Isovanhempien suhtautuminen lapsenlapsiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "muuli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"muuli"

Vieras
Meillä on useampi lapsi ja heillä on yksi serkku. Mummo tapaa tätä serkkua ( tässä nimellä Mikko) useammin kuin lapsiamme johtuen välimatkoista. Esikoisemme ( kutsutaan tässä vaikka Tomiksi) on suunnilleen tämän Mikon ikäinen. Ovat kummatkin alle kouluikäisiä.

Mummo huomaa meillä käydessämme vain pienemmät ja heitä lässyttelee ja hokee, kuinka ovat ihania ja söpöjä ja suloisia. Tomin jättää lähes täysin huomiotta, vaikka lapsi kovasti huomiota hakeekin. Jos paikalla on Mikko, niin hän saa kaiken huomion, mummo kutsuu kullaksi eikä huomioi meidän lapsiamme ollenkaan.

Kun Tomi sitten hakee mummon huomiota,saa hän vain haukut. Jos tulee tappelu, niin Mikko ei ainakaan ole syypää. Esim. viime vkonloppuna isommat pojat olivat mummolla kylässä. Muuten leikki sujui hyvin, mutta jossain vaiheessa Mikko alkoi nimittelemään Tomia. Mummo ei tätä huomannut ja kun sitten tuli asiasta juttua, niin mummo leimasi Tomin valehtelijaksi ja sanoi, ettei Mikko sellaista voi tehdä, Tomi vaan valehtelee ja nauroi päälle.

Facebookissa mummo jakaa kavereilleen Tomin kuvia ( on lapsenlapsista kaunein) ja mummon kaverit kehuvat lasta ja sen ulkonäköä. Ja mummokin kehuu ihanaa lapsenlastaan, mutta tosielämässä käytös on jotain ihan muuta.

Tämä on ehkä pikku juttu, mutta äitinä minulta alkaa mennä hermot tilanteeseen. Asiasta on mummolle mainittu, mutta muutosta ei tapahdu. Tomilla on paha mieli aina mummon tapaamisen jälkeen ja hän kiukuttelee monta päivää. Onko teillä ollut vastaavaa tilannetta? Miten siitä on selvitty?
 
Nosta kissa pöydälle ja kerro isovanhemmalle suoraan, että tämä sorsii yhtä lapsista/huomioi muita tätä yhtä enemmän. Meidän muksut ovat molemmin puolin isovanhempiensa ainoat lapsenlapset. Kaksi lasta näyttää piisaavan eriarvoistamiseen vallan hyvin, vaikka ovat vielä sisaruksetkin. Kuopuksen puolesta on muutaman kerran saanut sanoa että olisi välillä hänenkin vuoronsa saada huomiota ja etuja, hän huomaa kyllä eron kohtelussa.

Esimerkiksi esikoista otetaan välillä yksin kylään, että tämä saa mummoaikaa, mutta jos kuopus menee mummolaan, otetaan aina esikoinenkin sinne, ettei hänelle tule paha mieli. Jos on esikoisen synttärit, hän saa lahjan. Jos on kuopuksen juhlat, molemmat saavat lahjat jne. Itse pitää olla tarkkana ja rohjeta puuttua asiaan, näitä juttuja olen ainakin onnistunut sumplimaan ihan kelvollisesti olemalla itse aktiivinen.
 
Meillä tilanne on seuraava: mummolla 4 lastenlasta, joista yksi on meidän ja kolme muuta miehen veljen lapsia.
Mummo on päivittäin näiden muiden lastenlasten kanssa tekemisisssä, meidän lapsellemme laittaa joulukortin ja syntymäpäiväkortin. Näkee meidän lastamme, kun käymme hänen luonaan. Nähdessä halailee lastamme ja sanoo, että mummolla ollut ikävä. Mutta mummo ei koskaan soittele lapsellemme tai käy meillä. Viimeisten kahden vuoden aikana mummo käynyt meillä yhden kerran ja sekin vierailu kesti 10 minuuttia, koska mummolla oli kiire.
Ei ole enää työelämässä.

Tuntuu pahalta lapsen puolesta, koska hän kuitenkin tahtoisi olla munmon kanssa tekemisissä ja nänä serkut, jotka päivittäin ovat tekemisisssä, puhuvat koko ajan kuinka mummo kävi kylässä tai he olivat mummolla yökylässä tai mummo osti heille sitä sun tätä...
Lapsi sitten kyselee, että miksi mummo ei ota häntä koskaan yökylään tai edes käy meillä ja miksi mummo ostaa muille tavaroita, eikä hänelle edes synttärilahjaa.
 
