Johan oli kauhee kakara pk:ssa :(

[Siis sehän on ihan]

normaalia ja tavallista että lapset tekee aapeen kertomalla tavalla kun on jotain kivaa kesken ja pitää lähteä pois. Miltei jokainen lapsi jossain hoitouransa (!!) vaiheessa kokeilee tuota temppua. Jotkut jopa useaan otteeseen. Tuo sylkemisjuttu, se on ikävämpi... mutta sitäkin moni lapsi kokeilee jossain vaiheessa, siihen asti kunnes siitä keskustellaan ja kerrotaan miksei niin sovi tehdä. Omituista että ap on noin paljon ottanut ongelmaa moisesta asiasta....

 

[Heh]

Lapsethan osaa olla tosi lojaaleja vanhemmilleen, eli vaikka siellä kotona olisi mitä ongelmaa tahansa, lapsi ei sitä välttämättä vieraiden edessä näytä. Ongelmaperheiden lapset eivät aina ole niitä riehujia, vaan joskus hyvinkin kilttejä ja "näkymättömiä", etteivät aiheuttaisi vanhemmilleen enää enempää päänvaivaa ja stressiä. Jos taas koti kunnossa ja suhde vanhempiin ok, temperamenttisempi lapsi voi hyvinkin uskaltaa räjähdellä vanhemmillensa. Eli just tuollaisissa päiväkodista lähtemisissä jne. Mä ajattelen asiaa näin päin.

En ole samaa mieltä, vaan päinvastoin, mutta en lähtisi vetämään rajanvetoa liian mustavalkoisesti.

Usein siitä kertoo tasapainoinen lapsuus, että osaa pelisäännöt päiväkodissa/koulussa, mutta kotona uskaltaa näyttää negatiiviset tunteet.

Mutta rajanveto ei ole siis mustavalkoista.

Ja sylkäminen jne. on todella huonoa käytöstä ja kertoo siitä, että lasta ei ole kunnolla kasvatettu. Kiukuttelu eri asia, mutta sylkeminen on todella graavia.

Just joo... eipä ole aina kasvatuksesta kiinni tuokaan. Lapset kokeilee eri tavoin rajojaan, varsinkin uhmaikäiset.

 

[Elto]

normaalia ja tavallista että lapset tekee aapeen kertomalla tavalla kun on jotain kivaa kesken ja pitää lähteä pois. Miltei jokainen lapsi jossain hoitouransa (!!) vaiheessa kokeilee tuota temppua. Jotkut jopa useaan otteeseen. Tuo sylkemisjuttu, se on ikävämpi... mutta sitäkin moni lapsi kokeilee jossain vaiheessa, siihen asti kunnes siitä keskustellaan ja kerrotaan miksei niin sovi tehdä. Omituista että ap on noin paljon ottanut ongelmaa moisesta asiasta....

Sylkeminen on sellaista, mitä harvemmin olen nähnyt urallani. Ja edelleen, yleensä tasapainoinen lapsi osaa käyttäytä päiväkodilla ja koulussa hyvin, kotona voi sitten purkaa pahaa mieltä. Ne, joilla on asiat kotona asiat huonosti, uskaltavat purkaa sen vain päivähoidossa/koulussa, eivät kotona. Mutta tämäkään ei ole aina joko tai.

 

[nunnu]

Kauhea kakara?!?! Lapset eivät ole kamalia. Ne reagoivat aina syystä.
Kamala äiti,kun ei osannut tai uskaltanut toimia turvallisen AIKUISEN tavoin.

 

[MorbidMama]

Asiasta kolmanteen, mä en ymmärrä tapaa millä täällä monet käsittelevät asioita...kun mä olen ollut jo vuosia siinä uskossa, että lapsille opetetaan yleisesti, että ihmiset eivät ole kokonaisuudessaan pahoja, ilkeitä tai kamalia vaan heidän tekonsa..
mua hämmentää ihan kybällä että aikuiset immeiset kuitenkin jaottelee lapsetkin "hyviin" ja "pahoihin". :/

 

[lastenhoitaja]

