Toggle sidebar

Isompi ikäero kahden lapsen välillä harvinaista, miksi ihmeessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja utelen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Kyllä mä tunnen niitäkin perheitä joissa on kaksi lasta 5v tai yli ikäerolla. Tai ensin yksi lapsi ja sitten 5v tai enemmän jälkeen kaksi lyhyemmällä ikäerolla.

Rankkaa voi olla tai olla olematta riippumatta siitä ikäerosta tai lapsiluvusta. Ihmiset tuovat myös erilailla esille sen rankkuuden ja toisaalta toisia voidaan lukeakin vähän oman mielen mukaan. Jos vaikka ajattelee että pienet ikäerot tai isot perheet tekee arjesta raskaan niin näiltä ihmisiltä rekisteröidään kaikki pienimmätkin negatiiviset jutut todisteeksi siitä kuinka tuo oli huono ratkaisu. Samalla voidaan sen yhden lapsen äidin valitukset päästää toisesta korvasta ulos ja keskittyä poimimaan jutuistaan se mikä heillä menee hyvin. Ja katsos; sitä huomaa kuinka yhden lapsen äidillä menee hyvin samalla kun se pienen ikäeron lasten äidillä on niin rankkaa, vaikka tosiasiassa se yhden äiti valittaa paljon enemmän.

Kannattaa siis välillä kyseenalaistaa myös sitä omaa kuuntelutapaa jos kaikilla tutuilla useamman pienen lapsen äideillä on niin rankkaa.
 
Meidän lapsilla ikäeroa 5,5 v. Ja tarkoituksella vähän isompi ikäero, tiesin itse etten jaksaisi kahden ihan pienen kanssa. Tosin alunperin aloitimme toisen yrittämisen jo kun esikoinen oli 3 v, että venyi vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta tämäkin on ollut hyvä. Alkukuukausien jälkeen on lähtenyt ihan loistavasti sujumaan, ja poika on todella ihana isoveli. Tämä sopii meille hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vi eras:
Kannattaa siis välillä kyseenalaistaa myös sitä omaa kuuntelutapaa jos kaikilla tutuilla useamman pienen lapsen äideillä on niin rankkaa.
Click to expand...
Miehiltä sitä valitusta lähinnä kuulee, vaimot ovat kovin tyytyväisiä. Miehet taas tyytymättömiä vaimon lopulliseen mammautumiseen, seksin vähyyteen ja parisuhteen kuolemaan, helposti äidit ovat keskittyneet lähinnä lapsiinsa. Ei myöskään kuulosta kivalta ne jutut, että ei me muualla käydäkään kuin mummolassa ja puistossa, kun on nämä lapset... Ja että ei voi tehdä sitätätäjatota, että helpollahan pääsee kun on yksi ja sen kanssa voi tehdä mitä vaan (osittain totta, hermojahan sekin välillä raastaa mutta kaksi aikuista vs. yksi lapsi menee mikä tahansa epämukavuusalueella oleva tilanne)

Me jäädään kyllä todennäköisimmin tähän yhteen vaan. Lapsiperhe-elämää, mutta sitten voi tehdä ne kaikki muutkin jutut. Ikäeroakin tulisi niin paljon että olisi aina ongelmana se että puuha ei ole toiselle "ikätasoista", esim. elokuvakäynnit ja muut.
 
Tiedän yhden perheen, jossa oli 19- ja 20- vuotiaat lapset sekä 3-, 2-, ja 1- vuotiaat "iltatähdet" :D
Isommista kuulemma apua äidille paljon, vaikka omillaan asuvatkin.
(kaikilla lapsilla siis samat vanhemmat)
 
Minä olen kuopus perheessä, jossa kahden vanhimman lapsen välillä on ikäeroa vain reilu vuosi. Sitten kun minä synnyin, niin sisarukseni olivat jo 18v ja 16v. Koskaan en ole pystynyt luomaan heihin samanlaista läheistä sisarussuhdetta, mitä olen kaivannut ja mikä heillä on välillään. Uskoakseni he eivät edes ole vielä kunnolla tajunneet, että minäkin olen jo aikuinen, vaikka olen jo 33v.
 
