J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
ystävätär, joka aina auttaa minua, on viime aikoina ollut avun tarvitsija-osapuolena. Aina, jos hän haluaa tietää jotain, hän soittaa minulle: mitä öljyä autoon laittaa, kuka tekee putkihommia ja mihin hintaan, voiko Buranan kanssa ottaa parasetamolia... Ihan mitä tahansa. Tai voisinko pestä koneellisen pyykkiä, kun hän on kipeänä, eikä pääse töihin pesukonetta käyttämään. Kotona hänellä ei ole juoksevaa vettä.
Viime viikolla hän soitti, että autosta on rengas puhjennut ja lainalapsi olisi saatava junaan lähikaupunkiin. Ja minä kuskasin ja jopa tankkauksen jälkeen ehdittiin. Ehdin jopa ostaa ystävättärelle renkaan pikakorjausjutskan.
Eilen hän lupasi tuoda Stasin harrastuksesta kotiin, mutta soittikin, että TAAS on rengas puhki ja vararengas kotona... Todella järkevä paikka säilyttää sitä. Sattumalta minulla oli lainata hänelle auto. Tänään mennään vaihtamaan rengas yhdessä, minä henkisenä tukena... Eilen, kun pelastin hänet tien päältä, hän nauroi hillittömästi: "tää jatkuva avun tarve on jo ylittänyt nolouden rajan ja on siirtynyt hillittömän huvittavuuden puolelle... Susta on tullu mun äiti!"
Sama ystävätär on valvonut luonani, kun minulla on ollut hankala tilanne ja tuonut ruokaa koko perheelle ja huolehtinut. Ja auttanut minua oppimaan, kuinka siivotaan ja pidetään asunto kunnossa, kuljettanut lapsiani kouluun ja kaikkea mahdollista.
*Nyt on IRAn vuoro "kirjoittaa":
hjiertuteldf,fk :kieh: