Isovanhempien velvollisuudet/oikeudet, pakko kysyä mitä mieltä olette!

["jii"]

hmm, niin, meillä on myös jokseenkin hankala tilanne, nimittäin toisessa mummolassa apu tuntuu olevan jotenkin niin nihkeää, tai siis aina ensin puhutaann että sitte tehdään lasten kanssa sitä ja tätä ja te voitte mennä vaikka käymään ulkona, noniin se aika tulee kun sinne mennään niin äitini losottaa sohvalla ja ei jaksa mitään ja kaikki on niin raskasta ei jaksa mennä pihalle ei vaihtaa puhtaita vaatteita lapsille jne. Isäpuoli on usein töissä tai sitten jos on kotona niin on todella aktiivisesti lasten kanssa, mutta hän onjotenkin niin etäinen eten voi hänellekkään lapsia sysätä. ja jos mennään ulos niin keretään olla siellä korkeintaan 2h kun se soittaa että nää lapset heräs tulkaa tänne heti, ei edes itse yritä nukuttaa takasin, kun se kai on niin hankalaa hänestä tai jotain, ei siis meillä ole lapset olleet ikinä yön yli hoidossa missään eikä koskaan olla oltu kunnolla ulkona oikeasti ilman sitä tietoa että tarvii kohta lähteä lasten tykö.

biologisen isäni luokse ei voisi kuvitellakkaan lasta vievän kun hän on alkkis.

Ja se toinen mummola ois ottanu lapset omaan kotiinsa vaikka asumaankin heti 1päivän ikäisenä, mutta kun hän ei ole luotettava, ja turvaööinen mummo. Hänellä on kaikkia kamalia ideoita jotka voisivat pahimmillaan johtaa lasten kuolemaan kun häneltä jotenkin puuttuu taju siitä mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä.

ja taas tämä neljäs mummola/ ukkila (molempien vanhmmat eronneet) he olisivat varmasti hyviä hoitajia, mutta he eivät osaa suomea eikä lapsenne heidän kieltä vielä, no se ei varmaan edes olisi suuri ongelma, mutta kun hekin ovat jotenkin niin etäisiä, nähdään hyvin vähän jne, niin ei tulisi mieleenkään edes kysyä hoito apua.

Ja harmittaa sitten ihan vietävästi kun ei ole mitään paikkaa mihin lapsia laittaa mutta näillä mennään.

 

["Kenguru"]

Minun mielestä jokaisella on velvollisuus huolehtia itsestään täysi-ikäisestä eteenpäin, ja omista lapsistaan täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki sen jälkeen on vapaaehtoista.

Ikävää että ap:n tapauksessa ajatukset menevät ristiin isovanhempien kanssa, sillä hienointahan se olisi, että lapset viettäisivät aikaa isovanhempiensakin kanssa. Mielestäni nuo on yleensä todella tärkeitä suhteita lapsen elämässä.
Samoin myös päin vastoin, eli olisihan se hienoa jos isovanhemmat tarjoaisivat apua lastenhoidossa helpottaakseen vanhempien "taakkaa" välillä.

 

[Jennynny]

Jii, sun tilanne helpottuu itsestään sitten kun lapset kasvaa. Niitä on helpompi hoitaa eikä vastuu ole niin kova. Luottavat vanhuksetkin enemmän itseensä ja voimiinsa. Jos ei - niin sitten pitää hiukan itsekin tehdä ajatustyötä asian kanssa ettei huomaa myöhemmin harmittelevansa kun lapset eivät tunne isovanhempiaan. Eivät kuitenkaan kuulosta ihan epätoivoisilta tapauksilta

 

[tonttuilija]

Olen miettinyt samaa eli velvollisuuksia ja oikeuksia... Meillä on taas ihan eri tilanne, isoisä asuu yksin ja sillä on (lievä) alkoholiongelma, eikä se tiedä lasten hoidosta mitään, eikä halua oppia. Esim. huutaa pienelle vauvalle autossa kun vauva itkee (vauvan itku ärsyttää...), yrittää syöttää sille rakaa kalaa ("sellainen piiiieeeeni maistiainen"), vaippaan ei koske ja huutaa hitler-vitseja (humalassa JA selvinpäin...). Jääkaapissa on vanhaa ruokaa.

