Itsesäälissä kieriskelevän vuodatusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja murheitten laakso
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

murheitten laakso

Vieras
Luulin tänä aamuna elämän jo olevan parempi. Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ihan hyväntuulisena ja mieli oli kerrankin korkealla. Tunsin jopa, että on tylsää, eikä mitään järkevää tekemistä vaikka virtaa olisi vaikka siivota.
No, vierailu naamakirjassa ja päivä meni pilalle.
Masennuin.
Syynä se, että sukulaiset on lähdössä yhteen juhlaan, itse en pääse sinne mielentilan järkkymisen vuoksi ja siitä toipumiseen menee vielä joku tovi.
Tuli niin paha mieli, kun muut hehkuttaa ja minä olen unohdettu mätimään ja kieriskelemään omien murheitteni kanssa. Kukaan ei ole hetkiin kysynyt, miten voin.

Mulla on varmasti joku paha mielenvikaongelma, kun tuollaisesta otin itteeni noin pahasti. Itkeä vollasin tunnin ja mieli on vieläkin paha.

Tunnen itseni niin yksinäiseksi ja hylätyksi. Onhan mulla oma perhe, mutta tuntuu että muu sosiaalinen elämä on kuollut minusta pois.
:'(
 
Älä luovu vielä toivosta! Ihmiset on itsekkäitä eikä tajua toisten murheita (kokemusta on!). Elin vuosia vakavan masennuksen vallassa ja nyt menee jo paremmin, vaikka vieläkin on huonoja hetkiä. Varsinkin nyt kun asutaan vieraalla paikkakunnalla, maalla (!) ja olen äitiyslomalla. Sosiaalinen elämä on ihan kuollutta. Kaikki muut on töissä tai toooosi kaukana :(

Mee käymään vaikka perhekahvilassa tai kestovaippayhdistyksessa (jos siis sen ikäisiä perheessä tai muuten vain vain ompelu/neulomisinnostusta on) ja kokeile uusia tuttavuuksia. Voisit löytää vaikka uuden IHANAN harrastuksen jotain tämmöstä kautta!
 
En ole päässyt mihinkään kotoa. En vaan kykene.
Miehen seurassa uskallan poistua kotoa, mutta yksin en vaan saa rahjattua itseäni mihinkään.
Perhekerhossa olen kulkenut, mutta heilläkin tuntuu olevan oma piirinsä nyt kun olen harvoin siellä enää käynyt tuntuu etten mahdu sekaan.
 

Yhteistyössä