Kirjoitin jo toisellekkin palstalle, mutta kokeilen löytyykö täältä muita kohtalotovereita?
Meille tehtiin toukokuun lopussa ensimmäinen IVF, jonka seurauksena sain niin pahan hyberstimulaation, että olin 4vrk sairaalahoidossa. Munasoluja ei kuitenkaan saatu kuin 13, joista 7 hedelmöittyi. Yksi alkio siirrettiin onnistuneesti, ja raskaus alkoi.
Viikolla 5 tuli ensimmäisen kerran kipukohtaus, joka kesti noin tunnin mutta meni sitten ohi. Koitin selata netistä tietoa, ja kuvittelin että kyseessä on normaali alkuraskauden kiputila.
Kerroin lääkärille asiasta, munasarjoja on pitänyt käydä ultraamassa joka viikko. Lääkäri sanoi, että jos kipukohtaukset toistuvat, pitää tulla päivystykseen. hCG oli lupaavasti nousussa, sitäkin seurattiin samalla kun tehtiin muita verikokeita.
Juhannuksena sain hirveän kipukohtauksen, joka ei sitten mennytkään enää ohi. Mies vei minut päivystykseen, jossa todettiin munasarjat 11cm läpimitalta ja kipujen takia otettiin osastolle.
hCG oli laskenut, ja lääkäri sanoi, että alkio on irronnut ja raskaus on keskeytynyt. Taas parin päivän päähän verikoe- ja kun pääsin sieltä kotiin, minulle soitettiin, että pitää mennä seuraavana päivänä uudelleen, koska hCG oli taas kohonnut.
Olin aivan onnessani, ehkä joku olisi tehnyt vain virheen, ja raskaus kuitenkin jatkuisi. Lääkäri palautti maanpinnalle- kyseessä on kohdun ulkopuolinen raskaus, ja hyberstimulaation takia laitettiin keskeytyspiikki.
Olen aivan rikki. :'( Pelkään, että sama toistuu, ja jos toistuu, en kyllä kolmatta kertaa todellakaan halua yrittää.
Onneksi mitään ei vielä näkynyt, jotenkin sellainen olo että olinko oikeasti edes raskaanakaan. Ja silti sydän itkee verta.
Raskauden keskeytys on jotain sellaista, mitä ei lapsettomuushoidoissa haluaisi kokea, vaikkakaan eihän se olisi voinut muualla kehittyä valmiiksi asti. On jotenkin vaikea koota itseään ja odotella vuodon alkamista.
Meille tehtiin toukokuun lopussa ensimmäinen IVF, jonka seurauksena sain niin pahan hyberstimulaation, että olin 4vrk sairaalahoidossa. Munasoluja ei kuitenkaan saatu kuin 13, joista 7 hedelmöittyi. Yksi alkio siirrettiin onnistuneesti, ja raskaus alkoi.
Viikolla 5 tuli ensimmäisen kerran kipukohtaus, joka kesti noin tunnin mutta meni sitten ohi. Koitin selata netistä tietoa, ja kuvittelin että kyseessä on normaali alkuraskauden kiputila.
Kerroin lääkärille asiasta, munasarjoja on pitänyt käydä ultraamassa joka viikko. Lääkäri sanoi, että jos kipukohtaukset toistuvat, pitää tulla päivystykseen. hCG oli lupaavasti nousussa, sitäkin seurattiin samalla kun tehtiin muita verikokeita.
Juhannuksena sain hirveän kipukohtauksen, joka ei sitten mennytkään enää ohi. Mies vei minut päivystykseen, jossa todettiin munasarjat 11cm läpimitalta ja kipujen takia otettiin osastolle.
hCG oli laskenut, ja lääkäri sanoi, että alkio on irronnut ja raskaus on keskeytynyt. Taas parin päivän päähän verikoe- ja kun pääsin sieltä kotiin, minulle soitettiin, että pitää mennä seuraavana päivänä uudelleen, koska hCG oli taas kohonnut.
Olin aivan onnessani, ehkä joku olisi tehnyt vain virheen, ja raskaus kuitenkin jatkuisi. Lääkäri palautti maanpinnalle- kyseessä on kohdun ulkopuolinen raskaus, ja hyberstimulaation takia laitettiin keskeytyspiikki.
Olen aivan rikki. :'( Pelkään, että sama toistuu, ja jos toistuu, en kyllä kolmatta kertaa todellakaan halua yrittää.
Onneksi mitään ei vielä näkynyt, jotenkin sellainen olo että olinko oikeasti edes raskaanakaan. Ja silti sydän itkee verta.
Raskauden keskeytys on jotain sellaista, mitä ei lapsettomuushoidoissa haluaisi kokea, vaikkakaan eihän se olisi voinut muualla kehittyä valmiiksi asti. On jotenkin vaikea koota itseään ja odotella vuodon alkamista.
