kavereita, jotka pitävät minua fiksumpana kuin oman ikäisiään naisia, mutta suurin osa kyllä kuvittelee, että olen joku tyhjäpää... Kyllä se välillä kyllästyttää, mutta olen ajatellut, että en välitä, onhan minulla omatkin kaverit ja sukulaiset ja kaksi ihanaa lastakin. Ja mies on onneksi aivan ihana, eihän hän kavereidensa asenteelle mitään voi..

 

["vieras"]

Tuosta autokauppa-asiasta: siinä olet väärässä, naista ei palvella eikä "nähdä" MISSÄÄN autokaupassa. Korkeintaan kusetetaan.

Mutta muutennii: mulla ja anopilla on ikäeroa 16 vuotta. Se on ihan hyvä. (mieheni on mua 3 vuotta nuorempi).
Mutta kyllä en kestäisi jos mulla ja anopilla olisi jotain yhteistä nuoruudessa: oltaisiin diggailtu Bogarttia ja Duran Durania kimpassa vai?

Ei - ne 15 vuotta sua vanhemmat naiset näkee sinussa oman lapsen -eli kakaran.
Töissähän se ei haittaa, kun siellä on kaiken ikäisiä. Mutta kyllä en kestäisi ystävänäni nyt 25 -v pimatsua. SORI VAAN! En keksi mitä olisi yhteistä? Se niinku ei tietäis aikaa ennen sähköpostia tai kännyköitä...

Kolmanneksi: se säälivä katse tulee siitä, että kaikki 45 täyttäneet on alkaneet kokea vanhuuden mukanaan tuomia riemuja, eli sen, etä kok oajan sattuu johonkin. Ne siis tietää, että sä olet kohta sun ukkos omaishoitaja. Samaan aikaan kun he hoitaa omia vanhempiaan.

Tästä päästäänkin sitten siihen ,että miksi hengaat niitten vanhusten kanssa, eikä päinvastoin? Miksette tapaa ennemminkin sinun ystäviäsi ja miehesi saisi tuntea itsensä nuoremmaksi? Vai eikö sinulla ole omia ystäviä? Miksiköhän?

 

[Se vääränikäinen]

[QUOTE="vieras";28961399]Tuosta autokauppa-asiasta: siinä olet väärässä, naista ei palvella eikä "nähdä" MISSÄÄN autokaupassa. Korkeintaan kusetetaan.

Mutta muutennii: mulla ja anopilla on ikäeroa 16 vuotta. Se on ihan hyvä. (mieheni on mua 3 vuotta nuorempi).
Mutta kyllä en kestäisi jos mulla ja anopilla olisi jotain yhteistä nuoruudessa: oltaisiin diggailtu Bogarttia ja Duran Durania kimpassa vai?

Ei - ne 15 vuotta sua vanhemmat naiset näkee sinussa oman lapsen -eli kakaran.
Töissähän se ei haittaa, kun siellä on kaiken ikäisiä. Mutta kyllä en kestäisi ystävänäni nyt 25 -v pimatsua. SORI VAAN! En keksi mitä olisi yhteistä? Se niinku ei tietäis aikaa ennen sähköpostia tai kännyköitä...

Kolmanneksi: se säälivä katse tulee siitä, että kaikki 45 täyttäneet on alkaneet kokea vanhuuden mukanaan tuomia riemuja, eli sen, etä kok oajan sattuu johonkin. Ne siis tietää, että sä olet kohta sun ukkos omaishoitaja. Samaan aikaan kun he hoitaa omia vanhempiaan.

Tästä päästäänkin sitten siihen ,että miksi hengaat niitten vanhusten kanssa, eikä päinvastoin? Miksette tapaa ennemminkin sinun ystäviäsi ja miehesi saisi tuntea itsensä nuoremmaksi? Vai eikö sinulla ole omia ystäviä? Miksiköhän?[/QUOTE]

Just tätä mä tarkoitan, oikein malliesimerkki asenteesta, jota kohtaan usein. Kiitos

 

[Eri sukupolvea]

Liekö kyse ikäerosta vai yleensäkin siitä, että keski-ikäiset miehet eivät arvosta naisia? Ovatko he yhtään ystävällisempiä oman ikäisiään naisia kohtaan? Jos kyse on 45-55+ ikäisistä miehistä niin ne on kasvatettu siihen ettei naista tarvitse kuunnella, eikä kyse ole iästäsi.

 

[PERUSTELE!]

Kiitti tää oli just huippu ketju, mun piti vielä eilen vastata sulle tähän mutta se sitten jäi.

Et oo ainut joka kokee samoin, täällä toinen ja tuolla ketjussa missä mä puhuin tästä asiasta, niin voi luoja taas sitä änkyttämistä ja niin kielteistä ja negatiivistä suhtautumista...

Eikö ihmiset vois vähän muuttaa asenteitaan!

Siis täysi-ikäisellä ihmisellä on oikeus valita sen ikäinen kumppani kun haluaa, ilman että siitä tarvii muilta kotkotuksia kuulla, se on hänen oma asiansa silloin ja hän ansaitsee yhtälailla hyvää käytöstä kuin 40-vuotiaskin. Ei minusta kuulu hyviin tapoihin se, että yli täys-ikäselle ihmiselle motkotetaan esimerkiks hänen parisuhde asioistaan kun varmasti jollekin hyvässä virassa olevalle 40-vuotiaalle sitä ei kehdattaisi tehdä..

Lyödäänkö vaikka vetoa?

