M
Manaus
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja viestiketjuun jo osallistunut:"
Olen joskus sanonut maailmalla ääneen ja kirjoittanut netissä, että masennus on hienojen ja fiksujen ihmisten sairaus. Minulla tyhmänä talikkona ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen..
Juu olen muuten samaa mieltä, tai enemmänkin sitä että masentuneet ovat niitä joilla on liikaa aikaa käsissään. Samaa olen joskus puhunut isoisäni kanssa hänen vielä eläessä; ei hänen aikanaan oltu masentuneita, koska siihen ei ollut aikaa eikä energiaa: aina oltiin metsätöissä tai kalassa, kotoa lähdettiin aamuneljältä, kotiiin palattiin hämärän tultua, käytiin saunassa, syötiin ja mentiin nukkumaan. Jos oli vaikeeta, oli vaikeeta ja siitä taisteltiin yhteistuumin. Nykyaikana tämä yhteiskunta ei oikein halua ottaa vastuuta masentuneista, tuumin. Ainakin mitä olen seurannut hyvän ystävän kamppailua masennusta vastaan (tai siitä suosta ylös). Ennen masennus oli kollektiivisesti koko yhteisön ongelma; nyt se on yksilön ongelma joka jätetään hänen itsensä fiksattavaksi. Mutta, kohdallani ei ole kyse masennuksesta. Minä nauran, laulan, tanssin ja pidän hauskaa. Nukun hyvin ja ruokakin maistuu. Masentuneella tuskin on näin? Mutta, olen samaa mieltä siis, masennus on sairaus etenkin heille jotka ovat luonteeltaan paljon ajattelevia, ja joilla on liikaa aikaa (ja laiska toimistotyö/ei aktiviteetteja