Tokihan kotioloissa voi olla vaikka mitä häikkää, mutta voin hyvin kuvitella että ihan tavallinenkin lapsi käyttäytyy noin, jos on herännyt aamukuudelta hoitoon ja jostain syystä ei ole nukahtanutkaan päiväunille tai nirsolla lapsella sekä lounas että välipala mennyt vain ruuan närppimiseksi joten nälkä painaa vatsaa. Iltapäivä ollut pitkä ja ikävä äitiä kohtaan purkautuu halulla osoittaa äidille se "hylkäämisen" tunne joka lapsella on ollut, silloin sanotaan se mikä satuttaa äitiä eniten, eli ettei halua tulla äidin kanssa kotiin. Ja sitten kun on päästy kotiin ja saatu ruokaa niin kaikki onkin hyvin.

 

[winhis]

Minulla on ainakin uhmakas 4- vuotias, joka voi ihan vaan uhmatakseen minua olla sitä mieltä, ettei hän lähde kotiin. Itse en ole toki puolueeton arvioimaan sitä, olisiko tällä 4v. draamakuningattarella kurjat kotiolot vai ei.. mutta huolimatta siitä sama tyttö, joka on hetki sitten huutanut , ettei IKINÄ, KOSKAAN, MILLOINKAAN, tule siihen taloon... on eteiskiukkunsa kiukuteltuaan vilpittömän onnellinen että on kotona. B)

Niin ja se vasta ihmeellistä onkin, miten draamaqueenit pystyykin karistamaan sen kymppipotenssin raivon harteiltaan about sekunnin sadasosassa ja olemaan kun ei ikinä mitään raivoamista olisikaan tapahtunut...siinä kun itse vielä puhisee pahimpia höyryjä korvistaan...

Mun kaksivuotias saattaa riehua puolikin tuntia, ja on TODELLA raivonsa vallassa. Sitten yhtäkkiä vetää syvään henkeä ja tokaisee "noin, kaikki hyvin" ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan Ja päiväkodista lähtiessä riehuu vain ja ainoastaan kerran kuukaudessa, kun on kahvitilaisuus vanhemmille, ja paljon yleisöä paikalla. Silloin poikkeuksetta vetää hirveän shown, niin että melkein hävettää.

 

[MorbidMama]

Minulla on ainakin uhmakas 4- vuotias, joka voi ihan vaan uhmatakseen minua olla sitä mieltä, ettei hän lähde kotiin. Itse en ole toki puolueeton arvioimaan sitä, olisiko tällä 4v. draamakuningattarella kurjat kotiolot vai ei.. mutta huolimatta siitä sama tyttö, joka on hetki sitten huutanut , ettei IKINÄ, KOSKAAN, MILLOINKAAN, tule siihen taloon... on eteiskiukkunsa kiukuteltuaan vilpittömän onnellinen että on kotona. B)

Niin ja se vasta ihmeellistä onkin, miten draamaqueenit pystyykin karistamaan sen kymppipotenssin raivon harteiltaan about sekunnin sadasosassa ja olemaan kun ei ikinä mitään raivoamista olisikaan tapahtunut...siinä kun itse vielä puhisee pahimpia höyryjä korvistaan...

Mun kaksivuotias saattaa riehua puolikin tuntia, ja on TODELLA raivonsa vallassa. Sitten yhtäkkiä vetää syvään henkeä ja tokaisee "noin, kaikki hyvin" ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan Ja päiväkodista lähtiessä riehuu vain ja ainoastaan kerran kuukaudessa, kun on kahvitilaisuus vanhemmille, ja paljon yleisöä paikalla. Silloin poikkeuksetta vetää hirveän shown, niin että melkein hävettää.

Pojassa on ainesta! Meidän 9v. draamaprinsessa kysyi tänään että tulisko hänestä isona hyvä näyttelijä...me siinä sitten miehen kanssa nyökyteltiin, et juuuuh, olet sinä sitä harjotellutkin tässä vuosien varrella...

