Jäisitkö tälläiseen suhteeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei tahdo jaksaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei tahdo jaksaa

Vieras
Jäisitkö tälläiseen suhteeseen?

Suhteessa ei ole hyllyyttä, koskettelua, suutelua ei mitään sen suuntaista 2 vuoteen (lasten syntymän jälkeen) juurikaan... seksiä 1-2 kk välein n.2minuutin ajan. Muutoin suhde kunnossa, lapsiperhe-elämää vietellen,
 
Siis miehen puolelta tulee tämä sisko ja veli asetelma.... syytä olen kysynyt jo aemmin mutta turhalta sekin tuntuu. En ole kuulemma ansainnut kosketuksia tai hellyyttä. Vuosi sitten yritin itse olla aktiivisempi.. halailen ja pussailin jne... ei vastakaikua. Ajattelin että olkoot, en jaksa enää itsekkään yrittää.

Varmasti saisin sinnkunakin enemmän hellyyttä yms...tuntuu tyhmältä olla suhteessa ns. yksin :(
 
[QUOTE="vieras";28551008]Pikkulapsivaiheessa tuo on tavallista.[/QUOTE]

Ei ole, mun mielestä on kummallista jos ei halua osoittaa rakastamaansa ihmistä kohtaan hellyyttä millään tavoin, se kun ei vaadi erityisesti esimerkiksi ajallista panostusta...

Seksin vähyyden ymmärrän, voi olla vaikea löytää sellaista aikaa jolloin lapset ei todennäköisesti tule keskeyttämään ja kumpikaan ei ole liian väysynyt. Mutta 1-2kk välein pari minuuttia kuulostaa siltikin tosi vähältä...

Minäkään en heti lähtisi, vaan koittaisin saada jotain muutosta aikaan, jos puolisokin on halukas näkemään vaivaa.
 
Tähän ajankäyttöön... en usko että siitä on kyse. Itselläni on kyllä aikaa haluksii, pusuihin, kosketteluun arjen keskellä. Lapsetkin viettävät mummulassa aikaa useamman kerran kuukaudessa niin että olemme ihan kaksin. Molemmat sitten sillä ajalla tekee omia juttuja jne. Emme tosin ole nukkuneetkaan 3 vuoteen samassa sängyssä. Nukun makkarissa lasten kanssa, nuorimmanen minun vieressäni. Suhdetta meillä takana siis jo 10 vuotta.
 
Siis miehen puolelta tulee tämä sisko ja veli asetelma.... syytä olen kysynyt jo aemmin mutta turhalta sekin tuntuu. En ole kuulemma ansainnut kosketuksia tai hellyyttä. Vuosi sitten yritin itse olla aktiivisempi.. halailen ja pussailin jne... ei vastakaikua. Ajattelin että olkoot, en jaksa enää itsekkään yrittää.

Varmasti saisin sinnkunakin enemmän hellyyttä yms...tuntuu tyhmältä olla suhteessa ns. yksin :(

Kummalliselta kuulostaa että hellyys olisi jotenkin ansaittava. Tulisiko malli miehen lapsuuden perheestä. Muutumaan toista on vaikea saada jos hän ei siihen itse koe halua ja tarvetta. Parisuhdeterapia voisi auttaa selventämään mistä on kysymys.
 
Mitä olen asiasta puhunut miehen kanssa niin hänen mielestään kaikki on ok... että alkuhuuma haihtuu ja tää on normaalia yhdessä oloa :( Että jos sellaisen suhteen haluan niin joudun vaihtaan miestä 2 vuoden välein..näin sanoi mies! Ilmesesti ajattelee että nyt ollaan äiti ja isä ja katsoo mallin vanhemmistaan :(

Itse taas haluan ja kaipaan hellyyttä ja seksiä. En aina vaan halua olla se aktiivisempi osapuoli kun toista ei nappaa yhtään... mutta jos suhde ja elämä muutoin mallillaan, niin jos eroan tälläisen takia niin ei sekään tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Meillä oma uusitalo, työpaikat, lapset..jne... ei ihan turhan takia haluaisi rikkoa kaikkea.
 

Yhteistyössä