ja naisetko vaikeita?!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ajattelenko liikaa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ajattelenko liikaa?

Vieras
Hei!
En oikein tiedä miten minun tulisi suhtauta nykyiseen seurustelutilanteeseeni. Olen nyt seurustellut puoli vuotta itseäni kaksi vuotta vanhemman eli 21 vuotiaan miehen kanssa. Alussa hän oli ihanan huomaavainen ja antoi minun tuntea itseni halutuksi ja että hän välittää todella minusta. Tätä kesti kaksi ensimmäistä kuukautta. Nyt minä olen aina se kuka ehdottaa näkemistä ja tekee kaikki aloitteet. Minun on jo helppoa puhua tunteista ja näyttää ne muutenkin kuin puhumalla. Ensimmäisen kerran harrastimme seksiä viikko sitten. Sitä ennen hän on pidättäytynyt ja jättänyt hommat aina kesken.

Olen sanonut hänelle että haluan tuntea itseni jälleen halutuksi ja että kuulun vain hänelle. Olen sanonut etten vaadi häntä puhumaan tunteistaan koska olen huomannut ettei se ole hänen tapansa näyttää sitä. Näemme useimmiten vain viikonloppuisin, hän on kuulemma tottunut olemaan näkemättä tuttuja kun armeija opetti.

Tiedän että se on seurustelun loppu jos nainen rupee jankkaamaan asioita kuten pidätkö minusta, ja haluatko olla vielä minun kanssani jne. mutta en tiedä miten saisin hänet huomaamaan että hänenkin tulee tehdä uhrauksia tämän jutun eteen. Hän usein vastaa kun kysyn että nähdäänkö että en lupaa mitään..hän varaa aina aikaa sille että jos kaverit soittavat ja pyytävät häntä baariin. olen melkein aina mukana baareissa mutta siellä olen hänelle kuin ilmaa. ja eilen hän sanoi että vaadin liikaa kun haluan laatuaikaa. yritin sitten selittää että en haluaisi kun viettää aikaa hänen kanssaa ja katsella vain vaikka televisiota ja oleskella.

tämä kertomus vaikuttaa varmaan sekavalta kun ei tähän voi kaikkea kirjoittaa kun viestistä tulisi muuten pitkä. Alan olemaan epätoivoinen koska minuun sattuu se ettei hän enää huolehdi omaa osuuttaan.
 
Tuollaisia nuoret miehet on vielä moooooonta moooonta vuotta, ainakin suurin osa. Hän ei ole valmis seurustelemaan.
Ei sinun kannata siitä suurta numeroa tehdä, tai mitään erodramatiikkaa hänelle järjestää puheineen ja itkuineen.
Hän todennäköisesti unohtaa sinut aivan suvereenisti, jos et anna kuulua itsestäsi useampaan viikkoon, testaa vaikka.
Sitten hänelle tulee tietenkin seksi mieleen, ja hän soittaa sinulle muina miehinä, mutta jos et sinä anna niin varmasti etsii jonkun muun.
Sattuu se kovasti varmaan, mutta ei kannata hakata päätä seinään nuoren jullin kanssa, vihaat vain miehiä lopun ikäsi.
Toinen tyypillinen piirre on myös se, että kaverit on maailman tärkeimpiä. Tiesitkö, että nuori mies ei ole MITÄÄN ilman kavereitaan.
Niin kovista kuin he esittävätkin. Katsopa kuinka hän tarkistaa kavereiltaan mikä musiikki on hyvää jne. Miehet on vähän rassukoita , mutta kyllä ne siitä tokenee. Mutta älä jää sitä odottamaan, voi olla että siltikään et ole hänen elämänsä rakkaus.

Panohaluista johtuva suhde yleensä kestää sen 2-3 kuukautta, ja kaikki vaikuttaa ihan yhtä todelliselta kuin olisi elämän rakkaus kyseessä.
Niin se on meillä aikuisillakin,:suhde alkaa rakastavana, ja 2-3 kuukautta näyttää voiko se jatkua edes vuotta eteenpäin.
 
Sen verran vielä, että vaikka poikaystäväsi onkin ollut ns. pidättyväinen, niin tietäisitpä vain mitä hänen päässään oikeasti pyörii: edestä ja takaa kuule, ja kullia vittuun jne.

Hän on vain niin kokematon ettei osaakaan sitten käytännössä toteuttaa fantasioitaan. Mutta voit olla varma että kun käytäntöä ei vähään aikaan ole olut, niin läheisyyden ja seksin kaipuu ajaa hänet taas ""jututtamaan"" sinua.

Ei kannata erehtyä luulemaan kolliaan puolijeesukseksi, jos hän vaikuttaa seksissä pidättyväiseltä tai on hiljainen, salaperäinen jne. Hänen aivokuorensa ei vain ole kehittynyt vielä neanterdalin ihmisen tason ohitse.
 
Menit siis sen pennun kanssa sänkyyn ja nyt olet kuin ilmaa? Se sai, mitä halusi eikä osaa muuta. Etsi parempaa ja aikuisempaa seuraa, hyvä ihminen!

Tuon pojan taisi armeija opettaa viihtymään muiden poikien kanssa. Ehkä se siitä oppii n. 10 vuodessa, ehkä ei. Kiinnostaako odottelu ja koulutus? Haloo...


No kokeile ainakin, huomaako se, jos häivyt kuvioista. Tai ehkä se ilmestyy taas, kun/ jos alkaa tehdä mieli naista mieli. Tai sitten sillä on muita juttuja. Hei: maailmassa on muitakin miehiä ja monet niistä jopa jotain osaavat. Ei se armeija kaikista opeta tuommosia, onneksi.

 
Ai mitä: nuorelle miehelle tulee panohaluja muutamassa viikossa? Mun kokemusten mukaan muutamassa tunnissa... Ehkä se armeija opetti hoitelemaan ne paremmilla konsteilla :D

 
Totta tuokin, voihan olla ninkin että se panee niitä ""helppoja"" vosuja mieluummin niin ei ole suorituspaineita.

Siis nuorilla miehillä on pähkinän kuoressa kahden päällekkäisen asian yhdistelmäongelma:

- Hirveä seksinhalu
- Hirveät suorituspaineet.

Lisäksi hänen dilemmoihinsa kuuluu se, että pillua ei saa jos on aina vain kavereiden kanssa, mutta itsevarmuus loppuu jos on aina vain naisen kanssa, eikä voi joka asian kohdalla etsiä vastausta kavereiden hyväksyvästä naurusta. Jos nuori mies on ilman kavereitaan liian kauan, sanotaan 1-2 päivää, niin nuori mies voi lakata olemasta kokonaan, Ja voi käydä niinkin, ettei hän löydä enää edes kotiinsa hakemaan puhdasta paitaa mammalta, saatikka sitten tietää mitä paitaa voi pitää päällään.
 
Näinhän se ikävä kyllä on niinkuin olette sanoneet että tuon ikäinen mies haluaa vain kokemuksia ja liikkua villinä ja vapaana kavereiden kanssa.

Tätä menoa varmaan joudun itse tekemään päätöksen ja jatkamaan elämää ilman tätä kakaraa. Antaa hänen ensin kasvaa, jotta hän ehkä joskus tulevaisuudessa pystyisi jonkun muun kanssa seurustelemaan.

Hänestä kuitenkin huomaa, ettei hän haluaisi olla yksin. Mutta ikävä kyllä niin kauan kun hän pitää minua sivubisneksenä, hän ei tule kauan minun kanssa hengailemaan.
 
noh, taitaa tuo olla yleinen ongelma tuon ikäisillä miehenaluilla. olisi kyllä hauska joskus kuulla mitä tuon ikäiset päässään ajattelee..harmi vaan jos heitä ei saa puhumaan ja osallistumaan keskusteluihin niin eihän heistä silloin ota mitään selkoa..
 
