Jänniä nuo imetyksen vouhkaajat:(

[Mercurius]

En tunne olevani kans mikään "vouhkaaja", vaiks kaikkia lapsiani olen imettänyt. Pitkään.
Ja maitoa on tullut jopa yli oman tarpeen, olen sitä luovuttanutkin.
Mutta pumpulla en koskaan saanut tulemaan kuin enintään 5 ml, käsin kun lypsin, saattoi hulahtaa 300 ml. Tätä ei yleensä kukaan ymmätränyt, , että vain käsin lypsäen sain sitä tulemaan, en tosiaan millään pumpulla.

 

[toisenlainen imetystarina]

Mä oli päättänyt ennen lasten syntymää, että imetän. No, esikoisen kanssa imetys sujuikin alkuhankaluuksien jälkeen ihan mukiinmenevästi, ja juuri niin kauan, kuin itse halusin.

Kuopuksen kanssa kävi toisin. Maito ei tahtonut nousta, oli annettava lisämaitoa, vaikka en halunnut. Vauva ei tahtonut oppia syömään rintaa, oli hankalaa. Jotenkin vain sitkeästi jaksoin omaa yksinäistä imetystaistoani ja sain imetyksen onnistumaan. Lisämaidosta pystyttiin luopumaan. Täysimetin muutaman kuukauden. Olin onnistunut? Tulikin aika aloittaa kiinteät. Kävi ilmi, että kuopukseni olikin erittäin vaikeasti allerginen lähes kaikelle, mitä tuon ikäiselle nyt on tapana antaa "kiinteänä". Imetän yhä edelleen, vaikka en tavallaan edes enää haluaisi. Vauvani, oikeastaan jo taapero, on allergisoitunut kaikelle muulle, paitsi rintamaidolleni. Joten imetän, imetän, imetän. Olen tietenkin onnellinen siitä, että edes rintamaito sopii hänelle, mutta samaan aikaan hyvin surullinen siitä, että hän ei voi syödä mitään muuta, ja että minä en voi tehdä mitään muuta kuin imettää. Jos olisin jatkanut korvikkeen antamista vastasyntyneelle, olisiko se auttanut tilannetta. Jos olisin tehnyt jotain toisin, olisiko siitä ollut apua. Näihin asioihin en saa koskaan vastausta. Tunnen kuitenkin jonkinasteista pettymystä siitä, että tavallinen vauva-arki ei toteudu meidän perheessämme vaikean allergian vuoksi. Sitäkään en voi olla pohtimatta, johtuvatko allergiat liian pitkästä täysimetyksestä. Eli olenko kuitenkin itse aiheuttanut niitä. Tähänkään asiaan en luultavasti saa vastausta.

 

[Moni voi masentuakin...]

Minä myös olen kipuillut tämän imetysasian kanssa. Huvittuneena lähinnä lukenut imetystukien ym. artikkeleita, joissa korostetaan sanoja mm. näin: keneltäkään EI lopu maito itsestään jne... Eli siis: syy on aina imettäjässä! En tunnusta! olen yrittänyt kaikkien kolmen lapsen kanssa kaikki konstit. Imuote ollut oikea, heruteltu on lämmön, hieronnan, vierihoidon ja kaiken mahdollisen avulla, mutta kun on tiukkatissi niin on! Jos imetyssessiot kestävät 1h-3h kerrallaan, ennenkuin vauva saa nälkänsä tyydytettyä (huom nimenomaan nälkänsä, ei imemisen tai läheisyydentarpeensa!) niin maitoa ei voi tulla riittävästi. Tähän lisään, että punnituksella varmistettiin painon riittämätön nousu (jotta kukaan "imettäjäprofessori" sanoisi, että kuvittelet vaan, ettei saanut tarpeeksi... ) Jep, on se kumma kun joillain maito suihkuaa, vaikkei asian eteen tee sen kummempia ja luovuttavat litratolkulla muidenkin taaperoille maitoaan, ja toisilla on kovassa saada edes muutama syöttö päivässä hoidettua ilman lisämaitoa. Että sanokaa mitä sanotte, meissä tissillisissäkin on eroja, samoin vauvojen temperamenteissa! Kun kuuntelee imetysintoilijoiden (en paheksu imetyksen tärkeyden korostamista, mutta pitää antaa ihmisarvo myös korvikeäideille) puheita, niin voisi kuvitelle että maitoa tulee vaikka aidanseipäästä kun tarpeeksi tahtoo ja lypsää...! Ainiin, ihan pikkupointti: mielestäni lapsentahtinen imetys on väärä nimike, se pitäisi olla perheentahtinen! Vai mitä sanotte 24h tissittämisestä, kun jaloissa omaa huomiotaan vaatii 1v ja 3v sisarukset? Se niistä rauhallisista imetyshetkistä.. Meitä äitejä on siis monenlaisissa tilanteissa, ei pidä yleistää - eikä missään tapauksessa syyllistää!

 

[Rukoilijasirkka]

Se on totta, että kaikilta ei vaan tule. Kai siihenkin on monia syitä, mutta mistäs sitä kaiken tietäisi. Ei tule, niin ei tule. Ei se ole oma valinta.