Jaksaisitko olla tällainen äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja superäitikö??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En edes haluaisi olla tuollainen äiti.

Kyllä mun elämässä pitää olla muutakin kuin se, että olen äiti. Että voin käydä jossain ilman lapsiakin.

Mikäs siinä, jos joku haluaa tuollaista elämää. Mutta onneksi mun ei tarvitse elää noin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No mikäs siinä jos äiti itse haluaa toimia näin eikä valita. Sanoisin että tuossa arjessa säännöllisestä rytmistä kiinni pitäminen onkin kaiken a ja o.

Varmaan pitää paikkaansa että ilman tiukkaa päivärytmiä homma kaatuis heillä kasaan. itse vaan en jaksais pitää noin tiukkaa rytmiä. Kyllä meilläkin on ruoka- ja uniajat suunnilleen tiettyyn aikaan, mutta niistä voidaan poiketa pienessä määrin suuntaan tai toiseen jos siltä tuntuu ja näyttää.
 
En jaksais, enkä haluais.

Nuo rytmit on se asia mitä en jaksais. Jos siis todella on niin aikataulisidonnaista kuin miltä kertomasi mukaan vaikuttaa. Vaikka meilläkin on säännölliset rytmit lapsilla niin elämään mahtuu myös poikkeuksia.

Kuten eilen, kun siskollani oli menoa ja hänen lapset tuli hoitoon. Ajallisesti se sattui huonoon saumaan, juuri taaperon päiväuniajalle, ei puhettakaan että taaperon olisi saanut nukkumaan kun on kavereita talossa. Taapero nukkui päikkärinsä sitten myöhemmin.

Siinä nyt yksi esimerkki, että ei meidän maailma siihen kaatunut, vaikka taapora siitä hyvästä valvoi illalla vähän pitempään.
 
Mulle tuli tästä mieleen, kun kerran kysyin yhdeltä ihmiseltä jonka päivät olivat täynnä hommia, velvollisuuksia, ei ollenkaan "omaa" aikaa, että milloin sä ehdit elää? Hän vastasi: mä elän koko ajan :)
 
Eihän toi ole edes normaalia ja tervettä, vaikka tämä äiti väittäisikin tekevänsä niin omasta halustaan. ROmahdus on ihan varma. Mutta tunnen itsekin sellaisia täydellisyyteen pyrkiviä ihmisiä ja masentuneitahan ne kaikki on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eihän toi ole edes normaalia ja tervettä, vaikka tämä äiti väittäisikin tekevänsä niin omasta halustaan. ROmahdus on ihan varma. Mutta tunnen itsekin sellaisia täydellisyyteen pyrkiviä ihmisiä ja masentuneitahan ne kaikki on.

Tää äiti tuntee syyllisyyttä heti jos ei pysy ruodussa. Kerran sanoi että hänellä on syyllinen olo kun laittoi vauvalle kertakäyttövaipan kestovaipan sijaan (!) ja kerran kun joutui turvautumaan einesruokaan itse tehdyn sijasta...itseä vähän huolettaa että kauanko menee ennenku romahtaa...
 
Mitenkään omaa jaksamistani sen tarkemmin ruotimatta, pari pointtia:

- rutiinit helpottaa elämää. Kun tietää mitä tapahtuu mihinkin aikaan, on se helppoa.
- ravitsemussisällöltään hyvä ruoka ei ole yhtään sen vaikeampaa tehdä kuin "huonokaan" ruoka.
- Siisti koti on ilo silmälle ja toisille se perussiistiyden pito on verissä. Meilläkin on aina siistiä, koska en voi sietää sotkua. Ja kun on siisti koti ja tarpeeksi säilytystilaa, se myös paremmin pysyy siistinä.
- Kestovaipat eivät ole sen vaivalloisempia kuin kertiksetkään - päinvastoin!
- Monille ne lemmikkieläimet on henkinen voimavara, joiden hoito menee mukavasta harrastuksesta ja tasapainottaa kotielämää. Ei siis erillinen taakka - päinvastoin.
- TODELLA nostan hattua ja kunnioitan ihmistä joka ei lapsilleen karkkia syötä! Itse olisin ihan samanlainen, mutta mummot ei ihan kunnioita näkemystäni tässä asiassa. :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Mitenkään omaa jaksamistani sen tarkemmin ruotimatta, pari pointtia:

- rutiinit helpottaa elämää. Kun tietää mitä tapahtuu mihinkin aikaan, on se helppoa.
- ravitsemussisällöltään hyvä ruoka ei ole yhtään sen vaikeampaa tehdä kuin "huonokaan" ruoka.
- Siisti koti on ilo silmälle ja toisille se perussiistiyden pito on verissä. Meilläkin on aina siistiä, koska en voi sietää sotkua. Ja kun on siisti koti ja tarpeeksi säilytystilaa, se myös paremmin pysyy siistinä.
- Kestovaipat eivät ole sen vaivalloisempia kuin kertiksetkään - päinvastoin!
- Monille ne lemmikkieläimet on henkinen voimavara, joiden hoito menee mukavasta harrastuksesta ja tasapainottaa kotielämää. Ei siis erillinen taakka - päinvastoin.
- TODELLA nostan hattua ja kunnioitan ihmistä joka ei lapsilleen karkkia syötä! Itse olisin ihan samanlainen, mutta mummot ei ihan kunnioita näkemystäni tässä asiassa. :headwall:

Juu kyllä mäkin allekirjoitan ko asiat ja meidänkin perheessä niitä noudatetaan. MUTTA niistä voidaan tehdä poikkeuksia tarpeen mukaan, toisin kuin ko äidin perheessä. esim jos minä oon viikon 39 asteen kuumeessa niin kyllä tasan jätän suursiivoukset tekemättä ja syömme kaupan pinaattiohukaisia ja muita einesruokia. Samoin kun vauva valvotti niin oman jaksamisen takia laistin tietyistä asioista ja tein vain ne ns pakolliset jutut. Ko. äiti taas kokee ettei voi tehdä niin vaan kaikki pitää AINA mennä vanhan kaavan mukaan vaikka itse olisi tekemässä kuolemaa.
 

En tosiaankaan jaksaisi! Minusta ei olisi mitään jäljellä ja annettavana lapsille tuollaisessa tilanteessa. Esimerkiksi kun vauva valvottaa yöt, on minun SAATAVA nukkua välillä ja silloin on järjestettävä se etten sekoa, kokemusta on tuosta esikoisen vauva-ajalta.

Koti ei ole myöskään jatkuvasti siisti. Rutiinit ovat meilläkin aika tarkat, koska se helpottaa elämää valtavasti. Minun on myös saatava omaa aikaa säännöllisen epäsäännöllisesti, ihan vain varmuuden vuoksi etten "napsahda" ja jaksan olla kärsivällisempi äitinä.
 
No, voihan nyt voi voi ku on niin ihqu ja superyperhohdokas ja niin mahti ihana äiti että voi voi, itse vaan oot niin niin kade tähän, koska se saa ne lapset nukkuun klo 20.00 niin jäähän sitä omaa aikaa sitten äidille ja aika hemmetin tiukkis on jos ei karkkiakaan lapset saa äidillä on varman aika kapeat omat mielipiteensä ja niistä ei poiketa, joten on aika ahdasta niillä lapsillakin, ja mitä sä tiedät siitä heidän tilanteestaan, kun äiti on aivan yksin lasten kanssa, miten hän käyttäytyy lastensa kanssa......
 
Mullakin on kolme pientä lasta, elukoita kanista hevosiin, ja tapana lähteä synnäriltä seuraavana päivänä lätkimään jos mitään ongelmaa ei ole.

Siihen ne yhtäläisyydet sitten taisi jäädäkin.

Tiedän, että jaksaisin kyllä tuollaista elämää, jos haluaisin. Mutta mulla ei ole mitään intoa tuollaiseen aikatauluttamiseen, minuutin tarkkoihin rutiineihin, ja ruuassa (kuten monessa muussakin) mulle ei tee tiukkaakaan tinkiä maun, mukavuuden tai helppouden takia siitä, mikä jossain yliopiston vihoviimeisessä kopissa on tutkimuksella todettu _terveelliseksi_.
 

Yhteistyössä