Sitä ei vaan hirveesti kiinnosta olla just sun kanssa. Mitä tuota sen enempää jankkaamaan - kiinnostaako suakaan olla tyypin kanssa, joka kohtelee sua noin välinpitämättömästi?

Säästä aikaasi ja hermojasi ja lähde kävelemään NYT. Löydät pian jonkun paremman ja kypsemmän tapauksen.
 
Edellinen sen jo kertoikin. Ei taida tämä nuori mies olla sinusta kovin kiinnostunut. Sinä kirjoitat seurustelemisesta, mutta kaverin mielestä voi olla niin, että ette sen kummemmin seurustelekaan.

Veikkaan teille vaikeuksia ennemmin tai myöhemmin, jos väen väkisin nyt vain yrität jatkaa tätä. Parempi olisi lopettaa koko juttu nyt heti, ennen kuin tulee sitä ns. ""rumaa jälkeä.""

Ota ainakin etäisyyttä, ja katso, hakeutuuko hän vapaaehtoisesti itse seuraasi ja haluaako sinua. Älä jää roikkumaan, siitä saat vain pahaa mieltä.
 
Moi!

Itse olen ollut saman tyyppisessä tilanteessa kuin kirjoituksessasi kuvasit, mutta sillä erolla, että tämä mies oli aina valmis seksiin. Aluksi meni tosi hyvin, kuten teilläkin, mutta jonkin ajan kuluttua kävi juuri niin, että kaikki meidän tapaamiset ym. olivat minun varassani. Hän ei koskaan soittanut, joskus hän teki myös ohareita! Jätin hänet loppujen lopuksi, kun pinna ei todellakaan enää kestänyt, sillä selvästikin minä olin ainut, joka yritti pitää tätä suhdetta pystyssä.

Sitten vähän ajan päästä seurasi juuri se, että hän viikonloppuisin tuli kännissä minulle selittelemään kaikkea ja kertomaan tunteistaan jne. Joskus lähdinkin hänen mukaansa , sillä en ollut kunnolla päässyt hänestä irti ja jotenkin halusin kuulla niitä asioita ja ihanuuksia, mitä hän kertoi, vaikka tiesinkin, että ne luultavasti ovat vain kännisen puhetta.

Tätä jatkui useita kuukausia. Sitten päätin, että nyt saa loppua ja että minun tulee jatkaa elämääni, koska tämä ""suhde"" ei johda mihinkään. Olimmekin melkein vuoden erossa siten, että hän sähelsi ja välillä tapaili muita naisia ja minä yritin tapailla muita miehiä ja unohtaa tämän kyseisen miehen, mikä kuitenkin oli vaikeaa, koska kuljimme paljon samoissa paikoissa ja piireissä.

Kunnes eräänä päivänä tämä mies tuli luokseni ja pyysi anteeksi kaikkea entistä paskamaisuuttaan ja kertoi, että ei ole pystynyt unohtamaan minua näiden erossa olleiden kuukausien aikana ja hän sanoi myös,että vasta nyt, kun oli minut menettänyt ja nähnyt toisen kanssa niin tajunnut, että miten tärkeä olen hänelle.

Olin ihan sanaton ja mietin ensin hänen sanojensa aitoutta, mutta olin silti aivan onnesta soikea! Sovimme, että alamme seurustella uudestaan, tietenkin latelin hänelle muutaman ehdon. Ja nyt voin sanoa, että se kannatti, sillä olemme seurustelleet yli kuusi vuotta ja asuneet yhdessä viisi vuotta ja hän on todellakin parantanut tapansa. Eli tämä melkein vuoden kulunut aika erossa oli tehnyt ihmeitä...


