V
Viiu81
Vieras
Siinäpä se otsikossa lyhyesti tulikin. Olen melko lailla yllättynyt, ellen sanoisi jopa järkyttynyt siitä, että sain kuulla mieheni pikkuveljen ihastuneen minuun.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo kauan, ja suhteemme on ollut melkoisen myrskyinen. Meillä on kolme yhteistä lasta, nuorin 1,5v ja vanhin 10v.. Mieheni on varsin itsepäinen ja hankala tapaus, mutta kaikesta olemme vielä selvinneet, enkä eläessäni ole häntä pettänyt, hänestä sitä on syytä epäillä.
Viime viikolla sain kuulla kaveriltani, että mieheni veli oli paljastanut kaverilleni olevansa rakastunut minuun ja syytti veljeään siitä, kuinka huonosti hän minua kohtelee. Hän oli kertonut, että jos olisin hänen naisensa, hän pitäisi minut onnellisena. Sydäntä lämmittää se, etten ole ainoa jonka mielestä mieheni käytös ei ole aivan sitä mitä sen toivoisi olevan. Satuimme vappuna olemaan juhlimassa samoissa juhlissa joissa mieheni velikin oli ja pyysin häntä juttelemaan. Tämä veli kertoi minulle samat asiat kuin mitä hän oli kertonut kaverillenikin, ja lisäsi vielä ajattelevansa minua vedellessään hanskaansa XD. Eipä siinä voinut muuta kuin nauraa ja todeta, että kiva jos kolmekymppinen perheenäiti siintää jonkun päiväunissa, eipähän siitä suuttuakaan tohdi.
Nyt minua on alkanut kuitenkin jokseenkin vaivaamaan koko asia. Näemme tuon "pikkuveljen" kanssa lähestulkoon päivittäin, suhde mieheni kanssa on mitä on. Tänäänkään (äitienpäivänä) ei tullut kahveja sänkyyn, sen kummemmin kun hän olisi vaivaantunut edes onnittelemaan. Minulla on jatkuvasti paha olla, kaikki mikä mieheni elämässä menee pieleen, on minun syytäni. En koe saavani minkäänlaista arvostusta saati kunnioitusta ihmisenä, olen hänelle pelkkä kodinhoitokone.
Joka kerta kun näen mieheni veljen, mietin, että asiat voisi olla toisinkin. Tämä tapaus herätti minut ajattelemaan, että olen vielä viehättävä nainen, en pelkkä äiti ja kodinhoitaja. Jaksanko jatkaa suhdetta jossa en voi hyvin..? Veljeen tuskin olen sentään vaihtamassa, se nyt olisi kaikkien kannalta järjetöntä ja väärin. Välitän hänestä ihmisenä paljon, mutta lähinnä kuin hän olisi oma veljeni.
Halusin jakaa tämän vain kanssanne, hymy tulee väistämättä kun hänen puheitaan mietin, ja siihen saa jäädäkin.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo kauan, ja suhteemme on ollut melkoisen myrskyinen. Meillä on kolme yhteistä lasta, nuorin 1,5v ja vanhin 10v.. Mieheni on varsin itsepäinen ja hankala tapaus, mutta kaikesta olemme vielä selvinneet, enkä eläessäni ole häntä pettänyt, hänestä sitä on syytä epäillä.
Viime viikolla sain kuulla kaveriltani, että mieheni veli oli paljastanut kaverilleni olevansa rakastunut minuun ja syytti veljeään siitä, kuinka huonosti hän minua kohtelee. Hän oli kertonut, että jos olisin hänen naisensa, hän pitäisi minut onnellisena. Sydäntä lämmittää se, etten ole ainoa jonka mielestä mieheni käytös ei ole aivan sitä mitä sen toivoisi olevan. Satuimme vappuna olemaan juhlimassa samoissa juhlissa joissa mieheni velikin oli ja pyysin häntä juttelemaan. Tämä veli kertoi minulle samat asiat kuin mitä hän oli kertonut kaverillenikin, ja lisäsi vielä ajattelevansa minua vedellessään hanskaansa XD. Eipä siinä voinut muuta kuin nauraa ja todeta, että kiva jos kolmekymppinen perheenäiti siintää jonkun päiväunissa, eipähän siitä suuttuakaan tohdi.
Nyt minua on alkanut kuitenkin jokseenkin vaivaamaan koko asia. Näemme tuon "pikkuveljen" kanssa lähestulkoon päivittäin, suhde mieheni kanssa on mitä on. Tänäänkään (äitienpäivänä) ei tullut kahveja sänkyyn, sen kummemmin kun hän olisi vaivaantunut edes onnittelemaan. Minulla on jatkuvasti paha olla, kaikki mikä mieheni elämässä menee pieleen, on minun syytäni. En koe saavani minkäänlaista arvostusta saati kunnioitusta ihmisenä, olen hänelle pelkkä kodinhoitokone.
Joka kerta kun näen mieheni veljen, mietin, että asiat voisi olla toisinkin. Tämä tapaus herätti minut ajattelemaan, että olen vielä viehättävä nainen, en pelkkä äiti ja kodinhoitaja. Jaksanko jatkaa suhdetta jossa en voi hyvin..? Veljeen tuskin olen sentään vaihtamassa, se nyt olisi kaikkien kannalta järjetöntä ja väärin. Välitän hänestä ihmisenä paljon, mutta lähinnä kuin hän olisi oma veljeni.
Halusin jakaa tämän vain kanssanne, hymy tulee väistämättä kun hänen puheitaan mietin, ja siihen saa jäädäkin.