Jos miehelle kertoo jotain juttua, niin ei sano mitään. On kuin ei kuulisikaan

["Minna30"]

ja jos sanon asiasta että tällainen häiritsee, niin sanoo että kyllä hän kuuli mitä sanoin.

Itselleni tulee ainakin vastaavassa tilanteessa sanottua edes jotain, edes aijaa, hymähdys tms. Minun mies on vain hiljaa kuin ei olisi kuullutkaan.

Alkanut vuosien aikana tosissaan häiritsemään. Jos jutellaan vaikka siitä, että mitä onnettomuuksia on nuorempana sattunut ja kerron jostain omastani, heti kun lopetan lauseen alkaa mies kertomaan omastaan. Tähän minä tietysti kommentoin jotain kuten tapana on.

Olen yrittänyt tehdä samaa hänelle jotta hoksaisi ettei se ole kivaa, mutta aina vaistomaisesti tulee jotain vastattua jos mies kertoo vaikka päivästään. Minä jos kerron niin ei tule mitään kommenttia. Tuntuu siinä kohtaa siltä kuin toista ei yhtään edes kiinnostaisi minun päiväni

 

["hohhoijaa"]

Vaihda se mies naiseen. Useimmat naiset tekevät nimittäin tuota samaa, et ehdi omaa lausettasi lopettaa kun nainen on jo suu vaahdossa selittämässä MINÄMINÄMINÄPÄLÄPÄLÄPÄLÄ.

Ja jos joskus kuuntelevatkin niin katseesta näkee että moottori käy mutta ketään ei ole ohjaamossa. Ohi menee, korkealta ja kovaa.

Totuus on tietysti se että kaikkien naisten jutut eivät todellakaan ole kiinnostavia, niinkuin ei toki miestenkään. Kanan kaakatusta ei kanafarmarikaan jaksa loputtomiin kuunnella, puhumattakaan jos pitää samalla teeskennellä olevansa kiinnostunut.

 

["provo"]

" vastaavassa tilanteessa sanottua edes jotain, edes aijaa, hymähdys tms. Minun mies on vain hiljaa kuin ei olisi kuullutkaan"

Niin mitä eroa näillä on??

Jos toinen pitää turpansa kiinni tai toinen hymisee 7päivää lehden takana??

Toit ainakin esille sen että teillä on supi-Suomalainen intohimoinen suhde

 

[astrolabe]

Meillä vähän samaa. Koskaan ei voi tietää onko mies kuullut vai ei, sitten toistaa kysymyksen/kertomuksen tms. Mies on sanonut, että hänen vaikea omaksua uutta toimintatapaa eli kommentoida jotenkin kuullessaan, joten olen vain yrittänyt sitten itse varmistella esim. kysäisemällä "kuulitko mitä kysyin?" tms tai sitten vain alan kertoa hommaa alusta, jolloin mies itse sanoo jo kuulleensa, jos ei mennyt ohi korvien. NT-tyyppien ihanuuksia.

Kaikella on puolensa, toisaalta korvien toimiessa on hyvä ja keskeyttämätön kuuntelija. :heart:

 

["Sanna"]

Taikka sitten sinulla on niin puupää-jutut ettei ne miestäsi vois vähempää kiinnostaa??

 

[Minna30 (AP)]

Meillä vähän samaa. Koskaan ei voi tietää onko mies kuullut vai ei, sitten toistaa kysymyksen/kertomuksen tms. Mies on sanonut, että hänen vaikea omaksua uutta toimintatapaa eli kommentoida jotenkin kuullessaan, joten olen vain yrittänyt sitten itse varmistella esim. kysäisemällä "kuulitko mitä kysyin?" tms tai sitten vain alan kertoa hommaa alusta, jolloin mies itse sanoo jo kuulleensa, jos ei mennyt ohi korvien. NT-tyyppien ihanuuksia.

Kaikella on puolensa, toisaalta korvien toimiessa on hyvä ja keskeyttämätön kuuntelija. :heart:

Tämä voisikin toimia, siis että kysyn aina kertomani jälkeen että kuulitko. Kyllä se siihen varmasti jossain vaiheessa kyllästyy.

Esimerkiksi eilen kävi niin, että olin kylppärissä ilman vaatteita ja ihmettelin että mikä mun selässä on, peilistä en kunnolla nähnyt. Kysyin sitten mieheltä että tulisitko katsomaan että mikä siellä on, ei vastausta joten laitoin vaatteet päälle ja tulin samaan huoneeseen missä mies on, niin sitten hän sanoo että no näytä :O
paha se siinä kohtaa on enää näyttää kun ne vaatteet on jo päällä. Miksei voinut vastata, että tulen kohta tms?

 

["jeanna"]

no meillä on ihan samanlainen!!!!!!! mua alkaa raivostuttaa ettei siinä tilanteessa osaa suutansa aukasta, joskus sit tulee raivopäissään karjuttua et kuuletko mitä puhun ku toinen vaan on hiljaa!!!!!!!!!!!!!!

 

["jjj"]

Mä en ainakaan jaksa kuunnella miehen jutuista kuin 20%, koska se loppu on pelkkää valitusta tai jotain ihan uskomattomia aivopieruja. Mies itse tietenkin väittää puhuvansa vain oikeita asioita.

 

[M32]

Onkohan sinulla tapana kertoa paljonkin näitä juttuja päivän aikana?