Ollaan annettu monta mahdollisuutta näyttää, että osaa hoitaa, muttei se vaan osaa. Kerran oli vuoden ikäinen hoidossa, itse ukko meni ravintolaan, muttei antanut ruokaa lapselle, eikä vaivautunut vaihtamaan vaippaa. Ohjeista huolimatta.


Nyt on loukkaantunut ettei saa hoitaa meidän lapsia omassa asunnossa (siis -ilman- vanhempia) eikä pidä yhteyttä lapsiin Mikään välimuoto, esim. leikki puistossa, vierailut jne ei käy vaan nyt puhutaan sen ukon OIKEUKSISTA.

 

["kolmenäiti"]

Olen miettinyt samaa eli velvollisuuksia ja oikeuksia... Meillä on taas ihan eri tilanne, isoisä asuu yksin ja sillä on (lievä) alkoholiongelma, eikä se tiedä lasten hoidosta mitään, eikä halua oppia. Esim. huutaa pienelle vauvalle autossa kun vauva itkee (vauvan itku ärsyttää...), yrittää syöttää sille rakaa kalaa ("sellainen piiiieeeeni maistiainen"), vaippaan ei koske ja huutaa hitler-vitseja (humalassa JA selvinpäin...). Jääkaapissa on vanhaa ruokaa.

Ollaan annettu monta mahdollisuutta näyttää, että osaa hoitaa, muttei se vaan osaa. Kerran oli vuoden ikäinen hoidossa, itse ukko meni ravintolaan, muttei antanut ruokaa lapselle, eikä vaivautunut vaihtamaan vaippaa. Ohjeista huolimatta.

Nyt on loukkaantunut ettei saa hoitaa meidän lapsia omassa asunnossa (siis -ilman- vanhempia) eikä pidä yhteyttä lapsiin Mikään välimuoto, esim. leikki puistossa, vierailut jne ei käy vaan nyt puhutaan sen ukon OIKEUKSISTA.

Ompa surullista.. en itsekään antaisi teidän tilanteessa isoisän hoitaa lasta... en todellakaan. Vierailut ja esim pihalla leikkiminen keskenään kävisi mutta yökyläilyt.. not!

 

["Vierailija"]

Virallisesti isovanhemmilla ei ole oikeuksia eikä velvollisuuksia. Ja niinhän se menee, että vastuu(nkanto) ja valta menevät aina käsi kädessä. Jos isovanhemmat eivät auta (= kanna vastuuta), heillä ei pitäisi olla mitään valtaa ottaa kantaa teidän perheenne asioihin.

Eli nyt ap otat itseäsi niskasta kiinni ja 1) päätät, kuinka paljon olet valmis joustamaan isovanhempien mielen mukaan ja 2) ilmoitat sen kiihtymättä mutta suorasukaisesti myös näille itselleen.

 

["jii"]

Jii, sun tilanne helpottuu itsestään sitten kun lapset kasvaa. Niitä on helpompi hoitaa eikä vastuu ole niin kova. Luottavat vanhuksetkin enemmän itseensä ja voimiinsa. Jos ei - niin sitten pitää hiukan itsekin tehdä ajatustyötä asian kanssa ettei huomaa myöhemmin harmittelevansa kun lapset eivät tunne isovanhempiaan. Eivät kuitenkaan kuulosta ihan epätoivoisilta tapauksilta

joo aivan totta, tosin meidän mummot ei oo vanhuksia vaan "nuoria" viiskymppisiä.

 

[itse]

koen niin, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia, mutta mulla on velvollisuuksia äitinä huolehtia siitä, että lapseni saavat olla isovanhempiensa elämässä aikuisten skismoista huolimatta. Eri asia, jos olisivat väkivaltaisia tai alkoholisteja, mutta normaalit sanomiset puolin ja toisin kuuluu elämään ja lapset tulee pitää niistä ulkona. Lapset eivät mene pilalle satunnaisesta hemmottelusta ja lässyttämisestä mutta kärsivät kyllä isovanhemmattomuudesta.

 

["mie"]

[QUOTE="vieras";23054666]Maailma muuttuu. Omat isovanhempani olivat sellaisia pullantuoksuisia ja pajupillintekijöitä meille. Eivät koskaan kuvitelleetkaan pukeutuvansa farkkuihin tai kuuntelevansa jotain poppia tai rokkia, mikä oli heille kauhistus. Omat vanhempani ovatkin sitten uudempaa sukupolvea, joilla on viisikymppisinä+ oma elämä ja menot. He eivät istu leipomassa tai keinutuolissa ja ovat työelämässä ja todella fiksuja ihmisiä, eivätkä mitään hoitopaikka-automaatteja. Kyllä he lapsistamme välittävät, mutta ymmärrän hyvin, että meidän tulee järjestää elämämme meidän omilla ehdoillamme ja heillä on oma elämänsä. Silti välimme ovat hyvät ja voimme soitella ja tekstailla päivittäin ja yhteys toimii.[/QUOTE]

Tätä on hyvä peesailla, juuri noin!

Minusta on mukava, jos on auttavaisia isovanhempia, mutta se pitää olla heistä lähtöisin. Sitä en oikein ymmärtää, että juurikin noilta nourehkoilta työelämässä olevilta isovanheimmilta odotellaan niin paljon hoitoapua?! Heillä on oma väsyttävä arki, minusta ihan ymmärrettävä, että he eivät jaksaa usemman kerran viikossa hoitaa lapsenlapsia.

 

["kolmenäiti"]

[QUOTE="mie";23055621]Tätä on hyvä peesailla, juuri noin!

Minusta on mukava, jos on auttavaisia isovanhempia, mutta se pitää olla heistä lähtöisin. Sitä en oikein ymmärtää, että juurikin noilta nourehkoilta työelämässä olevilta isovanheimmilta odotellaan niin paljon hoitoapua?! Heillä on oma väsyttävä arki, minusta ihan ymmärrettävä, että he eivät jaksaa usemman kerran viikossa hoitaa lapsenlapsia.[/QUOTE]

En odotakaan heiltä "useamman kerran viikossa"-hoitamisia... Mutta olisi mukava että edes silloin kun todella tarvittaisiin sitä apua (lue tilanteet missä auttavaa kättä olisi tarvittu ekasta kirjoituksesta). Ja edes joskus olisi HALUA auttaa/tutustua rauhassa lapsenlapsiin ja viettää aikaa heidän kanssaan... mutta eipä tosiaan voi toista ihmistä muuttaa. Ja heidän asenne tässä ärsyttää, itselläkin varmaan on parantamisen varaa en sitä kiellä.

Halusin herätellä keskustelua noista isovanhempien oikeuksista, että onko niitä olemassa? Jos ei ole velvollisuuksiakaan. Inhimillisyydestä tässä varmaan ja lähimmäisenrakkaudesta kyse, valitettavasti sellaista en osaa yhdistää omaan perheeseeni enää (minä ja vanhemmat). Lasten myötä olen huomannut etten omia vanhempiani sittenkään ole tuntenut ollenkaan. Normaali äiti olisi onnellinen lapsensa menestyksestä ja hyvästä elämästä.

Se harmittaa

 

["minä"]

Periaatteessa kumpiakaan ei ole, ei oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Lapselle tietenkin pitäisi olla oikeus rakastavaan isovanhempaan joka haluaa olla tiiviisti elämässä mukana.

Sama juttu, minua ärsyttävät nämä jutut isovanhempien velvollisuuksista/ oikeuksista. Meillä on pieni lapsi ja monta lastenlasta. Omalla lapsellemme ei enää ole mahdollisuuksia saada rakastavaa isovanhempisuhdetta. Mutta me pyrimme tarjoamaan apua ja rakastusta omille lastenlapsillemme, mutta emme tuppaantumismielellä. Emme koskaan mene käymään ilman lupaa, otamme lastenlapset aina tänne kotiimme jos pyydetään (ja jos meille sopii, koska olemme työelämässä). Pakko on kysyä työelämässä olevilta, onko teillä vapaata. Emme matkustele muualle kuin lastenlasten luokse, joten kiireistä ei voi syyttää, eikä harrastuksista. Itse katselen tätä joka päivä molemmilta puolilta ja ihmettelen todella kovia moitteita isovanhempia kohtaan. Miksi?

 

[velä minä]

[QUOTE="jii";23054850]hmm, niin, meillä on myös jokseenkin hankala tilanne, nimittäin toisessa mummolassa apu tuntuu olevan jotenkin niin nihkeää, tai siis aina ensin puhutaann että sitte tehdään lasten kanssa sitä ja tätä ja te voitte mennä vaikka käymään ulkona, noniin se aika tulee kun sinne mennään niin äitini losottaa sohvalla ja ei jaksa mitään ja kaikki on niin raskasta ei jaksa mennä pihalle ei vaihtaa puhtaita vaatteita lapsille jne. Isäpuoli on usein töissä tai sitten jos on kotona niin on todella aktiivisesti lasten kanssa, mutta hän onjotenkin niin etäinen eten voi hänellekkään lapsia sysätä. ja jos mennään ulos niin keretään olla siellä korkeintaan 2h kun se soittaa että nää lapset heräs tulkaa tänne heti, ei edes itse yritä nukuttaa takasin, kun se kai on niin hankalaa hänestä tai jotain, ei siis meillä ole lapset olleet ikinä yön yli hoidossa missään eikä koskaan olla oltu kunnolla ulkona oikeasti ilman sitä tietoa että tarvii kohta lähteä lasten tykö.

biologisen isäni luokse ei voisi kuvitellakkaan lasta vievän kun hän on alkkis.

Ja se toinen mummola ois ottanu lapset omaan kotiinsa vaikka asumaankin heti 1päivän ikäisenä, mutta kun hän ei ole luotettava, ja turvaööinen mummo. Hänellä on kaikkia kamalia ideoita jotka voisivat pahimmillaan johtaa lasten kuolemaan kun häneltä jotenkin puuttuu taju siitä mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä.

ja taas tämä neljäs mummola/ ukkila (molempien vanhmmat eronneet) he olisivat varmasti hyviä hoitajia, mutta he eivät osaa suomea eikä lapsenne heidän kieltä vielä, no se ei varmaan edes olisi suuri ongelma, mutta kun hekin ovat jotenkin niin etäisiä, nähdään hyvin vähän jne, niin ei tulisi mieleenkään edes kysyä hoito apua.

Ja harmittaa sitten ihan vietävästi kun ei ole mitään paikkaa mihin lapsia laittaa mutta näillä mennään.[/QUOTE]

Tosi kamalaa luettavaa!! Meillä ei ole muita kuin omat lapsemme, keitä voisimme pyytää nuorimmaistamme hoitamaan. Heilläkin kaikilla on omia lapsia, joten pienimpämme ei ole ollut 5-vuotiaana yhtään yötä pois vanhempien luota. Kamala määrä isovanhempia, onko edes mahdollista? Mutta kaikki omalla tavallaan.

 

[jusst]

Kuulostaa siltä, että äitisi on harvinaisen v-mäinen tapaus. Anteeksi nyt, mutta ei ihan terveeltä kuulosta.

 

[jusst]

[QUOTE="vieras";23054626]Lulenpa tuon kirjainpötkön luettuani, että vikaa on teissä ja asenteissanne ja varmaan se tavalla tai toisella heijastuu myös isovanhempiin. Ei heillä ole mitään varsinaisia oikeuksia, mutta ei myöskään velvoitteita. Teillä sen sijaan on velvollisuus ajatella LAPSIANNE ja antaa heille kuitenkin oikeus sukulaisiin, isovanhempiin ja muihinkin. Yllättävän moni alle kolmekymppinen ei välitä sukulaisista ja on huonoissa väleissä vanhempiinsa, mutta lasten kasvaessa tilanne muuttuu ja aikuistutaan näkemään muutakin kuin oma napa.[/QUOTE]
Eikö mielestäsi tuolla aloittajan äidillä ole velvollisuutta välittää omasta lapsestaan? Jos nyt oma lapsi pyytää apua, ja äiti näkee/tietää, että tällä on vaikeaa, niin aika outoa on, ettei auta.

 

[meillä näin]

harmillista että välit ovat huonot.
minulla ja äidilläni oli aina etäiset välit, jo lapsena, ja se heijastuu hänen suhteissa lapsiini. ikävää. Olin "mummon tyttö."

Muuten on vaikeaa, kun odottaa enemmän kuin saa. Tai jos vertaa mitä toiset lapsiperheet näyttävät saavan omilta vanhemmiltan. Jotkut hoitavat aivan jatkuvasti lapsenlapsiaan ja antaisivat näille vaikka kuun taivaalta. Ja sitten kun vertaa, että omat eivät saa mitään, alkaa miettiä, että välittävätkö nämä edes yhtään. Ja menee se vähäinenkin kiinnostus yhteydenpitoon.

 

["Kenguru"]

Eikö mielestäsi tuolla aloittajan äidillä ole velvollisuutta välittää omasta lapsestaan? Jos nyt oma lapsi pyytää apua, ja äiti näkee/tietää, että tällä on vaikeaa, niin aika outoa on, ettei auta.

Outoa on, jos on kapasiteettia auttaa. Silti mielestäni ei ole velvollinen auttamaan. Eikä ketään voi velvoittaa välittämäänkään.
Sori, vastasin vaikket minulta kysynytkään.

 

[ihania ovat]

[QUOTE="mie";23055621]Tätä on hyvä peesailla, juuri noin!

Minusta on mukava, jos on auttavaisia isovanhempia, mutta se pitää olla heistä lähtöisin. Sitä en oikein ymmärtää, että juurikin noilta nourehkoilta työelämässä olevilta isovanheimmilta odotellaan niin paljon hoitoapua?! Heillä on oma väsyttävä arki, minusta ihan ymmärrettävä, että he eivät jaksaa usemman kerran viikossa hoitaa lapsenlapsia.[/QUOTE]

Olet niin oikeassa! Vanhemmiten myös kaipaa omaa rauhaa työpäivän jälkeen ja viikonlopulla. Ei saa illalla unta tai muuten huonosti nukkuu, viikonlopulla yrittää nukkua kauemmin, mikäli unta riittää ja muutenkin palautua viikon kiireistä Vanhemmiten tarvitsee enemmän palautumisaikaa. Raskaasta työstä ei edes viikonloppu tunnu riittävän.
Useamman lapsen hälinä myös rasittaa, kun tottunut hiljaisuuten. Vuorokauden hoidosta on aivan naatti, niin ihania kuin lapsenlapset ovatkin.
Mikäli myös useampi lapsenlapsin, alkaisi mennä kaikki viikonloput lapsenhoidossa, mikäli tasapuolinen kaikille lapsilleen. Siksikin pakko rajoittaa.

 

["kolmenäiti"]

Kiitos joidenkin myötätunnosta, se lämmittää.

Kyllä me omat lapset saamme hoidettua ja arki sujuu yleensä hyvin, joskus vain olisi mukava hengähtää yhdessä rakkaan mieheni kanssa, käydä vaikka kävelyllä tai kaupungilla kahdestaan. Miksei viettää koko iltaa ja yötäkin, se vaan kuulostaa liian hyvältä joten en uskalla sellaisesta haaveillakaan.
Haluaisimme vielä yhden lapsen mutta pelottaa jaksaminen kun ei ole tukiverkostoa..

Siihen tulokseen tässä tulimme melkein kaikkien kanssa että isovanhemmilla ei ole velvollisuuksia ja samaa mieltä olen. Oikeuksista sitten..........?

Välillä tuntuu että he käyvät vain aina siksi ettei pääse käymään niin että lapset unohtaisivat heidät. Ja tosiaan tunteet nousee pintaan kun muilla äiti-kavereillani on ihan päinvastaiset vanhemmat olemassa, jotka aina auttamassa. Kerran jopa yhden kaverin vanhemmat tarjoutuivat ottamaan meidänkin lapset heille yöksi kun olisi ollut konsertti johon olimme menossa kaverini kanssa ja hänellä mies mukana.. harmi vain lapseni ei tuntenut heitä ollenkaan joten en tohtinut jättää ventovieraille...
Jospa omatkin vanhemmat joskus huomaavat kuinka etäisiksi he tulevat jäämään meidän lapsille.

 

["jii"]

Mielestäni se menee nyt näin, jos ei anna mitään niin ei voi vaatia myöskään mitään.

Eli turha kailottaa isovanhempien oikeuksien perään jos ei ole valmis auttamaan yhtään.

