Jätän pillerit pois..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja --
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

--

Vieras
Ihan kohta. Entisestä liitosta on seuranani kaksi lasta, erottu yli vuosi sitten. Uuden miehen kanssa yhteistä taivalta reilu puoli vuotta, hänelläkin yksi lapsi. Pitkään on jo puhunut, että tehdään vauva ja itsellänikin pienoista vauvakuumetta. Tai aika ajoin suurtakin.. Tietoisesti olen yrittänyt sitä pitää aisoissa, kuitenkin kuvitellut olevani raskaana pillereistä huolimatta, tehnyt testejä jne. Ei asuta yhdessä. Mutta tarkoitus olisi järjestää asiat pian niin, että asutaan saman katon alla. Kerroin miehelle, että aion lopettaa noiden pillereiden syönnin ja oli vain iloinen. En vielä tiedä oikeastaan, alammeko käyttämään ensin kumia vai heti tosi toimiin. Pillerit aiheuttaa mulle oireita, niin siksikin haluan niistä luopua. Kuulostaako teistä ihan hullulta, jos nyt tulisinkin raskaaksi?! :)
 
No tottakai puolen vuoden jälkeen ruvetaan tekemään jo lapsia miehen kanssa. Entäs sitte ku ei olekka "se oikea" ja katoaa seuraavan puolen vuoden aikana. Sit on hyvä tulla tänne valittaa, että jäit yksin ja mies on ihan p*ska... Kannattaiskohan ihan ensin kokeilla, mitä ois asuu yhdessä sen kanssa.
 
No musta kuulostaa siltä, että et ainakaan halua erityisen hyvin tutustua tähän isäkandidaattiin ennen lapsen hankintaa, mutta jos tykkäät "sika-säkissä-ostoksista" tuollaisissa "pikkujutuissa" kuin lapsesi isän valitseminen, niin mikäs siinä. Jokainen omalla tyylillään ja jokainen kantaa seuraukset itse.
 
kukin tavallaan. Itse en voisi ajatella hankkia yhteistä lasta tuon pituisen suhteen aikana, odottelisin ensin miten asiat alkavat sujumaan kun olette muuttaneet yhteen ja päässeet normaaliin rutiiniin yhteisen asumisen kannalta.
 
mitäkähän tarkoittaa että "pitkään on jo puhunut.." kun seurusteltu vasta puol vuotta? :D mä kokeilisin ehkä asua ensin yhdessä, sillon tulee ne huonotkin puolet esille.
 
NO huh huh. Tuossa ajassa ei kyllä tunne ihmistä. Melkoista riskipeliä siis. Sitäpaitsi luulisi sinun haluavan ensin nauttia yhteisestä ajasta ilman pientä vauvaa.
 
Musta tuntuu, että sun ei kannata ruveta enää lapsia tekemään. Vähän huolestutti toi sun tekstikin tuola. "Tietoisesti olen yrittänyt sitä pitää aisoissa, kuitenkin kuvitellut olevani raskaana pillereistä huolimatta, tehnyt testejä jne." Tehnyt testejä JNE... Mitä toi jne mahtaa tarkoittaa? Miten muuten olet kuvitellut asiaa? Onko ollut edes kuukautiset myöhässä kun olet testejä tehnyt? Ja kuinka monena kuukautena, jos olette olleet yhdessä vasta reilu puoli vuotta? Joka kuukausiko?
 
Mä oon samaa mieltä, muttakaa nyt hyvät ihmiset ensin yhteen asumaan ja kattokaa asiaa uudestaan MINIMISSÄÄN toisen puolvuotisen jälkeen. Tolla tapaa sitä just jää yh:ksi kaikkein varmimmin.
 
Puoli vuotta olette olleet yhdessä ja mies on pitkään puhunut vauvasta?? Anteeksi mutta ei tuossa ajassa kovin pitkään ole ehtinyt puhua vielä...
Mitäs jos vähän malttaisitte mielenne, asuisitte ensin yhdessä ja testaisitte sen yhteisen arjen toimivuutta ennen yhteistä lasta? En halua mitenkään ilkeillä, ihan vaan tulevaisuutta varmistellen tuo ajatus...
 