Tais olla piiitkä kertomus, mutta tarkoitukseni oli tällä sanoa/osoittaa, että poikaystäväsi ei ole vielä valmis seurusteluun vaan hän luultavasti tuntee tarvitsevansa aikaa elää vielä nuoruuttaa ilman vakavaa sitoutumista, (kuten myös mieheni minulle myöhemmin kertoi.) Ja älä ota tätä loukkauksena, mutta miehet loppujen lopuksi tykkäävät ns. saalistaa ja jahdata ja jos sinä (kuten minäkin olin)ns. liian helposti saatavilla mies saattaa mitä todennäköisemmin menettää mielenkiintonsa, koska hän tietää liian hyvin, että hän saa sinut, kun haluaa, jolloin ei ole enää mitään tavoiteltavaa/voitettavaa. Niin karmealta kuin se kuulostaakin!

Itselläni suhteen poikki laittaminen ja miehelleni uskotteleminen, että olen päässyt yli hänestä toivat loppujen lopuksi toivomani tuloksen, kun mieheni huomasi, että minulla on oma elämä ja muita ""kosioita"".

Teet tietenkin itse omat päätöksesi ja ymmärrän erittäin hyvin, että tilanteesi on raskas ja vaikea. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos teidät on tarkoitettu yhteen niin te päädytte yhteen, vaikka välillä vähän ""aikalisää"" tulisikin. Jaksamista ja Onnea, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! =)
 
Kiitos leijuja kertomuksestasi. Juuri tuota suhteen poikkilaittamista olen miettinytkin, että saisin osoitettua miehelleni että en ole itsestäänselvyys. Päätös on vaan todella vaikea ja kivulias, jos näin voisi ilmaista.

Olen aikaisemmin kertonut miehelle miltä minusta tuntuu kun hän vaan on eikä tee mitään, ja mitä minä haluaisin tuntea. Hän on sanonut että koska on tottunut tekemään ja menemään miten haluaa niin ei ole vielä tottunut ajattelemaan täysin toista osapuolta. Ihmettelin asiaa ja sanoin että eikö vajaassa puolessa vuodessa pitäisi jo olla jotenkin tottunut ajatukseen. Ja ilmaisin myös selvästi sen, että haluan olla hänen kanssaan, mutta en jaksa odottaa ikuisesti hänen tottumistaan asiaan.

Muutoksia on kuitenkin tapahtunut, vähän mutta kuitenkin. Hän huomioi minua nyt enemmän ja antaa minun tuntea itseni halutuksi. Edelleenkään se ei ole hän kun ehdottaa näkemistä, mutta katson asiaa eteenpäin vähän aikaa ja yritän olla sanomatta mitään negatiivista palautetta. Latelin negatiivisia ajatuksia monet kerrat hänen käytöksestään ja siitä hän sitten sanoi, ettei ole kiva kuulla kaiken aikaa pelkkiä negatiivisia asioita. Ymmärrän ettei ole kiva kuulla ikävää palautetta omasta käytöksestä, koska en haluaisi sitä itsekään kuulla. Nyt en ole vähään aikaan sanonut mistään ja olen yrittänyt välillä kiittää mukavasta viikonlopusta tai päivästä tai muusta. Olimme kolme päivää oikeastaan puhumatta toisillemme. En mennyt edes koneelle, jotta olisimme voineet messengerissä vaihtaa muutaman sanan,enkä soittanut hänelle enkä laittanut viestiä. Vastasin toki hänen viesteihinsä. Luulen että nuo kolme päivää saivat hänet ajattelemaan, koska sen jälkeen hän huomioi minua enemmän. Ehkä sitten pitempi jakso erossa tekisi viel parempaa ja saisi hänetkin välillä kysymään, että nähdäänkö.
 
