Varmasti totta. Mä voin ihan myöntää, etten tajua raha-asioista hevonvi**ttua. Oon mä nyt aikuisena saanut diagnoosinkin joka osaltaan selittää sitä, mutta ei sen taakse voi kokonaan piiloutuakkaan.
Koitan mennä niin, että ruokaa on kokoajan kaapissa, ja muuten ollaan huolettomina. Koska jos rupeen murehtimaan, niin muuta en sit saakaan tehdä.
En kyllä ihan ymmärrä mikä synti se köyhyyskään on. Jotenkin meillä on kuitenkin kaikki mitä tarvitaan, eihän se pankkitilin saldo kerro ihmisestä tai niiden meiningeistä lopulta YHTÄÄN MITÄÄN.
No, sen verran sanottakoon, että sitä mukaa kun tulot on ruvenneet pikkuhiljaa nousemaan, oon pakottautunut ryhdistäytymään rahankäytönkin kanssa. Vähän. Ainakin yrittänyt. Päivä kerrallaan.
En enää elä velaksi, enkä yli varojeni. Paitsi jokus vahingossa, kun tulot ja menot ei pysy kaalissa, tai iskee se rahasokeus, kun haluaa vaan hetken elää just tässä ja nyt ...mutta laskut vuosilta ennen lapseni syntymää on vielä maksamatta, eikä se niin kivaa oo, etteikö siitäkään olis MITÄÄN oppinut.
Haaveilen siitä että tulisin omillani toimeen, olisin siis täysin riippumaton muista tahoista. Saattaisihan tuo olla jotenkin mahdollista jo nyt, jos numeroiden pyörittely olisi enemmän alaani.
