Minulla on ollut lapsuudesta asti huono itsetunto, syytä siihen en tiedä. En ole ollut koulukiusattu enkä mitään sellaista.
Olen vaan arka, ujo ja koen että muut on aina oikeassa ja minä väärässä. Jopa sellaisissa asioissa missä minulla on selkeä oma kantani ; jos toinen on toista mieltä niin loppujen lopuksi uskon että se hänen mielipiteensä on oikea ja minun väärä.
Nyt olen onnellisesti avoliitossa missä rakkautta riittää, meillä on kaikki hyvin, terve lapsi ja toinen tulossa pian. Siinä ei mitään ongelmaa mutta miksi itsetuntoni ei nouse ?
Minun kantani on aina väärä ( ei perheeni sisällä ) muiden mielestä ja minusta tehdään "syntipukki".
Ja tätä kautta itsetuntoni laskee aina vaan vaikka kuinka yritän sitä kohottaa. Sitten tulee se paha olo ja itkettää se että olen tällänen "viallinen" kun kuitenkin tarkoitan kaikille vaan hyvää ja ajattelen asiat aina ensin miten ne parhaaksi muille, sitten vasta itselleni.
En vaan meinaisi enää jaksaa tätä "itsetunnon" kohotusta kun rymähdän alas rytinällä kuitenkin
Olen vaan arka, ujo ja koen että muut on aina oikeassa ja minä väärässä. Jopa sellaisissa asioissa missä minulla on selkeä oma kantani ; jos toinen on toista mieltä niin loppujen lopuksi uskon että se hänen mielipiteensä on oikea ja minun väärä.
Nyt olen onnellisesti avoliitossa missä rakkautta riittää, meillä on kaikki hyvin, terve lapsi ja toinen tulossa pian. Siinä ei mitään ongelmaa mutta miksi itsetuntoni ei nouse ?
Minun kantani on aina väärä ( ei perheeni sisällä ) muiden mielestä ja minusta tehdään "syntipukki".
Ja tätä kautta itsetuntoni laskee aina vaan vaikka kuinka yritän sitä kohottaa. Sitten tulee se paha olo ja itkettää se että olen tällänen "viallinen" kun kuitenkin tarkoitan kaikille vaan hyvää ja ajattelen asiat aina ensin miten ne parhaaksi muille, sitten vasta itselleni.
En vaan meinaisi enää jaksaa tätä "itsetunnon" kohotusta kun rymähdän alas rytinällä kuitenkin