Itsetunto olematon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Itsetuntoni on siis olematon. Kiitoksen tästä voin osoittaa kouluaikaisille ystävilleni jotka pahoittivat mieleni harva se päivä ja osoittivat, että en ole heidän tasollaan. Vaikka kouluajasta on aikaa ei itsetuntoni ole noussut mihinkään. Tunnen vieläkin epämukavuutta isoissa väkijoukoissa, tunnen että kukaan ei pidä minusta ja uskon että olen muita vähäarvoisempi. Luokkakokouksiin en ole pystynyt menemään. Muistot ovat niin pahoja, että vieläkin välillä tulee itku. Ikinä en vastaavaa toivo kellekään. Kuulostaa varmaan todella naurettavalta ja lapselliselta mutta näin asia vain on. Miten saisin itsetuntoni takaisin ja pystyisin näkemään, että en ole sen huonompi kuin kukaan muukaan?
 
:hug: saatte työ..olin ihan samassa jamassa joskus, sitten tajusin sen olevan heijän hölömöyttään ja jotenkii löysin ihteni tyyppisiä immeisiä ympärillein. Lapsuustuttuja ei juur oo ikävä, moikkaan jne ihan mut eipä noita oo vastaan tullu häiriöks asti :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Onko sulla puolisoa? Saisko hän jotenkin pönkitettyä sun itsetuntoa? Miksi sua on kiusattu*? :hug:

Mies löytyy ja kaksi ihanaa lasta. Mies on yrittänyt auttaa ja auttaakin todella paljon. Olen hänen avulla päässyt elämässäni eteenpäin, mutta jotenkin tunnen tarvitsevani ulkopuolista hyväksyntää, siis sellaista jota saisin vierailta ihmisiltä. Enkä tarkoita nyt mitään miesten katseita vaan ihmisten hyväksyntää.
Koulukiusaaminen johtui siitä, että olin hiljainen. En ryypännyt enkä polttanut. Minulla oli myös kotiintuloajat. Eli olin erilainen kuin muut. Koulussa pärjäsin ihan hyvin. Mutta tuo hiljaisuuteni teki minusta hylkiön jota sai kiusata sekä henkisesti että fyysisesti.

 

itsetunnon saa kasaan, mutta se vie aikaa ja usein siihen tarvitaan ammattiapua. kävin terapiassa taannoin pari vuotta ja silloiset kriisit purkautuivat, mutta nyt alan olla taas samassa jamassa.. tai ainakin menossa siihen suuntaan. hakekaa rohkeasti apua, ei siinä ole mitään noloa eikä ihmeellistä. terveyttä se on mielenterveyskin, eikö niin?

onhan meitä "kuuntelevia korvia" ainakin täällä, jos vaikka vähän helpottaisi oloa..?

yhden asian kuitenkin haluan sanoa (myös itselleni): HUONO ITSETUNTO ON IHAN PYLLYSTÄ!

voimia :hug:
 
Itsetuntoa kohottavat helpoiten onnistumiset. Eli panosta johonkin tosissasi, ole mahdollisimman hyvä ja tee asiat parhaan kykysi mukaan, niin tunnet osaavasi ja onnistuvasi. Myös ulkonäköön kannattaa kiinnittää huomiota, yritä löytää parhaat puolesi ja tee asialle jotain, eli käy vaikka pukeutumisneuvojalla tai vastaavalla. Hanki uusi kampaus ja uusia, hyvin istuvia vaatteita. Sano joka aamu peilikuvallesi, että tänään olet pikkuisen eilistä itsevarmempi. Hymyile itsellesi peilin kautta, ja hymyile myös muille. Jos tunnet olevasi ylipainoinen, niin siihen auttaa oikea ruokavalio ja liikunta. Päätä kohottaa itsetuntoasi, niin se taatusti kohenee, kun vain teet asialle jotain =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Itsetuntoa kohottavat helpoiten onnistumiset. Eli panosta johonkin tosissasi, ole mahdollisimman hyvä ja tee asiat parhaan kykysi mukaan, niin tunnet osaavasi ja onnistuvasi. Myös ulkonäköön kannattaa kiinnittää huomiota, yritä löytää parhaat puolesi ja tee asialle jotain, eli käy vaikka pukeutumisneuvojalla tai vastaavalla. Hanki uusi kampaus ja uusia, hyvin istuvia vaatteita. Sano joka aamu peilikuvallesi, että tänään olet pikkuisen eilistä itsevarmempi. Hymyile itsellesi peilin kautta, ja hymyile myös muille. Jos tunnet olevasi ylipainoinen, niin siihen auttaa oikea ruokavalio ja liikunta. Päätä kohottaa itsetuntoasi, niin se taatusti kohenee, kun vain teet asialle jotain =)

Tuota ulkonäkö asiaa olen kokeillut. Laihdutin 10kg ja mahduin sen jälkeen pienempiin vaatteisiin. Tunsin suurta mielihyvää tästä. Kampaajallakin käyn säännöllisesti piristämässä itseäni. Mutta sisällä on vain tyhjä olo. Ulkopuolinen henkilö joka ei minua tunne luulee, että olen vahva ihminen. Töissäkin minua pidetään sellaisena. Oikeasti olen heikko ja epävarma. Olen kyllä ajatellut, että puhuminen ammattiauttajan kanssa voisi olla tarpeen. Jotenkaan en vain kehtaa mennä koska en halua "hullun" leimaa vaikka eihän ihminen todellakaan hullu ole kun apua hakee, päinvastoin.

 
voit kuvitella mitä helvettiä on sukulaisten kanssa yhdessä olo, kun kaikki yrittää olla kieli keskellä suuta, kun jokainen on loukkaantumassa ihan kaikesta - äitini on varmaan johdossa :/
 

Similar threads

Yhteistyössä