6 vuoden ikäerolla olevat eri sukupuolen sisarukset saaneet molemmat riittävästi vanhempien huomiota alle kouluikäisinä. Molemmilla ollut isot kaveripiirit, toki ovat pelailleet pelejä keskenään. Lisäksi isompi hoitanut pienempää sen verran paljon että hänestä kasvanut vastuullinen ja välit sisarukseen ovat hyvät. Pienempi luottaa isompaan kuin kallioon. Vanhemmat jaksaneet paremmin kun vain yksi pieni ollut vuorollaan helmoissa.??
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
Minun miesystävä on 21v ja pikkusiskonsa täytti juuri 7. Että semmosta ikäeroa :) Perheessä on kolme sisarusta joista mieheni on keskimmäinen. Pienin tuon 7v, mies 21 ja vanhin sisko 30. Vanhemmat n. 50v molemmat. Molemmat ovat aina tehneet paljon töitä (isä poliisi, äiti ensihoitaja) joten se selittänee osittain sen etteivät ole "halunneet" montaa pientä lasta pyörimään jalkoihin samaan aikaan. Hyvin ovat pärjänneet noinkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelen:
En tunne KETÄÄN jolla olisi kaksi lasta isommalla ikäerolla, yli 5v. Tunnetko sinä tai onko teillä näin? Me olemme harkinneet yrittämisen aloittamista niin että lasten välille tulisi vähintään viisi vuotta. Ihan sen takia että on ollut kiva olla yksilapsinen perhe ja että elämässä on ollut paljon muutakin puuhaa kuin lapsi (opinnot, parisuhde, ystävät yms), voi olla että tuohon viiteenkään ei tähdätä vaan esim seitsemään. Kaikilla tuntemillani on kaksi lasta max 4 vuoden ikäerolla. Mutta rankkaa näyttää kaikilla myös olevan. Eikö malteta odottaa, ei voida vai ajatellaanko että lapsista tulee leikkikavereita?[/QUO

Mun sisko on mua 6v vanhempi
Click to expand...
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelen:
En tunne KETÄÄN jolla olisi kaksi lasta isommalla ikäerolla, yli 5v. Tunnetko sinä tai onko teillä näin? Me olemme harkinneet yrittämisen aloittamista niin että lasten välille tulisi vähintään viisi vuotta. Ihan sen takia että on ollut kiva olla yksilapsinen perhe ja että elämässä on ollut paljon muutakin puuhaa kuin lapsi (opinnot, parisuhde, ystävät yms), voi olla että tuohon viiteenkään ei tähdätä vaan esim seitsemään. Kaikilla tuntemillani on kaksi lasta max 4 vuoden ikäerolla. Mutta rankkaa näyttää kaikilla myös olevan. Eikö malteta odottaa, ei voida vai ajatellaanko että lapsista tulee leikkikavereita?
Click to expand...

Meillä lapsilla ikäeroa 7v. Olen kotona kun isompi menee ja tulee koulusta. Ei mustasukkaisuutta, saa ottaa päikkäreitä kun väsyttää. Kelepaa meille hyvin tämä.
 
3 vuoden ikäerolla, lapsista ei ole leikkikaveriksi toisillensa. 1,5v ja sitä vähemmän taas on paljonkin yhteistä. valitettavasti näin on. ja jos 11v leikkii 6v leikkejä ja toisinpäin on silloin jossain vähän outoa.
 
Ehkä lasten teko aloitetaan keskiverrosti niin myöhään että ikäerot jäävät pieniksi?

Omat on 5v ikäerolla ja se on ollut oikein hyvä. Ihanteellinen olisi ollut 4v, nyt eivät ehdi olla esim. samassa koulussa kuin vuoden. Muuten toimi, hyvä keskinäinen kemia, molemmat saaneet ikävaiheidensa vaatimaa huomiota, kaikista vaiheista on nauttinut itsekin. Hoitovapaiden välissä tuli oltua töissä. On ollut aika helppo elää omannäköistä elämää koko ajan ja olla silti läsnä. En osaa eläytyä juttuihin, joissa äiti esim. lopettaa harrastuksensa, ulkonäkö muuttuu radikaalisti ja elämä pörrää jossain lasten merkkivaatteissa. Ei ole tullut ajauduttua leikkipuistoputkeen, jossa aletaan elää lasten kautta (ja usein se jää päälle lasten kasvaessa). Se on varmasti persoonakysymys mutta ikäero vaikuttaa myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja valitan:
3 vuoden ikäerolla, lapsista ei ole leikkikaveriksi toisillensa. 1,5v ja sitä vähemmän taas on paljonkin yhteistä. valitettavasti näin on. ja jos 11v leikkii 6v leikkejä ja toisinpäin on silloin jossain vähän outoa.
Click to expand...