Minun mielipiteeni on, että toisesta välittäminen pitää tulla aidosti ja pyytämättä. Ja jos se ei suhteessa toteudu, niin on vaikea kuvitella hyvää suhdetta.
Miehellä tuntuu olevan kasvun paikka, mutta ei siihen voi mitään aikarajaa antaa; se voi olla vuosi, viisi vuotta tai ei koskaan.
Toisaalta sinun roolisi on ollut esittää rajoja ja vaatimuksia. Mielestäni niin ei voi suhdetta rakentaa.
Tai voithan sinä kasvattaa mieleisesi miehen, mutta äidin ja lapsen rooli ei oikein sovi suhteeseen.
 
Pelaamista tai ei, niin käytännössä naisilla toimii usein paremmin se, että nainen ei tee itsestään itsestäänselvyyttä, vaan saa miehen juoksemaan itsensä perässä. Itselleni on käynyt siten, että kun nainen on rakastanut ja ollut aina odottamassa, niin en ole arvostanut tuollaista naista tarpeeksi. Sitten kun tullut vastaan nainen, joka on pitänyt etäisyyttä (antamatta sinällään pakkeja), minä itse olen rakastunut ja juossut naisen perässä, samalla tavalla kuin naiset ovat juosseet minun perässäni.

Säännöt"" -kirjan opetukset pihtaamisesta tai siitä, että naisen ei pitäisi ottaa koskaan yhteyttä mieheen toimivat saman logiikan avulla.

Jos jokin on itsestään selvästi ilmaista tai helposti saatavilla, kuten ilma, ruoka, asunto, nainen... niin tuollainen asia menettää arvonsa, koska asiat saavat arvonsa sitä kautta, mitä enemmän niiden hankkimiseksi tarvitsee tehdä työtä.
 
Pekkis, pitää paikkansa mitä sanoit, mutta mielestäni asian ei pidä olla noin. Kyllä minä pidän naisesta , joka soittaa minulle ja välittää minusta. Vastaavasti minä pidän yhteyttä häneen ja meidän kummankaan ei tarvitse miettiä onko suhdetta tai ei. Siis olemme sitoutuneet vapaaehtoisesti ja luottamus pelaa.
Ehkä minun käytökseeni vaikuttaa ikä.
 
kyllähän se näin on että se vaikeasti saatavana oleva henkilö tuntuu aina kiehtovimmalta ja kiinnostavimmalta ihmiseltä. Olen saanut kuulla tässä pienen ajan sisällä kahdelta vieraalta mieheltä, miten he haluaisivat minua, mutta eivä voi koska olen varatta ja he eivät halua sotkeutua kuvioihin. Toinen on selvästi esittänyt ajatuksensa puhumalla suoraan eikä mitenkään teksiviesteillä tai muuten.
 
Asiaan tietenkin vaikuttaa niin ikä kuin muutkin mieskohtaiset muuttujatkin, mutta joka tapauksessa on olemassa suurehko ryhmä miehiä, joihin pelaaminen tehoaa.

Ihmisten on vain tehtävä itsestään arvokkaita suhdekumppaneita tavalla tai toisella sen halutun kumppanin silmissä ja arvokkuutta toisen silmissä ei edistä se, että ollaan liian helppoja.

Mitä enemmän työtä jonkin asian saamiseksi joutuu tekemään, sitä arvokkaammaksi asia koetaan. Mount Everestille kiipeämistä arvostetaan enemmän kuin mäennyppylälle kiipeämistä.
 
Tuo vaikeasti saavutettavuus pätee kyllä kumppanin valinnassa, mutta mielestäni se pitäisi jäädä taka-alalle suhteessa. Tietysti piristää suhdetta, jos toinen ei ole itsestäänselvyys, mutta asian voisi käsittää niinkin, että toinen ei ole pakotettu seurustelemaan, jos ei saa arvoistaan kohtelua. En tarkoita mitään kilpailuasetelmaa, vaan tilannetta, missä puoliso tekee omat johtopäätöksensä, jos seura ei miellytä. Ja molempien puolisoiden olisi hyvä tietää, että mitään sikailua ei katsele kukaan.
 
Näinhän se on. Miehet tuntuvat olevan ikuisia lapsia, aina menossa ja tulossa miten lystää. Nainen kunhan vaan heiluu mukana ja ei mäkätä,eikä suutu tai valita. Sitten jos valitetaan tai yritetään keskustella jostain asiasta niin jää vähän yksipuoliseksi keskusteluksi kun ei toinen osapuoli ota mitään kantaa mihinkään. En ole taas viikkoon poikaystävääni nähnyt koska en ole itse soitellut ja kysynyt että nähdäänkö/tulenko teille. Lauantaina ehdotin että jos nähtäisiin sunnuntaina, ei miehestä mitään kuulunut.

Samoin eilen sanoin että voisit yllättää ja tulla katsomaan minua kun en itse ehdi kotoa mihinkään kun pitää laitella paikkoja juhlakuntoon. Olisi ollut mukava viettää vaikka tunnin paussi ja nähdä kultansa, mutta ei. Nyt hän sanoi ettei tule minun juhliini, ilmeisesti pari hassau sukulaista saa hänet pelon valtaan näin puolen vuoden yhdessä olo jälkeen. Se että hän tulisi juhliini olisi minulle todella tärkeää ja jos hän ei tule niin minun on pakko ruveta ajattelemaan onko tämä mikään suhde vai vaan yksipuolista olemista. :(

Tällaisesta asiasta puhuminen hänelle tai siitä että hänkin voisi soittaa ja ehdottaa näkemistä on turha puhua koska hän taisi jossain vaiheessa sanoa ettei aijo muuttaa itseään mitenkää. Luuli silloi vissiin että puhuin ulkoisesta olemuksesta.
 
Tätä kyseistä asiaa mietin myös itse. Koska minun takiani sinne juhliin tullaan ei sen takia että siellä on sukulaisia ja ystäviä joita hän ei tunne. Sen takia olisi hyvä että hän tulisi ja tutustuisi heihin paremmin, mikä helpottaisi suhteen edistymistä. Itse nimittäin olen tavannut hänen sukulaisiaan eikä se ollut minusta mitenkään ongelmallista. Osallistuin jopa keskusteluihin enkä istunut tuppisuuna.

Jos häntä ei kiinnosta tulla niin ei minuakaan kiinnosta jatkaa..
 
Näitä kirjoituksiasi lukemalla saa kyllä juuri sellaisen kuvan, että ""poikaystäväsi"" ei ole kiinnostunut sinusta enää. Hän sai mitä halusi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Valitettavasti hän on mitä ilmeisimmin niin pentu, ettei uskalla kertoa sinulle kiinnostuksensa lopahtamisesta vaan mieluummin välttelee sinua.

Tee itsellesi palvelus ja unohda hänet. Älä roiku, sillä epätoivoisuus ei ole hyväksi itsetunnollesi. Haistata pitkät ja anna uusien tuulien puhaltaa.

Yksi hyvä keino tulkita toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä on asettaa itsensä toisen asemaan ja miettiä MILLOIN ja MIKSI toimisit itse samalla tavalla. Ihmiset ovat loppupeleissä aika samanlaisia, joten päättely on aika helppoa. Eri asia sitten on kehtaisiko itse käyttäytyä samalla tavalla kuin joku muu, mutta teorian tasollakin ""testatut"" käyttäytymismallit voivat aukaista silmämme näkemään sen mitä toinen itse asiassa yrittää viestittää.
 
Poikaystäväni tuli juhliini ja viihtyikin siellä oikeastaan loppuun asti. Oli myös itse koulun valmistujaisjuhlassakin. Sain lahjaksi kultaisen sydänriipuksen. Seuraavana soitti ja kyseli onko krapulaa ja muuta. Lämmitti mieltä mukavasti :)
 

Similar threads

L
Viestiä
18
Luettu
723
P
R
Viestiä
11
Luettu
606
H
S
Viestiä
82
Luettu
6K
Perhe-elämä
suorat sanat
S

Yhteistyössä