Jätän pillerit pois..

["aapee"]

[QUOTE="hui";23038317]Totta, mutta esim. mä seurustelin mieheni kanssa 3 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi, ja jos en olis vahingossa tullut, niin oltais ootettu vieläki pidempään. Mä tiesin miehen huonot puolet siinä vaiheessa aika hyvin, mutta silti niitä on tullut nyt vauvavuoden aikana lisääkin ilmi, samoin kuin mustakin on paljastunut ihan uusia puolia. Tottakai voi olla että mekin eroamme joskus, mutta sitten eroamme kyllä eri syistä kuin sen takia ettemme tunteneet toisiamme tarpeeksi hyvin.[/QUOTE]

Samoin minä seurustelin lasteni isän kanssa 3v, ennenkuin esikoinen syntyi. Oli todella toivottu lapsi. Parisuhteesta ei vain niin nuorena (17v kun alettiin seurustella) tiennyt, mitä itse haluaa ja odottaa siltä toiselta. Viimeisinä avioliitto vuosina sitä tajusi, ettei toinen ole ollenkaan semmoinen niinkuin kumppanikseen toivoisi. Elin lapsille. Nyt olen hankkinut miehen, jota todella rakastan ja tiedän hänen olevan semmoinen minkälaisen tarvitsen. Tottakai kokoajan, monien vuosienkin päästä vielä tulee esille uusia piirteitä. En vaan usko, että perusluonne tuosta mihinkään muuttuu ja osoittautuukin aivan eri ihmiseksi

 

[joulupuu]

Öööh, en oikein ymmärrä tätä teilaamista. Minulle ainakin puoli vuotta - vuosi tiivistä seurustelua on todellakin riittävän pitkä aika sen arviointiin, onko miehestä isäksi vai ei. Naisilla kun ei biologinen kello loputtomasti käy ja lasten saantia on ihan järkevää ajoittaa siten, ettei jää liian myöhäiseksi.

Suhteet ja lapset ovat eri asioita, lapsiin sitoudutaan eliniäksi, kumppaneista ei valitettavasti nykyään voi enää sanoa samaa.

 

[Scarlett O Harava]

Me oltiin likan isän kanssa oltu 9kk yhdessä kun ruvettiin yrittämään vauvaa ja raskaus sai alkunsa tokasta kierrosta. Virallisesti muutettiin yhteen kolmen kuukauden päästä. Suhde loppui kun likka oli 1v7kk, mutta pätkääkään en kadu, että saimme lapsen.

Meitä ei oltu tarkootettu yhteen loppuelämäksi, mutta ei se sitä tarkoota, että exä olisi huono puoliso ja isä. Ei vain toiminut meidän suhde, yritettiin kyllä vielä uudestaan erilleen muuttamisen jälkeen, mutta kun ei niin ei.

 

[joulupuu]

Me oltiin likan isän kanssa oltu 9kk yhdessä kun ruvettiin yrittämään vauvaa ja raskaus sai alkunsa tokasta kierrosta. Virallisesti muutettiin yhteen kolmen kuukauden päästä. Suhde loppui kun likka oli 1v7kk, mutta pätkääkään en kadu, että saimme lapsen.

Meitä ei oltu tarkootettu yhteen loppuelämäksi, mutta ei se sitä tarkoota, että exä olisi huono puoliso ja isä. Ei vain toiminut meidän suhde, yritettiin kyllä vielä uudestaan erilleen muuttamisen jälkeen, mutta kun ei niin ei.

Tätä juuri tarkoitin, hyvä Scarlett!

 

[Scarlett O Harava]

Niin ja kyllä mä siinä vaiheessa kun lasta ruvettiin yrittämään ajattelin, että yhdessä ollaan loppuelämä ja saadaan lisää lapsia. Toinen lapsi olisi varmasti tullutkin jollen olisi sairastunut syöpään. Exä kun sai mut odottamaan siihen asti, että menen raskauden jälkeen ekaan kontrolliin ja siinä se sitten olikin toisen lapsen osalta.

 

["aapee"]

Semmoinen juttu vielä, että lasteni isä on ihan täydellinen isä, vaikkei meidän suhde sellainen ollutkaan. En kadu lasten tekemistä hänelle ollenkaan. Jos tarkkoja ollaan, nykyisen miehen kanssa seurusteltu 8kk, vähän yli puoli vuotta siis Yhteen muutetaan heti kun asiat on sillä mallilla, että se onnistuu. En epäile sen onnistumista, vaikka kyseessä on uusperhe. Mies on ihana isä lapselleen, todella sitoutunut ja rakastava. Tekee mitä vain lapsen vuoksi, vaikka ero tulikin hänen äidin kanssa. Eikä ole mikään vkl isä, vaan ihan yhtä paljon lapsen kanssa kuin äitkin.