No ei ole outoa....pikemminkin vanhemman lapsen on hauska välillä heittäytyä vähän pienempien juttuihin kun ei ole muita näkemässä. Ja pienemmän koittaa olla mukana vähän isompien jutuissa. Yhteistä voi olla vaikka kuinka ja silti molemmilla omat elämät ja kaverit. Tuskin ne sisarukset ainoita kavereita on kovin monella 11-vuotiaalla, oli sisarukset minkä ikäisiä hyvänsä;)
 
[QUOTE="jepp";30512085]En halunnut isoa ikäeroa, koska olen itse kokenut sen lapsena ikäväksi. Suurin toiveeni oli sisarus. Meillä ikäeroa 11v. Omilla lapsilla 1v8kk. Elämä on ollut helppoa ja mukavaa. Nyt jo koululaisia. Olen nykyisin veljeni kanssa läheinen, mutta ikäerostakin johtuen elämme täysin erilaisia elämänvaiheita. Kaveripiirissä on perheitä, joissa kolme alle 3v lasta ja niitä joissa ykkösen ja kakkosen välillä on 9v.[/QUOTE]

Meillä mies oli se, kuka toivoi lapset "putkeen". Hänellä itsellään on kaksi isoveljelä, 5v ja 11v häntä vanhempia. Sanoi, että sisarussuhde syntyi vasta aikuisiällä, lapsuuskavereiksi heistä ei ollut. Tästä syystä omat lapsemme ovat pienillä ikäeroilla, 3lasta 5 vuoden sisällä.

Mulla itsellään on kaksi veljesparia, toisiin ikäero 2-3v ja toisiin reilu 10v, kaikki ovat mua nuorempia. Tähän nuorempaan veljessarjaan on enemmänkin hoivasuhde kun sisarrussuhde.

Lähipiirissä on useampikin pari, missä lasten ikäero on 6-10v. Leikkiihän he jonkun verran yhdessä ja toki tappeelevatkin. Mutta ei mielestäni ulospäin ainakaan sellaista läheistä sisarussuhdetta välittyy kun pienemillä ikäeroilla sisäruksilla.
 
Haluttiin pikkulapsiaika samaan syssyyn hoitaa pois. En halua aloittaa tätä rumbaa uudestaan 5 vuoden päästä. Esikoinen saa olla kotihoidossa pitempään ja lasten mentyä hoitoon voi keskittyä uraan, ostaa talon, remppailla sitä jne... En halunnut montaa erillistä katkoa työelämään. Ja onhan niistä lapsista toisilleen seuraa. Meidän lapsilla ikäeroa 2,5 v. Kovin meidänkin esikoinen alusta asti pikkuista hoiteli :) tappelut kuuluu sisarussuhteeseen. Minulla ja siskolla 2 vuotta ikäeroa, lapsena oli paljon samoja leikkejä, paita ja peppu oltiin. Teininä tapeltiin aika paljon ja aikuisena taas lähennyttiin. On yksi elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista varmasti ja kasvattanut minua paljon.

Toisekseen ei niitä lapsia tilailla. Meilläkin toisen yritykseen meni liki vuosi, kolmella keskenmenolla höystettynä. Ois voinut mennä paljon kauemminkin. Vaikka esikoinen tärppäs heti. Eli ei kaduta ollenkaan että aloitettiin yritys heti kun toinen oli vuoden täyttänyt.
 
Itse en tästä vauva-ajasta niin hirveesti nauti. Väsymystä, univelkaa ja pelkkää hoivaamista. Isompien lasten kanssa kivempi reissata ja tehdä kaikenlaista, uusi vauva rajottais turhaan kun toinen on jo isompi. Ja onhan sisaruksista enempi seuraa toisilleen kun ikäero ei ole kovin suuri.

Toisaalta kahta vauvaakaan en samaan aikaan halua, että molemmat saa riittävästi syliä ja huomiota ja itse ei ihan uuvu siihen valvomiseen ymym. Tähtäimessä oli noin 3v ikäero, tuli 2v8kk. Ihan jees, isompi pääsee jo kerhoon, osaa hetken odottaa vuoroaan, ei tartte vaippoja ja on muutenkin aika omatoiminen jo. Kuitenkin päästään tästä pikkulapsiajasta suht nopeesti. Odotan kovasti että pikkuvelikin oppii kävelemään ja syömään itse, nukkumaan yönsä ja puhumaan!
 
Minulla ja siskolla ikäeroa 13 vuotta. Esikoiseni ja sisareni olivat hyviä leikkikavereita pieninä. Heillä kun oli ikäeroa melkein viisi vuotta... :D Omilla lapsillani ikäeroa 7 vuotta.
 
En suoraansanottuna ymmärrä ap:n ajattelutapaa enkä muitakaan jotka ihan tarkoituksella jättää ihan tautisia ikäeroja lasten välille. Onhan se nyt luonnollista että se ikäero on vähäinen jos mahdollista, sisarukset on silloin parhaat leikkikaverit ja läheiset toisilleen.

Itse tiedän kokemuksesta että ikäero isompiin sisaruksiin ei ollut mikään kiva juttu. Olin oikeastaan yksin, aivan kuin toista perhettä. En ikinä tekisi lapsia isolla ikäerolla itsekkäistä syistä koska osaan ajatella vähän niitä lapsiakin.
 
[QUOTE="ihmettelen";30511763]Yleensä sisarukset myös riitelee. N. 3v ikäerolla ei ainakaan läjhipiirissä ole sisaruksista kasvaessaan toisille. Toisaalta taas odotan mikä on se ikä kun ainokaisemme olisi kokoajan mankumassa seuraa, kertaakaan en ole lapsen suusta kuullut että mitä teen on tylsää / ei ole kaveria. Leikkii päiväkodissa kavereiden kanssa ja kotona enemmän kuin tyytyväisenä yksinään. Ap[/QUOTE]

Meillä lapsilla on ikäeroa juuri 3v ja leikkivät tosi hyvin yhdessä! Viihtyivät jo kaksistaan kun nuorempi oli 1v. Nyt ovat 5v ja 2v ja saattavat välillä touhuta tunninkin yhdessä. Helpottaa vanhempien elämää huomattavasti :) Pikkuveli on isosiskolle todella tärkeä. Meidän sosiaalinen tyttö ei tykkää leikkiä yksin.
 
Minusta on ihan normaalia, että niitä lapsia pukkaa pienellä aikavälillä. LUonnossakin lapsia syntyy joka vuosi ja ennen ehkäisyä lapsia tuli heti kun vain mahdollista. Epänormaalia pitkät ikäerot. Lahkolaisillan on paljon eri ikäisiä lapsia pienellä ikäeroilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelenvaan:
Miehiltä sitä valitusta lähinnä kuulee, vaimot ovat kovin tyytyväisiä. Miehet taas tyytymättömiä vaimon lopulliseen mammautumiseen, seksin vähyyteen ja parisuhteen kuolemaan, helposti äidit ovat keskittyneet lähinnä lapsiinsa. Ei myöskään kuulosta kivalta ne jutut, että ei me muualla käydäkään kuin mummolassa ja puistossa, kun on nämä lapset... Ja että ei voi tehdä sitätätäjatota, että helpollahan pääsee kun on yksi ja sen kanssa voi tehdä mitä vaan (osittain totta, hermojahan sekin välillä raastaa mutta kaksi aikuista vs. yksi lapsi menee mikä tahansa epämukavuusalueella oleva tilanne)

Me jäädään kyllä todennäköisimmin tähän yhteen vaan. Lapsiperhe-elämää, mutta sitten voi tehdä ne kaikki muutkin jutut. Ikäeroakin tulisi niin paljon että olisi aina ongelmana se että puuha ei ole toiselle "ikätasoista", esim. elokuvakäynnit ja muut.
Click to expand...

Eli oletat että kaikilla näillä tuntemillasi perheillä on kovin rankkaa vaikka vaimot ovat tyytyväisiä. Sillä kaikkien tuttavaperheidesi miehet käyvät (ilmeisesti salaa vaimoiltaan?) valittamassa seksin vähyyttä, parisuhteiden kuolemista jne?

Vähän erikoisia kuvioita teillä tuttavaperheissä, mutta väliäkö sen. Yhä korostan että jos kokee "kaikkien" tietyissä tilanteessa olevien valittavan ja vastaavasti päinvastaisesti toimineiden olevan onnellisia kannattaa miettiä onko omassa kuuntelukannassa jotain puolueellista. Oletko ihan varma että kaikki nämä tuttavamiehet ovat oikeasti purkaneet sinulle syvimpiä tuntojaan siitä kuinka perhe-elämä on pilannut parisuhteen ja vienyt vapauden, vai oletko ehkä tehnyt omia tulkintojasi siitä kun joku on perhesyillä jättänyt jonkun asian väliin?

Tosissaan valittajia löytyy kummastakin ryhmästä. On näitä yhden lapsen perheitä jotka ei koskaan voi tehdä mitään koska lapsi. Jotka ovat aivan väsyneitä ja ahdistuneita jo sen yhden lapsensa kanssa, täysin tässä kiinni niin etteivät ikinä pääse mihinkään. Puhuvat vain lapsesta eivätkä omaa kiinnostusta mihinkään muuhun.

Tai ison ikäeron äitejä jotka jaksavat valittaa kuinka sulla on niin helppoa kun sait hoidettua lapset putkeen, niistä on seuraa toisilleen, voit kierrättää vaatteita ja tavaroita. Teidän on helppo mennä lomareissuille kun kaikkia lapsia kiinnostaa samat jutut. Se on niiiiiin paljon rankempaa alkaa uudelleen vaihtamaan vaippoja kun edellisestä on monta vuotta aikaa, mitään vaatteita tai tavaroita ei voi kierrättää lasten kesken, 2v:sta ei ole enää leikkikaveria 8v:lle ja siksi taapero roikkuu kokoajan puntissa kiukkuamassa. Lapsilla ei ole yhteisiä kiinnostuksia lomakohteiden suhteen. Kyllähän sitä natinaa löytyy, mutta yhtälailla molemmista ryhmistä tyytyväisiä vanhempia. Tärkeintä kai on se että kukin hankkii lapset itselleen sopivalla ikäerolla, ei se että on yksi ja ainoa oikea tapa.
 
Kolmisen vuotta on sellainen luonnollinen ikäero. Ei ihmisnaaras ns. luonnossa joka vuosi lisääntynyt, sen verran rankkaa se raskaana olo ja imetys on. Meidän lapsil,a on 3,5 vuotta ikäeroa. Leikkivät paljon yhdessä, mutta tekevät myös omia juttujaan.
 
Sattuipa googlesta vastaan vanha ketju.

Minä sain esikoiseni 23-vuotiaana. Lapsia sain neljä, aikalailla peräjälkeen, ikäeroa nimittäin oli1v 2kk, 1v 6kk ja 1v 7kk.
Minä olisin halunnut viidennenkin, mies ei. Liitto päättyi sittemmin eroon, tosin syy ei ollut lapsissa tai ikäeroissa.

Nykyisessä suhteessani kummallakin on kova vauvakuume. jospa vielä yksi saataisiin, mielummin kaksi. kuuden vuoden ikäero nuorimmaiseen tuntuu ihan valtavalta!

Se, mitä aion omille lapsilleni aikanaan kertoa, on, että tee lapset nuorena. ja että älä pelkää tehdä montaa lasta (jos on tullakseen) äläkä pelkää pientä ikäeroa, sitäkin pelätään ihan turhaan.
Lapsissa on elämän rikkaus. Tämä on yksi niitä asioita elämässäni, joita en kadu, päinvastoin, olen kovin ylpeä katraastani. Enkä ole kokenut tätä raskaaksi, en, vaikka olin yksihuoltaja kolmisen vuotta, ja sitäkin ennen paljon yksi kotona lasten kanssa miehen työn vuoksi.
 
[QUOTE="Sisko";30512212]Meillä on siskon kanssa 10 vuotta ikäeroa. Onko paljon?[/QUOTE]

Niin meilläkin siskon kanssa, eikä kyllä olla läheisiä.....harmi! Omat lapset kahdessa sarjassa, n.2v ikäerolla, sarjojen välissä 5v.
Ihan lähipiirissä on useampia perheitä, joissa on 7v lapsilla ikäeroa, toisessa kaksi lasta, toisessa kolme ja kyllä vähä tuota kolmilapsisessa kauhistelen, aina kun alkaa vähä helpottaa vaatiminen ja laps itsenäistyy, niin homma alkaa alusta.....
Ja yks tuttavaperhe, jossa esikoinen 20v ja nyt uusi vauva, neljä tai viis tuossa välissä ....
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa