Jätän lapset isälleen

[vieras]

Olen painiskellut tämän asian kanssa jo jonkin aikaa..Minusta ei ole kokopäiväiseksi äidiksi enää.Tuntuu,että rakkaus lapsia kohtaa kuihtuu tämän kaiken arjen alla.Ei ole enää kärsivällisyyttä,lempeydestä puhumattakaan.Hermot menetän heti,kun joku kiukuttelee.Ja jos vain jatkuu niin saatan tarttua tukasta kiinni,riepotella.Kaikki järki pakenee päästä.ja jälkeenpäin on aivan paska olo..Että kun en osannut taaskaan olla johdonmukainne.Olen todella epäjohdonmukainen lastenkasvatuksessa,siinä ei ole päätä eikä häntää..Joskus kiellän kaiken,joskus suvaitsen enemmän kuin pitäisi..Kun sanon lapselle,ett'ä rakastan häntä niin se tuntuu väkinäiseltä..Rakastankohan edes oikeasti?!

Viime yönä,kun mies oli töissä ja 2-vuotias kiukutteli keskellä yötä,eikä meinannut mikään auttaa niin mietin itkuni keskellä,että nyt se on ohi..Nyt varmistan,että lapset saavat turvallisemman tulevaisuuden isänsä kanssa.Eivät tarvitse arvaamattomasti käyttäytyvää,itsekästä äitiä.Muutenkin arjessa lasten kasvatuksesta vastuu on isällä,kun minä en jaksa heitä oikein kasvattaa..Epäjohdonmukaisuus on ongelmana.

Minulla ei ole ammatillista koulutusta,ei harrastuksia,ei oikein mitään.Haluaisin töihin,mutta en uskalla hakea,kun ei tiedä miten sen aloittaa.Nuorin lapsikin vasta alle vuoden,joten kotona pitäisi vielä muutenkin olla.En vain jaksa enää..Tein liikaa lapsia(3)ja nyt vasta huomaan,etten enää halua tätä.En halua näitä raha-huolia,lasten kitinää,itkuisia öitä..Olisi varmaan parempi kuolla,mutta haluan silti jotenkin olla läsnä lasten elämässä..

Taidan siis etsiä itselleni asunnon.
Mies sitä ehdotti,kun puhuin että haluan lapset huostaan.Enhän voi lapsia isältään riistää,joten se on minä,jonka on lähdettävä,ei lasten.Tätä ajatusta vain on vielä kypsyteltävä..

Kiitos,kun sain purkautua.Ja anteeksi sekava teksti,niin on ajatuksenikin nyt.Älkää tuomitko ajatuksiani,on tarpeeksi huono olo nytkin..Kertokaa mielöuummin,miten voisin tästä tilanteesta selvitä.Onko oikeasti järkevin ratkaisu muuttaa pois?Tulenkohan sitä joskus katumaan..

 

[vieras]

Vai niin...

 

[Endless Sacrifice]

Minkä ikäiset lapset?

 

[ap]

Minkä ikäiset lapset?

Alle 6-vuotiaita kaikki..

 

[ristiriita]

Jos olet miettinyt asiat, ja olette yhteisymmärryksessä muutenkin, niin mikäpä siinä. Päätös on teidän, eikä siihen muilla ole nokan koputtamista. :wave:

 

[kerro]

missä asut?

 

[haleja]

mun mielestä sun kannattaisi käydä lääkärissä juttelemassa,mun masennus tuli juuri noin,etten tuntenut olevani hyvä äiti ja halusin antaa lapseni jollekkin paremmalle hoitajalle.
voimia sulle.jos saat lääkkeet,niin parin viikon päästä jo maailma näyttää valoisampaa puolta,usko pois.

 

[kerro]

niin etin netistä sulle numeroita jonne sitten soitat HETI!

 

[vieras]

jos miehesi on kykenevä huolehtimaan niin hyvä edes se. Menisin kyllä itse hoitoon ennen kuin tuollasta päätöstä tekisin. Masentunut olet.

 

[Endless Sacrifice]

Minkä ikäiset lapset?

Alle 6-vuotiaita kaikki..

Kuulosti vaan niin tutulta toi sun kirjoitukses, vaikka meillä ei olekaan kuin kaksi lasta. Mutta silloin kun olivat pienempiä niin mä olin just noin väsynyt kaikkeen.

Mulla ainakin autto aika (eli lapset kasvaa ), ja se että sain joskus olla ilman lapsia.

Koita kestää :hug: :hug:

 

[hei]

Tulet varmasti katumaan ja lapsesi tulevat sinulle siitä aina olemaan osaltaan katkeria, mutta hyvä tilanne ei varmasti ole sekään, jos jäät ja tunnet noin.

