V
vierailija
Vieras
Taisit lukea väärin. Minä kyllä kykenen ja haluan sitoutua yhteen ihmiseen, mutta ilmeisesti en ole yhtä mielenkiintoinen seurustelukumppani kuin ne vieraissa juoksijat, joille parisuhteita olisi tyrkyllä joka sormelle.
V
vierailija
Vieras
Niin kuin tuossa sanot, pieni hinta että on saanut OMAN lapsen kasvattaa. Suurelta voi tuntua summa kun paljastuu ettei olekaan omastaan maksanut vaan jonkun häntäheikin aikaan saannoksesta. Eikä siinä mitään jos toisen lapsesta maksaa elareita tiedostaen asian, mutta rehellisesti kuinka moni mies haluaan maksaa elareita enään kun paljastuu että exä onkin vain päättänyt kenet lapselleen isäksi haluaa ja keltä eniten rahaa tulee saamaan.
Ai, Kyllä mulle niitä olisi ollut aina tyrkyllä, mutta olen kuitenkin päättänyt olla yksiavoinen ja uskollinen miehelleni... tähän asti olen sitä vielä halunnutkin
Jos lasta kasvattaa ja rakastaa vauvasta aikuiseksi omanaan, on se oma lapsi, ihan sama kuka siihen on siemenen antanut. Ja aivan samoin se lapsi pitää tuolloin miestä isänään, ihan sama, vaikkei biologinen isä olekaan.
Viimeksi muokattu:
Miten oma lapsi määritellään? Onko se vain omaa geeniperimää omaava henkilö? Vai voiko lapsi olla oma siitä huolimatta, ettei hän omaa piiruakaan omista geeneistä?
Luin kyllä ihan oikein, tahallani laitoin noin... Kuulosti niin jotenkin hupaisalta tekosyyltä sille, ettei ole kumppania löytänyt.
V
vierailija
Vieras
Aikuisen ihmisen tulisi tietää että jokainen muna jonka päälle istuu (ilman ehkäisyä) edellisten menkkojen jälkeen aina siihen ovulaatioon asti on lähes yhtä suurella todennäköisyydella mahdollinen isä-ehdokas tulevalle lapselle. Vaikka nainen kuinka haluaisi uskoa tietyn miehen siittiön hedelmöittäneen munasolun, usko ei siinä auta. Juuri siksi tiede auttaa todentamaan kuka lapsen on siittänyt. Toisin sanoen nainen ei voi tietämättään huijata ketään isäksi, koska vain nainen itse tietää kenen kanssa on pelehtinyt ennen raskautumista. Isä taas voi täysin tietämättään alkaa toisen siittämälle lapselle isäksi, koska on lähes mahdotonta epäillä naista joka ei itse halua tunnustaa epätietoisuuttaan. Naisille kun tuntuu tuo isyystestin teettäminen olevan maailman kaatava asia, ainakin useimmiten parisuhteen kaatava jos mies haluaa varmuuden isyydestään.
Ai.
Kuitenkin näyttää sille, että ihmiset ovat aika kykeneväisiä uskottelemaan itselleen ties mitä.
Ja kyllä, jos minun mieheni olisi epäillyt isyyttään meidän lapsiin, niin minäkin olisin varmaan lähtenyt kävelemään. En minä ainakaan haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei luota minuun. Toisekseen, minä en myöskään olisi pystynyt elämään sellainen pikku seikka kontollani, etten voisi olla varma siitä, kuka lasteni isä on.
Joku siihen ilmeisesti kykenee ja joku kykenee olemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka voi suvereenisti valehdella ihan mistä tahansa.
Oletko muuten kuullut siitä keississtä, jossa nainen synnytti kaksoset, joista toinen oli musta. Kaikki epäili naisen pettäneen miestään, kunnes selvisi, että itseasiassa mies oli pettänyt naista toisen naisen kanssa, joka oli juuri ennen heidän yhdyyntänsä harrastanut seksiä toisen miehen kanssa. Tämän toisen miehen spermaa oli tarttunut pettäjämiehen penikseen ja hän oli mennyt seuraavaksi tuikkaamaan sen vaimoonsa, jolloin tämän toisen miehen spermaa oli päätynyt naisen vaginaan ja hedelmöittämään yhden munasolun.
V
vierailija
Vieras
Oma lapsi = omaa geeniperimää
Adoptio lapsi = ei omaa geeniperimää
Molemmat aivan yhtä omia vanhemmilleen, mutta voiko adoptoitavaksi lapsensa antanut äiti kutsua pois antamaansa lastaan omaksi vai onko se jonkun toisen oma?
Voiko lapsistaan tietoinen mies, joka ei kuitenkaan lapsiaan tapaa sanoa että on hänellä myös omia lapsia? Vai ovatko kyseisen miehen lapset äitinsä uuden aviopuolison lapsia?
Niin ja sanooko äitin uusi aviopuoliso olevan isä kolmelle lapselle joista vain yksi on oma?
Määritteleeköhän se perimä kuitenkin sen oman?
Se on varmaan aika paljon ihmisestä kiinni, mikä määrittelee sen, mikä on oma. Minulle oma ei ole geeneistä kiinni vaan siitä siteestä, joka minun ja omieni välillä on. Miehenikään ei omaa geeniperimääni ja silti hän on omani.
Minulle henk. koht oma pitää sisällään tunnesiteen. Ihan yhtälailla se tunneside voi olla äidilläään, joka antoi lapsensa adoptioon ja kertoo antaneensa oman lapsensa adoptioon ja voi puhua lapsesta omanaan, vaikka se lapsi olisikin myös oma niille adoptiovanhemmille.
Voisin kuvitella, että nämä ovat aika henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia kullekkin, ja minä voin puhua vain omasta puolestani.
V
vierailija
Vieras
Oma lapsi = kasvattamani lapsi, geeneistä viis.
Ei-oma lapsi = lapsi, jota en ole kasvattanut, geeneistä viis.
Se lapsi on ihminen, jolla on tunteet ja muistot, eikä tunteet ja muistot katoa mihinkään kun lapsen äidin vieraissajuoksentelua selvitellään. Yhteinen elämä lapsen kanssa on asia, jota ei voi perua tai jälkikäteen saada jos se on jäänyt puuttumaan. Yhteinen elämä on niiden osapuolten välinen side, jotka sillä hetkellä ovat siihen osallistuneet, eikä se katso geenejä.
Ei-oma lapsi = lapsi, jota en ole kasvattanut, geeneistä viis.
Se lapsi on ihminen, jolla on tunteet ja muistot, eikä tunteet ja muistot katoa mihinkään kun lapsen äidin vieraissajuoksentelua selvitellään. Yhteinen elämä lapsen kanssa on asia, jota ei voi perua tai jälkikäteen saada jos se on jäänyt puuttumaan. Yhteinen elämä on niiden osapuolten välinen side, jotka sillä hetkellä ovat siihen osallistuneet, eikä se katso geenejä.
Olet siis sitä mieltä, että synnytyslaitoksella tuhlataan turhaan resursseja siihen, että lapset pyritään identifioimaan niin, etta äiti saa oman lapsensa? Ihan sama, kuka sen munasolun on antanut ja lasta kohdussa kasvattanut.
Ehdotan järjestelmää, jossa synnyttämässä käyneelle äidille annetaan mukaan vain joku vastasyntyneistä. Näin esim. keskoslasten äitien ei turhaan tarvitse jäädä laitokselle jännittämään - lapsi kainaloon ja kotiin. Sen keskosen voi sitten antaa jollekin muulle myöhemmin. Somalisynnyttäjien myötä saadaan perheisiin myös uutta väriä kun suomalaisäidin mukaan tupsahtaa vähän tummempi lapsi ja somaliäidille puolestaan sattuu sinisilmäinen ja vaaleatukkainen Muhammed.
Mitä veikkaat, meniköhän nyt vähän yli?
Ja kyllä, olen sitä mieltä, että on järkyttävää, kun joku äiti ei kerro totuutta siitä, että on epävarma lapsen isästä. Sellainen on katala petos. Kyse on kai enemmän siitä, että se petos vaikuttaa enemmän niiden kahden aikuisen väleihin.
Se isä, joka kokee antaneensa panoksensa lapsen kasvamiseen "turhaan" voisi ehkä muistuttaa itseään siitä, että jossain on joku isä, joka ei edes saanut tutustua lapseen, jolle hän olisi voinut olla isä. Siellä on isä, joka jäi kaikesta siitä paitsi mitä tämä toinen mies sai.
Ajattelet lasta jotenkin liian teoreettisesti ja kustannuskohtaisesti. Lapsi on aika paljon enemmän. Siitä kaikesta vitutuksesta, huolesta ja unettomista öistä huolimatta, lapsi on jotain sellaista, joka kuittaa yhdellä hymynpilkahduksella kaiken tuon paskan ja ärsytyksen. Kuten pistepirkko tuolla sanoikin, niin kukapa vanhempi ei olisi valmis luopumaan kaikesta omaisuudestaan vain saadakseen edes hetken oman lapsensa kanssa.
V
vierailija
Vieras
Minusta oma on se jonka on itse tähän maailmaan tehnyt kun lapsista puhutaan, mutta vanhempi tai kasvattaja voi olla toistenkin lapsille.
Perinnöllisyydellä on iso merkitys kaikessa elollisessa, joten luulen että jopa ihmisen alitajunta käsittelee oman ja toisen jälkikasvun välisen eron.
Niinkuin tuolla kärjistetysti kirjoitettiin tuosta että onko sitten väliä kenen lapsen sieltä sairaalsta kotiin vie, niin mietitään että nainen on äitinä kolme vuotta lapselle ja sitten paljastuu että on vauvat vaihtunut. Mitä tekee äiti ihminen tässä tilanteessa? Ei varmaan ala kiinnostamaan missä on hähen synnyttämänsä lapsi. Kohta eihän hänellä ole tunnesidettä siihen. Vai voiskohan olla niin että äidin luontainen vaisto ajaa sitä etsimään oman lapsensa.
Perinnöllisyydellä on iso merkitys kaikessa elollisessa, joten luulen että jopa ihmisen alitajunta käsittelee oman ja toisen jälkikasvun välisen eron.
Niinkuin tuolla kärjistetysti kirjoitettiin tuosta että onko sitten väliä kenen lapsen sieltä sairaalsta kotiin vie, niin mietitään että nainen on äitinä kolme vuotta lapselle ja sitten paljastuu että on vauvat vaihtunut. Mitä tekee äiti ihminen tässä tilanteessa? Ei varmaan ala kiinnostamaan missä on hähen synnyttämänsä lapsi. Kohta eihän hänellä ole tunnesidettä siihen. Vai voiskohan olla niin että äidin luontainen vaisto ajaa sitä etsimään oman lapsensa.
Aivansama tähän jo hyvin vastasikin. Mutta joo, itsekin varmaan tajuat liioittelevasi. Miksi nyt ehdoin tahdoin pitäisi vauvoja alkaa vaihtamaan. Ja kyllähän sitä vauvojen vaihtumista on tapahtunut, ennen huomattavasti enemmänkin, ja ihan tyytyväisenä monet ovat lapsinaan niitä kasvattaneet.
Muistan muuten ainakin lukeneeni yhdestä tapauksesta, jossa lasten vaihtuminen huomattiin vasta teini-iässä, ja vanhemmat päätyivät jatkamaan "vieraiden" lasten vanhempina.
Lapsen ja äidin/isän suhde muodostuu kunnolla vasta siinä yhdessä eläessä. Esim. moni adoptioäiti ja isä pitää lastaan täysin omanaan, vaikkei ole synnytyksen hetkellä ollut edes samassa maassa.
V
vierailija
Vieras
Tuollaisille naisille on ihan oma nimitys ja toivottavasti oma spesiaalipaikka helvetissä tai jossain vastaavassa tuonpuoleisessa.
Isyydestä kusettava nainen on tämän planeetan yököttävintä pohjasakkaa. Siellä syvällä raiskaajien, massamurhaajien ja pahimpien ongelmajätteiden alapuolella.
V
vierailija
Vieras
Tämä jeesusteleva lätinä ei millään tavalla tee yhtään hyväksyttävämpää siitä oksettavasta rikoksesta jonka isyydestä kusettava nainen tekee.
V
vierailija
Vieras
Meillä on poika ja tyttö, molempien isä on mieheni mutta geneettisesti minä en ole kummankaan äiti vaikka lapset ovatkin kohdussani kehittynet. Olen silti ihan oikeasti heidän äitinsä joten geneeistä viis veisataan meidänkin perheessämme.
V
vierailija
Vieras
Taysissa olen synnyttänyt kaikki lapseni, minä ja mies ollaan avioliitossa, ja isälle on tarjottu synnytyksen jälkeen mahdollisuutta isyystestiin (minä en siis kuullut kun tätä kysyttiin).
V
vierailija
Vieras
Miksi miehellesi on tarjottu synnytyksen jälkeen mahdollisuutta isyystestiin?
V
vierailija
Vieras
Sitä kutsutaan oikeusturvaksi. Testiä pitäisi ehdottomasti tarjota jokaiselle miehelle tai oikeastaan määrätä pakolliseksi koska miehellä ei ole mitään muuta keinoa varmentaa isyyttään tuossa vaiheessa kun taas nainen tietää onko potentiaalisia kandidaatteja yksi vai useampi. Siinä on ihan päivänselvä aukko miehen oikeusturvassa.
On sulaa tyhmyyttä jättää testi tekemättä, vaikka luottamus olisi kuinka kova. Joka ikisen miehen kannattaa teettää isyystesti.
Joka ikisen.
V
vierailija
Vieras
Koeputkessa meidän lapset tehty, joten melko varmana pitäisin mieheni isyyttä 
ellei sitten sairaalassa ole pahasti muokattu..
ellei sitten sairaalassa ole pahasti muokattu..
V
vierailija
Vieras
Pojalta katsottiin syntymän jälkeen veriryhmä, se oli O.
Itse olen AB- joten miulla ei voisi olla lasta kenellä veriryhmä O...
Kuulema lapsen veriryhmä vakiintuu vasta kiinteiden alettua...
Ei tainnu lääkärit olla tiedoissaan ihan ajantasalla.
