Isovanhempien velvollisuudet/oikeudet, pakko kysyä mitä mieltä olette!

["kolmenäiti"]

Meillä on ollut pitkään sellaista sanatonta ärsytystä toisiamme kohtaan, minulla+miehelläni ja minun vanhemmillani. Ovat hyväkuntoisia, nuoria isovanhempia meidän lapsillemme, asuvat lähellä. He käyvät noin kerran-pari viikossa niinkuin he sanovat; kurkkaamassa lapsia, lässyttämässä ja lahjomassa kekseillä ja karkeilla.. Minä olen hyvin ärsyyntynyt kun meillä monesti olisi avun tarvetta ja kahdenkeskistä aikaa ei ole lähes koskaan, eivät voi auttaa. Olin pahasti masentunut ja terapiassa kehoitettiin keskustelemaan vanhempieni kanssa koska se on luonnollista että vanhemmat tulisivat avuksi jos on vaikea vaihe elämässä. Keskustelin->ei apua saatu edelleenkään. En jaksa edes kaikkea selvittää mitä meidän välillä on mutta ei ole normaali äiti-tytär suhde. Äiti on esimerkiksi Erittäin kateellinen minulle kaikesta... eikä iloitse mistään hyvästä mitä minun elämässä tapahtuu..ei kehu vaikka olisin menestynyt työkuvioissa jne... Nuorimman lapsen ollessa vauva, valvotti monet yöt ja olin aivan poikki. No vanhemmat kävivät "kurkkaamassa", kysyinkin vielä että voisiko he joku päivä katsoa vähän aikaa että saisin nukuttua.. Omahyväinen hymy kasvoilla lähti pois, eikä koskaan saatu sitäkään apua heiltä.
No, heillä ei siis KAI ole velvollisuutta ollakaan avuksi, mutta miten sitten isovanhempien OIKEUDET?
Tämä tuli mieleeni kun emme ole aikoihin käyneet vanhempieni luona kylässä, koska 1. olen ärsyyntynyt heihin monesta eri syystä johtuen. 2. Ei ole iltaisin aikaa/jaksamista lähteä lasten kanssa, koska päivisin teemme työt tai muut päivän liikkumiset.
No äitini soitti minulle yksi päivä ja tokaisi että "nytpä me kuule aletaan käyttämään näitä isovanhempien OIKEUKSIA ja saatte luvan tuoda lapset tänne meille pariksi tunniksi!"...
No vein lapset koska olin todella sen tarpeessa, mutta... mitä ihmettä? Ensinnäkin he eivät ole lapsia vapaaehtoisesti ottanut aikoihin, siis korostan AIKOIHIN! Ja sitten, tuo kommentti, isovanhempien OIKEUDET.

Mitäs mieltä te olette isovanhempien velvollisuuksista ja oikeuksista?

 

[Silmukka-]

Periaatteessa kumpiakaan ei ole, ei oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Lapselle tietenkin pitäisi olla oikeus rakastavaan isovanhempaan joka haluaa olla tiiviisti elämässä mukana.

 

["joo"]

Isovanhemmilla EI OLE mitään oikeuksia, tai velvollisuuksia lastenlapsiinsa nähden. Eikä toivottavasti koskaan tulekaan. Mä en olisi omaa jääräpäisyyttäni vienyt lapsia, vaikka kuinka olisin ollut sen tarpeessa. Myös minä olisin ottanut itseeni tuosta kommentista, vaikka etuoikeutettujahan he tavallaan ovatkin koska sallitte lastenne tavata heitä.

 

[Hip-pi]

Minusta jokaisella vanhemmalla olisi velvollisuus huolehtia jälkikasvustaan - myös silloin, kun he ovat jo aikuisia. Tarkoitan, että en voisi kuvitella jättäväni omia lapsiani pulaan, vaikka he olisivat kuinka vanhoja. Ainahan tämä ei näin mene. En ole itsekään saanut mitään apua aikuisiässä vanhemmiltani.

 

[:)]

Ei ole kumpiakaan.. Ja omassa tilanteessa hyvä niin.. Se nyt viel puuttuis että niillä ois vielä jotain oikeuksia..

 

["joo"]

Minusta jokaisella vanhemmalla olisi velvollisuus huolehtia jälkikasvustaan - myös silloin, kun he ovat jo aikuisia. Tarkoitan, että en voisi kuvitella jättäväni omia lapsiani pulaan, vaikka he olisivat kuinka vanhoja. Ainahan tämä ei näin mene. En ole itsekään saanut mitään apua aikuisiässä vanhemmiltani.

Haluaisitko todella että voisit viedä lapsesi hoitoon paikkaan, johon heitä ei kaivata?

 

["kolmenäiti"]

Minusta jokaisella vanhemmalla olisi velvollisuus huolehtia jälkikasvustaan - myös silloin, kun he ovat jo aikuisia. Tarkoitan, että en voisi kuvitella jättäväni omia lapsiani pulaan, vaikka he olisivat kuinka vanhoja. Ainahan tämä ei näin mene. En ole itsekään saanut mitään apua aikuisiässä vanhemmiltani.

Hei tää oli hyvin sanottu. On isäni mulle sanonutkin että jokainen huolehtikoon omistaan... aivan!

 

[Jennynny]

Ikävä kuulla että asiat ovat noin huonosti isovanhempien kanssa. Jos kemiat ei toimi, niin asiat menevät hankaliksi ja joudutaan puhumaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Vähän sama homma kuin avioerotapauksissa mummujen ja pappojen kanssa.

Ehkä olisin sinuna tyytyväinen asioiden saamaan käänteeseen; että isovanhemmat ovat "päättäneet käyttää" oikeuksiaan... Sinä ja lapsethan siinä voittaa. Pääsevät kyläilemaan ja sinä saat omaa aikaa. Tehkää vain säännöt selviksi ja sopikaa vaikka vakioaika jolloin lapset menevät kyläilemään. Saat sitten käytettyä sen pari tuntia johonkin omaan kivaan...

Meillä on melkein yhtä huonot välit anoppilaan. Ottavat kyllä lapset hoitoon, jos pyytää (ei usein) mutta eivät itse tee mitään aloitetta. Mummu näki nuorimmaisen eka kerran 7kk ikäisenä kun en suostunut (periaatteellisita syistä :ashamed viemään vauvaa näytille. Kyllä asian kanssa voi elää, vaikka aina kovasti ketuttaakin kuunnella muiden ihania pullantuoksuisia mummoja, jotka rientävät apuun pienimpäänkin kissanristiäiseen...

 

["jepulis"]

Selkeästi huomaa äitisi käytöksestä ylimielisyyden. Ajattelee varmaan, että nyt saat sitten tietää mitä se elämä niiden lasten kanssa on. Joillakin on tuollainen, "minä tiedän kaiken paremmin kuin sinä, ikuisesti" asenne. Voithan sanoa äidillesi, että sitten kun hän on vanha ja avuton vanhustentalossa, niin aiot tulla vain hymyilemään ivallisesti ja sanot, ettei nyt ole energiaa hoitaa häntä.

 

[Hip-pi]

[QUOTE="joo";23054440]Haluaisitko todella että voisit viedä lapsesi hoitoon paikkaan, johon heitä ei kaivata?[/QUOTE]

En tiedä, miten tuosta kirjoituksestani vedät tuollaisia johtopäätöksiä. Mutta vastaan: En ole vienyt, kun ei kaivata. Halusin vain sanoa, että vanhempien pitäisi huolehtia lapsistaan, mutta näin se ei aina mene.

Hämillään olen näistä tahallaan väärinymmärtäjistä.

 

["kolmenäiti"]

[QUOTE="jepulis";23054468]Selkeästi huomaa äitisi käytöksestä ylimielisyyden. Ajattelee varmaan, että nyt saat sitten tietää mitä se elämä niiden lasten kanssa on. Joillakin on tuollainen, "minä tiedän kaiken paremmin kuin sinä, ikuisesti" asenne. Voithan sanoa äidillesi, että sitten kun hän on vanha ja avuton vanhustentalossa, niin aiot tulla vain hymyilemään ivallisesti ja sanot, ettei nyt ole energiaa hoitaa häntä.[/QUOTE]

Joo, en voisi kuvitella että häntä joskus olisin hoitamassa jos tämä näin jatkuu. Enkä aio perintöä jatkaa,miehen kanssa monet keskustelut käyty, että jos vain terveys sen sallii niin omien lastenlasten kanssa tulee olemaan erilainen suhde. Olen todella surullinen välillä myös lasten vuoksi, kun ei ole sellaista lämminhenkistä mummolaa jonne aina tervetullut...

 

["joo"]

En tiedä, miten tuosta kirjoituksestani vedät tuollaisia johtopäätöksiä. Mutta vastaan: En ole vienyt, kun ei kaivata. Halusin vain sanoa, että vanhempien pitäisi huolehtia lapsistaan, mutta näin se ei aina mene.

Hämillään olen näistä tahallaan väärinymmärtäjistä.

En mä mitään väärin ymmärtänyt, kysyin vaan että haluaisitko viedä. Siinä olen samaa mieltä kanssasi että olisi kiva jos jokainen haluaisi säilyttää lämpimät ja läheiset välit lapsiinsa, ja rakentaa sellaiset myös lastenlapsiin.

 

[Hip-pi]

[QUOTE="kolmenäiti";23054533]Joo, en voisi kuvitella että häntä joskus olisin hoitamassa jos tämä näin jatkuu. Enkä aio perintöä jatkaa,miehen kanssa monet keskustelut käyty, että jos vain terveys sen sallii niin omien lastenlasten kanssa tulee olemaan erilainen suhde. Olen todella surullinen välillä myös lasten vuoksi, kun ei ole sellaista lämminhenkistä mummolaa jonne aina tervetullut...[/QUOTE]

Mun äitini kyllä mielelllään hoitaa veljieni lapsia ja hoitaa veljieni asioita, mutta mun lapseni ja mun kuulumiseni ei kiinnosta, ei myöskään siskoni. Olen varma, että hän olettaa nimenomaan minun ja siskoni hoitavan häntä, kun hän on vanha. Veljeni eivät varmasti hoida. Heidät on kasvatettu vain saamaan, ei antamaan.

 

["vieras"]

Lulenpa tuon kirjainpötkön luettuani, että vikaa on teissä ja asenteissanne ja varmaan se tavalla tai toisella heijastuu myös isovanhempiin. Ei heillä ole mitään varsinaisia oikeuksia, mutta ei myöskään velvoitteita. Teillä sen sijaan on velvollisuus ajatella LAPSIANNE ja antaa heille kuitenkin oikeus sukulaisiin, isovanhempiin ja muihinkin. Yllättävän moni alle kolmekymppinen ei välitä sukulaisista ja on huonoissa väleissä vanhempiinsa, mutta lasten kasvaessa tilanne muuttuu ja aikuistutaan näkemään muutakin kuin oma napa.

 

["kolmenäiti"]

Ikävä kuulla että asiat ovat noin huonosti isovanhempien kanssa. Jos kemiat ei toimi, niin asiat menevät hankaliksi ja joudutaan puhumaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Vähän sama homma kuin avioerotapauksissa mummujen ja pappojen kanssa.

Ehkä olisin sinuna tyytyväinen asioiden saamaan käänteeseen; että isovanhemmat ovat "päättäneet käyttää" oikeuksiaan... Sinä ja lapsethan siinä voittaa. Pääsevät kyläilemaan ja sinä saat omaa aikaa. Tehkää vain säännöt selviksi ja sopikaa vaikka vakioaika jolloin lapset menevät kyläilemään. Saat sitten käytettyä sen pari tuntia johonkin omaan kivaan...

Meillä on melkein yhtä huonot välit anoppilaan. Ottavat kyllä lapset hoitoon, jos pyytää (ei usein) mutta eivät itse tee mitään aloitetta. Mummu näki nuorimmaisen eka kerran 7kk ikäisenä kun en suostunut (periaatteellisita syistä :ashamed viemään vauvaa näytille. Kyllä asian kanssa voi elää, vaikka aina kovasti ketuttaakin kuunnella muiden ihania pullantuoksuisia mummoja, jotka rientävät apuun pienimpäänkin kissanristiäiseen...

Ei heidän kanssaan voi sopia mitään... kaikki menisi taas pipariksi jos MINÄ alkaisin ehdottelemaan jotain aikoja... enkä halua alkaa heidän pompoteltaviksi. He tässä kaiketi määräävät milloin he lapsenlapsia näkevät, kaikki on heidän käsissään. Mua ärsyttää se. Jos kieltäydyn tai ei jostain syystä sovi niin saan kuulla kuittauksia kuinka ei ajanvarauskalenterissa ole aikaa heidän käynnilleen jne... paskaa! En vain ole tarpeeksi vahva jotta voisin sanoa suoraan... en haluaisi olla riidoissa. Olen yrittänyt pitää normaalit viileät välit ja olla suuttumatta... eikai minulla ole edes aihetta,koska eihän heillä mitään velvollisuuksia ole.

Nuorin lapsemme on jäänyt vähän varjoon ja toki kun ensimmäiselle lapselle on hössötetty niin nuorimmaiselle ei enää ollenkaan. Tästä on noin kuukausi aikaa kun nuorimmainen ei halunnut mennä enää mummin syliin niin siitäkös se minun syyllistäminen taas alkoi... Minun syyllistäminen...
Ymmärrättekö miksi ei tee enää mieli nähdä heitä itsellänikään?


Ja Jennynnynki lapsen mummi...huh huh..

 

["vieras"]

[QUOTE="kolmenäiti";23054533]Joo, en voisi kuvitella että häntä joskus olisin hoitamassa jos tämä näin jatkuu. Enkä aio perintöä jatkaa,miehen kanssa monet keskustelut käyty, että jos vain terveys sen sallii niin omien lastenlasten kanssa tulee olemaan erilainen suhde. Olen todella surullinen välillä myös lasten vuoksi, kun ei ole sellaista lämminhenkistä mummolaa jonne aina tervetullut...[/QUOTE]

Maailma muuttuu. Omat isovanhempani olivat sellaisia pullantuoksuisia ja pajupillintekijöitä meille. Eivät koskaan kuvitelleetkaan pukeutuvansa farkkuihin tai kuuntelevansa jotain poppia tai rokkia, mikä oli heille kauhistus. Omat vanhempani ovatkin sitten uudempaa sukupolvea, joilla on viisikymppisinä+ oma elämä ja menot. He eivät istu leipomassa tai keinutuolissa ja ovat työelämässä ja todella fiksuja ihmisiä, eivätkä mitään hoitopaikka-automaatteja. Kyllä he lapsistamme välittävät, mutta ymmärrän hyvin, että meidän tulee järjestää elämämme meidän omilla ehdoillamme ja heillä on oma elämänsä. Silti välimme ovat hyvät ja voimme soitella ja tekstailla päivittäin ja yhteys toimii.

 

["kolmenäiti"]

[QUOTE="vieras";23054626]Lulenpa tuon kirjainpötkön luettuani, että vikaa on teissä ja asenteissanne ja varmaan se tavalla tai toisella heijastuu myös isovanhempiin. Ei heillä ole mitään varsinaisia oikeuksia, mutta ei myöskään velvoitteita. Teillä sen sijaan on velvollisuus ajatella LAPSIANNE ja antaa heille kuitenkin oikeus sukulaisiin, isovanhempiin ja muihinkin. Yllättävän moni alle kolmekymppinen ei välitä sukulaisista ja on huonoissa väleissä vanhempiinsa, mutta lasten kasvaessa tilanne muuttuu ja aikuistutaan näkemään muutakin kuin oma napa.[/QUOTE]

Voisitko sitten tarkentaa mikä meidän asenteessa on pielessä jos tämä tilanne on meidän vika?

Kuten sanoin että haluaisin että olisi se lämminhenkinen mummola, mutta tässä on moni asia pielessä. Ja meillä on myös sen verran omanarvontuntoa että aikuisena ihmisenä ei anneta muiden pompotella mielensä mukaan.

 

["vieras"]

Olisi ollut ihan mielenkiintoinen aloitus vaan tuota pötkökirjoitusta ei vaan jaksa edes aloittaa lukemaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="kolmenäiti";23054384]Meillä on ollut pitkään sellaista sanatonta ärsytystä toisiamme kohtaan, minulla+miehelläni ja minun vanhemmillani. Ovat hyväkuntoisia, nuoria isovanhempia meidän lapsillemme, asuvat lähellä. He käyvät noin kerran-pari viikossa niinkuin he sanovat; kurkkaamassa lapsia, lässyttämässä ja lahjomassa kekseillä ja karkeilla..

Minä olen hyvin ärsyyntynyt kun meillä monesti olisi avun tarvetta ja kahdenkeskistä aikaa ei ole lähes koskaan, eivät voi auttaa. Olin pahasti masentunut ja terapiassa kehoitettiin keskustelemaan vanhempieni kanssa koska se on luonnollista että vanhemmat tulisivat avuksi jos on vaikea vaihe elämässä.

Keskustelin->ei apua saatu edelleenkään. En jaksa edes kaikkea selvittää mitä meidän välillä on mutta ei ole normaali äiti-tytär suhde. Äiti on esimerkiksi Erittäin kateellinen minulle kaikesta... eikä iloitse mistään hyvästä mitä minun elämässä tapahtuu..ei kehu vaikka olisin menestynyt työkuvioissa jne...

Nuorimman lapsen ollessa vauva, valvotti monet yöt ja olin aivan poikki. No vanhemmat kävivät "kurkkaamassa", kysyinkin vielä että voisiko he joku päivä katsoa vähän aikaa että saisin nukuttua.. Omahyväinen hymy kasvoilla lähti pois, eikä koskaan saatu sitäkään apua heiltä.

No, heillä ei siis KAI ole velvollisuutta ollakaan avuksi, mutta miten sitten isovanhempien OIKEUDET?

Tämä tuli mieleeni kun emme ole aikoihin käyneet vanhempieni luona kylässä, koska 1. olen ärsyyntynyt heihin monesta eri syystä johtuen. 2. Ei ole iltaisin aikaa/jaksamista lähteä lasten kanssa, koska päivisin teemme työt tai muut päivän liikkumiset.

No äitini soitti minulle yksi päivä ja tokaisi että "nytpä me kuule aletaan käyttämään näitä isovanhempien OIKEUKSIA ja saatte luvan tuoda lapset tänne meille pariksi tunniksi!"...
No vein lapset koska olin todella sen tarpeessa, mutta... mitä ihmettä? Ensinnäkin he eivät ole lapsia vapaaehtoisesti ottanut aikoihin, siis korostan AIKOIHIN! Ja sitten, tuo kommentti, isovanhempien OIKEUDET.

Mitäs mieltä te olette isovanhempien velvollisuuksista ja oikeuksista?[/QUOTE]
Näin. Helpompaa, eikö totta?

 

[v]

Ei oikeuksia eikä velvollisuuksia, mutta aika kylmäkiskoista touhua, jos omat lapset jätetään pulaan.

 

["noh"]

Ei ole isovanhemmilla velvollisuuksia. Lapsen vanhemmilla sitä vastoin on kasapäin velvollisuuksia. Kun aikuiset ihmiset lapsia tekevät, on heidän varauduttava siihen että itse hoitavat lapset siitä eteenpäin. Apu on jokaiselle lapsiperheelle tarpeen ja jotkut eivät sitä vain saa syystä tai toisesta.

On kurjaa, kun isovanhemmat ovat tälläisiä, mutta en minä ainakaan haluaisi lapsiani paikkaan mihin heitä ei tosissaan haluta.

 

[Hip-pi]

Ei oikeuksia eikä velvollisuuksia, mutta aika kylmäkiskoista touhua, jos omat lapset jätetään pulaan.

Lakikirjassa ei ole oikeuksista ja velvollisuuksista. Sen sijaan inhimillisyyden säännöstössä puhutaan ihmisen velvollisuudesta huolehtia lapsistaan ja lasten velvollisuuksista huolehtia vanhemmistaan.

 

["jii"]

voi vitsi ku täälä on rasittavia kade ämmiä, jos ei muuten jostain valittamista ja piikittelyä keksitä niin edes kirjoitus asusta... hoh hoijjakkaa

 

[leijona76]

En oo itsesasiassa koskaan enempää aatellu asiaa. Isovanhemmat tarjoutuvat ja annamme heidän tavata. Harvemmin pyydetään ja sillonkin osaavat kieltäytyä jos ei ehdi/jaksa tms. Kun eivät ole enää nuoruuden voimissaan eivätkä lapsen vanhemmat.
Mut ajattelen niin että jos mulle suodaan lapsenlapsia niin haluaisin kyllä antaa hoitoapua jne tarvittaessa ja olla käytettävissä. Onhan poika kuitenkin minun lapseni aikuisenakin.

 

[Jennynny]

[QUOTE="kolmenäiti";23054631]Ei heidän kanssaan voi sopia mitään... kaikki menisi taas pipariksi jos MINÄ alkaisin ehdottelemaan jotain aikoja... enkä halua alkaa heidän pompoteltaviksi. He tässä kaiketi määräävät milloin he lapsenlapsia näkevät, kaikki on heidän käsissään. Mua ärsyttää se. Jos kieltäydyn tai ei jostain syystä sovi niin saan kuulla kuittauksia kuinka ei ajanvarauskalenterissa ole aikaa heidän käynnilleen jne... paskaa! En vain ole tarpeeksi vahva jotta voisin sanoa suoraan... en haluaisi olla riidoissa. Olen yrittänyt pitää normaalit viileät välit ja olla suuttumatta... eikai minulla ole edes aihetta,koska eihän heillä mitään velvollisuuksia ole.

Nuorin lapsemme on jäänyt vähän varjoon ja toki kun ensimmäiselle lapselle on hössötetty niin nuorimmaiselle ei enää ollenkaan. Tästä on noin kuukausi aikaa kun nuorimmainen ei halunnut mennä enää mummin syliin niin siitäkös se minun syyllistäminen taas alkoi... Minun syyllistäminen...
Ymmärrättekö miksi ei tee enää mieli nähdä heitä itsellänikään?


Ja Jennynnynki lapsen mummi...huh huh..[/QUOTE]

Asioiden kanssa oppii elämään kun on pakko. Meidän lapsilla ei ole kuin yks selvä pappa, joka sairastaa rappeuttavaa tautia. Aina saa olla kaiken muun lisäksi varuillaan, ollaanko selvin päin ja mitä sitten sanotaan lapsille. Mutta - mä olen aika suorasanainen kaveri kun sille päälle alan ja luulen että se on syy, miksei mua enää asia niin vaivaa. Ei ole nääs mitään hampaakolossa!
En selittele isovanhempien tekemisiä tai jättämättä tekemisiä lapsille, mutta yritän kuitenkin olla tuomitsemattakaan heidän kuultensa. Ne kerrat kun lapset ovat yökylässä, ovat lapsille aina mieluisia. Kyllähän se kertoo jotain

Ehkä silti nostaisin kissan pöydälle, ap. Sanot että sua ketuttaa se, että joudutte aina tanssimaan heidän pillinsä mukaan. Sanot että teidän elämässä on muutakin kuin isovanhempien paapominen ja jos ei kyläily kelpaa joka torstai aamupäivä niin se on heidän ongelmansa. Ei teidän. Ja aivan sama jos suuttuvat, se on heidän oikeutensa, mutta ainakin saat elettyä ilman tuota ärsytystä. Pelin säännöt selviksi, se on mun (niin viisas:stick ohjeeni!:hug:

Ja tuohon syyllistämiseen... voi sitä pelata toisinkin päin. sanot vain enkelinhymy naamalla seuraavalla kerralla, että "onpa outoa kun ei pikkuinen halua syliin. Vierastaakohan se jo?":saint: