Jatkettaisko juttelua

[-roosaruusa-]

Mä en ainakaan ole ekana ottamassa rokotetta. Sairastin syövän just niissä soluissa mitkä osaltaan ylläpitävät immuunipuolustusta ja jonkin tutkimuksenkin luin missä korona yhdistettiin kyseisiin soluihin joten odottelen ja katson mitä rokotuksista seuraa.


Ni juu ja huomentapäivää!

 

[vierailija]

Huomenta kaikille.
Piti saada hiukan tuntumaa tuohon paljon kohuttuun ilmaston lämpiämiseen, niin että laitoin tulet uuniin. Näin kylmännihkeillä keleillä tulee muuten pian sellainen kivikautinen fiilis. Nimittäin, että asutaan jossakin luolassa.
Mutta, hyvät ihmiset ja kylänmiehet, (vai pitääkö nykyisin snoa että kylän henkilöt) mitäpä olette mieltä tuosta tulevasta koronarokotuksesta. Minua se vähän arvelluttaa kun en ole keuhkostani muutenkaan ihan terve. Silloin joskus nuorenamiehenä lomitushommia tehdessäni sain keuhkoni kyllästetyiksi homepölyllä. Ja taitaa sieltä vähän jotakin muutakin löytyä, joka tapauksessa astmalääkityksellä mennään.
Yleensä flunssarokotuksista minulla on pelkästään negatiivisia kokemuksia, mutta tiedän, ettei se ole pelkästään rokotteiden vika.
Aamu alkoi alastihkuvana sumusateena, lämpötila seitsemän aikaan 0,6 astetta plussan puolella. Päiväksi lupailtu vesisadetta. Niin muuten lupailtiin eiliseksikin, vaan räntäähän tuo roiski läjes koko päivän.

Huomenta sinnekkin!

Tällä palstalla sanoisin, että kylähullut on korrekti termi, kun halutaan osoittaa tervehdykset joukolle
Kyllä se sinne pohjoiseenkin toi lämpiäminen ehtii, hitaastihan se tulee, mutta varmasti. Ei sullakaan sitten kulu enää niin paljoa puuta lämmittämiseen, en sitten tiedä kuivaamisesta.

Keuhkojen kanssa painivathan kuuluvat riskiryhmiin, eli mahdollisuus varmaan saada rokotukset ensimmäisten joukossa, jos uskaltaa ottaa. Pelkkä astma ei tainnut olla syy päästä etusijalle.
Rokote antaa suojaa tautien vakavalta muodolta, eli taudin saattaa jopa saada pariksi päivää, taudista riippuen.. En väitä, että jäykkäkouristusrokotteesta tulisi jäykkäkouristus.

 

[diogenes57]

Huomenta sinnekkin!

Tällä palstalla sanoisin, että kylähullut on korrekti termi, kun halutaan osoittaa tervehdykset joukolle
Kyllä se sinne pohjoiseenkin toi lämpiäminen ehtii, hitaastihan se tulee, mutta varmasti. Ei sullakaan sitten kulu enää niin paljoa puuta lämmittämiseen, en sitten tiedä kuivaamisesta.

Keuhkojen kanssa painivathan kuuluvat riskiryhmiin, eli mahdollisuus varmaan saada rokotukset ensimmäisten joukossa, jos uskaltaa ottaa. Pelkkä astma ei tainnut olla syy päästä etusijalle.
Rokote antaa suojaa tautien vakavalta muodolta, eli taudin saattaa jopa saada pariksi päivää, taudista riippuen.. En väitä, että jäykkäkouristusrokotteesta tulisi jäykkäkouristus.

Ai että minäkö se kylähullu olen vai se joukko?
Jos se olen minä, niin kiitos vaan kunniasta. Täälläpäin kun on sellainen sanantapa, että hulluna on hyvä olla kun ei vaan järkee puutu.
Mutta juu, tuo rokotusjuttu askarruttaa edelleen. Varmaan täytyy neuvotella asiasta aikanaan jonkun valkotakkisen kanssa.
Ja sikäli kaukana olen pohjoisesta, että kyllä sitä jo on saatu tuntumaa tästä uudesta ilmaastojärjestyksestä. Tuo oli vain huono huuli.
Vaikka annankin piutpaut tälle median sensaatiohakuiselle ihmisten masentamispolitiikalle, tiedän kyllä mitä on edessä. Olen myös hiukan hajulla siitäkin, mistä media vaikenee. Nimittäin siitä, mitä on jo tehty tulevien katastrofien lieventämiseksi. Välttämäänhän niitä ei enää pystytä, mutta jonkinverran siirtämään ja lievittämään kai pystytään.