Kyllä aika hyvin jo tiedän ne huonotkin puolet. Mutta onhan se lyhyt aika, asua ois hyvä ensin yhdessä. Ihan totta puhutte. Takana on 8v avioliitto, se ei toiminut vaikka ennen lapsia oltiin yhdessä monta vuotta! Että eikai se aika kaikkein tärkein kriteeri ole??
 
Musta tuntuu, että sun ei kannata ruveta enää lapsia tekemään. Vähän huolestutti toi sun tekstikin tuola. "Tietoisesti olen yrittänyt sitä pitää aisoissa, kuitenkin kuvitellut olevani raskaana pillereistä huolimatta, tehnyt testejä jne." Tehnyt testejä JNE... Mitä toi jne mahtaa tarkoittaa? Miten muuten olet kuvitellut asiaa? Onko ollut edes kuukautiset myöhässä kun olet testejä tehnyt? Ja kuinka monena kuukautena, jos olette olleet yhdessä vasta reilu puoli vuotta? Joka kuukausiko?

Ai enää? Miksi ihmeessä? Olen nuori ja haluan vielä lapsia. Mulla on ollut se vauvakuume kokoajan, siksi olen vainoharhainen ja kuvitellut raskausoireita, jotka luultavasti johtui ihan vaan pillereistä itsestään. Muutamana kuukautena olen sitten testannut, eikä ole ollut tyhjennysvuoto alkanut, se kun saattaa tulla raskaudesta huolimatta.
 
[QUOTE="aapee";23038073]Kyllä aika hyvin jo tiedän ne huonotkin puolet. Mutta onhan se lyhyt aika, asua ois hyvä ensin yhdessä. Ihan totta puhutte. Takana on 8v avioliitto, se ei toiminut vaikka ennen lapsia oltiin yhdessä monta vuotta! Että eikai se aika kaikkein tärkein kriteeri ole??[/QUOTE]

Eli et monen vuoden aikana osannut valita sellaista isää ekoille lapsillesi, joka olisi osannut homman hoitaa, ja nyt olet tullut siihen lopputulokseen, että ei sitä kannata edes yrittää valikoida sitä miestä, että arvalla vaan? :D
 
No kyllä puolessa vuodessa oppii tuntemaan ihmisen mutta oiskohan järkevää kokeilla sitä yhdessä asumista samanlainen pätkä ennen mitään uutta vauvaa?!

Puolessa vuodessa oppii tuntemaan? Aijaa... Siis rakastuminen kestää suhteesta riippuen tietty noin kolmisen vuotta, ja sinä aikana kumppaniin kyllä tutustuu, mutta siihen normaaliin arkeen kumppanin kanssa pääsee tutustumaan vasta sitten, kun se suhteen alun huuma on laantunut.

Ja tuskin se alkuhuuma on vielä laantunut tässä tapauksessa ollenkaan, kun ei edes asuta yhdessä. Silti ap tietää jo miehen huonot puolet... Joopa, hauska olisi nähdä, että jos se huonojen puolten lista on tuossa vaiheessa jo olemassa, niin miten paljon pidempi on sitten kolmen vuoden kuluttua, kun on se yhteinen vauva ja yövalvomisetkin koettu.
 
[QUOTE="aapee";23038073]Kyllä aika hyvin jo tiedän ne huonotkin puolet. Mutta onhan se lyhyt aika, asua ois hyvä ensin yhdessä. Ihan totta puhutte. Takana on 8v avioliitto, se ei toiminut vaikka ennen lapsia oltiin yhdessä monta vuotta! Että eikai se aika kaikkein tärkein kriteeri ole??[/QUOTE]

usko mua, et tiedä. Luulet ehkä tietäväsi, mutta ihan oikeasti ihmisestä tulee paljon enemmän uusia puolia esiin kun hänen kanssaan asuu, myös sinusta.
 
[QUOTE="Heh";23038112]Eli et monen vuoden aikana osannut valita sellaista isää ekoille lapsillesi, joka olisi osannut homman hoitaa, ja nyt olet tullut siihen lopputulokseen, että ei sitä kannata edes yrittää valikoida sitä miestä, että arvalla vaan? :D[/QUOTE]

Joo, ihan sama kuka mut paksuksi panee. Lähdenkin tästä kyselemään kyliltä, kuka haluaisi homman hoitaa :D
 
[QUOTE="aapee";23038148]Joo, ihan sama kuka mut paksuksi panee. Lähdenkin tästä kyselemään kyliltä, kuka haluaisi homman hoitaa :D[/QUOTE]

No ei se nyt ihan hirmu paljon erois tosta sun tilanteestas. Sika säkissä, toisella tapaa vaan.
 
[QUOTE="vieras";23038167]En usko että kukaan voi tuntea toista ellei saman katon alla ole ensin asunut. Muutenkin lapsen saanti kuulostaa enemmän pakkomielteeltä kuin harkitulta asialta...[/QUOTE]

Peesi, mua pelottais tollainen käytös ton raskauden suhteen jos olisin mies.
 
No olipa kova tuomio. Ei tosiaan olla VIELÄ mitään alkamassa tekemään, harkitaan vaan ja se on semmoinen haave. Ehkä tulee tapahtumaan ennemmin, tai sitten myöhemmin.. Jokainen teistäkin voi erota ja mies olla sika, turhaan siellä mua pidätte itseänne huonompana :)
 
Puolessa vuodessa oppii tuntemaan? Aijaa... Siis rakastuminen kestää suhteesta riippuen tietty noin kolmisen vuotta, ja sinä aikana kumppaniin kyllä tutustuu, mutta siihen normaaliin arkeen kumppanin kanssa pääsee tutustumaan vasta sitten, kun se suhteen alun huuma on laantunut.

Ja tuskin se alkuhuuma on vielä laantunut tässä tapauksessa ollenkaan, kun ei edes asuta yhdessä. Silti ap tietää jo miehen huonot puolet... Joopa, hauska olisi nähdä, että jos se huonojen puolten lista on tuossa vaiheessa jo olemassa, niin miten paljon pidempi on sitten kolmen vuoden kuluttua, kun on se yhteinen vauva ja yövalvomisetkin koettu.

:) no tällä tiedolla meidän avioliitto pitäisi olla kuollut jo ajat sitten....

Elikkä tulin raskaaksi ihan tietoisesti 2kk seurustelun jälkeen ja 6kk kun oltiin oltu yhdessä mentiin naimisiin ja päivääkään ennen naimisiin menoa ei oltu asuttu yhdessä vaan kämppäkin saatiin vasta viikko häiden jälkeen ja vaikka raskaus meni kesken mies halusi häät pitää ja naimisissa ollaan pian oltu 13 onnellista vuotta.

Joten kaikille toi pitkä yhdessä asuminenkaan ei tuo onnea niin kuin äitini serkulle kävi seurustelivat 10v josta yhdessä asuivat 4V ja menivät naimisiin ja ero oli selvä jo ennen 1v hääpäivää, että näin.
 
No höh, kylläpä ap:n toiveet nyt torpataan pahasti.

Meillä oli miehen kanssa seurustelua takana vasta muutama kuukausi, kun lasta alettiin yrittämään. Asuttiin toki jo yhdessä, muutettiin melko pian tapaamisesta yhteen. Eikä tässä kummankaan maailma ole sortunut. Nyt ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja ihana lapsukainen on meille suotu :)
 
[QUOTE="aapee";23038205]No olipa kova tuomio. Ei tosiaan olla VIELÄ mitään alkamassa tekemään, harkitaan vaan ja se on semmoinen haave. Ehkä tulee tapahtumaan ennemmin, tai sitten myöhemmin.. Jokainen teistäkin voi erota ja mies olla sika, turhaan siellä mua pidätte itseänne huonompana :)[/QUOTE]

Totta, mutta esim. mä seurustelin mieheni kanssa 3 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi, ja jos en olis vahingossa tullut, niin oltais ootettu vieläki pidempään. Mä tiesin miehen huonot puolet siinä vaiheessa aika hyvin, mutta silti niitä on tullut nyt vauvavuoden aikana lisääkin ilmi, samoin kuin mustakin on paljastunut ihan uusia puolia. Tottakai voi olla että mekin eroamme joskus, mutta sitten eroamme kyllä eri syistä kuin sen takia ettemme tunteneet toisiamme tarpeeksi hyvin.
 

Yhteistyössä