No kyllä mua on alkanut viime aikoina korpeamaan se, että mies ei ymmärrä että minä olen ihan finaalissa oltuani lasten kanssa 10 tuntia ihan tauotta. Jos ei muuten, niin se jatkuva häly on tosi väsyttävää. Mun mielestä se on miehelle omaa aikaa, että se saa aamuin ja illoin istua 40 minuuttia bussissa tekemättä mitään, vaikka mä tiedän että se on sen 8 tuntia jossain toimistohommissa. Mutta mies ei taas tajua sitä, että mulla ei ole sen 10 tunnin aikana ollut sitä vartinkaan rauhaa ja että mä olisin onnesta soikeana jos saisin istua vaikka sitten bussissa sen 2x40 min päivässä, että ei olis kukaan kiljumassa vieressä tai koko ajan vaatimassa jotain. Sitten mies vielä ihmettelee, kun mulla ei enää iltaisin ja viikonloppuisin meinaa riittää energiaa omien työasioitteni hoitoon.
Mua on viime aikoina alkanut ärsyttää ihan suunnattomasti se, että hänen mielestään se bussissa istuminenkin on työtä, ja että sen jälkeen pitää saada rentoutua kotona. Sitten se tiuskii ja äksyilee koko illan, jos ei saa käyttää sitä tuntia siihen lehden lukuun, tajuamatta että mulla saattaa olla silloin kun se tulee vasta se eka hetki kun saan edes hengähtää.