 

[diogenes57]

Nonnih, hyvät huomenet vain taas kaikille, taspuolisesti!
Pimiätä on ja tuuli roiskii vettä ikkunaan, eli on kai sitten ihan jouluinen keli, vai mitä.
Pari päivää sitten satanut lumenhäämä on jo lopullisesti siirtynyt menneen talven lumien joukkoon. Taitavat eiliset jääkaljamatkin jo olla historiaa.
pitkä sää lupailee jouluksi pikku pakkasta, mutta lumetonta, niin että harmaissa tunnelmissa mennään sitten kohti vuodenvaihdetta.

 

[diogenes 57]

Niinpä sitä onkin taas yksi päivä siirtymässä menneisyyden puolelle. Molemmat tyttäret poikkesivat käymään, toinen perheineen toinen yksin vain.
Vanhimman tyttären tytär oli hinannut sähköpianonsa mukaansa ja soitteli meille siinä taustamusiikkiakahvittelulle.
Illan alkaesa jo hämärtää innostui tyttärentytär, ehkä hiukan ohjailtuna, sitomaan havukransseja.
Varsin näppärästi tuo näytti käyvänkin, noin ensikertalaiselta.
Tuosta vain johtui mieleen ne vuodet, kun tuoreen havu ja kuumaliiman haju oli yksi niitä lähestymässä olevan joulun varminpia merkkejä tässä huushollissa.
Yleensä työnjako oli sellainen, että minä väänsin kranssit, pallot ja muut pötkylät jotka emäntä sittwen koristeli. Myynti oli myös enimmäkseen emännän vastuulla.
noin äkkiseltää laskien käsieni kautta on maailmalle lähtenyt lähes viisisataa havupalloa, hiukan enemmän havu- tai jäkäläkransseja ynnä epälukuinen määrä joko suoria tai kaarevia havupötkylöitä.
Siihen aikaan olivat syksyt vielä kylmiä ja useinmiten lumisiakin, joten jäisten havujen vääntäminen paljain käsin oli melko hyytävää puuhaa.
Ja jos näillä nakkipaketeilla, mitkä minulla sormien virkaa toimittavat, olisi yrittänytkin käyttää hanskoja, ei hommasta taas olisi tullut mitään valmista.
Ja juuri tämäviikonloppu, viimeinen ennen joulua, oli se myyntikauden huipentuma.
Tässä syksyn mittaan olemme taas herätelleet hiukan ajatusta, että ensi syksynä voisimme taas lähteä koittelemaan, miltä havutöiden markkinat näyttävät.
Mitään entisenkaltaista emme aijo enää vaivoiksemme ottaa, mutta pientä kauppaa tässä omassa myymälässämme, vain jatkona vihannesmyynnille.
Panostimmehan tuolloin joskus juttuun sikäli, että istutin erilaisia havuja kasvamaan ja nyt niistä jo voisi leikata materiaalia jonkin verran.

 

[diogenes 57]

Sanonta, että husholli on kuin kolme päivää ennen joulua, mikä tarkoittaa kai, että kaaos muistuttaa pyörremyrskyn jälkitunnelmia, pitää paikkansa täällä ja nyt. Tuo parempi puolisko aloitti eilen tämän jokajouluisen siivous- ja järjestestelyurakkansa.
Jossakin vaiheessa sieltä viherkasvien monimuotoisesta viidakosta putkahti esiin kaksikin kasvista, jotka olin jo vallan unohtanut. Toinen niistä oli pari vuotta stten tytöiltä saatu huonekuusi ja toinen kolme vuotta sitten jostakin saatu joulutähti.
Joulutähtihän on melko ronkeli hengissäpidettävä, mutta tämä oli hukkunut tuohon vihermassaan sikäli tehokkaasti, ettei sitä kukaan ollut ehtinyt tehohoitaa hengiltä. Ei siis voitu todeta entisen lääkärin tavoin, että potilas selvisi hoidosta huolimatta.
Tuosta joulutähdestä tuli mieleen emännän juttu tarhurikouluajaltaan.
Siellä oli koko syksy takuttu mainittujen kasvisten kanssa ja pojat olivat ihan kurkkua myöten täynnä sitä.
Kun heillä sitten oli pikkujoulu jossakin paikallisessa kapakassa, oli siellä pöydissä kuin kiusaksi juuri joulutähtiä, ehkäpä juuri heidän itsensä hyötämiä. Pojat päättivät, ihan vain uteliaisuuttaan, kokeilla, palaisiko tu kuinkakin hyvin. Kun siinä useamman kaasusytkän voimin lopulta saatiin lehti palamaan lauleskelivat pojat että syttyi siunattu joulutähti...
Sellaisia muistoja herätti tuo sinänsää kaunis, syvänvihreä ja monihaaraiseksi kasvanut poinsettia.
Eiköhän sitä jo tullut tarinaa tarpeeksi tälle illalle joten
Öitä kaikille!

