Jos jää leskeksi, ja on tiennyt asian jo vuoden ennen sitä, niin kauanko ihmisen kuuluu olla yksin sen jälkeen?

:hug: Äläs välitä noista typeristä kommenteista, etköhän sinä itse tieda parhaiten miten elämäsi elät! Ei se ole mikää syy luopua kaikesta mitä on haaveillut jos puoliso kuolee. Toki se on surullista ja taatusti olet aikasi surrut.

Ja minusta aivan ihana ettei poikasi tulee isää unohtamaan, vaan kerrot hänelle kaikkea ja muistutat isästä! Sitäpaitsi olet selvinnyt hienosti nuoreksi naiseksi!! *nostaa hattua*
 
Mä menetin myös avomieheni vuosia sitten ja sain kokea myös sitä, että liian pian löysin uuden onnen. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta yhdessä ehdittiin olla kolmisen vuotta. Kukaan ei sanonut ääneen mitään, mutta joidenkin rivien välistä asia paistoi... Se tuntui todella pahalta silloin...
Niin ja uuden miehen tapasin noin 1,5 vuotta kuoleman jälkeen.
 
Minua ainakin helpottaa aina kovasti jos yksin jäänyt ihminen löytää uuden onnen. Niin minäkin toivoisin että jos itse täältä lähtisin, niin mieheni ei jäisi suremaan vaan etsisi itselleen vaimon ja lapsilleni ihanan äitipuolen.
 
Minusta on siksi mielenkiintoista laittaa tämä avaus ja puhua aiheesta, KOSKA monet ihmiset pelkäävät ihan hillittömästi leskeksi jäämistä ja ajatustakin siitä. Se on monille hyvin vieras, pelottava, karmiva asia. Puhun itse näistä asioista todella usein, koska tunnen useita nuoria leskiä.. Ja sinänsä eivät ole minulle vieraita asioita käsitellä vaikkapa näin "julkisestikin". Monilla kavereillakin on ollut mielen päällä kysymyksiä, asioita jotka askarruttavat leskeksi jäämisessä (esim. Miltä se tuntuu.. jne) ja olen toivonut heiltä avoimuutta kysyä asioista. Ja olen aika hyvin saanutkin kertoa leskeydestäni.

Niin ja sit tosiaan se, että minä olen vain yksi leski monien nuorten leskien joukossa.. Varmasti on eroavuuksia leskien kesken. Erilaisia kohtaloita ja erilaisia elämäntilanteita.. Niin ei oikein voi verrata toisiinsa asioita.

Toivottavasti voin antaa edes joillekin ihmisille kokemusperäisiä tietojani, joita täälläkin tuo leskeys askarruttaa. Ja tosiaan yyveellä tavoittaa myös... =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja aha:
Mitä sä HK enää kutsut itseäs leskeksi. kun on jo uus mies ja sille mukulat??

Miksiköhän minä saan lesken eläkettä, vaikka minulla on uusi mies ja sille mukuloita.. Tai miksiköhän ylipäätään ei pyyhittäis koko homma pois, kun kerran elämä jatkuu..? Kyllä minä vaan leski olen nyt ja aina, iänkaikkisesti.... Vaikka se jotain voi ahdistaakin. Sama homma, että jos on kerran rouva niin on aina rouva, vaikka eroaisikin..Olettekos tulleet ajatelleeksi?
 
joskus ajattelin niinkin, että se on arvo nimi minulle siitä, mitä olen saanut ja joutunut kokemaan mieheni sairauden ja kuolemisen sekä surutyön kautta, siis se leski-sana. Että se samalla myös yhdistää kaikki yhtä isossa surussa eläneet yhteen. Jne.. Mut se onkin sit semmosta omaa "hömppäpömppää" mitä ajatusvirta tuo tullessaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja aha:
Mitä sä HK enää kutsut itseäs leskeksi. kun on jo uus mies ja sille mukulat??

Tätä samaa olen miettinyt myös minä vaikkei asia mulle kyllä kuulukaan. Mutta ainakin noin virallisesti jos leski menee uusiin naimisiin niin kaikkiin lomakkeisiin ruksataan kyllä "avioliitossa" eikä leski... Eli leskeys byrokraattisesti loppuu uuteen avioliittoon.
Tosin mulle on ihan sama miten kukin haluaa itseään kutsuttavan. Ja onhan ko. ihminen kuitenkin aina leski siitä edesmenneestä liitostaan... Sanonta "leski" kyllä aiheuttaa sen mielleyhtymän, että uutta suhdetta ei edelleenkään ole.
 
Minä olen naimisissa entisen lesken kanssa. Liittyyhän siihen omat kuvionsa. Mennyttä elämää ja toisten (esim. lasten) surua pitää kunnioittaa. Täytyy voida puhua kuolleesta, katsoa kuvia ym. Samahan se erossa tavallaan on (vaikka erilaistakin!), ettei toista voi unohtaa ja pitäisi kunnioittaa yhtä lailla. Kakkoseksi en ole koskaan itseäni kokenut. Entinen vaimo oli ykkönen silloin, minä olen ykkönen nyt. Emme ole mitenkään kilpa-asetelmassa.

Ihan tärkeää, että näistä puhutaan, mutta asiallisesti :). Elämä saa jatkua sitten, kun asianomainen on valmis! Siihen ei ole kellään sanomista. Ja luulisi sen läheisille olevan ihana asia, että tärkeä ihminen löytää uuden mahdollisuuden onnellisuuteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä olen naimisissa entisen lesken kanssa. Liittyyhän siihen omat kuvionsa. Mennyttä elämää ja toisten (esim. lasten) surua pitää kunnioittaa. Täytyy voida puhua kuolleesta, katsoa kuvia ym. Samahan se erossa tavallaan on (vaikka erilaistakin!), ettei toista voi unohtaa ja pitäisi kunnioittaa yhtä lailla. Kakkoseksi en ole koskaan itseäni kokenut. Entinen vaimo oli ykkönen silloin, minä olen ykkönen nyt. Emme ole mitenkään kilpa-asetelmassa.

Ihan tärkeää, että näistä puhutaan, mutta asiallisesti :). Elämä saa jatkua sitten, kun asianomainen on valmis! Siihen ei ole kellään sanomista. Ja luulisi sen läheisille olevan ihana asia, että tärkeä ihminen löytää uuden mahdollisuuden onnellisuuteen.


Onnea sinulle ja avioliitollesi! Olet ilmeisen kypsä ja sovelias ihminen elämään lesken kanssa. :heart: :flower:
 
Lisäys vielä: taitaa olla paras ihmisen itse miettiä haluaako luopua leski-nimityksestä. Minun mieheni ei halua kutsua itseään leskeksi enää. Mutta tosi on tuo rouva-pointtikin kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Heili,onko sinusta ja lapsestasi ollut joskus kaks plus-lehdessä juttu?

Kyllä.. Toukokuussa 2005. Löytyy varmasti kirjastosta.

Mulla on varmaan tuo lehti itsellä, pitääpä ettiä se.

Juu etsippä. Silloin en vielä ollut tavannut tätä nykyistä miestä.. Voin laittaa uudemmankin lehtijutun sulle yyveellä, jos tahdot?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Heili,onko sinusta ja lapsestasi ollut joskus kaks plus-lehdessä juttu?

Kyllä.. Toukokuussa 2005. Löytyy varmasti kirjastosta.

ok.minulla on kyllä se lehti , ja olen vain monesti miettinyt, että olikohan tämä juttu teistä.no, sainpahan kysyttyä:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja lumihiutale82:
älä välitä näistä typeristä kommenteista jota täällä satelee..... :hug:

hyvä että olet jatkanut elämääsi.

Juuri näin.

Ei se kenellekään kuulu milloin ihminen onnensa löytää, eikä se sitä tarkoita että on unohtanut edesmenneen puolisonsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Heili,onko sinusta ja lapsestasi ollut joskus kaks plus-lehdessä juttu?

Kyllä.. Toukokuussa 2005. Löytyy varmasti kirjastosta.

Mulla on varmaan tuo lehti itsellä, pitääpä ettiä se.

Juu etsippä. Silloin en vielä ollut tavannut tätä nykyistä miestä.. Voin laittaa uudemmankin lehtijutun sulle yyveellä, jos tahdot?

Mie muistankin tuon parin vuoden takaisen jutun. Uskaltaisikos pyytää tätä uudempaa, jos vaan viitit laittaa... =)
 

Yhteistyössä