Alkuperäinen kirjoittaja Leena:
Ammatillinen koulutus antaa laillisuuden sekä vastuun toimia ko.ammatissaan. Laillistettu koulutuksen saanut hoitaja on itse vastuussa hoitolapsistaan eli itse vastaa, mikäli jotain tapahtuu. Nykyään kouluttamattoman hoitajan palkkaamisessa se vastuu lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista on edelleen vanhemmilla, he ovat itse päätöksensä tehneet.
En todellakaan ymmärrä, miksi näet asian näin kielteisenä, että pph:jilta vaaditaan koulutusta? Mikä siinä on sinusta niin väärin ja "turmiollistakin"? On suuressa ristiriidassa sanomasi väitteet, ettet arvosta koulutusta mutta kuitenkin itse olet näemmä menossa jatkamaan opiskelujasi. Miksi ihmeessä siis?
Ja ei, ei ole aivan sama onko pph:lla hoidettavana kaksi tai viisi lasta. Nämä kaksi lasta ovat aivan yhtä tärkeässä hoitosuhteessa hoitajaan kuin isompikin ryhmä. Juu, aikaa ehkä jää enemmän per lapsi mutta juuri silloinhan tulee esille se ammatillisuus, miten sitä "ylimääräistä" aikaa käyttää. Katsos, sinä sanot ettei pikkulapset niin ihmeellisiä vaadi hoidolta, mutta ammattilaiset ymmärtävät ja tietävät jokaisen vuorovaikutustilanteen tuomat kehitykselliset tekijät ja osaavat seurata lapsen käyttäytymistä jo hyvin pienestä lähtien ja näin ollen tukea sitä koulutukseensa ja tietoihinsa nojaten aktiivisemmin sekä tarjota - toden totta - niitä oikeita virikkeitä ja harjoitteita, mitä juuri se lapsi tarvitsee. Sillä usein lapsen omat vanhemmat ovat liian lähellä ko.tilanteessa, eivätkä välttämättä näe lapsensa kehitystasoa ja kypsymistä vastaanottamaan uusia taitoja. Puhumattakaan jostain random hoitajasta.
Arvostan toki oppimista ja itsensä kouluttamista ja aion itse opiskella pitkälle. Lapset eivät kuitenkaan tarvitse mitään huippuunsa viritettyä virikkeellistä, vimpan päälle tuunattua "oppimisympäristöä", lasta ei tarvitse treenauttaa tai harjoittaa mitenkään sen kummemmin (ellei lapsella sitten ole jotain erityistarpeita) vaa lapset tarvitsevat lämpimän, välittävän, rauhallisen ympäristön jossa saavat kasvaa. Ehkä tämä on tällainen Suuri Kysymys mistä voisi keskustella iät ja ajat... Mutta mun mielestä kouluun ehtii myöhemminkin. Päiväkoti-iässä olisi parempi olla vähän enempi rauhassa, ilman painostusta mihinkään suuntaan. Virikkeiksi riittävät ihan normaalit kotiasiat. Ulkoilu läheisissä leikkipuistoissa ja metsissä, sisätiloissa leluja ja laulua, saa seurata mun kodin askareita ja auttaa halutessaan (lapset tykkää usein esim ruoanlaitosta todella paljon, mutta jostain syystä heitä ei oteta siihen mukaan kovin helposti vaikka se olis just sellaista luovaa tekemistä joka lapsen mieltä kehittää)
Jos siis on sitä mieltä, että lapsi kaipaa jo 1-vuotiaasta asti ammattilaisen valmennusta, preppausta ja opetusta, niin laittakaa lapset laitoksiin ja ammattiopettajien hoitoon =) Suomi on kuitenkin sen verran vapaa maa, että vanhemmat saavat myös ostaa kodinomaista hoitoa lapsellensa ja luottaa omaan vaistoonsa ja näkemykseensä oman lapsensa kasvatuksessa ja hoidossa.
Tietenkään ketään kadulta poimittua tyyppiä ei pidä hetipaikalla palkata hoitajaksi ja kouluttamaton hoitaja ei tietenkään automaattisesti tarkoita hyvää hoitoa
Vaa pitää haastatella ja jutella ja kokeilla ja puristaa siitä hoitajasta kaikki mahdollinen irti ennen ku mitään sopimuksia tekee. Jos pitää näkemästään, niin homma on selvä. Jos ei, niin ei missään nimessä. Sitten etsii jonkun toisen. Mutta koulutuksella ei hirveän montaa ominaisuutta ihmisessä muuteta; se vaikuttaa lähinnä tietoihin, ei asenteisiin tai luonteenpiirteisiin. Mun ei tarvitse tietää lapsen neurologisesta kypsymisestä ja mikä mekaniikka se on, joka vahvistaa neuronien välisiä yhteyksiä ku lapsi keinuu tajutakseni, että lapselle tekee hyvää keinua ja liikkua. Mun ei tarvitse opiskella vuotta ymmärtääkseni, että lapselle tekee hyvää syödä terveellisesti ja säännöllisin väliajoin. Tai toisaalta että lasta ei pidä pakottaa syömään. Se tulee ihan itsestään. Samoin mun ei tarvitse lukea kuukausitolkulla kuinka edullista lapselle on ulkoilla ja tutkimuksia lasten vireystasosta ulkoiluun liittyen... Mä näen ihan omin silmin ja tunnen sydämessäni, että lapset voi paremmin saadessaan olla ulkona mahdollisimman paljon.
Ovatko nämä koulutuksen perään huutajat sitten sitä mieltä, että äidit ovat kykenemättömiä hoitamaan lapsensa kotona? Jonkun toisen lapsen hoito tietenkin on erilaista kun oman; toisen lapsen vanhempien mielipide ja arvot pitää ottaa huomioon, mutta muuten se ei eroa kovinkaan paljoa. Sinä (jos olet normaali ihminen) kiinnyt siihen lapseen ja haluat lapselle hyvää ja toimit niin ku näet parhaaksi. Lapsi ei tarvitse huippuviritettyä oppimisympäristöä vaa pikemminkin näinä päivinä rauhallista ja suht virikkeetöntä ympäristöä jotta saisi rauhassa kehittyä ja kasvaa, ilman ärsykkeiden jatkuvaa tulvaa.
Mulla on lapsiystävällinen (kun on tuo omakin) 60 neliön rivitalo kaksio, oma aidattu takapiha. Aika täydellinen tällaseen tarkotukseen
En omista televisiota, lähellä ei ole mitään suuria autoteitä. Sen sijaan hiekkalaatikko on 10 metrin päässä ja leikkipuisto 40 metrin päässä. Jos mä miettisin sitä niinku fyysistä ympäristöä missä lapsi tulee viettämään päivänsä, niin turvallinenhan tuo on. Ja kun on vaa kaks lasta, ei sellasia karkaamisia tapahdu ehkä yhtä herkästi mitä päiväkodeista
Eikös niitä ole ollut muutama viime vuosien aikana? Yksi päätyi lapsen kuolemaan. Siinä ei hirveästi hoitajien ammattitaito lämmittäny. Lapselle ei myöskään tule yhtä helposti kaikkia mahdollisia sairauksia kun hoidettavana on vain kaksi lasta. Tulen aina muistamaan siskon kanssa kun asuttiin, ku pojat olivat pk:ssa... |O Oltiin joka viikko joku sairaana ja kihomatojakin häädettiin muutamaan otteeseen. Pois muutettuamme emme ole olleet kipeenä, kumpikaan, kertaakaan. Turvallisuutta voi ajatella siis monelta kantilta. Varsinkin näinä sikainfluenssapeloteaikoina.
Muttamutta, ehkä pitäis lopettaa aiheesta jankkaaminen ku tuo tytär haluis ulos leikkimään ja herättää kohta isäntäväen päiväuniltaan!