Kyllä muakin ottaa päähän kun ystävättärellä on lapsi ollu 3kk iästä asti ainakin kerran kk yön hoidossa niin että hän on saanut viettää laatuaikaa miehensä kanssa, ja meikäläiset sitä ihanuutta odottelee vissiin johonki hamaan loppuun asti ku lapset muuttaa kotoa pois tai jotain...

No ei, nyt on sovittu viikonloppu lähitulevaisuuteen jolloin voisin viedä lapseni äitilleni kahdeksi yöksi, ja itse lähdettäisiin sitten kauemmas, ettei meitä voi edes soittaa hätiin heti kun hiukan vastustaa ja tämä vkl on siten että äitilläni on kahden viikon loma ennen tätä vkl, niin jaksaakin varmasti paremmin, mutta kiitos sinulle keskustelun avaaja, kun sait minut ajattelemaan ja keskustelemaan asiasta rehellisesti äitini kanssa, ehkä tästä päästään jo hiukan eteenpäin.

 

["mä"]

Miten olette itse auttaneet vanhempianne? Miten käyttäydyitte vanhempianne kohtaan, kun asuitte kotona? Kiitittekö, tunsitteko kiitollisuutta, teittekö elämässänne valintoja, jotka olivat vanhempienne arvomaailman mukaisia? Miten aiotte auttaa vanhempianne, kun he vanhenevat? Otatteko vanhukset teille kotihoitoon vai kuinka olette ajatelleet järjestää vanhemmillenne hyvän vanhuuden?

 

["kolmenäiti"]

[QUOTE="mä";23060846]Miten olette itse auttaneet vanhempianne? Miten käyttäydyitte vanhempianne kohtaan, kun asuitte kotona? Kiitittekö, tunsitteko kiitollisuutta, teittekö elämässänne valintoja, jotka olivat vanhempienne arvomaailman mukaisia? Miten aiotte auttaa vanhempianne, kun he vanhenevat? Otatteko vanhukset teille kotihoitoon vai kuinka olette ajatelleet järjestää vanhemmillenne hyvän vanhuuden?[/QUOTE]

Me olemme auttaneet PALJON. Remonteissa esimerkiksi ja kaikkea mahdollista mitä he ovat pyytäneet. Vaan nyt kun itse emme saa apua niin olemme mieheni kanssa päättäneet olla auttamatta myös heitä. Pahalta tuntuu mutta ei luonne anna periksi enää kun on tällaiseksi mennyt meidän välit...

 

[tätäpämieltä]

Kaksipiippuinen juttu.
Esim. jos huomaa itse kahden lapsen vanhempana, että huhhuh, helkkarin rankkaa. Jaksaa just ja just vetää läpi omien lasten lapsuuden, mutta ei jaksaisi kyllä hoitaa koskaan esim. 3 vilkasta ja pahankurista tai hemmoteltua lasta, joita ei saa kieltää ja jotka tottuneet että perässä juostaan. tai jaksaisi sitä sapuska pöytään siivoa jäljet, noin monen kanssa.

eli jos niiltä isovanhemmilta ei kysytä että haluaako ne niitä ja montako ne haluaa, niin ei kai sitä hoitovelvollisuutta ole.

Mutta sitä mieltä olen, että isovanhempien velvollisuus on olla ain tasapuolinen. Jos jaksaa hoitaa yhtä, niin sitten hoitaa vaan sen verran että kun jakaa sen ajan, joka on mahdollista käyttää lastenhoitoon, niillä lastenlasten määrällä, niin sen verran käyttää vaan yhteen.

 

["Mummo"]

Minulla on ihanat lapset. Ikinä eivät ole edellyttäneet minulta palveluita heille. Ymmärtävät, että heillä on omat perheensä, velvollisuutensa ja oikeutensa. Ja niin oli minullakin silloin, kun lapseni vielä asuivat lapsuudenkodissaan. Ehkäpä juuri tästä syystä autamme toisiamme (ja myös minun vanhempiani) ilolla puolin ja toisin. Ketään ei käytetä ilmaisena piikana. Pyydettäessä saa tilanteen mukaan apua ja viihdymme muutenkin yhdessä. Ja ihan vinkiksi: voihan sitä palkata jonkun lapsenpiiankin (MLL esim), jotta voi järjestää yhteisiä laatuhetkiä...