Jos haluaisit kaksi lasta ja mies vaan yhden, mitä tekisit?

[fortunate]

[QUOTE="123";28250658]Entä sitten, jos se vauvan kaipuu on niin suurta, että katkeruus miestä kohtaan vain kasvaa vuosi vuodelta? Se saattaa aikanaan rikkoa perheen joka tapauksessa.[/QUOTE]

Siinä tapauksessa äidin tulisi katsoa syvälle peiliin - hän rikkoo kaiken jo olemassa olevan ja vie lapseltansa ehjän perheen.

Voisihan mieskin ruveta vaikka vaatimaan, ettei hänelle riitäkään seksuaalisesti vain yksi -eli vaimonsa- ja haluaa nyt muitakin naisia, vaikka joskus muuta sovittiinkin.
Ja sitten katkeroitua, kun joutui tyytymään vain yhteen naiseen.

 

[pow]

Meillä puhe oli viidestä lapsesta. Nyt niitä on kolme, eikä enempää tule, alunperin kyse oli lähinnä miehen tahdosta. Mies perustelee asiaa sillä, että hänestä autot ja kaikki pitäisi sitten vaihtaa isompaan ja että hänestä olisi kiva, että meillä olisi joskus ihan kahdenkeskistäkin aikaa (lapset nyt 13v, 10v ja 6v). Mies teki päätöksen jo tuon kuopuksen syntymän jälkeen ja halusi vasektomian. Keskusteli siitä kyllä kanssani pitkään ja hartaasti (tavallaan "pyysi lupaa"), ja kyllähän mä miehen pointitkin asiassa allekirjoitan ja ymmärrän. Mä kyllä luulen (vaikkei mies sitä ääneen ole sanonutkaan), että suurimpana syynä oli se, että kolmas synnytykseni oli aika vaikea ja mies ilmeisesti tosissaan pelkäsi menettävänsä minut.

Mä tein aikani surutyötä asian kanssa (yllättäen en kovin pitkään) ja sitten huomasin, että mun elämässäni on niin paljon muutakin. Parempi keskittyä niihin asioihin elämässä, mitä on ja mitä voi saavuttaa, kuin niihin, joita ei voi saada. Nykyään olen jo erittäin iloinen siitä, että lapsilukumme on täynnä. Mä en esimerkiksi varmastikaan olisi voinut kolmen lapsemme jälkeen opiskella unelma-ammattiini, jos niitä lapsia olisi ollut tulossa vielä lisää. Nyt sen tein miehen kannustamana ja fiilis on tosi jees. On niin paljon pieniä ja isojakin asioita elämässä, jotka ovat todella hyvin.

Meillä lisääntyy enää pörröt, jos joku ylipäätään lisääntyy... (meillä yksi suomenlapinkoira, toinen ehkä vielä tulee parin vuoden sisällä kaveriksi)

Mutta niin, en mä miestäni jättänyt, enkä olisi jättänyt silloinkaan, jos lapsiluku olisi jäänyt yhteen. On mulle niin sopiva kumppani, ettei sellaisia todellakaan joka oksalla kasva. Ihana puoliso ja loistava isä. Osallistunut kaikkeen alusta alkaen. Yhteisiä vuosia takana tähän mennessä reilut 16 ja jatkoa toivottavasti tulee vielä vuosikymmeniä.

 

[_Pigeon_]

Meillä tilanne on toisinpäin, mies haluaisi toisen (ja vaikka kolmannenkin) mutta minä en. Kohtuullisen hyvin mies on asian ottanut, mutta kyllä hänestä huomaa että elättelee toiveita viä että mun mieleni muuttuisi. Mies on isosta perheestä, mulla on yksi veli.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28250748]Kertoisin siitä, että millasta oli kun minä olin ainut lapsi. Oli välillä aika yksinäistä, sanottiin koulussa lellipennuksi ja jäi pakosti paitsi tietyistä kuvioista mitä tapahtuu perheissä joissa sisaruksia on ja minusta ne asiat on tärkeitä normaalin kasvun/kehityksen kannalta.

Sanoisin myös että lapsihan on vasta 3v. me keretään vielä hyvin tekemään sille sisarus, ennen koulu-ikää ja yrittäisin suostutella lisää!!

Tuskin olisin paljon aiemmin edes sisaruksen hankintaan painostanut, sillä en varmaan 3-vuoteen haluaisi edes uutta raskautta. Vasta sen jälkeen kun esikoinen on täyttänyt 3v, haluaisin alkaa yrittämään toista vauvaa.[/QUOTE]

lapsi on kyllä jo 5,5v.

 

["..."]

Asiasta keskusteltaisiin, ja se kummalla olisi paremmat perustelut omalle kannalleen, "voittaisi".

 

[lkjhgfds]

Itse olen miehelle sanonut että lapsia saisi olla 2 tai 3, tai sit ei ollenkaan. EI vain yhtä.
Jos mies sen yhden jälkeen alkaisi hankalaksi, niin kyllä minäkin sitten. Miksi minun pitäisi kunnioittaa hänen päätöstään (etenkään jos hän on ennen ollut samaa mieltä kanssani) jos hän ei kunnioita pätkääkään minun omia?

Eieiei, en suostuisi olemaan katkera ja surullinen loppuelämääni vain sen takia että mies alkaa hankalaksi.

 

["vieras"]

Itse olen miehelle sanonut että lapsia saisi olla 2 tai 3, tai sit ei ollenkaan. EI vain yhtä.
Jos mies sen yhden jälkeen alkaisi hankalaksi, niin kyllä minäkin sitten. Miksi minun pitäisi kunnioittaa hänen päätöstään (etenkään jos hän on ennen ollut samaa mieltä kanssani) jos hän ei kunnioita pätkääkään minun omia?

Eieiei, en suostuisi olemaan katkera ja surullinen loppuelämääni vain sen takia että mies alkaa hankalaksi.

Mitä jos teille vain tulisi yksi lapsi? Ette saisi enempää?

 

[Aamuäree]

Jos mies onkin se joka haluaa useamman lapsen, nainen 'saakin' päättää lisääntymisestään ja kehostaan?

 

["Vieras"]

No älä nyt ainakaan hankkiudu vahingossa raskaaksi ja sitten valita, kun mies ei osallistukaan tasapuolisesti lapsen hoitoon.

Sen pitää olla molempien valinta, kun perheenä elätte. Anna asialle aikaa. Ehkä mieli muuttuu, ehkä ei. Älä elä tulevassa, vaan tässä hetkessä.

 

[lkjhgfds]

[QUOTE="vieras";28250886]Mitä jos teille vain tulisi yksi lapsi? Ette saisi enempää?[/QUOTE]

Kuulostaa epätodennäköiseltä. Mutta olen kyllä teini-iästä asti ollut sitä mieltä että lapsen voi myös adoptoida jos ei oman lapsen saaminen onnistu. Eikä mieskään ole ollut sitä vastaan kun olemme asiasta jutelleet.

Lääkäri on minulle sanonut teininä ettei lastensaanti välttämättä ole minulle ihan päivänselvä juttu erään sairauden takia. Siksi ollaan siis keskusteltu tuosta adoptiosta jo etukäteen

 

["Eee"]

Mitä tarkoittaa vaikea raskaus? Onko ap riehunut sydämensä kyllyydestä ja höykyttänyt miestä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta käyttäen hormoneja tekosyynä vai onko ollut jotain muuta kuin henkisiä ongelmia? Mun täytyy sanoa, että pari kertaa on tullut vastaan sen kertaluokan sekoilijoita noissa raskaana olevissa naisissa, joita oon tavannut, että en yhtään ihmettele, jos sellaisen mies ei halua kokea enää samanlaista höykytystä uusiksi vuoden verran.

 

[fortunate]

Aika rajua joiltain keskustelijoilta, ilmeisesti pidätte miehiänne lähinnä siementäjinä?

Sellaisen kuvan saa, jos on valmis jopa jättämään miehensä, kun tämä ei suostu siittämään naista.
Ja ei kun seuraavaa siittäjää etsimään..huh.

Hyväksikäyttäjiä! Miesten esineellistäjiä!

 

["..."]

Jos mies onkin se joka haluaa useamman lapsen, nainen 'saakin' päättää lisääntymisestään ja kehostaan?

Nainen joutuu sen lapsen kantamaan ja kärsimään siitä aiheutuvat haitat niin omalle keholleen kuin työelämälleen, joten mielestäni kohtuutonta edellyttää, että vasten tahtoaan pitäisi raskaaksi hankkiutua.

 

["vieras"]

Kuulostaa epätodennäköiseltä. Mutta olen kyllä teini-iästä asti ollut sitä mieltä että lapsen voi myös adoptoida jos ei oman lapsen saaminen onnistu. Eikä mieskään ole ollut sitä vastaan kun olemme asiasta jutelleet.

Lääkäri on minulle sanonut teininä ettei lastensaanti välttämättä ole minulle ihan päivänselvä juttu erään sairauden takia. Siksi ollaan siis keskusteltu tuosta adoptiosta jo etukäteen

Hyvä, että olette keskustelleet asiasta. Ja kiva, että adoptio on vaihtoehto, mikäli omien saanti ei onnistu. Toivottavasti sairautesi ei kuitenkaan estä omien saantia. Edes sen yhden.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Eee";28250916]Mitä tarkoittaa vaikea raskaus? Onko ap riehunut sydämensä kyllyydestä ja höykyttänyt miestä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta käyttäen hormoneja tekosyynä vai onko ollut jotain muuta kuin henkisiä ongelmia? Mun täytyy sanoa, että pari kertaa on tullut vastaan sen kertaluokan sekoilijoita noissa raskaana olevissa naisissa, joita oon tavannut, että en yhtään ihmettele, jos sellaisen mies ei halua kokea enää samanlaista höykytystä uusiksi vuoden verran.[/QUOTE]

Olen joutunut olemaan vuodelevossa viikkokausia ennenaikaisten supistusten vuoksi. Myös sairaalassa olin pari viikkoa ja liikkua sain vain vessaan.

 

[Aamuäree]

[QUOTE="...";28250925]Nainen joutuu sen lapsen kantamaan ja kärsimään siitä aiheutuvat haitat niin omalle keholleen kuin työelämälleen, joten mielestäni kohtuutonta edellyttää, että vasten tahtoaan pitäisi raskaaksi hankkiutua.[/QUOTE]

Yhtä lailla lapsi on vastuu isälleen- vaikka ei raskaana olekaan, mutta yhtä lailla isän tilipussia, työelämää ja unia, arkea ja kaikkea muuta lapsi 'kuluttaa'.

Ei tätä asiaa voi perustella vain sillä, että nainen kantaa ja synnyttää. Tai no kantakoon ja synnyttäköön, mutta älköön myöskään sitten vinkuko kun mies jättää jotain tekemättä lapsen eteen, jos itsekkäästi vain halutaan eikä haluta ottaa toisen osapuolen mielipiteitä ja toiveita huomioon.

 

[kai merilä]

Alunperin olisi ollut 2 lasta molempien haave. Mutta vaikea raskaus ja vauva-aika sekä talousasiat olisi saaneet miehen mielen muuttumaan. Olisit yrittänyt taivutella toiseen lapseen jo 3v mutta mies ei suostu. Mitä tekisit?

Sinulla on siis luottetava ja vastuuntuntoinen mies joka ei halua tehdä huonoon taloustilanteeseen uutta lasta vaan haluaa huolehtia jo olemassa olevasta perheestään mahdollisimman hyvin?Sinä taas puolestasi haluaisit perheeseen uuden tulokkaan joka tullessaan heikentäisi perheen taloutta ja näin ollen tekisi jo olemassa olevan lapsen elämästä heikompaa?oikaise toki jos olen väärässä,mutta ihmisillä on paha taipumus keskittyä liikaa siihen mitä heillä ei ole kun pitäisi keskittyä siihen mitä on.

 

["vieras"]

Vaikea sanoa, kun alunperin ei oltu suunniteltu lapsista mitään, sitten molemmat ruvettiin, että jospa hankittaisiin. Kun se ensimmäinen sitten syntyi, en muista kumpi rupesi puhumaan, että jospa toistakin kokeiltaisiin. Tuntui, ettei sitä toista tulekaan ja tyytyväinen olisin ollut siihenkin. Sitten se toinenkin tuli ja mies rupesi ehdottelemaan, että jospa kolmaskin. Ikäni puolesta se oli minusta viimeinen mahdollisuus ja olin, että samapa tuo, mutta mielessäni epäilin, ettei sitä kolmatta tule, kun edellisten kanssakin meni aikaa, mutta tulinkin samantien raskaaksi.

Meillä ei ole liikoja etukäteen suunniteltu, ollaan elelty vähän päivä kerrallaan tyyliin.

 

["vieras"]

Meillä oli reilun vuoden ajan vääntöä toisesta lapsesta, mutta mies onneksi "suostui" lopulta toiseen. Pitkiä keskusteluja käytiin asian tiimoilta ja lopulta mies oli jopa enemmän innoissaan raskaudesta kuin minä. Luultavasti olisin kuitenkin tyytynyt kolmihenkiseen perheeseen jos mies olisi päättänyt toisin. Eroamisessa tuon asian takia ei olisi ollut meidän kohdalla mitään järkeä, koska suhde on toimiva ja esikoiselle (kuten meille vanhemmillekin) perhe oli kaikki kaikessa. Ero ei olisi taannut puolisisaruksia, mutta perhe olisi hajonnut. Toisaalta mulle asia ei ollut niin tärkeä, että olisin sen takia katkeroitunut tai kokenut ongelman jotenkin myrkyttävän meidän suhteen.

Kannattaa siis keskustella asiasta huomioiden rankkojen raskaus- ja vauva-aikojen lisäksi ne niitä seuraavat vuodet ja niiden merkitys koko perheelle. Loppujen lopuksi ne ekat vuodet kuluu tosi nopeasti ja jos rankkuus on jo etukäteen tiedossa voi miettiä senkin ratkaisuksi erilaisia keinoja jo etukäteen. Toisaalta yksilapsisessakin perheessä on varmasti etunsa

 

[astrolabe]

Noh, mie olen varmaan enempi sen kannalla, että hankittais vielä toinen yhteinen lapsi. Eipä siitä kuitenkaan mitään erityistä osaltani tule tapahtumaan, vaikka mies ei haluaisikaan enempää. Sitten vaan passaan meidän Viktorin piloille. :heart:

 

[2good2be4gotten]

Tyytyisin ja olisin onnellinen siitä yhdestäkin lapsesta.

Lähipiirissäni on perhe jossa on kaksi lasta, toinen saanut alkunsa painostuksesta/uhkailusta ja toinen salaa. Kurjaa katsoa kuinka isä yrittää luoda suhdetta lapsiinsa kun inho äidin tekoja kohtaan nostaa koko ajan päätänsä. Eikä se äitikään onnellinen ole koska sattuneesta syystä isällä ei ole kummoista suhdetta lapsiinsa.

 

["..."]

Yhtä lailla lapsi on vastuu isälleen- vaikka ei raskaana olekaan, mutta yhtä lailla isän tilipussia, työelämää ja unia, arkea ja kaikkea muuta lapsi 'kuluttaa'.

Ei tätä asiaa voi perustella vain sillä, että nainen kantaa ja synnyttää. Tai no kantakoon ja synnyttäköön, mutta älköön myöskään sitten vinkuko kun mies jättää jotain tekemättä lapsen eteen, jos itsekkäästi vain halutaan eikä haluta ottaa toisen osapuolen mielipiteitä ja toiveita huomioon.

Höpö höpö. Lapsi ei aiheuta miehelle väistämättä pitkää taukoa pois työelämästä. Näin se ei myöskään vaikuta miehen etenemiseen uralla eikä miehen eläkkeeseen.
Edelleen raskaus ja synnytys on melkoinen koettelemus kropalle ja moni saa siitä elinikäiset seuraamukset, joten ei se nyt ihan sama asia ole asiaa vierestä seurata.

 

[deeewr]

7) entä jos et tule raskaaksi ja olist luvannut toisen lapsen?

 

[Katylina]

Mä olen aina halunnut suuren perheen, joten jos mies yllättäen ei haluaisikaan niin en usko että meidän parisuhde kestäisi. Todennäköisesti katkeruus mielenmuutoksesta olisi sen verran suuri, että se söisi parisuhteen loppuun.

Mulle lapset ja iso perhe on ollut yksi erittäin suurista päämääristä, oikeastaan ainut unelmani ja tämän olen kertonut miehelle jo seurustelun alussa ja mies on tämän hyväksynyt. Noin suuri mielenmuutos olisi minulle liikaa.

 

[ma aa]

Ei se näin mene. Se, joka haluaa enemmän lapsia, tulee saada tahtonsa läpi. Normaalisti vanhemmat rakastavat lapsiaan tasavertaisesti huolimatta siitä, kuinka monta niitä on. Se, että jää lapsia vaille, on suurempi suru, kuin se, että niitä rakkaita olisi 'ylenmäärin'. Jos hyppää sänkyyn, tulee vastata seuraamuksista.

Olen täysin eri mieltä. Lapsella pitäisi aina olla oikeus syntyä perheeseen, jossa molemmat vanhemmat haluavat olla myös hänen vanhempiaan. Lapsi on kuitenkin elinikäinen sitoumus. On melko epäreilut asetelmat toiselle, että esikoinen on yhteinen valinta ja toinen vain toisen vanhemman "tahdon läpivienti". Olkoonkin, että rakkaus lapseen todennäköisesti kuitenkin syttyy molemmille.

Oma lapsi on niin iso asia, ettei sellaisesta voi päättää ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Silloin yksinkertaisesti ei vain tiedä, millaisesta vastuusta ja elämänmuutoksesta on kyse. On viisauttakin huomata, etteivät omat resurssit riitä isompaan perheeseen, ja taata perheen hyvinvointi sille olemassaolevalle lapselle.

Kipeä asiahan se silti on. Todella. Olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa, ja päätin, etten riko esikoisen perhettä vaan panostan siihen. Hän ansaitsee sen. No, onneksi minun mieheni sitten muuttikin mielensä, ja nyt yritämme toista.