Kun ei ehdi kodistaan huolta pitämään.
Oon kevään aikana vieraillut kolmessa eri kodissa, joissa kaikissa kolme alle kouluikäistä lasta kotihoidossa. Kaikki suoranaisia lääviä: tavarat hujan hajan, lattiat likaiset, tiskiä ja pyykkiä kaikki paikat täynnä. Lapset - äideistä puhumattakaan - likaisia ja vaatteet päällä mitä sattuu; kommunikointi lasten kanssa huutovoittoista.
Ihmetyttää vaan, että mitä tekee päivät pitkät sellainen kotiäiti, jonka koti näyttää tällaiselta. Kun kuitenkin mainostetaan, että kotiäitiys on työ ja ammatti ja vaikka mitä. En tuollaista ihmistä palkkaisi kuunaan, joka noin huonosti pestinsä hoitaa.
Tiedän, että tämä on yleistys. Tietenkin on kotiäitejä, jotka hoitaa hommansa hyvin - koti on siisti ja viihtyisä, lapset hyvinvoivia ja iloisia. Mutta ovatko nuo kolme oikeasti ikäviä sattumia, vai kenties kotiäitiyden yksi - surullinen - kuva? Oli nimittäin ahdistavaa nähdä, missä jamassa ihmisen koti ja perhe voikaan olla. Luoja minua tuollaiselta kotiäitiydeltä varjelkoon.
Oon kevään aikana vieraillut kolmessa eri kodissa, joissa kaikissa kolme alle kouluikäistä lasta kotihoidossa. Kaikki suoranaisia lääviä: tavarat hujan hajan, lattiat likaiset, tiskiä ja pyykkiä kaikki paikat täynnä. Lapset - äideistä puhumattakaan - likaisia ja vaatteet päällä mitä sattuu; kommunikointi lasten kanssa huutovoittoista.
Ihmetyttää vaan, että mitä tekee päivät pitkät sellainen kotiäiti, jonka koti näyttää tällaiselta. Kun kuitenkin mainostetaan, että kotiäitiys on työ ja ammatti ja vaikka mitä. En tuollaista ihmistä palkkaisi kuunaan, joka noin huonosti pestinsä hoitaa.
Tiedän, että tämä on yleistys. Tietenkin on kotiäitejä, jotka hoitaa hommansa hyvin - koti on siisti ja viihtyisä, lapset hyvinvoivia ja iloisia. Mutta ovatko nuo kolme oikeasti ikäviä sattumia, vai kenties kotiäitiyden yksi - surullinen - kuva? Oli nimittäin ahdistavaa nähdä, missä jamassa ihmisen koti ja perhe voikaan olla. Luoja minua tuollaiselta kotiäitiydeltä varjelkoon.