A
aaveliina
Vieras
3,5v pojalla on välillä vahva oma tahto ja kiukkupuuskia, kuten varmaan lähes kaikilla samanikäisillä. Aamuisin lomien jälkeen päiväkotiin lähtö on vaikeaa ja itkuista puuhaa. Kuten tänäänkin pääsiäispyhien jälkeen.
Aamulla herääminen oli vaikeaa ja alkoi heti itku "mä en tahdo mennä päiväkotiin!". Sängystä nouseminen oli vaikeaa ja hänet piti sitten lopulta nostaa pois sängystä ja pukemaan. Yritin tosin - kuten aina - neuvotella ja lapsi sai köllötellä hetken ja valita sitten, nouseeko itse vai nostetaanko.
Sitten alkoi huuto paidasta. Olin ostanut kummallekin lapselle uudet paidat. Isoveljen paidassa oli kuva myös paidan takana. Tätä paitaa ei ollut riittävän pientä kokoa kaupassa, että olisi ollut 3,5v:lle samanlainen paita. 3,5v:lle olin ostanut Martti-paidan. Alkoi huuto siitä, että haluaa samanlaisen paidan kuin isoveljellä ja ettei uusi Martti-paita kelpaa. No, se puettiin kuitenkin kun vähän tiukkenin pukiessa.
Ulkovaatteita pukiessa alkoi taas huuto päiväkotiin lähdöstä ja isoveljen paidasta. Lopulta en vaan jaksanut enää nätisti. Olin jo aiemmin kertonut rauhallisesti, että poika pystyy itse huudollaan vaikuttamaan, onko aamu mukava vai ei. Poika ei suostunut pukemaan haalaria, hattua ja hanskoja, joten ne piti pistää puoliväkisin päälle. Sitten hermostuin huutamiseen ja kilahdin... *häpeää*
Tiuskin ja huusin pojalle, että pitääkö melkein aina aamujen olla niin kurjia. Ja tiuskin siitä, että miksi päiväkotiin lähdön pitää olla niin vaikeaa kun hän kuitenkin viihtyy päiväkodilla ja iltapäivällä on sitten sama huuto ja temputtelu kuunneltavana kun on kotiinlähdön aika. Sorruin siihen:" Miksi sinä olet aina tuollainen?!?" -tyyliin, vaikka poika on useimmiten ihana ja hyvin ko-operoiva. Huonoja hetkiä on jokaisella ja tiedän, että näin pienelle lomien jälkeen kotoa lähtö on vaikeaa.
Hävettää ja jäi tosi paha mieli. Halattiin tietenkin lopuksi ja pyysin anteeksi huutamistani. Poika nyyhkytti sylissäni ja loppuaamu meni hyvin. Kuitenkin jäi itseä painamaan.
Aamulla herääminen oli vaikeaa ja alkoi heti itku "mä en tahdo mennä päiväkotiin!". Sängystä nouseminen oli vaikeaa ja hänet piti sitten lopulta nostaa pois sängystä ja pukemaan. Yritin tosin - kuten aina - neuvotella ja lapsi sai köllötellä hetken ja valita sitten, nouseeko itse vai nostetaanko.
Sitten alkoi huuto paidasta. Olin ostanut kummallekin lapselle uudet paidat. Isoveljen paidassa oli kuva myös paidan takana. Tätä paitaa ei ollut riittävän pientä kokoa kaupassa, että olisi ollut 3,5v:lle samanlainen paita. 3,5v:lle olin ostanut Martti-paidan. Alkoi huuto siitä, että haluaa samanlaisen paidan kuin isoveljellä ja ettei uusi Martti-paita kelpaa. No, se puettiin kuitenkin kun vähän tiukkenin pukiessa.
Ulkovaatteita pukiessa alkoi taas huuto päiväkotiin lähdöstä ja isoveljen paidasta. Lopulta en vaan jaksanut enää nätisti. Olin jo aiemmin kertonut rauhallisesti, että poika pystyy itse huudollaan vaikuttamaan, onko aamu mukava vai ei. Poika ei suostunut pukemaan haalaria, hattua ja hanskoja, joten ne piti pistää puoliväkisin päälle. Sitten hermostuin huutamiseen ja kilahdin... *häpeää*
Tiuskin ja huusin pojalle, että pitääkö melkein aina aamujen olla niin kurjia. Ja tiuskin siitä, että miksi päiväkotiin lähdön pitää olla niin vaikeaa kun hän kuitenkin viihtyy päiväkodilla ja iltapäivällä on sitten sama huuto ja temputtelu kuunneltavana kun on kotiinlähdön aika. Sorruin siihen:" Miksi sinä olet aina tuollainen?!?" -tyyliin, vaikka poika on useimmiten ihana ja hyvin ko-operoiva. Huonoja hetkiä on jokaisella ja tiedän, että näin pienelle lomien jälkeen kotoa lähtö on vaikeaa.
Hävettää ja jäi tosi paha mieli. Halattiin tietenkin lopuksi ja pyysin anteeksi huutamistani. Poika nyyhkytti sylissäni ja loppuaamu meni hyvin. Kuitenkin jäi itseä painamaan.