 

[diogenes 57]

Huomenet kaikille!
Taas uusi päivä ja entiset pirunkurit.
Lämpömittari näyttää viittä ja puolta plusastetta ja vettä lotisee ihan kunnolla.
Kun päivä tuosta "valkenee", se on sumuisen harmaa hämärä kahden pimeän välillä. Mahttakohan se päivä olla nyt lyhimmillään. Joulupäivänähän se on jo kukonaskelta pitempi ja Tapanina sen jo hullukin huomaa.
Vaikka sumuisentuhruiset päivät jatkuisivatkin, alkaa valo kuitenkin jo pian lisääntyä. Ja kai sitä luntakin joskus tulee. Vaikkei se sinänsä mitään valaisekaan, anta se kuitenkin tunnun, että on valoisampaa.
Niin, että mukavaa jouluvalmistelujen loppukiripäivää vain kaikille!

 

[vierailija]

Ai että minäkö se kylähullu olen vai se joukko?
Jos se olen minä, niin kiitos vaan kunniasta. Täälläpäin kun on sellainen sanantapa, että hulluna on hyvä olla kun ei vaan järkee puutu.
Mutta juu, tuo rokotusjuttu askarruttaa edelleen. Varmaan täytyy neuvotella asiasta aikanaan jonkun valkotakkisen kanssa.
Ja sikäli kaukana olen pohjoisesta, että kyllä sitä jo on saatu tuntumaa tästä uudesta ilmaastojärjestyksestä. Tuo oli vain huono huuli.
Vaikka annankin piutpaut tälle median sensaatiohakuiselle ihmisten masentamispolitiikalle, tiedän kyllä mitä on edessä. Olen myös hiukan hajulla siitäkin, mistä media vaikenee. Nimittäin siitä, mitä on jo tehty tulevien katastrofien lieventämiseksi. Välttämäänhän niitä ei enää pystytä, mutta jonkinverran siirtämään ja lievittämään kai pystytään.

Me joukkona olemme iloisia kylähulluja. Eipä siinä, kylähulluilla on ollut tärkeä tehtävä historiassa. Meitä jokaista on ainakin tarvittu, ellei edelleen tarvita. Katso vaikka persuja, vaikka hekin voisivat ottaa kohtuutta asioihin.
Sillointällöin näkee joitain pieniä uutisia, mitä ilmastonmuutoksen eteen on tehty, mutta ei mitään suurempaa uutisointia. Olisipa hauska lueskella koosteita eri maiden toimista!

 

[vierailija]

Suukapuloita joululahjaksi.

 

[diogenes 57]

Heippa!
Vai että suukapuloita joululahjaksi...onhan siinäkin ideaa, vaikka taitaa hiukan haiskahtaa sananvapauden vastustamiselta.
Jos tämä edellisen kommentin kirjoittanut ideanikkari tarkoitti minun suuni kapuloimista, voin kertoa, ettei suutani ole kukaan tähänkään mennessä pystynyt kapuloimaan. Olen aina pitänyt suunsoittoa oikeastaan ainoana toteutuneena kansalaisoikeutenani.
Mutta mitäs näistä sen enempää jauhamaan, jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi.
Ja joo, kylähulluthan ovat aina olleet tarpeellisia, jo senkin tähden etteivät "viisaat" muuten olisi ollenkaan päässet paistattelemaan oman viisautensa loisteessa.
Tämä sumuinen ja sateinen päivä alkaa olla jo päättymässä. Vettä tuli tosiaankin koko päivän ja toisin ajoin lähes kaatamalla.
Mahtaa siellä taas ylihuomenna olla kelit laitumilla kun sinne pitää viedä lisää rehua. Tulisi nyt edes sen verran pakkasta, että pinnat vetäisivät taas kohmeeseen. Viime kerralla oli jo hyvä, kantava kuori, nyt sitten taas mennään oikein pohjanmaan kautta, plääähh.
Muuten tämä päivä kului ihan mukavasti tuon paremman puoliskon renkinä. Alkaa huusholli taas olla asettunut lähes normaaliin olotilaan.
Tässä illemmalla tehty, "pikainen", lähes kahden tunnin kauppareissukin sujui ilman mitään isompia henkisiä vaurioita. Olisikohan siihen vaikuttanut osaltaan sekin, että minulla oli tänään vallan uusi maski. Haikkuyhdistys nimittäin muisti jäseniään joululahjuksella eli haikun kuvalla varustetulla kangasmaskilla. Tänään siis elvistelin kaupassa haikunkuva vähemmän kaunista pärstääni kaunistamassa. Oli jotenkin niin kotoinen olo, sillä tuo kuva oli ihan just niinkuin meidän Fifi.
Joskus takavuosin näinä päivinä painuin metsään, kuusta hakemaan, aina kun hameväen hössötys kävi ylivoimaiseksi katsella ja kuunnella. Sellainen pakomatka oli tuolloin vallan perusteltu, sillä kuusia tarvittiin parhaina vuosina neljästä viiteen kappaletta, eikä niitä nyt yhtenä päivänä voinut kaikkia tuoda. Tietystikään. Jo kerrotuista syistä. Nykyään meillä ei juurikaan hössötetä turhia. Linnan Väpin sanoin, asialliset hommat hoidetaan mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.
Mutta tosiaan, tämä päivä, päivä, jolloin yö lakkasi pitenemästä, alkaa olla loppmassa. Joulu on, hyvät ihmiset ja kylänmiehet jo lähellä, tosi lähellä.
Enää kaksi päivää aattoon, ajatelkaas. Eiköhän jo viimeistään nyt olisi syytä ottaa tämä loppusuora rennosti ja iloisella joulumielellä. Minä ainakin aijon ottaa.
Hyvää yötä, joka ei enää ole edeltäjäänsä pitempi, kaikille, tasapuolisesti.

 

[vierailija]

Voisi olla ilmestys kyseessä, kun Saturnus ja Jupiter moikkaavat taas täältä vinkkelistä ja päivänseisaus sattuu samoille kelloille. Mitä ilmestyksiä keksisi tarjota?

 

[Silkava Saija]

Näin se on, joulu tulee valmisteluista huolimatta joka vuosi samaan aikaan. Tänä vuonna se vietetään pienemmässä piirissä, paljonkin pienemmässä. Meillä se tarkoittaa sitä, ettei käydä joulun aikaan yökylässä monessa paikassa, vaan valitaan varsinainen joulunviettopaikka(kunta), ja käydään sitten välipäivinä vaikka kaffella toisen puolen sukulaisissa (turvavälit pitäen). Nyt huomaa viiltävän terävästi kuinka tärkeä ystävällinen kosketus meille ihmisille on, kättelyjen ja halaamisten puute tuntuu suurena kaipuuna. Varsinkin he, jotka asuvat yksin, joutuvat olemaan ilman kosketusta - se ei voi olla vaikuttamatta mielialaan, luulen. Itse saan tuota rakasta hurmuriani silitellä joka päivä tiedostaen kirkkaasti kuinka hyvässä asemassa olen. Lemmikit toimivat myös tässä mielessä sielunhoitajina ja terapeutteina, arvokkaina kumppaneina.

Piparit on leivottu, laatikot pakastettu, kinkku sulaa jääkaapissa. Siivoilen mitä siivoilen, joulukuusi kimmeltää valoineen parvekkeella, enkelikello seisoo paikallaan lipaston päällä ja tuo helinänsä myötä joulun rauhaa lähestyvään juhlaan. Eräs ulkomailla konfliktialueella asuva tuttavani sanoi, että kunhan ei ole sotaa - kaikki on hyvin!

 

[diogenes 57]

Huomenet kaikille!
Jaa, että ilmestystä...?
En nyt tähän hätään osaa keksiä minkään valtakunnan ilestyastä, mutta tuosta tulikin mieleen se ikivanha ja puhkikulunut juttu ilmestyksen ja ihmeen erosta.
Kankaanniemi oli kristilleiten edustajana ja jossakin kahvipöytäkeskustelussa pohdiskeltiin, mitä eroa on ilmestyksellä ja ihmeellä. Joku neropatti sitten huomasi, että se on niin, että jos Jeesus tulee kertomaan kankaanniemelle mitä hänen pitää sanoa ja tehdä, se on ilmestys. Mutta jos Kankaanniemi saa jotakin omin päin änttiin niin se on ihme.
Täksi päiväksi on luvassa poutaa, pitäisiköhän tänään käväistä hakemassa kuusi. Syöksyminen vettälotisevaan pusikkoon ei tunnu tällä hetkellä siltä houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Ja huomenna taas sataa. Aattona olisi poutaa ja jo lähes pakkasellakin, mutta silloin on taas muut kuviot, ei silloin ehdi metsässä haahuilemaan. Eli summa summarum, tänään kirves kainaloon ja pusikkoon, ensimmäisen kuusen, omaan tahtiin, saa kaataa.
Ei tullut sitten tänne valkoista joulua, vasta vuodenvaihteeksi on luvassa vähäinen, noin senttinen lumikerros. Voipi olla että sekin tulee vetenä, mutta eletään toivossa.
Joka tapauksessa, kaikille mitä mukavinta ja rennointa joulunodottelua!

 

[Minna123]

Sopii

 

[vierailija]

Uusia nikkejä? Tervetuloa lämpimästi!

Puhkikulunut ilmestys tai ei, ensimmäinen kerta kun kuulin. Joka päivä oppii jotain uutta.

Yksinäisyys on hirveätä, jos se ei ole oma valinta ja joskus voi olla silloinkin, kuten kaikki valinnat jossain vaiheessa. Meillä olikin juttua aiemmin, kuinka suojella niitä, jotka ovat uhanalaisia tässä koronatilanteessa ja samalla niitä, jotka ovat uhanalaisia halimisessa. Silloin ei taidettu saada ratkaisua aikaiseksi, mutta nyt tuli mieleen, josko desinfiointiaine ja saippua auttaisi. Luin, että desinfiointiaine vaikuttaa 15 sekunnissa. Ehkä uudenlaiset tervehdykset tulevatkin olemaan sellaisia, että kätellään ja spruutataan kädet kuiviksi. Ehkä se kädelle suutelu/ sylkäisy on ennenaikaan toiminut tällaisena asiana. Syljessähän on paljon bakteereita tappavia ominaisuuksia, silloin, kun se on tervettä sylkeä!

 

[diogenes 57]

Terveeks taas!
Taas kerran päivän hämäryys on vaihtunut yönmustaan. Jonkinlainen lähespuolikuu yrittää väkisinkin tunkeutua valollaan vähitellen harvenenvan pilvikerroksen rakosista.
Mutta mukava yllätys, Saija Silkava on ehtinyt pistää viestiä itsestään ja Tessa tietysti tassuttelee mukana. Hän kirjoitteli vanhaan ketjuume nimimerkillä -S-. Ethän pahastu, jo laiskuudessani jatkan tuon nikin käyttämistä.
Olit käynyt aamulla ennen minua, mutta käyntisi ei ollut vielä päivittynyt silloin, kun minä kirjoitin aamusella. Hienoa joka tapauksessa, että nyt on polku tänne avattu.
Toinenkin uusi nikki, Minna 123 on ilmoittautunut. Tervetuloa sinullekin, tänne kyllä sopii enemmänkin porukkaa.
Jouluinen rauha alkaa vähitellen saavuttaa tämänkin huushollin. Vähäiset valmistelut on lähes tehty. Huomenissa täydennetään vielä haikkujen rehutilanne ja hifistellään vielä joitakin pikkujuttuja.
Säätiedoituskin on sikäli tarkentunut, että pieni mahdollisuus on jo saada tänne lunta jouluksi. Mutta eipäs nuolaista ennenkuin tipahtaa. Eikös se vanha sananlskukin todistanut jotakin sinnepäin, että joka nuolaisee ennenkuin tipahtaa, se katajaan kapsahtaa. Vai miten se nyt oli.
Tänään käväisin sen verran metsässä, että hain kuusen. Se löytyi tällä kertaa lähes harmittavan helposti. Ei puhettakaan siitä tavanomaisesta parin tunnin reippaasta metsälenkistä, ei. Olisiko tuossa mennyt puoltakaan tuntia kun jo sopivan näköinen karahka oli kellistetty ja vedetty tien viereen odottelemaan. Tuppaa viemään koko hommasta hohdon, jos se on noin helppoa.
Tiedän, että jossakin, ja varmaan aika monessakin paikassa on tälläkin hertkellä kova kiire ja tohina. Huomennahan on vasta aaton aatto. Siksi tuntuukin hiukan oudolta istuksia tässä vain ja yrittää etsiä näppäimistöltä sopivia kirjaimia.
Viimeistään tässä vaiheessa olisi kai haettava soitettavaksi juicen Sika, mutta ei nyt otetakaan niin surullista tarinaa. otetaanpas vallan toisenlainen, positiivisuutta tähän kaamokseen tihkuva juttu.
https://youtu.be/ibSYBoT_Uh0
Tämän lupsakanletkeän positiivisuuspläjäyksen myötä toivotan kaikille hauskaa joulunodotusta

 

[diogenes 57]

Aatonaaton aamua hyvät ihmiset!
Joulu alkaa jo pian olla niin lähellä kuin se tältä puoleltaan voi ollakin.
On hanget korkeat nietokset... nimittäin jossakin muualla, täällä tihkuttaa vettä. Ja maa on niin kaunis... kunhan sen verran päivä valkenee, että sen voi nähdä.
Tämä joulu tulee olemaan poikkeuksellinen tästä kaikille tunnetusta syystä, sikäli, että lapsien ja lastenlasten jouluvierailut ovat hiukan epävarmalla pohjalla. Toistaiseksi kaikki ovat terveitä ja kenenkään asuinpaikkakunnilla ei ole mitään varsinaista nousua tartunnoissa, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Vanhimman tytön perheessä on jo koettu, mitä tuo tauti tuo tullessaan, vaikka itse potilas selvisi pelkällä nuhalla. Mies sairasti ja muut kärsivät seuraukset, voisi sanoa.
Ja tartunnan alkuperästä ei ole harmaintakaan aavistusta. onni onnettomuudessa kuitenkin, etteivät muut tautia saaneet.
Tuostakin on jo kohta kuukausi aikaa, joten ei siitä sen enenpiä.
Vähitellen vaaleneva mustuus paljastaa tihkusateisen ja kuraisen pihan. Sen katseleminen ei liiemmin herättele jouluisia tunnelmia. Mutta kuten yleensäkin, ulkoiset puitteet harvoin riittävät oikean, aidon tunteen pohjaksi. Kyllä sen tunteen pitää tulla jostakin muualta, sisältäpäin. ja silloin se, yllätys yllätys, sopeutuu lähes mihin hyvänsä. Vaikkapa sitten vain mustaan ja vetiseen joulunaikaan.

 

[vierailija]

Aatonaaton aamua hyvät ihmiset!
Joulu alkaa jo pian olla niin lähellä kuin se tältä puoleltaan voi ollakin.
On hanget korkeat nietokset... nimittäin jossakin muualla, täällä tihkuttaa vettä. Ja maa on niin kaunis... kunhan sen verran päivä valkenee, että sen voi nähdä.
Tämä joulu tulee olemaan poikkeuksellinen tästä kaikille tunnetusta syystä, sikäli, että lapsien ja lastenlasten jouluvierailut ovat hiukan epävarmalla pohjalla. Toistaiseksi kaikki ovat terveitä ja kenenkään asuinpaikkakunnilla ei ole mitään varsinaista nousua tartunnoissa, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Vanhimman tytön perheessä on jo koettu, mitä tuo tauti tuo tullessaan, vaikka itse potilas selvisi pelkällä nuhalla. Mies sairasti ja muut kärsivät seuraukset, voisi sanoa.
Ja tartunnan alkuperästä ei ole harmaintakaan aavistusta. onni onnettomuudessa kuitenkin, etteivät muut tautia saaneet.
Tuostakin on jo kohta kuukausi aikaa, joten ei siitä sen enenpiä.
Vähitellen vaaleneva mustuus paljastaa tihkusateisen ja kuraisen pihan. Sen katseleminen ei liiemmin herättele jouluisia tunnelmia. Mutta kuten yleensäkin, ulkoiset puitteet harvoin riittävät oikean, aidon tunteen pohjaksi. Kyllä sen tunteen pitää tulla jostakin muualta, sisältäpäin. ja silloin se, yllätys yllätys, sopeutuu lähes mihin hyvänsä. Vaikkapa sitten vain mustaan ja vetiseen joulunaikaan.

Löysitkö joulumielesi sisältäkäsin?
Itse vielä etsin, joten olis vinkit tervetulleita. Tunnin-parin ruokakin on vielä askartelematta valmiiksi ja mietin jo, josko jättäisi.. Lisukkeitahan ne vain on.

 

[diogenes 57]

Löysitkö joulumielesi sisältäkäsin?
Itse vielä etsin, joten olis vinkit tervetulleita. Tunnin-parin ruokakin on vielä askartelematta valmiiksi ja mietin jo, josko jättäisi.. Lisukkeitahan ne vain on.

Aaton aaton iltaa kaikille!
Räntä- ja vesisateinen hämyhetki kahden pimeän välissä, jota päiväksi kutsutaan on taas ohi. Sitä työntää hitaasti mutta sitäkin varmemmin edellään viimeinen yö ennen suurta juhlaa.
Eli monessa paikoin on varmaan tunnelmat paikoilla, valmiit---!
Niin, edellinen kirjoittaja kysyi, löytyikö se joulumieli sisältäpäin. Ja vielä vinkkejä moiseen löydökseen.
Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata, että kyllä löytyi.
Toiseen onkin sitten hiukan hankalanpi vastata.
Mutta lähtisin ratkomaan tätä mysteeriä kysyjän omien korvien välistä.
Ensinnäkin haluaisin hänen tiedostavan paremmin, että joulu on myös häntä itseään varten. Eikä suinkaan hänen työsuorituksiaan varten. Jos joutuu tekemään jotakin vain toisille, jos kaiken arvo on siinä kiitoksessa ja hyväksymisessä, mitä hän kenties muilta saa, voi jossakin vaiheessa väsähtää koko touhuun.
Hän voisi myös mietiä, haluavatko hänen lähimmäisensä nähdä hänet loppuunajettuna "täydellisyytenä" vai pirteänä ja hyväntuulisena positiivisuutta ja rakkautta ympärilleen säteilevänä.
Tässä muutamia ajatuksia, mitä kautta tuo jouluinen mieli ja rauha olisi tavoiteltavissa.
Valinnathan tekee jokainen itse.
Näin siis tänään, tänä sateisena joulun aatonaaton iltana.
Näihin tunnelmiin.

- YouTube

YouTubessa voit nauttia parhaista videoista ja musiikista, ladata alkuperäistä sisältöä ja jakaa kaiken ystäviesi, perheesi ja koko maailman kanssa.

youtu.be

 

[diogenes 57]

Joulua kaikille!
Niin, se on sitten tänään, jouluaatto.
Ulkoisesti jo totutunlainen pimeys, mutta jokaisella toivottavasti hyvä, lämmin, hellä ja niin poispäin.
Ja nyt, Silkava Saija, Echo, m.e.k, Elena777, Viisikymppinen isoäiti, Lispetti, Kokardi65, krut, ElliMar, Roosaruusa, KalaMies, Algoma, m1es, Minna123 ja kaikki ne vierailijat, jotka täällä olette käväisseet, kaikille teille, ja miksei myös kaikille muillekin. Oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

- YouTube

YouTubessa voit nauttia parhaista videoista ja musiikista, ladata alkuperäistä sisältöä ja jakaa kaiken ystäviesi, perheesi ja koko maailman kanssa.

youtu.be

Palaillaan!

 

[Joulukello]

Eilinen kirjoittaja etsi joulumieltä ja Diogenes sanoi siihen joulun olevan myös kirjoittajan joulu. Ihan oikein. Aina omaa tilannetta ei kuitenkaan voi valita ja väsymys voi yllättää velvollisuudentuntoisen. Hyvää Joulua.

 

[vierailija]

Päivää! D kirjoitti kyllä kauniisti ja tuli oikein hyvä mieli.
Ja kas kummaa, löysinkin joulumieleni korvien välistä aamuisella, kun keittelin puuroa ja kuuntelin kauneimpia joululauluja! Ihanaa joulua kaikille!

 

[Lispetti]

Ihanaa joulua!

 

[Silkava Saija]

Rauhallista joulun aikaa kaikille! Siitä tuli sittenkin valkoinen, mistä suuresti iloitsen. Saattelimme jouluaterialla olleen yksin elävän ystävämme kotiinsa jalkapatikalla, oli aika vinkeä fiilis tallustella jouluöisen pikkukaupungin lumisia katuja. Yhden rintamamiestalon pensasaidan takaa kuului iloista puheensorinaa, oli talviset grillaushommat menossa, muutoin ei juuri liikettä näkynyt, pari yksinäistä autoa huristeli ohi. Tänään on yksi työtehtävä tässä aamusella, sen jälkeen lepoa ja rauhaa, glögiä ja pipareita, kinkkua ja kaikenlaista herkkuruokaa. Leppoisat on tunnelmat, sitä samaa toivon myös muille

 

[diogenes 57]

Joulua jokaiselle, ikään, rotuun, säätyyn, sukupuoleen, palkkaluokkaan tai mihin hyvänsä muuhun tyhjänpäiväiseen pikkujuttuun katsomatta!
Aamulla, tallustellessani tuolle tavanomaiselle laiduntarkastuskierrokselleni peitti maata hennon ohut lumikerros. Niin herkkä, että askeleeni jäivät siihen sulina aukkoina. Tuo ohut kerros riitti kuitenkin moninkertaistamaan sen vähäisen kajon, minkä sarastava päivä sen heijastettavaksi tarjosi. Ilma tuntui kevyeltä hengittää, hiljaisuus oli lähes käsin kosketeltavaa.
Katselin vähitellen vaalenevaa taivasta vasten kuvastuvia puiden latvoja, kuuntelin askelieni rasahtelua hiukan kohmeista maata vasten, katselin jostakin tuolta pimeydestä hiljalleen putoilevia pieniä lumihiutaleita, nautin yksinäisestä hiljaisuudesta.
Ensimmäiselle laitumelle oli matkaa lähes puoli kilometriä. Tällä laitumella, ylhäisessä yksinäisyydeassään ovat pojat. Ne on pakko käytännön syista pitää tarpeeksi kaukana muista. Tällä laitumella on aina aivan omanlaisensa tunnelma. Voisi kai sanoa, jähmettynyt. Niin oli nytkin.
Siinä ne nyt olivat, kaikki kahdeksan, saman paalin ympärillä kehässä. Näytti ihan siltä kuin siinä pötsin täyttämisen ohessa olisi pidetty jotakin kokousta ja oltu päättämässä jostakin peräti tärkeästäkin asiasta. Vaikka jostakin niinkin oleellisesta jutusta, että käännetäänkö tänään vastatuuleen kuono vaiko häntäpää. Vai ollaanko kenties sivuttain. Osku tervehti tapansa mukaan hiljaisella ja matalalla mörinällä. Muiden leuat vain jatkoivat jauhamistaan. Tarkistin vedensaannin ja jätin pojat suuruksensa pariin.
Seuraavana Kunkun laitumelle. Kunkku on nuori sonni ja kovin tärkeä virastaan lauman hallitsijana. Kuullessaan askeleeni se kajautti ilmoille melkoisen rääkäisyn. En tiedä, oliko se varoitus vai tevehdys, mutta kun ehdin laitumelle, se lompsi laiskaan tapaansa rapsuteltavaksi. Muilta ei minulle sillä laitumella huomiota riittänytkään, sillä emot olivat syöttöpuuhissa ja nuoretmuorit käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja olivat rehupaaleilla. Jonkun aikaa Kunkun kanssa seurusteltuani jätin sen toljottamaan unisen näköisenä perääni ja suuntasin neitien laitumelle.
Neidit olivat ilmeiseti jo käyneet aamupalalla, koskapa märehtivät rauhallisina maaten kartoksensa oljilla. Ja olivat sen näköisiä että mitäs tänne änkeet häiritteen, nuorison pitää antaa löhöillä pitkään.
Tarkistin vain että kaikki oli kunnossa ja poistuin.
Viimeisenä oli vanhojen mammojen laidun. Tiesin jo entisen kokemuksen perusteella, mistä sen porukan löytäisi. Joo, siellähän nuo, Puolen hehtaarin metsässä, suurten kuusten, kivien ja kallionjyrkänteiden suojissa.
Corma nousi seisomaan ja jäi niska jysässä odottelemaan. Tuo asento on varoittava, hyökkäystä ennakoiva. Siis noin yleensä. Mutta tällä nimenomaisella elukalla se merkitsee vain että niska kutiaa, tule kraapimaan. Corma on vanha sonni ja niin laiska ja ystävällinen vieraillekin, että sen kanssa uskaltavat tehdä tuttavuutta suvun pienimmätkin. Lisäksi se on hiukan tyhmän oloinen, mutta eihän sen virassa mikään filosofi tarvitse ollakaan.
Tälle laitumelle päästessäni päivä oli jo valjennut kokonaan, mutta taajassa metsässä oli vielä aamuinen hämärä. Osa emoista oli jo syöttöpuuhissa, osa vasta huuteli vasikoitaan aamun tankkaukseen. Fifi, joka on varsinainen malliemo, oli jo edennyt vasikan puhdistusvaiheeseen. Hiukan harmistuneen oloisena se yritti nuolla vasikkansa naamaa. Vasikka väisteli poskillensa läpsähtelevää märkää kieltä parhaansa mukaan. Se ei ilmeisesti alkuunkaan pitänyt moisesta puhtausintoilusta.
Eipä silläkään laitumella mitään ihmeitä näkynyt, jätin koko porukan aamupuuhiensa pariin.
Tuo aamuinen kierros kesti hiukan toista tuntia. Oli jo täysi päivä kun palailin kotiin.