Ei nuoret aikuiset ole mitään paska rättejä, että niiden niskaan saa iskee millon mistäkin niiden valinnasta tuskan ja pilkan. Sitten täälläkin jauhetaan että kuinka välitetään ja että he ovat vielä täysi-ikäisyydenkin jälkeen jollain tavalla kasvavia ja kehittyviä... No mitä hemmettiä sitten? Eikö näitä pitäs sitä suuremmalla syyllä varjella, eikä tuottaa mahdollisimman paljon huonoa oloa ja kipua? Joo eikun... kivusta ja pahasta olosta ja mielestähän se ihminen parhaiten kasvaa!

Et tällänen ajatusmaailma. Eikä minusta se oo yleensä vanhemmilla miespuolisilla henkilöillä, vaan vanhemmilla leideillä..

Yksinkertasesti, vanhemman naisen ja nuoremman naisen on joku vaikeus tulla keskenään toimeen näköjään aina välillä jos se nuorempi on kiinostunut siitä vanhemman naisen ikäisestä miehestä. Ihmeellistä. Eikä siinä auta se, ettei oma ajatusmaailmasi nuorempana ihmisenä olisi päin helvettiä, kuten ei sullakaan oo... Kuten sanoit oot ahkera jne. Niin nämä silti keksii jotain motkottamista. Se on kato se oma rumeneva naama ja pillu!

Enkä mä sano, että kaikki on tälläsiä. Löytyy varmasti niitä mukaviakin, joilla ei ees se ystävyyssuhde siihen nuorempaan henkilöön muutu vaikka tämä sattuisikin rakastumaan vanhempaan mieheen. Niillä on kaikki siellä päässä kohdallaan ja kohdallaan myös siinä suhteessa, ettei tarvitse olla ikärasistinen, että monen ikäisen ystävä voi olla.

Ainoaksi järkeväksi selitykseksi mä keksisin jos vanhemman naisen ystävyys sitä nuorempaa naista kohtaan muuttuu, on se että hän on myös itse kiinostunut siitä miehestä..

Muuten mä en tollasta käyttäytymistä ymmärrä. Mutta jotain siinä pelätään, pelätään ehkä että kohta nuoremmat kauniit naiset ottavat vanhemmistakin miehistä vallan ja he jäävät kakkoseksi jos parisuhteita joissa on vähän suurempi ikäero ei yhtään parjata ja halvenneta..

Noloa! Hävetkää!

 

[PERUSTELE!]

[QUOTE="vieras";28961399]Tuosta autokauppa-asiasta: siinä olet väärässä, naista ei palvella eikä "nähdä" MISSÄÄN autokaupassa. Korkeintaan kusetetaan.

Mutta muutennii: mulla ja anopilla on ikäeroa 16 vuotta. Se on ihan hyvä. (mieheni on mua 3 vuotta nuorempi).
Mutta kyllä en kestäisi jos mulla ja anopilla olisi jotain yhteistä nuoruudessa: oltaisiin diggailtu Bogarttia ja Duran Durania kimpassa vai?

Ei - ne 15 vuotta sua vanhemmat naiset näkee sinussa oman lapsen -eli kakaran.
Töissähän se ei haittaa, kun siellä on kaiken ikäisiä. Mutta kyllä en kestäisi ystävänäni nyt 25 -v pimatsua. SORI VAAN! En keksi mitä olisi yhteistä? Se niinku ei tietäis aikaa ennen sähköpostia tai kännyköitä...

Kolmanneksi: se säälivä katse tulee siitä, että kaikki 45 täyttäneet on alkaneet kokea vanhuuden mukanaan tuomia riemuja, eli sen, etä kok oajan sattuu johonkin. Ne siis tietää, että sä olet kohta sun ukkos omaishoitaja. Samaan aikaan kun he hoitaa omia vanhempiaan.

Tästä päästäänkin sitten siihen ,että miksi hengaat niitten vanhusten kanssa, eikä päinvastoin? Miksette tapaa ennemminkin sinun ystäviäsi ja miehesi saisi tuntea itsensä nuoremmaksi? Vai eikö sinulla ole omia ystäviä? Miksiköhän?[/QUOTE]

Niin, tämä on just tämä paska asenne. Komppaan sua AP.

Jännästi mullakin 23-vuotiaalla naisella löytyy hyvä ystävyys tuon naapurin 80-vuotiaan mummon kanssa, joka muuten oli se joka teki aloitteen meidän ystävyydessä ja pyyti hänen luokseen aina kahvilla käymään jne...

 

[Se vääränikäinen]

Jäin pohtimaan aihetta yhä. Olen yleensä porukan nuorin mutta en koe olevani kaunis tai kauniimpi kuin muut naiset. Pikemmin päinvastoin. Monet nelikymppiset naiset oikein hehkuvat, he ovat löytäneet tyylinsä ja itsensä ja ovat rohkeasti sitä mitä ovat ja ovat myös mielellään esillä ja ylpeitä itsestään. Ja niin pitääkin. Mutta ehkäpä olen itse hieman kyllästynyt olemaan vain se kuunteleva osapuoli. Omille mielipiteille ei jää sijaa ja jos jää, ei niitä jakseta kuunnella ja se näytetäänkin avoimesti. Ei vaan jakseta nähdä "nuorta likkaa". Välillä tuntuu, että vanhemmat korostavat itseään liikaa ja se aito keskustelu ja vuorovaikutus puuttuu. Oma mielipiteeni on, että monet 40v naiset ovat tosi itsekeskeisiä ja röyhkeitä. Eivät siis tietenkään kaikki.

Luonne on tietysti jokaisella erilainen, mutta kyllä se aika ilmeistä on, että jokin seinä nuorempien ja vanhempien naisten välillä on.

 

[wotwot]

Tuttua, niin tuttua. Onneksi mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat minusta. Olkoon hyväksymättä, ei minun tarvitse mieheni kavereitten kanssa asua ja elää.