Eli loose loose -tilanne. Häviät, jos lähdet, häviät, jos jäät. Sun on vaan mietittävä, kumpia häviö on pienempi ja se, jonka kanssa voit elää.

 

[seinä vastassa]

täällä on sama tilanne, just sen vuoksi aukasin koneen että tulen vastaavanlaisen stoorin kirjoittamaan, vaan ei näköjään tarvinnut. sinä kun kirjoitit jo ajatukseni...

 

[ristiriita]

Varmasti myös jonkinlainen hermoloma auttaisi. Saisi vähän välimatkaa tilanteeseen.

 

[Vieras]

hakekaa apua HETI!

 

[vieras]

Kovasti vaikuttaa provolta, anteeksi vain.

Muutenhan toi kertomasi kuulostaa masennukselta. Eikä sen takia kannata perhettään jättää. Miten miehesi kanssa menee? Oletteko eroamassa vain onko teidän väliset asiat kunnossa? Järkevintä olisi että ihan ensin hankkiutuisit psykologin juttusille masennuksesta. Toisekseen voisit ottaa hieman pienemmän eron lapsista; vaikka sellainen viikko alkuun tekisi terää

 

[Vieras]

hermolomat ei masennukseen auta, tarvitset apua.

 

[kerro]

kerta et kerro missä olet niin nyt sitten soitat vaikka neuvolaan heti ja kysyt mitä pitää tehdä kun tälläinen tilanne ja todellakin tarvitset apua.jos kerta tämä viestisi on totta.nyt heti.masentuneelta kuullostat,lapsia ja miestä ei sen takia kannata jättää-.

 

[muhvi]

Päätös on omasi eikä siihen muut voi/saa vaikuttaa, raskas päätös varmasti :hug: Olet varmaan miettinyt miten tämä vaikuttaa lapsiin?Voithan kuitenkin yhteyttä lapsiisi pitää vaikka et saman katon alla asuisikaan, jos taas katkaiset välit lapsiin kokonaan, sitä tulet varmasti katumaan joskus.

Toivottavasti pääset sellaseen päätökseen mikä on kaikille hyvä ja jaksat eteenpäin :hug:

 

[vieras]

Onneksi olet itse huomannut, että jossain on vikaa. Nyt hyvä ihminen ota puhelin käteen ja soita paikkakuntanne perheneuvolaan, tarvitset apua. Pääset purkamaan itseäsi. Siellä ei ketään syyllistetä, saat puhua mitä itse haluat.

Ja jos oikeasti tunnet, että on parempi muuttaa muualle niin sitten teet niin, sinä tiedät itse omat tuntemuksesi. Mutta senkin jälkeen suosittelen terapiaa, sillä se saattaisi olla myös jatkossa jo ennaltaehkäisevää hoitoa. Sillä ihmisen mieli on niin arvaamaton ja ei voi tietää millaisia tuntemuksia mahdollinen muuttosi sinuun teettää. Tai sitten haet ensin apua ja katsot muuttuuko tilanne. Ja täytyy muistaa, että avun hakemista ei kannata hävetä. Se ei tarkoita, että ihminen olisi heikko jos terapeuttia tarvitsee.

Itse olen elämäni aikana läpikäynyt monenlaisia vaikeita asioita ja avun olen saanut juuri perheneuvolan terapeutilta. Nyt saan elää tasapainoista elämää ja olla onnellinen.

 

[vieras]

toi kuulostaa että olet pahasti masentunut. nyt lääkärin juttusille ja sassiin. se on jo tosi hyvin et olet itsekkin huomannut et joku on pielessä.ja ihmettelen vaan miks miehesi on heti ehdottanut et muuta pois ei se nyt ainakaan paras ratkaisu ole. tarvitset nyt läheisten ihmisten turvaa ja kukea. ja voin sanoa et jos nyt "hylkäät" lapsesi tulet katumaan sitä kun olet terve. ei masennus ole hävettävä asia,sairaus sekin niinkuin fyysisetkin. nyt tsemppaat itsesi lääkäriin. äläkä anna periksi.

 

[ap]

Varmasti olenkin masentunut,mutta välillä tuntuu,että elämä on kin valoisaa ja pusuttelen ja halin lapsia,vaikka äsken olisin huutanut.Välillä huudan miehellekin ihan tyhjistä asioista..Olen kuin tulivuori,joka räjähtelee aivan yhtäkkiä.

