H
harmaavaris
Vieras
Mua nyppii niin satasella tuo isäntä, että ei mitään rajaa! Pari viikkoa sitten näytti, että mies oli tajunnu mistä kenkä puristaa ja että tekiskin asialle jotain, mutta ei. Kyse on siis siitä, että lasten tarpeisiin voidaan vastata sitten kun ei ole mitään muuta tekemistä. Eli jos hän on päättänyt, että nyt tiskaa/tekee ruokaa/imuroi/mitä vaan ja kesken kaiken poika satuttaa itsensä ja itkee syliä tai tyttö alkaa känytä unta/ruokaa/tms. niin syliä ei pojalle tipu eikä tytönkään itkuun vastaa.
Minä taas olen sitä mieltä, että kaikki muu voi odottaa/voidaan jättää kesken ja jatkaa myöhemmin, jos lapsi tarvitsee jotain (varsinkin tyttö, kun ei raukka ymmärrä ollenkaan, jos jätetään itkemään) enkä ikinä tule ymmärtämään miten isäntä voi vaan sulkea korvansa lasten itkuilta. Joskus kysyin miten hän voi olla noin immuuni lasten itkuille ja vastasi, ettei tiedä.
Nytkin läksin poikaa nukuttamaan ja jätin tytön isännälle, joka purki joulukuusta. Koko nukutuksen ajan poika rankutti isä, isä, vauva, vauva, kun kuuli, että vauva itki. Kun vihdoin sain pojan nukahtamaan, aloin heti nukuttamaan tyttöä, joka nukahti sekunnissa. Eli siihen saatanan joulukuusen purkuun olisi tullut n. puolen minuutin tauko, mutta sekin näyttää olevan liikaa vaadittu meidän mieheltä!
Muutenkin tuntuu, että hänen tekemisensä ovat tärkeämpiä kuin minun. Eräänä iltana ilmoitin ruualla, että tämän jälkeen laitan pyykit ja teen koulutehtävää. Hän rupesi tiskaamaan ja jätti taas lapset huomiotta, joten loppujen lopuksi pyykkejä laitoin vielä seuraavanakin päivänä, kun piti jättää koko ajan homma kesken ja koulutehtävään en saanut edes koskettua. Sen verran vittuunnuinkin tuosta, että murjotin viikon. Mun politiikka kun on, että silloin kun olen ukkoon suuttunut hän voi hoitaa itse itsensä, minä keskityn täysin lapsiin (ne kun eivät pärjää ilman hoitajaa ja nähtävästi minä olen se, joka meillä ne hoitaa).
Ja en tosiaankaan kasvata mitään maailman napoja, siihen on nyt turha lähteä. Tytölle 5kk haluan vain hyvän itsetunnon ja vankan perusturvallisuuden tunteen ja se vaatii tarpeisiin vastaamista. Poika kyllä joutuu odottamaan vuoroaan eikä aina pääse syliin kun haluaa, mutta mielestäni lohduttaa pitää kun toiseen sattuu.
Minä taas olen sitä mieltä, että kaikki muu voi odottaa/voidaan jättää kesken ja jatkaa myöhemmin, jos lapsi tarvitsee jotain (varsinkin tyttö, kun ei raukka ymmärrä ollenkaan, jos jätetään itkemään) enkä ikinä tule ymmärtämään miten isäntä voi vaan sulkea korvansa lasten itkuilta. Joskus kysyin miten hän voi olla noin immuuni lasten itkuille ja vastasi, ettei tiedä.
Nytkin läksin poikaa nukuttamaan ja jätin tytön isännälle, joka purki joulukuusta. Koko nukutuksen ajan poika rankutti isä, isä, vauva, vauva, kun kuuli, että vauva itki. Kun vihdoin sain pojan nukahtamaan, aloin heti nukuttamaan tyttöä, joka nukahti sekunnissa. Eli siihen saatanan joulukuusen purkuun olisi tullut n. puolen minuutin tauko, mutta sekin näyttää olevan liikaa vaadittu meidän mieheltä!
Muutenkin tuntuu, että hänen tekemisensä ovat tärkeämpiä kuin minun. Eräänä iltana ilmoitin ruualla, että tämän jälkeen laitan pyykit ja teen koulutehtävää. Hän rupesi tiskaamaan ja jätti taas lapset huomiotta, joten loppujen lopuksi pyykkejä laitoin vielä seuraavanakin päivänä, kun piti jättää koko ajan homma kesken ja koulutehtävään en saanut edes koskettua. Sen verran vittuunnuinkin tuosta, että murjotin viikon. Mun politiikka kun on, että silloin kun olen ukkoon suuttunut hän voi hoitaa itse itsensä, minä keskityn täysin lapsiin (ne kun eivät pärjää ilman hoitajaa ja nähtävästi minä olen se, joka meillä ne hoitaa).
Ja en tosiaankaan kasvata mitään maailman napoja, siihen on nyt turha lähteä. Tytölle 5kk haluan vain hyvän itsetunnon ja vankan perusturvallisuuden tunteen ja se vaatii tarpeisiin vastaamista. Poika kyllä joutuu odottamaan vuoroaan eikä aina pääse syliin kun haluaa, mutta mielestäni lohduttaa pitää kun toiseen sattuu.
