Itsekäs ratkaisu..

[ap]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

 

[tuttutunne]

Ymmärrän sinua.
Itsekin aina ajattelin, että koti on siellä missä oma perhe on.
Mutta. Nyt on täällä mennyt yli 5v ja inhoan tätä kaupunkia yli kaiken. edelleen.

Ruma, ihmiset rumia sisältä ja ulkoisesti, liikennettä paljon, pölyä, likaa, vanhat rakennukset purettu ja uusia betonisia rakennettu.

Kaipaan lapsuuden ympäristöä. Pieni kylä, jossa kaikki lähellä. Kaupungissa pitkä matka joka paikkaan, aina istut autossa ja kuskaat lapsia harrastuksiin, tai isoon kauppaan menossa. myös terveyskeskukset ja aivan kaikki kaukana, toisin kuin lapsena kaikki kävelymatkan päässä.
Kaipaan merta ja maaseutua.
En tule koskaan sopeutumaan tänne. Tuskin mieskään.

 

[vieras]

Hieman julmalta kuulostaa tuo kotiseutuikäväsi, varsinkin kun olet valmis särkemään lapsiesi kodin ja viemään heidät pois heidän kotiseudultaan.. Itse koittaisin hoitaa ikävää ja selvitä kriisistä vielä jollain toisella konstilla, hae omaa aikaa ja esim. vieraile useammin vanhalla kotiseudullasi? Mieti oman perheesi merkitystä itselle ja koita vielä löytää kotisi miehesi ja lapsienne luota?

 

[ap]

Mikä sulle on tärkeintä? Keitä sä pidät omana perheenäsi? Senhän sä osoitat valinnoillasi.

Hyvä kysymys. Paljon olen asiaa ajatellut ja tiedän että koen perheekseni vahvasti ydinperheemme lisäksi myös vanhempani, etenkin toisen sisaristani ja hänen lapsensa.

Sitäkin olen miettinyt, että rakastanko miestäni oikeasti kuitenkaan, koska tuntuu oikeammalta palata kotiseudulle kuin jäädä tänne.

 

[ex-satakuntalainen]

Ymmärrän sinua.
Itsekin aina ajattelin, että koti on siellä missä oma perhe on.
Mutta. Nyt on täällä mennyt yli 5v ja inhoan tätä kaupunkia yli kaiken. edelleen.

Ruma, ihmiset rumia sisältä ja ulkoisesti, liikennettä paljon, pölyä, likaa, vanhat rakennukset purettu ja uusia betonisia rakennettu.

Kaipaan lapsuuden ympäristöä. Pieni kylä, jossa kaikki lähellä. Kaupungissa pitkä matka joka paikkaan, aina istut autossa ja kuskaat lapsia harrastuksiin, tai isoon kauppaan menossa. myös terveyskeskukset ja aivan kaikki kaukana, toisin kuin lapsena kaikki kävelymatkan päässä.
Kaipaan merta ja maaseutua.
En tule koskaan sopeutumaan tänne. Tuskin mieskään.

Anteeksi, kirjoitinko minä tuon..

 

[Miisu]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Mitä mieltä miehes on muuttoaikeista? Vai ajattelitko vaan "livahtaa" tyyliin avaimet ja kirje pöydälle? Oletko ammattiauttajalle puhunut muuttoaikeistasi? Mitä mieltä hän on sun/lasten kannalta? Vai ottaako edes kantaa lasten tilanteeseen?

 

[juurinäin!]

Siksi sinun pitäisi joustaa, että kyse on paitsi miehen onnellisuudesta, myös lasten. On pienempi paha nykyinen tilanne kuin se, että lapset kärsii. Vaikka oletkin se käytännön arjen pyörittäjä, niin et voi isää korvata lapsille kuitenkaan. Itsekäs olet, huono äiti mun mielestä :'(

ai että ap:n miehen ei pitäisi joustaa? Mieshän se tässä itsekäs on, jos ap on 6,5 v asunut jo miehen paikkakunnalla. Missä on miehen jousto?

Jos nainen ei jousta, on itsekäs. Jos mies ei jousta, on jämäkkä...

Ja jos ap olisi kirjoittanut siten, että tilanne olisi toisinpäin (hän olisi uraäiti), olisi hänet kivitetty maanrakoon!

 

[muuttohaukka]

ap kirjoitti:
Hyvä kysymys. Paljon olen asiaa ajatellut ja tiedän että koen perheekseni vahvasti ydinperheemme lisäksi myös vanhempani, etenkin toisen sisaristani ja hänen lapsensa.

Sitäkin olen miettinyt, että rakastanko miestäni oikeasti kuitenkaan, koska tuntuu oikeammalta palata kotiseudulle kuin jäädä tänne

No sitten menet, mutta lapsia et voi pakottaa, etkä isää viedä niiltä.

 

[ap]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Mitä mieltä miehes on muuttoaikeista? Vai ajattelitko vaan "livahtaa" tyyliin avaimet ja kirje pöydälle? Oletko ammattiauttajalle puhunut muuttoaikeistasi? Mitä mieltä hän on sun/lasten kannalta? Vai ottaako edes kantaa lasten tilanteeseen?

Olen tottakai puhunut miehelleni, hän on joustamaton. Jos lähden niin lähden, hän jää.
sekä terapeutilleni olen puhunut myös. Terapeutti sanoi, että "kuulostaa siltä, että olet tehnyt päätöksen ja ymmärrän sen päätöksen ottamatta kantaa siihen, onko se mielestäni oikea vai väärä päätös" Ja myös sen hän sanoi, että lasten kannalta voi olla yhtä väärä päätös lähteä kuin toisaalta jäädä, koska henkinen kanttini on tämä.

 

[vieras]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Onko miehesi työnarkomaani vai miksi hän ei ehdi vuorollaan hoitaa lapsia?

"Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi..."

 

[ap]

ap kirjoitti:
Hyvä kysymys. Paljon olen asiaa ajatellut ja tiedän että koen perheekseni vahvasti ydinperheemme lisäksi myös vanhempani, etenkin toisen sisaristani ja hänen lapsensa.

Sitäkin olen miettinyt, että rakastanko miestäni oikeasti kuitenkaan, koska tuntuu oikeammalta palata kotiseudulle kuin jäädä tänne

No sitten menet, mutta lapsia et voi pakottaa, etkä isää viedä niiltä.

Niin, mieheni on jo sanonut, että tehdessäni lähtöpäätöksen tietää hän lasten lähtevän mukaani. Täällä kun ei ole paikkaa, mihin hän voisi lapsia vielä hoitoon säännöllisesti illoiksi ja muutamien päivien työmatkan ajaksi ja työtä hän ei vaihda.

 

[vieras]

ap kirjoitti:
Hyvä kysymys. Paljon olen asiaa ajatellut ja tiedän että koen perheekseni vahvasti ydinperheemme lisäksi myös vanhempani, etenkin toisen sisaristani ja hänen lapsensa.

Sitäkin olen miettinyt, että rakastanko miestäni oikeasti kuitenkaan, koska tuntuu oikeammalta palata kotiseudulle kuin jäädä tänne

No sitten menet, mutta lapsia et voi pakottaa, etkä isää viedä niiltä.

Niin, mieheni on jo sanonut, että tehdessäni lähtöpäätöksen tietää hän lasten lähtevän mukaani. Täällä kun ei ole paikkaa, mihin hän voisi lapsia vielä hoitoon säännöllisesti illoiksi ja muutamien päivien työmatkan ajaksi ja työtä hän ei vaihda.

Eikö tuo kuulostaa siltä, että olet päätöksesi tehnyt ja miehesi on sinut ajatuksen kanssa, että lapsenne muuttavat mukanasi? Mielenterveys on kyllä sellainen asia, että sillä ei kannata leikkiä. Joten lähde. Vaikka koeajaksi aluksi. Voihan mielesi muuttua, kun olet hetken ollut siellä kotonasi.

