jäisittekö huonoon suhteeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
mitä mieltä olette, kannattaisiko erota, jos molemmat osapuolet ovat tyytymättömiä suhteeseen, mutta heillä on vauvaikäinen lapsi? Ongelmat johtuvat erilaisista elämäntyyleistä ja näkemyksistä sekä ehkä muistakin asioista. Kannattaako lapsen takia olla suhteessa, joka on pelkkää vihamielistä mököttämistä tai tiuskimista?
 
Ei kannata.Me erottiin exän kanssa kun esikko oli 6 kuukautta.Aikaisemminkin exä vietti "omaa" elämäänsä ja mä olin poitsun kanssa kotona.Sitten mulla pinna meni ja vein eropaperit vetämään eikä exä pahemmin vastaan pistännyt.Ja pärjättiin kyllä esikon kanssa loistavasti kun ylimääräinen stressi oli poistettu kuvioista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Ei kannata.Me erottiin exän kanssa kun esikko oli 6 kuukautta.Aikaisemminkin exä vietti "omaa" elämäänsä ja mä olin poitsun kanssa kotona.Sitten mulla pinna meni ja vein eropaperit vetämään eikä exä pahemmin vastaan pistännyt.Ja pärjättiin kyllä esikon kanssa loistavasti kun ylimääräinen stressi oli poistettu kuvioista.

miten teillä onnistui lasten hoito? oliko yhteis- vai yksinhuoltajuus? Mua pelottaa että joudun hoitamaan lapsen melkein yksin eikä jää sitäkään vähää omaa aikaa :(
 
Mä tekisin kaikkeni, että siitä suhteesta tulisi hyvä. Ja sitten, kun kumpikin olisi tehnyt kaikkensa suhteen eteen, katsoisin asiaa uudelleen. Todennäköisesti, jos molemmat tahtoo tehdä suhteesta hyvän, siinä myös onnistutaan.
 
Ei lapsen takia kannata, mutta jos kyse on siitä että lapsi on aiheuttaanut ne ongelmat tulollaan, eli ette ole löytäneet vielä sopua arjen asioista ja menoista mutta rakkautta vielä löytyy, niin silloin kannattaa odottaa että lapsi on isompi. Elämä muuttuu silloin monella tavalla ja voihan olla että vaikka ette osaa olla yhdessä vauvaikäisen vanhempina, niin teistä tulisi loistava pari leikki-ikäisen lapsen vanhempina.
 
mun mies on sairaaloisen mustasukkainen ja hallitseva ja se ahistaa mua. Itse kaipaan tietynlaista vapautta ja haluan käydä välillä tuulettumassa mutta mies ei ymmärrä tätä. Tuntuu kuin eläisin häkissä että siinä se suurin ongelma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieralija:
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Ei kannata.Me erottiin exän kanssa kun esikko oli 6 kuukautta.Aikaisemminkin exä vietti "omaa" elämäänsä ja mä olin poitsun kanssa kotona.Sitten mulla pinna meni ja vein eropaperit vetämään eikä exä pahemmin vastaan pistännyt.Ja pärjättiin kyllä esikon kanssa loistavasti kun ylimääräinen stressi oli poistettu kuvioista.

miten teillä onnistui lasten hoito? oliko yhteis- vai yksinhuoltajuus? Mua pelottaa että joudun hoitamaan lapsen melkein yksin eikä jää sitäkään vähää omaa aikaa :(

Mulla on pojan yksinhuoltajuus.Aluksihan mäkin pelkäsin että jään ihan yksin ja sitä omaa aikaa ei olisi mutta kummasti ne asiat vaan lähti luistamaan.Enempi mä olin siinä lapsessa kiinni kun exän kanssa olin.Mulla mun isä katsoi poikaa aina välillä,saattoi ihan kauppareissun yhteydessä tulla yhtäkkiä oven taakse ja sanoa että pistäppäs pojan kamat kasaan,pappa ottaa nyt kaverin mukaansa.Ja kummasti toi poikakin rauhoittui silloin kun siltäkin tietysti poistui se ylimääräinen stressi mikä johtui vanhempien tulehtuneista väleistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mun mies on sairaaloisen mustasukkainen ja hallitseva ja se ahistaa mua. Itse kaipaan tietynlaista vapautta ja haluan käydä välillä tuulettumassa mutta mies ei ymmärrä tätä. Tuntuu kuin eläisin häkissä että siinä se suurin ongelma.

Mun exä oli samanlainen.Itse kyllä juoksi minkä kerkesi ja menemisiä ei saannut kysellä.Mun piti vaan olla kotona ja hoitaa lasta.Ja voi vitsi sitä ihanaa vapauden tunnetta kun siitä suhteesta tajusin lähteä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mun mies on sairaaloisen mustasukkainen ja hallitseva ja se ahistaa mua. Itse kaipaan tietynlaista vapautta ja haluan käydä välillä tuulettumassa mutta mies ei ymmärrä tätä. Tuntuu kuin eläisin häkissä että siinä se suurin ongelma.

Mun exä oli samanlainen.Itse kyllä juoksi minkä kerkesi ja menemisiä ei saannut kysellä.Mun piti vaan olla kotona ja hoitaa lasta.Ja voi vitsi sitä ihanaa vapauden tunnetta kun siitä suhteesta tajusin lähteä.

ja jostain kumman syystä mies saa itsensä tuntemaan tosi huonoksi ja arvottomaksi. yhtään positiivista sanaa ei kuule tän herran suusta...oleppa siinä sitten onnellinen. onpa tosi normaalia...

 
Jos vaan mahdollista niin lähde siitä suhteesta ennenkuin sun oma itsetunto on ihan nollassa.Sen itsetunnon nostamiseen meni meinaan mulla ainakin aikaa useampi vuosi.Exä oli saannut mut uskomaan ettei musta ole mihinkään eikä kukaan voisi ikinä kiinnostua musta.No,nyt on 10,5 vuotta toista avioliittoa takana että näköjään sitä joku sentään kiinnostui B) .
 
miten teillä onnistui lasten hoito? oliko yhteis- vai yksinhuoltajuus? Mua pelottaa että joudun hoitamaan lapsen melkein yksin eikä jää sitäkään vähää omaa aikaa :(

en meinaa pahalla,mutta eiköhän oma aika oo tossa kohtaa toisarvonen asia..tai siis,tarviihan sitä omaa akaa tottakai,mutta keskittyisin nyt ensin siihen ongelman poistamiseen.
lapsen etuahan tässä kai kuitenkin haet?
ihan varmasti saat omaa aikaa,ja saat lapsen hoitoon sillontällön.
älä jää suhteeseen epävarmuuden takia,kaivat omaa kuoppaas :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
miten teillä onnistui lasten hoito? oliko yhteis- vai yksinhuoltajuus? Mua pelottaa että joudun hoitamaan lapsen melkein yksin eikä jää sitäkään vähää omaa aikaa :(

en meinaa pahalla,mutta eiköhän oma aika oo tossa kohtaa toisarvonen asia..tai siis,tarviihan sitä omaa akaa tottakai,mutta keskittyisin nyt ensin siihen ongelman poistamiseen.
lapsen etuahan tässä kai kuitenkin haet?
ihan varmasti saat omaa aikaa,ja saat lapsen hoitoon sillontällön.
älä jää suhteeseen epävarmuuden takia,kaivat omaa kuoppaas :(

joo totta puhut kai, mut molemmat kuitenkin jollain tavalla rakastaa toisiaan tai ainakin on toisistaan riippuvaisia et sen takia ei oo hirveen helppo lähteä.