Mielialat siis heittelee ihan mielettömästi.Ensin olen huono äiti ja masentunut.Sitten yhtäkkiä tarmoa täynnä oleva rakastava äiti ja vaimo.Aika paljon vaikuttaa nämä raha-huolet,joita nyt on.Paljon velkaa,ja mies vain työssä niin ei paljon juhlita.Onneksi anoppi auttaa maksamalla rästilaskuja.

Huoli on siinä,että tuntuu etten kestä yhtään marinoita,kiukutteluja.Heti räjähdän.Ja sitten kadun sitä.Olen aina ollut lyhytpinnainen ja kun esikkokin on sitä niin siinä on sitten taistelutanner valmiina.

Haluaisin todella kovasti kodin ulkopuolelle välillä.Kun en ehdi itseäni edes lenkille viedä,vaikka olisi amhdollisuuskin.En vain saa aikaiseksi,kun on niin paljon hommaa..Voisin hakea kouluun nyt syksyllä,yo-todistus mulla on.Jos haksiin kaksivuotiseen koulutukseen,mutta!Se tietää sitten yhä sentinvenytystä.

Tuskin mihinkään tästä muutan.Kyllä se rakkaus tuolla jossain on sisimmässä.Mutta ei sitä tiedä,jos en pian pääse johonkin muuhunkin elämään kiinni,kuin vain tähän koti-elämään..

 

[kuikka]

Samoin olen kokenut ja mennyt lääkärille! Loma tarpeen ja hiukka lääkkeitä!Aurinko alkoi paistaa risukasaankin ja siit se lähti kivasti huristaa! Lapset on kivoja kun pinnaa ei kiistä!
Voimia sulle!

 

[-]

Teette kuten parhaaksi näette Täällä taas liikkeellä näitä "äidin tuomitsijoita"! Ette olisi ensimmäinen, ettekä viimeinen perhe jossa isä jää lapsista huolehtimaan.

masennukseen kannattaa hakea apua, pyydät vaikka ihan sairaalaan sisälle. Voi maailma näyttää valoisammalle paikalle ja asiat lähteä vielä ihan eri suuntaan, kunhan saat asiantuntevaa apua!

voimia, päätätte sitten mitä päätätte!

 

[ap]

Kovasti vaikuttaa provolta, anteeksi vain.

Muutenhan toi kertomasi kuulostaa masennukselta. Eikä sen takia kannata perhettään jättää. Miten miehesi kanssa menee? Oletteko eroamassa vain onko teidän väliset asiat kunnossa? Järkevintä olisi että ihan ensin hankkiutuisit psykologin juttusille masennuksesta. Toisekseen voisit ottaa hieman pienemmän eron lapsista; vaikka sellainen viikko alkuun tekisi terää

Kuulostaa kyllä provolta,mutta ei ole.Tämä on vain yksi ajatus synkkänä päivänä..Mielialat heittelee niin nopeasti,että kohta ajattelen jo ihan muuta.Itseni tuntien..Miehen kanssa rakastetaan toisiamme,välillä niin harmittaa kun on mennyt tiuskimiseksi.Lapset tappelevat,rahahuolet painaa..Silloin tuntuu,että mieskin on "tyhmä".Mutta kun olaan joskus kaksi saatu olla niin silloin ollaan heti kuin joskus ennen.Ei riidan riitaa vaan ollaan toisissamme kiinni koko ajan.Eli se rakkaus on tallessa

Tämä kirjoittaminen ja teidän kommenttinne ovat kyllä hyvää terapiaa.Olen joskus miettinyt päiväkirjan kirjoittamista,mutta en saa sitäkään aikaiseksi.Vois tehdä hyvää,koska kirjoittamalla puran asiat paremmin kuin puhumalla.

Kiitos teille.Jos en saa näitä solmuja auki niin rohakisen isteni ja mene lääkärille.Olen vain harmikseni sellainen ihminen,että haluan aina itse selvitä sisulla kaikesta.Olen todelal huono pyytämään apua ulkopuolisilta!Mieluummin olen sitten marttyyri ja säälittelen itseäni..Huono homma.Mutta yritän selvitä näistä ajatuksista!Kyllä se tästä..

 

[Myös melkein samassa pisteessä]

Mäkin olen miettinyt tilanteessani samaa, mutten voisi kuitenkelen myöaan muuttaa ilman lapsia, en kestäisi sitä syyllisyyden taakkaa. Just nyt pidän viikon hermolomaa lapsista; lapset mummulassa. Voisitkohan lähteä vaikka esim. matkalle yksinäs ja koetat rentoutua? Suosittelen psykologia myös, käyn itsekin muuten pää hajoaa. Ja aloita masennuslääkitys ehdottomasti, siitä on apua!!! Itse en kestäisi päivääkään ilman nappeja