Jos menisit miehen luo ekaa kertaa ja se sanoisi tarjoavansa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olino
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lue aiempi viestini, siellä on vastaus. Tosin pakko tarkentaa, että vaikka miehen surkeat keittiötaidot eivät haittaisikaan, se haittaisi, jos hän ei olisi lainkaan kiinnostunut hyvästä ruoasta tai arvostaisi sitä. Eli ap:n tilanteessa tekisin lisäselvityksiä.

Aivan, mutta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Ihana mies MUTTA vaalea tukka tai ihana mies MUTTA väärät harrastukset: tää ei vaan ole henkisesti kypsän naisen ajattelua. Tai sanotaan niin, että odotan naiselta(ni) enemmän kuin tämä :)
 
Mun mies kehui laittavansa joka päivä itselleen lämpimän hyvän aterian kun erossa oltiin ja koitti tehdä vaikutusta uuteen naiseen. Lämmin ateria oli neljä paistettua munaa hernemaissipaprikalla.
 
Okei, sulla voi olla ihan mitä kriteereitä sä haluat ei siinä. Mutta kyllähän tuo kuulostaa yhtä toisarvoiselta kuin naisen vaalea tukka tai esim. naisen autonkorjaustaidot on suhteen alulle.

Mä oon ainakin oppinut tohon olennaiseen keskittymiseen, sillä oon jo huomannut, että esim. hiusten väri tai harrastus ei vielä _takaa_ hyvää suhdetta, siksi en niitä vaadi kuten sinä. Isompi painoarvo on "hieman" muilla asioilla. En sitten tiedä olenko minä se tyhmempi tässä kun näin ajattelen ;)

Vertaa: ihana nainen mutta liikaa karvoja: bzzt --> nainen, ulos, suhde ei voi nyt alkaa :D Aika absurdia, huonolla tavalla lapsellista merkityksessä henkisesti kehittymätöntä.

Melko lapsellisesti oletat että jos mulla on pari kevyempää (mutta siltikin mulle tärkeää) kriteeriä miehille niin mulle ei sitten ole pääpaino niille "hieman tärkeämmillä kriteereillä".

Kriteerit (sekä ne tärkeät siinä missä ne turhamaisemmatkin) on varmasti mulla kaikella tapaa kohdallaan koska täydellisen puolison olen itselleni löytänyt.

Mites sulle se puolisonhaku, ei oo tainnut tärpätä vielä(kään...)?
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Joo eikö olekin. :)

Mutta rehellisesti sanottuna, jos joku ihan vakavissaan tarjoo hammastikkua joululahjaksi, on siinä tyypissä pakosta jotain muutakin vikaa kuin saituus. (Eli summa summarum: sun esimerkit on aina jotain niin "havainnollista", ettei niitä voi ottaa tosissaan. Ei mulla muuta.)

Et taida tietää paljoakaan retoriikasta... :) Ja voit myös miettiä itseksesi, kumpi on tärkeämpää, rehellisyys vai teot. Moraalilla on eri tasoja, ja alemman tason moralistit katsovat, että lopputulos on tärkein, viis motiiveista: esim. petos on ok kunhan se tuottaa hyvän tuloksen. Tässäkin odotan korkeampaa moraalia naiselta. Äiti, joka noin ajattelee, on halveksuttava ja lopulta surullinen hahmo.
 
Aivan, mutta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Ihana mies MUTTA vaalea tukka tai ihana mies MUTTA väärät harrastukset: tää ei vaan ole henkisesti kypsän naisen ajattelua. Tai sanotaan niin, että odotan naiselta(ni) enemmän kuin tämä :)

Minulle taas on itsestäänselvää, että parisuhteessa suurien intohimojen on kohdattava. Hevosille omistautunut nainen ei ole onnellinen ko. elämäntapaa vihaavan miehen kanssa. Liikunnallinen ihminen ei ole onnellinen sohvaperunan kanssa. Ruokaan intohimoisesti suhtautuva ei taas löydä yhteistä säveltä nirson makaroninpopsijan kanssa. Muusikko ja ihminen, joka ei jaksa musiikkia kuunnella, eivät toimi keskenään. Tässä on kyse vähän isommista asioista kuin hiusten väreistä tai finneistä selässä tai pikkuharrastuksista. Tässä on kyse elämäntavasta.
 
Melko lapsellisesti oletat että jos mulla on pari kevyempää (mutta siltikin mulle tärkeää) kriteeriä miehille niin mulle ei sitten ole pääpaino niille "hieman muilla kriteereillä".

Kriteerit (sekä ne hieman törkeämmät siinä missä ne turhamaisemmatkin) on varmasti mulla kaikella tapaa kohdallaan koska täydellisen puolison olen itselleni löytänyt.

Mites sulle se puolisonhaku, ei oo tainnut tärpätä vielä(kään...)?

"Kriteeri"-sanasta ymmärsin, että ruoka harrastuksena on sulle _pakollista_ miehessä. Ymmärsin ehkä väärin, my mistake. Aivan vastaavaa olisi, jos jollekin miehelle olisi naisessa _pakollista_ autonkorjaustaidot.

Äläs nyt ala keskustella keskustelijasta sillä silloin olet teknisesti hävinnyt väittelyn

:)
 
Okei, sulla voi olla ihan mitä kriteereitä sä haluat ei siinä. Mutta kyllähän tuo kuulostaa yhtä toisarvoiselta kuin naisen vaalea tukka tai esim. naisen autonkorjaustaidot on suhteen alulle.

Mä oon ainakin oppinut tohon olennaiseen keskittymiseen, sillä oon jo huomannut, että esim. hiusten väri tai harrastus ei vielä _takaa_ hyvää suhdetta, siksi en niitä vaadi kuten sinä. Isompi painoarvo on "hieman" muilla asioilla. En sitten tiedä olenko minä se tyhmempi tässä kun näin ajattelen ;)

Vertaa: ihana nainen mutta liikaa karvoja: bzzt --> nainen, ulos, suhde ei voi nyt alkaa :D Aika absurdia, huonolla tavalla lapsellista merkityksessä henkisesti kehittymätöntä.

että sydän laukkaa ja ei oikeestaan tarvii mitään muuta sen jälkeen. Sydän pursuaa energiaa ja haluaa vaan halata toista :) Sellasta että sitä halausta oikeesti joutuu odottamaan sellasta fiilisistä :)
 
Odottaisin vielä mitä muuta osaa tai kuinka kiinnostunut on ruuasta. Mieheni laittaa hyvää ruokaa joskus erikoiseltakin kuulostavia yhdistelmiä mutta tykkää myös panostaa maku ja näköasioihin ja käydään ravintoloissa. Sinun tapauksessa antaisin vielä mahdollisuuden.
 
Kuinka olennaista sekin sit on. Jos mies horjahtaa ottaessaan paistosta uunista mutta on muuten ihana niin onko se loppu? Tai finni selässä ja hyvä kroppa. Keskitytään niihin olennaisiin hommiin kumppanissa ja kumppaniehdokkaassa. Täydellisen tavoittelijat sormettaa ja vetää käteen lähes varmasti elämän läpi.

Niin mut siinäpä se. Kun mulle elämä on ruokaa. Ja ruoka elämää. Ja tossa leivässä kusee ihan kaikki. 'Eniten se että se mikrotetaan ja toiseksi ne porkkanat jotka jäävät raaoiksi ja sit ketsuppi joka ei sovi ruisleivälle ja... Mä haluaisin noista aineksista juustoni sinapilla. :D Ja päälle olutta.

No okei. Jos mies olisi muuten okei, jatkaisin. Mutta mä sit kokkaisin vastedes omat limppuni! Tai mentäisiin ulos syömään.
 
"Kriteeri"-sanasta ymmärsin, että ruoka harrastuksena on sulle _pakollista_ miehessä. Ymmärsin ehkä väärin, my mistake. Aivan vastaavaa olisi, jos jollekin miehelle olisi naisessa _pakollista_ autonkorjaustaidot.

Äläs nyt ala keskustella keskustelijasta sillä silloin olet teknisesti hävinnyt väittelyn

:)

Se on tässä olennaista jos alat minua minun mieskriteereitteni pohjalta sanomaan henkisesti kehittymättömäksi. Minä sentään olen löytänyt kriteerini täyttävän puolison, sinä et. :)
 
Minulle taas on itsestäänselvää, että parisuhteessa suurien intohimojen on kohdattava. Hevosille omistautunut nainen ei ole onnellinen ko. elämäntapaa vihaavan miehen kanssa. Liikunnallinen ihminen ei ole onnellinen sohvaperunan kanssa. Ruokaan intohimoisesti suhtautuva ei taas löydä yhteistä säveltä nirson makaroninpopsijan kanssa. Muusikko ja ihminen, joka ei jaksa musiikkia kuunnella, eivät toimi keskenään. Tässä on kyse vähän isommista asioista kuin hiusten väreistä tai finneistä selässä tai pikkuharrastuksista. Tässä on kyse elämäntavasta.

No en puhunutkaan elämäntavasta, puhuin kiinnostuksista, harrastuksista. Elämäntavat, jotka menevät täysin ristiin, eivät toki minustakaan ole hyvä juttu. Eli jos joku aktiviteetti hallitsee elämää jota toinen ei voi sietää niin olet oikeassa.

Mutta jos kiinnostukset ja harrastukset suppeammassa merkityksessä menevät ristiin, se on aika sivuseikka kokonaisuudelle. Esim. mies balettitanssija, nainen rekkakuski. Arki voi sujua todella hyvin silti, mut tietenkin jos jompi kumpi on intohimolla mukana puuhassaan josta toinen ei välitä YHTÄÄN, eikä anna sille arvoa, niin tilanne muuttuu.
 
Et taida tietää paljoakaan retoriikasta... :)

Sen verran, että sun retoriset taitosi herättävät lähinnä myötähäpeää. Kärjistävätkin vastakkainasettelut ovat toki tehokkaita oikein käytettyinä, mutta sulla menee aina niiiiin yli, että esimerkkis kääntyvät itseään vastaan ja herättävät just tällaisen epäasiallisen reaktion. Jotain rajaa siihen mustavalkoisuuteenkin hei.

Moraali on sitten se juttu, jota hait mutta johon en jaksanut yllä mainituista syistä paneutua. Eli retoriset keinosi veivät huomion itse asialta: onko se silloin hyvää retoriikkaa?...
 
Niin mut siinäpä se. Kun mulle elämä on ruokaa. Ja ruoka elämää. Ja tossa leivässä kusee ihan kaikki. 'Eniten se että se mikrotetaan ja toiseksi ne porkkanat jotka jäävät raaoiksi ja sit ketsuppi joka ei sovi ruisleivälle ja... Mä haluaisin noista aineksista juustoni sinapilla. :D Ja päälle olutta.

No okei. Jos mies olisi muuten okei, jatkaisin. Mutta mä sit kokkaisin vastedes omat limppuni! Tai mentäisiin ulos syömään.

Mut silti on isompi juttu se, jos mies vilpittömin mielin teki ton kuin se, et se teki sen oikein. Ajattele vaikka suutelemista, halaamista ja seksiä. Mies voi tehdä nää väärin susta mut silti koko sydämellään. Ja se on just se olennainen, arvokkain. Rakkauden osoitus ei ole tekniikkalaji, vaan tunteen ja moraalin laji.
 
Mut silti on isompi juttu se, jos mies vilpittömin mielin teki ton kuin se, et se teki sen oikein. Ajattele vaikka suutelemista, halaamista ja seksiä. Mies voi tehdä nää väärin susta mut silti koko sydämellään. Ja se on just se olennainen, arvokkain. Rakkauden osoitus ei ole tekniikkalaji, vaan tunteen ja moraalin laji.

No joojoo, ja siksi mä söisin ainakin yhden leivän ja kiittäisin :D Olette te miehet joskus niin hellyyttäviä... :)
 
"Kriteeri"-sanasta ymmärsin, että ruoka harrastuksena on sulle _pakollista_ miehessä. Ymmärsin ehkä väärin, my mistake. Aivan vastaavaa olisi, jos jollekin miehelle olisi naisessa _pakollista_ autonkorjaustaidot.

Äläs nyt ala keskustella keskustelijasta sillä silloin olet teknisesti hävinnyt väittelyn

:)

Sinä saat laukoa kommentteja keskustelijoista, mutta sinusta ei saa sanoa sanaakaan? Jep jep, näinhän se yleensäkin miesten kanssa menee : /
 
Sen verran, että sun retoriset taitosi herättävät lähinnä myötähäpeää. Kärjistävätkin vastakkainasettelut ovat toki tehokkaita oikein käytettyinä, mutta sulla menee aina niiiiin yli, että esimerkkis kääntyvät itseään vastaan ja herättävät just tällaisen epäasiallisen reaktion. Jotain rajaa siihen mustavalkoisuuteenkin hei.

Moraali on sitten se juttu, jota hait mutta johon en jaksanut yllä mainituista syistä paneutua. Eli retoriset keinosi veivät huomion itse asialta: onko se silloin hyvää retoriikkaa?...

Kärjistyshän menee jo määritelmällisesti yli. Sinä itse nielaisit syötin koukkuineen ;) Eli luit puutteellisesti. Analogia, allegoria ja paraabeli on vanhoja opetuskeinoja, mutta silti ne on retoriikkaa.
 
Mut silti on isompi juttu se, jos mies vilpittömin mielin teki ton kuin se, et se teki sen oikein. Ajattele vaikka suutelemista, halaamista ja seksiä. Mies voi tehdä nää väärin susta mut silti koko sydämellään. Ja se on just se olennainen, arvokkain. Rakkauden osoitus ei ole tekniikkalaji, vaan tunteen ja moraalin laji.

Entä jos se mies on vilpittömin mielin ja sydämellään, mutta ei välitä henkilökohtaisesta hygieniastaan, pitääkö naisen vaan kestää se haiseva ukonkuvatus koska se on kuitenkin sydämellään siinä touhussa?
 

Yhteistyössä