 

[vieras]

En jaksa lukea koko ketjua. Totean vain, että kyllä meidän lapsi huutaa ja tekee vaikka sun mitä törkeää. Ns. erityislapsi kyseessä, mutta päälle päin muutoin ihan normaalin oloinen. Monet kerrat olen saanut hävetä silmät päästäni, mutta diagnoosien jälkeen osaa ottaa rennommin, eikä välitä tällaisista vanhempien syyllistämisestä kun taustoja ei tiedetä. Lapsella kun mielialat ailahtelevat tilanteen ja väsymyksen mukaan ja hän sanoo asioita, joiden merkitystä ei ymmärrä kunnolla vielä 6-vuotiaanakaan. Kotiin lähtemisen kanssa voi olla temppuilua ihan puhtaasti väsymyksen ja apatian vuoksi, ei sillä ole välttämättä tekemistä kotiolojen kanssa.

 

[winhis]

Minulla on ainakin uhmakas 4- vuotias, joka voi ihan vaan uhmatakseen minua olla sitä mieltä, ettei hän lähde kotiin. Itse en ole toki puolueeton arvioimaan sitä, olisiko tällä 4v. draamakuningattarella kurjat kotiolot vai ei.. mutta huolimatta siitä sama tyttö, joka on hetki sitten huutanut , ettei IKINÄ, KOSKAAN, MILLOINKAAN, tule siihen taloon... on eteiskiukkunsa kiukuteltuaan vilpittömän onnellinen että on kotona. B)

Niin ja se vasta ihmeellistä onkin, miten draamaqueenit pystyykin karistamaan sen kymppipotenssin raivon harteiltaan about sekunnin sadasosassa ja olemaan kun ei ikinä mitään raivoamista olisikaan tapahtunut...siinä kun itse vielä puhisee pahimpia höyryjä korvistaan...

Mun kaksivuotias saattaa riehua puolikin tuntia, ja on TODELLA raivonsa vallassa. Sitten yhtäkkiä vetää syvään henkeä ja tokaisee "noin, kaikki hyvin" ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan Ja päiväkodista lähtiessä riehuu vain ja ainoastaan kerran kuukaudessa, kun on kahvitilaisuus vanhemmille, ja paljon yleisöä paikalla. Silloin poikkeuksetta vetää hirveän shown, niin että melkein hävettää.

Pojassa on ainesta! Meidän 9v. draamaprinsessa kysyi tänään että tulisko hänestä isona hyvä näyttelijä...me siinä sitten miehen kanssa nyökyteltiin, et juuuuh, olet sinä sitä harjotellutkin tässä vuosien varrella...

Paitsi että kyseessä on tyttö Joka tosin painaa pk:ssa pari vuotta vanhempien poikien leikeissä mukana...

 

[lahna]

Vai että GRAAVIA käytöstä..jehna.Meillä aina syödään graavattua kalaa.

 

[Kowalski]

Mun kaksivuotias saattaa riehua puolikin tuntia, ja on TODELLA raivonsa vallassa. Sitten yhtäkkiä vetää syvään henkeä ja tokaisee "noin, kaikki hyvin" ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan

Meidän 3 v raivoaa, sitten hiljenee, toteaa tyynen rauhallisena että "äiti, mulla oli uhmakohtaus" ja kaikki on taas hyvin.

 

[Ultramariini]

Minun kohta 9- vuotias tyttäreni testasi tänään näyttelijäntaitojaan ja äitinsä hermoja vaateostoksilla. Emmekä voineet välttyä muiden asiakkaiden katseilta..
Myyjä salasi yllättävän hyvin huvittuneisuutensa. B)

 

[winhis]

Mun kaksivuotias saattaa riehua puolikin tuntia, ja on TODELLA raivonsa vallassa. Sitten yhtäkkiä vetää syvään henkeä ja tokaisee "noin, kaikki hyvin" ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan

Meidän 3 v raivoaa, sitten hiljenee, toteaa tyynen rauhallisena että "äiti, mulla oli uhmakohtaus" ja kaikki on taas hyvin.

Hih, hänelle siis on selvästi sanoitettu hyvin läpikäymänsä tunteet, on mennyt perille, mikä on vaivan nimi

 

[vieras]

Oi voi meillä on kotona sitten aivan kamalaa, mikäli se päätellään siitä, miten kiltisti lapsi lähtee päiväkodista. Kauhea huuto joka kerta kun menee hakemaan. Lapsi on 1-vuotias.

 

[eiköhän ne osaa...]

Olla ihan hirveitä, jokainen lapsi.
Kyllä oon omiani hävennyt silmät päästä, ne tekee niin typeriä temppuja että tekis mieli jättää kirkon portaille.
Julkiset kohtaukset ja nolaukset on niitä mitä eniten vihaan.

Ja mua on julkisesti nöyryytetty niin, että en anna ruokaa ja pidän nälässä..
Minä joka tunnollisesti vääntää kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja olen tiukka ruoka-ajoista ja siitä että lautanen syödään loppuun.

Niinpäniin... Epäkiitollista hommaa tää lapsen kasvatus.

 

[äippä]

jaa no meidän pojan käytös räjähti tollaseksi viime syksynä. ja ihan tavis perhe ollaan! nyt ollaan taas niin enkeliä.

 

[vieras]

Mitä ap tarkoitit kun sanoit, ettei ole uhmaikäinen? 4-5-vuotiailla uhma on pahimmillaan jos sellainen on tullakseen.

 

[g]

meillä lapset sanoo aamulla ettei halua lähteä hoitoon ja illalla ettei halua lähteä kotiin. normaalia siis...

 

[vieras]

no eipä siinä paljon positiivista ollut nähtävissä. Säälittää jotenkin se lapsi. Mietin, että mikä siellä sen kotona on vialla

Lapsi protestoi sitä, että on hoidossa ja se on aivan normaalia käytöstä. Näin psykologian opettaja kertoi tunnilla

 

[Heavyfreak]

. Ja kyseessä ei ollut mikään uhmaikäinen vaan 4-5v. tyttö.... surullinen tapaus ja jäi kytemään mieleeni vielä viikonlopuksi

Uhmaikäinen se on 4-5 vuotiaskin

En lukenu vielä koko ketjua mutta tässä vaiheessa on pakko peesata.. Kyllä se 4-5 vuoden uhma on jotain ihan omaa luokkaansa aikaisempiin verrattuna..

 

[Madicken04]

En jaksa lukea koko ketjua. Totean vain, että kyllä meidän lapsi huutaa ja tekee vaikka sun mitä törkeää. Ns. erityislapsi kyseessä, mutta päälle päin muutoin ihan normaalin oloinen. Monet kerrat olen saanut hävetä silmät päästäni, mutta diagnoosien jälkeen osaa ottaa rennommin, eikä välitä tällaisista vanhempien syyllistämisestä kun taustoja ei tiedetä. Lapsella kun mielialat ailahtelevat tilanteen ja väsymyksen mukaan ja hän sanoo asioita, joiden merkitystä ei ymmärrä kunnolla vielä 6-vuotiaanakaan. Kotiin lähtemisen kanssa voi olla temppuilua ihan puhtaasti väsymyksen ja apatian vuoksi, ei sillä ole välttämättä tekemistä kotiolojen kanssa.

Luen juuri parhaillani vanhempien kirjoittamaa kirjaa tällä hetkellä 17v(?) down-pojasta. He kertovan siinä kuinka lapselle lapselle kaikki tekemisen keskeyttämiset ovat aian olleet vaikeita ja tuossa päiväkoti-alakouluiässä välillä ihan mahdotonta. Lapsi otti hirveät piuhat ja taisteli vastaan kun vanhemmat tulivat hakemaan kotiin ja välillä joutui todella tiukasti pitämään kiinni huutavaa ja potkivaa lasta. Siinä vaiheessa kun lapsen sitten sai auton istuimeen kiinni, mieliala muuttui kuin salamaniskusta ja aurinkoinen lapsi alkoi kertoa iloisena päivästään.

Tosin tuota vaihetta ei sitten nuo muut pihalla kauhistelleet vanhemmat nähneetkään. Ja monesti saivat itse työpäivän jälkeen väsyneet vanhemmat nieleskellä muutamaan kertaan kun ystävälliset ihmiset tulivat tarjoamaan hyviä neuvojaan miten lapsen saisi houkuteltua kotiin ilman tappeluita. Ne muut vanhemmat sitten varmaan tahollaan miettivät mikä kotona on vialla kun lapsen mielestä sinne lähteminen oli noin kamalaa....

 

[MorbidMama]

Minulla on ainakin uhmakas 4- vuotias, joka voi ihan vaan uhmatakseen minua olla sitä mieltä, ettei hän lähde kotiin. Itse en ole toki puolueeton arvioimaan sitä, olisiko tällä 4v. draamakuningattarella kurjat kotiolot vai ei.. mutta huolimatta siitä sama tyttö, joka on hetki sitten huutanut , ettei IKINÄ, KOSKAAN, MILLOINKAAN, tule siihen taloon... on eteiskiukkunsa kiukuteltuaan vilpittömän onnellinen että on kotona. B)

Niin ja se vasta ihmeellistä onkin, miten draamaqueenit pystyykin karistamaan sen kymppipotenssin raivon harteiltaan about sekunnin sadasosassa ja olemaan kun ei ikinä mitään raivoamista olisikaan tapahtunut...siinä kun itse vielä puhisee pahimpia höyryjä korvistaan...

Mun kaksivuotias saattaa riehua puolikin tuntia, ja on TODELLA raivonsa vallassa. Sitten yhtäkkiä vetää syvään henkeä ja tokaisee "noin, kaikki hyvin" ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan Ja päiväkodista lähtiessä riehuu vain ja ainoastaan kerran kuukaudessa, kun on kahvitilaisuus vanhemmille, ja paljon yleisöä paikalla. Silloin poikkeuksetta vetää hirveän shown, niin että melkein hävettää.

Pojassa on ainesta! Meidän 9v. draamaprinsessa kysyi tänään että tulisko hänestä isona hyvä näyttelijä...me siinä sitten miehen kanssa nyökyteltiin, et juuuuh, olet sinä sitä harjotellutkin tässä vuosien varrella...

Paitsi että kyseessä on tyttö Joka tosin painaa pk:ssa pari vuotta vanhempien poikien leikeissä mukana...

Okei....sori.

 

[vieras]

ei kylllä kerro kotioloista mitään. Tietty tuo ap:n kuvailema tapaus sylkimisineen sun muineen kuulostaa graavilta, mutta noin yleisesti ajatellen en rupeaisi syyttämään kotia huonoksi jos lapsi ei päiväkodista halua kotiin lähteä aina kun on kivat leikit kesken.

Meidän lapselle siirtymätilanteet on aina hankalia, eikä halua kaverilta lähteä kotiin kun on niin kivaa. Samoin suuttuu kun kaverit lähtee meiltä kotoa. Haluaisi jatkaa leikkiä. En mä nä meidän kotia huonona sen takia.

Tuoresuolatulta? Aika jännä termi.

 

[muumimamma79]

En jaksa lukea koko ketjua. Totean vain, että kyllä meidän lapsi huutaa ja tekee vaikka sun mitä törkeää. Ns. erityislapsi kyseessä, mutta päälle päin muutoin ihan normaalin oloinen. Monet kerrat olen saanut hävetä silmät päästäni, mutta diagnoosien jälkeen osaa ottaa rennommin, eikä välitä tällaisista vanhempien syyllistämisestä kun taustoja ei tiedetä. Lapsella kun mielialat ailahtelevat tilanteen ja väsymyksen mukaan ja hän sanoo asioita, joiden merkitystä ei ymmärrä kunnolla vielä 6-vuotiaanakaan. Kotiin lähtemisen kanssa voi olla temppuilua ihan puhtaasti väsymyksen ja apatian vuoksi, ei sillä ole välttämättä tekemistä kotiolojen kanssa.

Ihanaa että joku muukin on siinä itsellä monesti ollut naama punasena kun lapsi huutelee puoli vieraille ihmisille että haista paska, ja terapeutille kun saapuu että kiva kun kävit, tuossa on ovi voit lähteä samantien... kyllä oikeasti miettii että ei voi olla totta, ja maahan vajoaminen on hyvin lähellä... no onneksi on pari nuorempaa sisarusta jotka eivät noin käyttäydy tietää ettei se kasvatuskaan ihan hanurilleen ole voinut mennä
=) Diagnoosi auttaa jaksamaan :heart: