T
tytyty
Vieras
Mies on oikeasti itsekäs. Ensin tulee hän, sitten tulee autot/veneet yms. Sitten tulee esikoispoika ensimmäisestä liitosta, sitten tulee urheileminen tai sen katsominen, sen jälkeen tulevat me muut perheenjäsenet.
Arvojärjestys tuntuu selkeästi olevan tämä, se näkyy rahankäytössä, teoissa, sanoissa .. kaikessa..
Yhteisten lastemme tekemiset, lelut ym sotkut jne.. on aina vain minun syytäni, kuuluvat minulle. HOidan lapset päivin öin. Toisaalta toivon että mies olisi joskus kotona apuna, mutta kun on kotona, toivon mielessäni että painuisi pois, kun on niin kiukkuinen kotona, aina saa hyssytellä lapsia, ettei iskä vaan hermostu..
Olen nyt reilu 2v. miettinyt vakavasti eroa... täysin en ole valmis, mutta millon on aika..? . Miehen jatkuva psyykkinen syyttely, vittuilu jne. on siinä pisteessä että annan tulla takaisin kovaa samalla mitalla.. Vältän tietysti etten lasten kuullen sitä tekisi, mutta joskus näin kyllä käy..
Tässä viikon sisältä kootut miehen teot jne.. Puolisonsa synttäripäivän unohtaa. Puolikuolleen vatsatautisen puolisonsa jättää kotiin lasten kanssa kun lähtee harkkoihin ja jää katsomaan peliä, seuraavana päivänä lähtee vielä kalareissuun päiväksi. Häntäluun satuttaneelle nauraa ja ei laita tikkua ristiin auttaakseensa lasten hoidossa tai kodinhoidossa..vaikkei puoliso helvetillisen kivun vuoksi pääse ylös ilman järjetöntä tuskaa....
Lasten takia en tässä liitossa ole, ei se heillekään ole hyväksi... mutta miksen osaa lähteä? En edes pelkää että miten pärjään, hoidanhan nytkin kaiken yksin..
Arvojärjestys tuntuu selkeästi olevan tämä, se näkyy rahankäytössä, teoissa, sanoissa .. kaikessa..
Yhteisten lastemme tekemiset, lelut ym sotkut jne.. on aina vain minun syytäni, kuuluvat minulle. HOidan lapset päivin öin. Toisaalta toivon että mies olisi joskus kotona apuna, mutta kun on kotona, toivon mielessäni että painuisi pois, kun on niin kiukkuinen kotona, aina saa hyssytellä lapsia, ettei iskä vaan hermostu..
Olen nyt reilu 2v. miettinyt vakavasti eroa... täysin en ole valmis, mutta millon on aika..? . Miehen jatkuva psyykkinen syyttely, vittuilu jne. on siinä pisteessä että annan tulla takaisin kovaa samalla mitalla.. Vältän tietysti etten lasten kuullen sitä tekisi, mutta joskus näin kyllä käy..
Tässä viikon sisältä kootut miehen teot jne.. Puolisonsa synttäripäivän unohtaa. Puolikuolleen vatsatautisen puolisonsa jättää kotiin lasten kanssa kun lähtee harkkoihin ja jää katsomaan peliä, seuraavana päivänä lähtee vielä kalareissuun päiväksi. Häntäluun satuttaneelle nauraa ja ei laita tikkua ristiin auttaakseensa lasten hoidossa tai kodinhoidossa..vaikkei puoliso helvetillisen kivun vuoksi pääse ylös ilman järjetöntä tuskaa....
Lasten takia en tässä liitossa ole, ei se heillekään ole hyväksi... mutta miksen osaa lähteä? En edes pelkää että miten pärjään, hoidanhan nytkin kaiken yksin..