Meillä 3 poikaa. Vanhin on pappan lemmikki. Poika saa kaiken minkä haluaa. Pappa ei koskaan suutu hänelle. Jos poikien kesken tulee riita, syy on aina keskimmäisen (vanhin osaa ottaa hyödyn irti). Teki keskimmäinen mitä tahansa niin koskaan ei kelpaa. Nuorin on lähes yhtä hyvä kuin vanhin. Keskimmäinen siinä sitten yrittää sinnitellä ja saada huomiota. Nyt on tullut vaihe kun keskimmäinen ei enää halua mennä isovanhempien luokse. Sanoo, että hänestä ei välitetä ja saa aina olla yksin. Olen puuttunut asiaan mutta siitä seuraa vain huutoa. Pappa kuten mummikaan ei "näe" tätä ongelmaa.
 
Meillä mun vanhemmat kertovat naapureilleen ja sukulaisilleen miten aktiivisia isovanhempia ovat. Miten lapset ovat heillä viikonloppuisin ja lomilla aina yötä ja miten he käyvät lasten kanssa eri paikoissa. Totuus onkin sitten se, että
- lapset ovat olleet isovanhemmilla viimeksi yötä vuosi sitten
- lapset ovat olleet isovanhempien kanssa jäätelöllä 1,5v sitten
- isovanhemmat eivät pyydä lapsia kylään
 
Kiitos vastauksista! Asiasta on tosiaan muutamiin kerhoihin puhuttu, mutta mitään ei ole tapahtunut. Välillä tekisin mieli sanoa, että ei me tulla enää kylään, koska käytöksen on muututtava. Lapselle tulee joka vierailusta paha mieli, mutta mummo ei sitä huomaa. Samanlaista suosimista mummolla on kyllä omien lapsiensa kanssa myös ja ihan avoimesti.
 
Täällä yksi jonka vanhemmat eivät lapsenlapsista välitä muuta kuin tuttavien edessä. Molemmat ovta jo eläkkeellä, eivätkä käy missään. Siltikään heillä ei ole lapsille aikaa. Äidilläni on tarkka viikkotoiminta sen mukaan mitä milloinkin siivotaan, pestään pyykkiä ja käydään kaupassa. Esikoisella oli muutama vuosi sitten vesirokko ja pyysin, että jos äiti tulisi siksi aikaa kunhaen aptiikista vesirokkoon tarkoitettua kutinalääkettä. Tuskaisen kiukkuisena tuli, osoitti mieltään kun joutui siirtänmään imurointia vajaalla puolella tunnilla. Näin mun äitini välittää.
 
[QUOTE="vieras";28563278]Meillä mun vanhemmat kertovat naapureilleen ja sukulaisilleen miten aktiivisia isovanhempia ovat. Miten lapset ovat heillä viikonloppuisin ja lomilla aina yötä ja miten he käyvät lasten kanssa eri paikoissa. Totuus onkin sitten se, että
- lapset ovat olleet isovanhemmilla viimeksi yötä vuosi sitten
- lapset ovat olleet isovanhempien kanssa jäätelöllä 1,5v sitten
- isovanhemmat eivät pyydä lapsia kylään[/QUOTE]

Tämä mummo tekee ihan samaa, facessa kertoo sitä ja tätä ja totuus on ihan eri. Ihme pätemistä ja muut sitten kehuu, kuinka hyvä mummo oikein on.
 
[QUOTE="muuli";28563187]Meillä on useampi lapsi ja heillä on yksi serkku. Mummo tapaa tätä serkkua ( tässä nimellä Mikko) useammin kuin lapsiamme johtuen välimatkoista. Esikoisemme ( kutsutaan tässä vaikka Tomiksi) on suunnilleen tämän Mikon ikäinen. Ovat kummatkin alle kouluikäisiä.

Mummo huomaa meillä käydessämme vain pienemmät ja heitä lässyttelee ja hokee, kuinka ovat ihania ja söpöjä ja suloisia. Tomin jättää lähes täysin huomiotta, vaikka lapsi kovasti huomiota hakeekin. Jos paikalla on Mikko, niin hän saa kaiken huomion, mummo kutsuu kullaksi eikä huomioi meidän lapsiamme ollenkaan.

Kun Tomi sitten hakee mummon huomiota,saa hän vain haukut. Jos tulee tappelu, niin Mikko ei ainakaan ole syypää. Esim. viime vkonloppuna isommat pojat olivat mummolla kylässä. Muuten leikki sujui hyvin, mutta jossain vaiheessa Mikko alkoi nimittelemään Tomia. Mummo ei tätä huomannut ja kun sitten tuli asiasta juttua, niin mummo leimasi Tomin valehtelijaksi ja sanoi, ettei Mikko sellaista voi tehdä, Tomi vaan valehtelee ja nauroi päälle.

Facebookissa mummo jakaa kavereilleen Tomin kuvia ( on lapsenlapsista kaunein) ja mummon kaverit kehuvat lasta ja sen ulkonäköä. Ja mummokin kehuu ihanaa lapsenlastaan, mutta tosielämässä käytös on jotain ihan muuta.

Tämä on ehkä pikku juttu, mutta äitinä minulta alkaa mennä hermot tilanteeseen. Asiasta on mummolle mainittu, mutta muutosta ei tapahdu. Tomilla on paha mieli aina mummon tapaamisen jälkeen ja hän kiukuttelee monta päivää. Onko teillä ollut vastaavaa tilannetta? Miten siitä on selvitty?[/QUOTE]

Ihan vähän vaan särähti korvaan tuo lause, ettei nyt äidillä olisi vähän väärä käsitys asioista...
 
[QUOTE="muuli";28563301]Tämä mummo tekee ihan samaa, facessa kertoo sitä ja tätä ja totuus on ihan eri. Ihme pätemistä ja muut sitten kehuu, kuinka hyvä mummo oikein on.[/QUOTE]

En ymmärrä tätä pätemistä. Miksi kerrotaan muuta kuin mitä todellisuus on, koska valheesta jää jossain vaiheessa kiinni. En olisi ikinä uskonut omista vanhemmistani tätä, varsinkaan äidistäni. Oma mammani oli tosi ihana. Hänellä oli aina aikaa mulle, samoin pappallani. Muistan kun äitini ivasi minua lapsena jos jostakin niin pappani aina tuli väliin. Menimme ulos kävelemään, istuimme nurmikolla ja katsoimme kun lentokoneet lensivät yli. Pappa aina sanoi, että koeta kestää.
 
Meilläkin esiintyy toisilla isovanhemmilla lastenlasten suosimista ja toisten huomiotta jättämistä. Eipä tosin yllättänyt, kun vastaava suosiminen kohdistuu omiin lapsiinsakin :(
 
[QUOTE="vieras";28563307]Ihan vähän vaan särähti korvaan tuo lause, ettei nyt äidillä olisi vähän väärä käsitys asioista...[/QUOTE]

No niistä neljästä lapsesta kolme on mun omia. Ja on se niistä kaunein, kihara tukka, pitkät ripset ja kauniit piirteet. Eipä paljoa mummo jakele kuvia noista nuoremmista suloisista kaljupäistä, jotka on tietenkin tosi ihania, mutta sellaisia "perusmuksuja", joita näkee leikkipuistossa pilvin pimein.

Kaikki kommentit kuvissa liittyvät juuri lapsen pitkiin ripsiin ja kauneuteen, menisi tytöstä, jos tukka olisi pitkä. Ei ne tuntemattomat kovasti kehu lapsen leikkisää luonnetta kuvien perusteella.
 
Eikö kyseinen ihminen ole omille lapsilleen jo ollut samanlainen? Ihmettelen usein kun narsistien lapset hankkivat omia lapsia ja sitten ihmettelevät, että kuinka jopa hirviövanhemmat eivät taianomaisesti ole hyviä isovanhempia. Huonoille isovanhemmille ei kannata viedä lapsia kylään. Vanhintalasta täytyy ymmärtää suojella, vaikka sitten välit menisivätkin poikki. Täysin itsestäänselvää.
 
[QUOTE="vieras";28563515]Eikö kyseinen ihminen ole omille lapsilleen jo ollut samanlainen? Ihmettelen usein kun narsistien lapset hankkivat omia lapsia ja sitten ihmettelevät, että kuinka jopa hirviövanhemmat eivät taianomaisesti ole hyviä isovanhempia. Huonoille isovanhemmille ei kannata viedä lapsia kylään. Vanhintalasta täytyy ymmärtää suojella, vaikka sitten välit menisivätkin poikki. Täysin itsestäänselvää.[/QUOTE]
Luin tarkemmin ja mummohan on häiriintyneempi kuin tajusinkaan. Hän siis sorsii Tomia, mutta ratsastaa tämän ulkonäöllä. Ihan pimeä akka.
 
No tuollaisia ihmisiä on. Vähän pelkään mitä meillä tapahtuu kun toinen lapsi syntyy. Nyt siis mummon eka lapsenlapsi jota paapoo. Kuitenkin omat lapsensa, siis kaksi tyttöä, olleet koko ikänsä eriarvoisissa asemissa. Pelkään ettei toista tätä meidän lastemme kanssa. Siis tämä lasten äiti on se "paremmassa arvossa" ollut.
 
Ei oel vastaavaa tilannetta. Mulla on kaks poikaa ja veljellä tyttö joka ona samanikänen (32 tuntia nuorempi) ku mun venhempi poika. Isot on jo isoja ja melkein asuvat omillaan mutta pojat on enemmän mummin kanssa tekemisissä kun tyttö joak asuu äitinsä kanssa (niinku miunki pojat) ja näinollen näkee mummia harvemmin.
Toisen puolen mummulassa mun pojat on serkuksista nuorimpia ja paapottuja koska käyvät todella harvoin siellä. Serkuillaanki on sillä puolen jo lapsia joten huomion vie tietty ne "pienet" (koululaisia hekin jo tosin)
 
Eipä noille mitään voi kun eivät itse ymmärrä ja huomaa käytöstään. Toisaalta on ihan luonnollista että se lähellä asuva lapsenlapsi on läheisin.

Meillä ei isovanhemmilla ole muita lapsenlapsia kuin meidän sisarukset. Lapsilla on useampi vuosi ikäeroa ja pienempi vielä niin pieni ettei eriarvoisuutta tai muutakaan ymmärrä. Toinen mummoista ei tunnu osaavan suhtautua mahdolliseen sisaruskateuteen. Sitä ei siis oikeasti ole, mutta mummomtuntuu pelkäävän sitä pakonomaisesti. Hän kyllä koittaa olla molempien lasten kanssa ja ajan puolesta tasapuolinen, mutta ottaa isomman lapsen jokaisen kiukuttelun mustasukkaisuutena ja ylireagoi. Esim. Kerran hän oli lähdössä isomman kanssa pihalle ja lapsi kiukustui kun kenkä ei millään asettunut. Mummo tokaisi tuohtuneena, että älä kiukuttele, kyllä minun pitää leikkiä pikkuveljenkin kanssa. Lapsi katsoi todella hämmentyneenä mummoa, että mistä tämä oikein puhuu. Pikkuveli oli tuolloin ollut jo puolitoistatuntia päiväunilla. Pienemmän synttäreillä olimme juuri saaneet selitettyä isommalle, että vain synttärisankari saa lahjoja ja jokaisella on omat synttärit vuorollaan, kun nämä isovanhemmat saapuivat. Olivat laittaneet pienemmälle rahaa tilille ja isommalle toivat ison paketin joka sisälsi lelun, sekä yhteiseksi lapsille kirjan. Koitimme ottaa asian nätisti puheeksi, mutta isovanhemmat eivät nähneet mitään ongelmaa, koska he tulivat kaukaa ja isomman lahjat olivat tuliaisia. Mitä siitä että lapsen silmissä synttärisankari ei saanut ollenkaan omaa lahjaa. Omat lapset ovat mös kasvattaneet ihan eri tavalla, erilaisilla kasvatusperiaatteilla ja eriarvoisesti, joten minkäs teet.
 
Tilanne väistämättä vaikuttaa isovanhempien välien lisäksi väleihin seruksen välillä samoin tädin/sedä veljen/sisarten lasten väleihin pitkälle tulevaisuuteen, usein loppu elämän. Suosikki lapsenlapsen/-lasten tilanne ei aikuisiällä välttämättä ole yhtään sen "helpompi" kuin niiden jotka saavat huomiota isovanhemmilta vähemmän.

Itse muistan huomanneeni aika varhain eriarvoisen kohtelun, mutta ennemmin asiana joka on ollut olemassa ja jolla on tietyt vaikutukset edellä mainittuihin ihmissuhteisiin. En muista asian koskaan erityisesti vaivanneen minua enkä ole itse katkera tilanteesta, enkä oikein usko että muutkaan serkukset olisivat katkeroituneet. Isovanhemmilla oli siis yhden lapsen lapset suosikkeja, me sisarusteni kanssa olimme jotakin siltä ja väliltä ja sitten oli vielä sisarukset jotka saivat minimaalisesti huomiota.
 

Yhteistyössä