 
Mie oon ollu kohta 5 vuotta sellaisessa suhteessa (alusta asti avoliitto) ja lapsia 4. On huonoja aikoja, mutta on myös hyviä. Hyvien aikojen takia olen yhdessä ja lasten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyryharakka:
Jos vaan mahdollista niin lähde siitä suhteesta ennenkuin sun oma itsetunto on ihan nollassa.Sen itsetunnon nostamiseen meni meinaan mulla ainakin aikaa useampi vuosi.Exä oli saannut mut uskomaan ettei musta ole mihinkään eikä kukaan voisi ikinä kiinnostua musta.No,nyt on 10,5 vuotta toista avioliittoa takana että näköjään sitä joku sentään kiinnostui B) .

miten exäsi oli saanut sut uskomaan ettei kukaan kiinnostuisi susta tai sinusta ei olis mihinkään?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Mie oon ollu kohta 5 vuotta sellaisessa suhteessa (alusta asti avoliitto) ja lapsia 4. On huonoja aikoja, mutta on myös hyviä. Hyvien aikojen takia olen yhdessä ja lasten.

miksi teillä on erikseen hyvät ja huonot ajat? Mistä huonot ajat johtuu? (Siksi kyselen kun yritän kartoittaa omaa tilannettani)
 
No ensinnäkin yrittäisin miehen kanssa saada välit kuntoon.Kompromisseihin molempien tarvinnee olla valmis.Molempien on yritettävä rakentaa parisuhteesta hyvä.
Keskustelemalla asioista ja selvittämällä ristiriita tilanteet.
Jos nämä ei totetuisi,sen jälkeen olisin valmis heittään hanskat tiskiin.Ero ei aina ole helppo ratkaisu,jos ex tekee siittä sen jälkeen hel..in ja silloin lapsi kärsii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
miten teillä onnistui lasten hoito? oliko yhteis- vai yksinhuoltajuus? Mua pelottaa että joudun hoitamaan lapsen melkein yksin eikä jää sitäkään vähää omaa aikaa :(

en meinaa pahalla,mutta eiköhän oma aika oo tossa kohtaa toisarvonen asia..tai siis,tarviihan sitä omaa akaa tottakai,mutta keskittyisin nyt ensin siihen ongelman poistamiseen.
lapsen etuahan tässä kai kuitenkin haet?
ihan varmasti saat omaa aikaa,ja saat lapsen hoitoon sillontällön.
älä jää suhteeseen epävarmuuden takia,kaivat omaa kuoppaas :(

joo totta puhut kai, mut molemmat kuitenkin jollain tavalla rakastaa toisiaan tai ainakin on toisistaan riippuvaisia et sen takia ei oo hirveen helppo lähteä.

uskon ettei ole helppoa..meillä oli yhessä vaiheessa semmonen että rakastettiin ja vihattiin toisiamme.ei se tilanne olis selvinny kun puhumalla ja niin tehtiin.
onks teijän suhteessa sit tapahtunu jotain mikä kaihertaa vai onko tää tilanne vaan tullu..
ja ajattele enemmän järjellä kun tunteella :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ruskeena nyt:
No ensinnäkin yrittäisin miehen kanssa saada välit kuntoon.Kompromisseihin molempien tarvinnee olla valmis.Molempien on yritettävä rakentaa parisuhteesta hyvä.
Keskustelemalla asioista ja selvittämällä ristiriita tilanteet.
Jos nämä ei totetuisi,sen jälkeen olisin valmis heittään hanskat tiskiin.Ero ei aina ole helppo ratkaisu,jos ex tekee siittä sen jälkeen hel..in ja silloin lapsi kärsii.

joo mä oon yrittäny puhua miehen kanssa mutta se ei suostu/kykene keskustelemaan asioista. se näkee ne niin mustavalkoisesti, että minussa on se vika ja se pitäisi saada pois, mutta kun toista on aika vaikea muuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
miten teillä onnistui lasten hoito? oliko yhteis- vai yksinhuoltajuus? Mua pelottaa että joudun hoitamaan lapsen melkein yksin eikä jää sitäkään vähää omaa aikaa :(

en meinaa pahalla,mutta eiköhän oma aika oo tossa kohtaa toisarvonen asia..tai siis,tarviihan sitä omaa akaa tottakai,mutta keskittyisin nyt ensin siihen ongelman poistamiseen.
lapsen etuahan tässä kai kuitenkin haet?
ihan varmasti saat omaa aikaa,ja saat lapsen hoitoon sillontällön.
älä jää suhteeseen epävarmuuden takia,kaivat omaa kuoppaas :(

joo totta puhut kai, mut molemmat kuitenkin jollain tavalla rakastaa toisiaan tai ainakin on toisistaan riippuvaisia et sen takia ei oo hirveen helppo lähteä.

uskon ettei ole helppoa..meillä oli yhessä vaiheessa semmonen että rakastettiin ja vihattiin toisiamme.ei se tilanne olis selvinny kun puhumalla ja niin tehtiin.
onks teijän suhteessa sit tapahtunu jotain mikä kaihertaa vai onko tää tilanne vaan tullu..
ja ajattele enemmän järjellä kun tunteella :hug:

ikävä myöntää mutta mä olen joskus menneisyydessä humalapäissäni pettänyt miestä ja sen takia mies on mustís. ei tätä varmaan saa enää korjattua...

 
asita ei ole mustavalkoisia,valitettavasti.
Miehesi tarvii hyväksyä sinut sellaisena,kuin olet.
Kirjaa paperille mitä haluat teidän parisuhteelta ja annat miehsi lukea.saa sen jälkeen kommentoida asiaa.Eli jos haluat käydä jumpassa 2 kertaa viikko tms.sovitte teidän pelisäännöt miten millai toimitte.
Mikä miehesi mielestä sinussa on vikana?
 
jumpassa käyminen onkin ok, mutta käyn 1-2 kertaa kk juhlimassa niin siitä mies ei tykkää ja syy siihen löytyy aiemmasta viestistä.. :( en vaan ole kotiäitityyppiä joka neuloo lapasia kaikki illat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Mie oon ollu kohta 5 vuotta sellaisessa suhteessa (alusta asti avoliitto) ja lapsia 4. On huonoja aikoja, mutta on myös hyviä. Hyvien aikojen takia olen yhdessä ja lasten.

miksi teillä on erikseen hyvät ja huonot ajat? Mistä huonot ajat johtuu? (Siksi kyselen kun yritän kartoittaa omaa tilannettani)

Jos lapset valvottavat, ovat hankalia jne., pinna on tiukilla. Ollaan miehen kanssa sovittu että ei huudeta, ei tiuskita jne. lapsille tai toisillemme. Aina ei pysy se. Siitä on sitten tullu noidankehä, jos minä vaikka sitten huomautan miehelle sopimuksesta, se sanoo että huusit sinäkin silloin viikko sitten jne. Syyttelyä ja toisen virheisiin vetoamista.

Kaksosten syntymä on huonontanu liittoa entusestään, kummallakaan ei ns. omaa aikaa.

Seksihalut mulla kadonnu periaatteessa kokonaan. Sekään ei auta. Mies ei ymmärrä, että jos päivä on ollut yhtä kaaosta, en halua lasten nukahdettua seksiä, haluan rauhaa.

3,5 vuodessa meille syntyi 4 lasta. Ei siis ihme jos liitto jää taka-alalle. Toivon että sitten kun vauvat tästä kasvavat, saadaan taas liitto kuntoon. Toisaalta pelkään, että vieraannutaan toisistamme liikaa.

Rakkautta riittää kaikesta huolimatta, minä olen sitä vain huono näyttämään, useinkaan ei jaksa. Jos on ollut sellainen päivä, etten ole ehtinyt edes syödä, ei siinä toista jaksa alkaa hellitellä.

Yhdessä siis siksikin, että toivoa on, että tämä joskus vielä kukoistaisi...
 
olen nyt sitä mieltä että ap on aiheuttanut itse sen ettei mies luota häneen niin että haluaisi päästää viihteelle! jos pettää puolisoaan pitää sen luottamuksen eteen tehdäkkin jotain! eikä siihen auta ainakaan se että tappelee kynsin ja hampain sen puolesta että saisi käydä yksin siellä viihteellä mikä on kerran johtanut pettämiseen. miksette mene yhdessä puolison kanssa??
 

Similar threads

J
Viestiä
4
Luettu
359
H
E
Viestiä
9
Luettu
530
V
T
Viestiä
9
Luettu
2K
Perhe-elämä
Ongelmia jätkän kaa
O

Yhteistyössä