 

[muuttohaukka]

ap kirjoitti:
Hyvä kysymys. Paljon olen asiaa ajatellut ja tiedän että koen perheekseni vahvasti ydinperheemme lisäksi myös vanhempani, etenkin toisen sisaristani ja hänen lapsensa.

Sitäkin olen miettinyt, että rakastanko miestäni oikeasti kuitenkaan, koska tuntuu oikeammalta palata kotiseudulle kuin jäädä tänne

No sitten menet, mutta lapsia et voi pakottaa, etkä isää viedä niiltä.

Niin, mieheni on jo sanonut, että tehdessäni lähtöpäätöksen tietää hän lasten lähtevän mukaani. Täällä kun ei ole paikkaa, mihin hän voisi lapsia vielä hoitoon säännöllisesti illoiksi ja muutamien päivien työmatkan ajaksi ja työtä hän ei vaihda.

Onko siis näin, ettei mies aio puolustaa isän oikeuksiaan? Tai lastensa oikeutta olla elää hänenkin kanssaan? Tyhmä mies.

 

[ap]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Onko miehesi työnarkomaani vai miksi hän ei ehdi vuorollaan hoitaa lapsia?

"Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi..."

Kyllä, näinkin voi sanoa. Hän on asemassa, jossa tehdään nopeita ja isoja päätöksiä ja hän hoitaa asioita, joita euroopan mittakaavassa tekee vain kaksi muuta henkilöä. Tavallaan hän on tehnyt päätöksen, että koska on ottanut vaativan tehtävän vastaan, hän on käytettävissä suurinpiirtein aina.

Ansiot hänellä on toki mittavat ja kun hänelle tämä tilaisuus tarjoutui, olin kannustamassa häntä ottamaan paikan. Työ on myös siinä määrin "hektistä", että en voi sopia, että "käyn joka torstai jumpassa", koska maanantaisin hänelle selviää viikon työtehtävät, esim. huomenna hän kuulee, onko tulevana torstaina paikkakunnalla, Belgiassa vai Naantalissa..

Vaikea selittää

 

[apsi]

ap:
"Olen tehnyt nämä lapset, enkö siis voi tehdä itsekästä ratkaisua?"
Et voi. Tai voit tietenkin, mutta se on väärin lapsia kohtaan. Lapsista vanhin on jo sen ikäinen, että hänen omaakin mielipidettään kysytään. Mitä, jos lapsi ilmaisee halunsa jäädä isän luo nykyiseen kotiin? Aiotko olla piittaamatta ja "pakottaa" lapsen mukaasi?
Et ilmeisesti rakasta miestäs, koska kotiseutu ja suku ajaa hänen edelleen.

Onko sitten oikein lapsia kohtaan, jos äiti voi huonosti - ja tuolla menolla äidin lisäksi myös parisuhde ja sitä myöten perhe? Äärimmäinen esimerkki "lasten edun ajattelemisesta" on se, ettei nainen lähde väkivaltaisesta suhteesta, etteivät lapset kärsi erosta. Sen sijaan he kärsivät joka päivä arjesta. Ap:n tilanne on toki eri, mutta esimerkki toivottavasti valaisee sitä, mitä tarkoitan.

Isä voi halutessaan joustaa ja muuttaa mukana. Hänen vuoronsa on nyt. Ja eikös ap sanonut, että työaikojen takia mies ei voi lapsia yksin hoitaa?

Eikä pelkkä miehen rakastaminen riitä parantamaan kaikkea. Vaikka rakastankin omaani, niin jos minusta tuntuisi siltä, ettei maailma tarjoa virikkeitä, ei sitä välttämättä pelastaisi muutama yhteinen vapaatunti päivässä. Se loppu kaksi kolmasosaa vuorokaudesta on hemmetin paljon, jos tuntee olevansa yksin ja loukussa.

 

[ap]

ap kirjoitti:
Hyvä kysymys. Paljon olen asiaa ajatellut ja tiedän että koen perheekseni vahvasti ydinperheemme lisäksi myös vanhempani, etenkin toisen sisaristani ja hänen lapsensa.

Sitäkin olen miettinyt, että rakastanko miestäni oikeasti kuitenkaan, koska tuntuu oikeammalta palata kotiseudulle kuin jäädä tänne

No sitten menet, mutta lapsia et voi pakottaa, etkä isää viedä niiltä.

Niin, mieheni on jo sanonut, että tehdessäni lähtöpäätöksen tietää hän lasten lähtevän mukaani. Täällä kun ei ole paikkaa, mihin hän voisi lapsia vielä hoitoon säännöllisesti illoiksi ja muutamien päivien työmatkan ajaksi ja työtä hän ei vaihda.

Onko siis näin, ettei mies aio puolustaa isän oikeuksiaan? Tai lastensa oikeutta olla elää hänenkin kanssaan? Tyhmä mies.

Olen selittänyt asiaa monelta eri kantilta. Hän rakastaa perhettään, mutta on liian työorientoitunut, siinähän se suurin syy on, miksi hän ei muutosta edes puhu.

 

[vieras]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Onko miehesi työnarkomaani vai miksi hän ei ehdi vuorollaan hoitaa lapsia?

"Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi..."

Kyllä, näinkin voi sanoa. Hän on asemassa, jossa tehdään nopeita ja isoja päätöksiä ja hän hoitaa asioita, joita euroopan mittakaavassa tekee vain kaksi muuta henkilöä. Tavallaan hän on tehnyt päätöksen, että koska on ottanut vaativan tehtävän vastaan, hän on käytettävissä suurinpiirtein aina.

Ansiot hänellä on toki mittavat ja kun hänelle tämä tilaisuus tarjoutui, olin kannustamassa häntä ottamaan paikan. Työ on myös siinä määrin "hektistä", että en voi sopia, että "käyn joka torstai jumpassa", koska maanantaisin hänelle selviää viikon työtehtävät, esim. huomenna hän kuulee, onko tulevana torstaina paikkakunnalla, Belgiassa vai Naantalissa..

Vaikea selittää

tuo harrastaminen on kyllä tekosyy. siis voit palkata hoitajan kerran viikkoon ja eivätkö isommat lapsesi voi hoitaa jo kohta pienintä, ehkä jo vuoden päästä?

 

[ap]

ap:
"Olen tehnyt nämä lapset, enkö siis voi tehdä itsekästä ratkaisua?"
Et voi. Tai voit tietenkin, mutta se on väärin lapsia kohtaan. Lapsista vanhin on jo sen ikäinen, että hänen omaakin mielipidettään kysytään. Mitä, jos lapsi ilmaisee halunsa jäädä isän luo nykyiseen kotiin? Aiotko olla piittaamatta ja "pakottaa" lapsen mukaasi?
Et ilmeisesti rakasta miestäs, koska kotiseutu ja suku ajaa hänen edelleen.

Onko sitten oikein lapsia kohtaan, jos äiti voi huonosti - ja tuolla menolla äidin lisäksi myös parisuhde ja sitä myöten perhe? Äärimmäinen esimerkki "lasten edun ajattelemisesta" on se, ettei nainen lähde väkivaltaisesta suhteesta, etteivät lapset kärsi erosta. Sen sijaan he kärsivät joka päivä arjesta. Ap:n tilanne on toki eri, mutta esimerkki toivottavasti valaisee sitä, mitä tarkoitan.

Isä voi halutessaan joustaa ja muuttaa mukana. Hänen vuoronsa on nyt. Ja eikös ap sanonut, että työaikojen takia mies ei voi lapsia yksin hoitaa?

Eikä pelkkä miehen rakastaminen riitä parantamaan kaikkea. Vaikka rakastankin omaani, niin jos minusta tuntuisi siltä, ettei maailma tarjoa virikkeitä, ei sitä välttämättä pelastaisi muutama yhteinen vapaatunti päivässä. Se loppu kaksi kolmasosaa vuorokaudesta on hemmetin paljon, jos tuntee olevansa yksin ja loukussa.

Kiitos. Sympatiasi toi kyyneleet silmiini. Olet asian ytimessä.

 

[vieras]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Onko miehesi työnarkomaani vai miksi hän ei ehdi vuorollaan hoitaa lapsia?

"Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi..."

Kyllä, näinkin voi sanoa. Hän on asemassa, jossa tehdään nopeita ja isoja päätöksiä ja hän hoitaa asioita, joita euroopan mittakaavassa tekee vain kaksi muuta henkilöä. Tavallaan hän on tehnyt päätöksen, että koska on ottanut vaativan tehtävän vastaan, hän on käytettävissä suurinpiirtein aina.

Ansiot hänellä on toki mittavat ja kun hänelle tämä tilaisuus tarjoutui, olin kannustamassa häntä ottamaan paikan. Työ on myös siinä määrin "hektistä", että en voi sopia, että "käyn joka torstai jumpassa", koska maanantaisin hänelle selviää viikon työtehtävät, esim. huomenna hän kuulee, onko tulevana torstaina paikkakunnalla, Belgiassa vai Naantalissa..

Vaikea selittää

1) Eikö teillä olisi mahdollisuus lastenhoitajaan kerran viikossa että sinä pääsisit harrastusten pariin.

tai

2) Jos miehesi työ sisältää paljon matkustelua, eikö silloin olisi sama missä perheen pääkoti on, jos isä matkustaa viikot?

 

[evita]

Minusta on aika epäreilua muuta perhettä kohtaan yhtäkkiä vaatia lähtöä taas uuteen paikkaan. Lapsille se on varsinkin rankkaa, kun siihen liittyisi samalla vanhempien ero, joka on todella kova paikka lapsille muutenkin.

Minä olen lähtenyt siitä, että kun olen itse ollut perheen valintoja tekemässä, on aika vaikea lähteä sooloilemaan enää jälkikäteen.

Kotiseudulle voi muuttaa, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi, eikä siihen niin kauan mene. En lähtisi pelkästään omista itsekkäistä syistäni tuhoamaan perheen elämää.

Mieluummin kävisin sitten siellä terapiassa niin kauan, että pääsisin itsestäni selvyyteen - ehkä myös kasvaisin vihdoinkin eroon lapsuudenperheestäni ja ottaisin lopulta täysin paikkani omassa aikuisuuden perheessäni.

Ja olen samaa mieltä, olipa sitten lähdöllä uhkaava isä tai äiti.

 

[sunny]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Onko miehesi työnarkomaani vai miksi hän ei ehdi vuorollaan hoitaa lapsia?

"Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi..."

Kyllä, näinkin voi sanoa. Hän on asemassa, jossa tehdään nopeita ja isoja päätöksiä ja hän hoitaa asioita, joita euroopan mittakaavassa tekee vain kaksi muuta henkilöä. Tavallaan hän on tehnyt päätöksen, että koska on ottanut vaativan tehtävän vastaan, hän on käytettävissä suurinpiirtein aina.

Ansiot hänellä on toki mittavat ja kun hänelle tämä tilaisuus tarjoutui, olin kannustamassa häntä ottamaan paikan. Työ on myös siinä määrin "hektistä", että en voi sopia, että "käyn joka torstai jumpassa", koska maanantaisin hänelle selviää viikon työtehtävät, esim. huomenna hän kuulee, onko tulevana torstaina paikkakunnalla, Belgiassa vai Naantalissa..

Vaikea selittää

tuo harrastaminen on kyllä tekosyy. siis voit palkata hoitajan kerran viikkoon ja eivätkö isommat lapsesi voi hoitaa jo kohta pienintä, ehkä jo vuoden päästä?

..juu, toki ap:n on palkattava hoitaja, koska sen oma mies ei voi sitoutua kerran viikkoon olemaan lastensa kanssa tuntia. Käsitin kyllä niin, että jumppa on vain esimerkki elämän hankaluudesta. Itse muutin, en ole katunut.

 

[ap]

ap:
Ja vastaus siihen, etkö sitten siellä itä-suomessa olisi yh, vastaan että kyllä, mutta en siinä määrin kuin täällä. Siellä on sisareni perheineen, vanhempani ja ystäväni, joten lapsenhoitoapuakin olisi saatavissa.


Herranen aika, sekö on lapsille isän korvike? Sun sisar tai äiti?

Luehan otsikko vielä, niin kysymykseni aukeaa sinulle. Vielä kerran; Olen umpikujassa, ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olen yrittänyt hoitaa tätä asiaa ajattelemalla positiivisesti, ammattiauttajan kanssa jne ja aina vain yksi vaihtoehto tuntuu MINUN kannaltani oikealta. Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi, katkeroittaa kieltämättä hieman. Olen kaupungissa jota inhoan, vailla ulospääsyä, yksinäisenä, ahdistuneena.

Onko miehesi työnarkomaani vai miksi hän ei ehdi vuorollaan hoitaa lapsia?

"Se, etten pysty esim. harrastamaan mitään (lukuunottamatta epäsäännöllinen lenkkeily), koska mieheni työ ajaa aina kaiken ohi..."

Kyllä, näinkin voi sanoa. Hän on asemassa, jossa tehdään nopeita ja isoja päätöksiä ja hän hoitaa asioita, joita euroopan mittakaavassa tekee vain kaksi muuta henkilöä. Tavallaan hän on tehnyt päätöksen, että koska on ottanut vaativan tehtävän vastaan, hän on käytettävissä suurinpiirtein aina.

Ansiot hänellä on toki mittavat ja kun hänelle tämä tilaisuus tarjoutui, olin kannustamassa häntä ottamaan paikan. Työ on myös siinä määrin "hektistä", että en voi sopia, että "käyn joka torstai jumpassa", koska maanantaisin hänelle selviää viikon työtehtävät, esim. huomenna hän kuulee, onko tulevana torstaina paikkakunnalla, Belgiassa vai Naantalissa..

Vaikea selittää

1) Eikö teillä olisi mahdollisuus lastenhoitajaan kerran viikossa että sinä pääsisit harrastusten pariin.

tai

2) Jos miehesi työ sisältää paljon matkustelua, eikö silloin olisi sama missä perheen pääkoti on, jos isä matkustaa viikot?

1) kyllä, ei ole rahakysymys, periaatteellinen enemmänkin.
2) Mielestäni kyllä, miehen mielestä ei (Tätä ratkaisua ehdotin ekan kerran n. vuosi sitten)

 

[.]

Kesämökki sinun kotipaikkakunnaltasi ja vietät lomat siellä?

 

[evita]

1) Eikö teillä olisi mahdollisuus lastenhoitajaan kerran viikossa että sinä pääsisit harrastusten pariin.

tai

2) Jos miehesi työ sisältää paljon matkustelua, eikö silloin olisi sama missä perheen pääkoti on, jos isä matkustaa viikot?

1) kyllä, ei ole rahakysymys, periaatteellinen enemmänkin.
2) Mielestäni kyllä, miehen mielestä ei (Tätä ratkaisua ehdotin ekan kerran n. vuosi sitten)

Jos kerran sinulla on rahaa palkata hoitaja, jotta voisit välttyä marttyyrimaiselta kotona istumiselta, niin miksi et voi lastenhoitajaa palkata? Koska et voisi enää olla marttyyri?

Tuossa ylempänä jo sanoin mitä mieltä tästä olen, ja tämä vahvistaa käsitystäni.

 

[ap]

Kesämökki sinun kotipaikkakunnaltasi ja vietät lomat siellä?

On. Lomia on 4 viikkoa kesällä ja viikko talvella. 47 viikkoa jää lusittavaa vielä..