M
Melina84
Vieras
(nimet muutettu). Eräänä tammikuisena päivänä n.23vuotta sitten anoppini Mirkku oli viimeisillään raskaana. Hän oli sopinut käyvänsä kahden lapsensa kanssa siskollaan kylässä jonne oli vain kilometri matkaa kävelytietä pitkin. Pakkasta oli n.15astetta. Mieheni oli silloin täyttänyt jo 3v ja hänen isosiskonsa oli ekaluokkalainen. Sisko osasi siis jo itse pukea.
Mieheni oli kova touhuamaan ja Mirkun olo oli mahan kanssa jo aika raskas joten kun hän oli kyykkinyt ja etsinyt ensin eteisestä lapaset ja pipoa ei vaan löytynyt niin hän alkoi jo hermostua ja päätti että mieheni saa luvan nyt olla ilman pipoa koska matka ei ole kovin pitkä. Isosisko juoksi edellä jo pitkän matkaa ja Mirkku veti silloin kolmevuotiasta miestäni pulkassa. Muutoin hyvin puettuna mutta ilman pipoa.
Mirkun siskolla kaikki näytti olevan hyvin ja lapset lauloivat ja leikkivät yhdessä. He lauloivat mm. tuiki tuiki tähtönen... Se oli viimeinen laulu jonka mieheni on koskaan kuullut. Jo parin tunnin päästä miehelleni nousi korkea kuume ja hänet vietiin sairaalaan. Ensin epäiltiin vain korvatulehdusta koska mieheni korvat olivat todella kipeät ja hän itki suoraa huutoa aamuyöhön asti. Aamulla hän ei enää kuullut ja lääkäri vaihtoi korvatulehdusdiagnoosin aivokalvon tulehdukseksi. Seurasi monen viikon sairaalajakso mutta kuulo ei koskaan palautunut.
Nyt mieheni on 26vuotias ja viimeinen kuulomuistijälki on nuo lastenlaulut mitkä hän kuulemma pystyy päässään "kuulemaan". Hän työskentelee tietokoneen kanssa joten työelämää kuurous ei ole koskaan vienyt mutta lapsuuden hän muistaa todella ahdistavana koska ei osannut kommunikoida pitkiin aikoihin toisten kanssa eikä ollut yhteistä kieltä edes omiin vanhempiin. Ensimmäiseen vuoteen hän ei saanut mitään apua kuurouteensa mutta isommalla paikkakunnalla onneksi löytyi erityislasten päiväkoti josta hän sai oman avustajan ja alkoi pääsemään normaaliin lapsen elämään käsiksi.
Mieheni oli kova touhuamaan ja Mirkun olo oli mahan kanssa jo aika raskas joten kun hän oli kyykkinyt ja etsinyt ensin eteisestä lapaset ja pipoa ei vaan löytynyt niin hän alkoi jo hermostua ja päätti että mieheni saa luvan nyt olla ilman pipoa koska matka ei ole kovin pitkä. Isosisko juoksi edellä jo pitkän matkaa ja Mirkku veti silloin kolmevuotiasta miestäni pulkassa. Muutoin hyvin puettuna mutta ilman pipoa.
Mirkun siskolla kaikki näytti olevan hyvin ja lapset lauloivat ja leikkivät yhdessä. He lauloivat mm. tuiki tuiki tähtönen... Se oli viimeinen laulu jonka mieheni on koskaan kuullut. Jo parin tunnin päästä miehelleni nousi korkea kuume ja hänet vietiin sairaalaan. Ensin epäiltiin vain korvatulehdusta koska mieheni korvat olivat todella kipeät ja hän itki suoraa huutoa aamuyöhön asti. Aamulla hän ei enää kuullut ja lääkäri vaihtoi korvatulehdusdiagnoosin aivokalvon tulehdukseksi. Seurasi monen viikon sairaalajakso mutta kuulo ei koskaan palautunut.
Nyt mieheni on 26vuotias ja viimeinen kuulomuistijälki on nuo lastenlaulut mitkä hän kuulemma pystyy päässään "kuulemaan". Hän työskentelee tietokoneen kanssa joten työelämää kuurous ei ole koskaan vienyt mutta lapsuuden hän muistaa todella ahdistavana koska ei osannut kommunikoida pitkiin aikoihin toisten kanssa eikä ollut yhteistä kieltä edes omiin vanhempiin. Ensimmäiseen vuoteen hän ei saanut mitään apua kuurouteensa mutta isommalla paikkakunnalla onneksi löytyi erityislasten päiväkoti josta hän sai oman avustajan ja alkoi pääsemään normaaliin lapsen elämään käsiksi.
