Jos miehesi ois jemmanut kotiin pornoa,lehtiä ja KORTSUJA,mitä ajattelisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja petettykö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja petettykö?:
Tää on niin perseestä ihan oikeasti,niiku joku ihmetteliki, mutta sitä rakastaa ja paljon..vaikka kuinka olisi paskasti kohdellu. kun sen on nähnyt sen hyvän siinä nii sitä on vaikea unohtaa..mutta niin on pahaakin.
ikävä on suunnaton,en tiedä miten tästä selviän yli. tukea minulla on onneksi paljon..vaikka se ei korvaakaan sitä hullua unelmaa normaalista perheestä.

tänään aloin myös selvittelee raha-asioita ja jotaki järjestystä niihin jo sain..

tää tie on suunnattoman pitkä ja raskas..mutta mun on pakko jaksaa,ihan vain vauvan ja oman mielenterveyden kannalta..

ja te jotka olette kokeneet samaa,laittakaa vaikka yv:tä..vertaistuki ois ihan mieletön juttu..


Kuulostaa tutulta. Toi että rakastaa vaikka on selkään puukotettu,
eikä osaa muistaa kuin ihmisen hyvyyden. Mutta mulla ainakin,
tasaisin väliajoin saan taas huomata miten mua kustaan silmään.
En ole lapseni isän kanssa yhdessä, mutta yhteyksissä kyllä,
tosi harvoin näkee lastaan, lupaa ja lupaa ja lupaa.. Tyhjiä lupauksia.

Pakotan joka päivä itseni olemaan vahva lapseni ja itseni takia,
yritän olla haikailematta mennyttä.
Olet oikealla tiellä, mies ja viina reipii sun pään rikki, on
järkevä lähteä nyt, kun se on vielä "helppoa"!

Paljon voimia AP:lle! :heart:

YVtä voit laittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mustapantteri:
Oletko jutellut miehesi kanssa? Onko hän jo selvinnyt, vai vieläkö on ryyppyreissuillaan? Koita jaksaa :hug:

Vielä on reissuillaan,puhelimet kiinni ja näi..saa nähä meneekö sillä just samalla linjalle ku mun veljellä,että "nyt kun kaikki on menetetty niin ei hyövää ees yrittää,aivan sama kaikelle".
mä kävin eilen miehen kotonakin juttelemassa,sielläkin kovin huolissaan ovat minun jaksamisesta. sielläkin sanoin että mä toivon että se vetäs sitä viinaa nyt niin paljo että jossai tuntus. tosin varmaa se on sekottanu pääsä vähintääki pillereilläki..sitte ku se selviää,tiedä kuinka kauan siihenkin menee, saa kohdata todellisuuden..

haluttas nukkua vaan tää paha olo pois..mutta ei se lähde..aina kun heräät se tulee ku aalto päälle..

mielettömästi taas itketti kun aloin lukee näitä teidän kirjotuksia..


 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
väittäisin kun löytyy sekä lehtiä/dvd ja kortsuja että käyttää kumia niitä katsellessa. Ja siksi piilossa ettei halua sinun itetävän. Tuo on normaalia miesten puuhaa. Kaikki leikkivät vehkeellään, vaikkakaan eivät sitä tunnusta. Vaikka parisuhde olisi hyvä eikä mitään ongelmaa tekevät sitä silti.

No meijän ukko ei sitten ole normaala :( ei edes pyydettäessä pornoa katso.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamma vaan.:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
väittäisin kun löytyy sekä lehtiä/dvd ja kortsuja että käyttää kumia niitä katsellessa. Ja siksi piilossa ettei halua sinun itetävän. Tuo on normaalia miesten puuhaa. Kaikki leikkivät vehkeellään, vaikkakaan eivät sitä tunnusta. Vaikka parisuhde olisi hyvä eikä mitään ongelmaa tekevät sitä silti.

No meijän ukko ei sitten ole normaala :( ei edes pyydettäessä pornoa katso.

Kun ois itselläkin samanlainen mies.

Tuntuu ihmeelliseltä kuinka pornon katselusta on yhtäkkiä tullut jokin miesten "perusoikeus". Ei kait sitä ennenkään ole tarvinnut katsella muita akkoja ja runkkailla. Mä en voi sille mitään, mut itseäni ahdistaa sulkea koti-ovi perässäni, kun tiedän mieheni aloittavan salaiset runkkaus-sessionsa ja pornon katselun, vaikka seksiä saa vaimoltaankin niin paljon kuin tahtoo! :(
 
meillä mies perusteli pornon katselemattomuuden + kaiken mikä siihen liitty, että teininä niitä sai katsella ihan tarpeeksi joka silloin liittyi omaan seksuaalisuuden heräämiseen ja nyt kun aikuisena seksuaalisuus on jo tuttu juttu niin hänen ei enään tarvitse "opetella" sitä videolta.. joo vähän hankalasti selitetty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamma vaan.:
meillä mies perusteli pornon katselemattomuuden + kaiken mikä siihen liitty, että teininä niitä sai katsella ihan tarpeeksi joka silloin liittyi omaan seksuaalisuuden heräämiseen ja nyt kun aikuisena seksuaalisuus on jo tuttu juttu niin hänen ei enään tarvitse "opetella" sitä videolta.. joo vähän hankalasti selitetty.

Aidosti kypsän kuuloinen mies.
 
Onneksi miehesi perheessä ymmärretään ja tuetaan sinua! Voisi asiat olla niinkin, että vaan puolustellaan omaa poikaa :/
Uskon että sinulla on todella paha ja väsynyt olo, eikä neuvolassakaan ymmärretty... Unohda sen neuvolan muijan puheet! Vaikka nyt on kauhea olla ja haluaisit vain olla ja unohtaa, niin ehdottaisin siltikin että tekisit jotakin erilleen muuton eteen. Nyt kun miehesi on reissuillaan, niin saat rauhassa puuhailla. Onko asunto sinun vai miehesi, vaiko yhteinen? Vai asutteko vuokralla? Sinuna pakkailisin hieman omia tavaroitani, tai sitten miehen tavaroita, riippuen tietysti kumman asunto on. Jos omistat asunnon yksinäsi, niin veisin miehen tavaroita tämän kotiin, pois silmistä. Etsisit vaikka vuokra-asuntoja ihan itsellesi ja vauvallesi. Mieti vauvaasi ja rakenna vauvallesi ja itsellesi pieni ihana pesä, vain teille kahdelle. Eihän siihen vauvan saamiseen enää pitkä aika ole :) Tai sitten kysy joltain ystävältäsi tai sukulaiselta voisitko päästä tämän luokse vähäksi aikaa. Itseäni ainakin helpottaisi hetkellisesti puuhailu ja touhuaminen. Vaikka se ei pahaa oloa pois viekkään, niin ajatus siitä että tekee vauvalle parempaa auttaisi taas jatkamaan ja jaksamaan. Voi kun voisin itse sinua auttaa! Minulle voit laittaa yv:tä jos tahdot!! :hug:
 
Ap: Mieti asiaa myös siltä kannalta, että, kun olet itsekin alkoholisti perheessä kasvanut (jos nyt oikein kirjoituksesi muistan) niin haluatko SAMAN tulevaisuuden laspellesi? Miehesi lapsei isä, on alkoholisti, narkkari ja mitähän vielä.

Otathan myös huomioon, että jos NYT tunnet olevasi yksin, ja pelkäät eroa, ja yksin jäämistä lapsen kanssa, niin kun vauva syntyy ja mies jatka elämää samaanmalliin, niin SITTEN sinä vata yksin oletkin, jokatapauksessa! Yksinhuoltajana sinulla on oikeasti helpompaa, ei tarvitse miehen menemisistä huolehtia, vaan voit rakentaa OMAA ja lapsesi elämää, teidän pientä perhettä (sinä ja vauva). Jo jäät miehen luo, niin sinulla on vauvan lisäksi vielä juopporetku huolehdittavana.

Lainat kyllä saa järjestymään, mene pankkiin sopimaan asioista.
On myös hyvä, että myös miehen vanhemmat ymmärtävät tlanteenne ja niin ollen ovat "sinun puolellasi" -isovanhemmat ovat lapselle tärkeitä, ja miehesi vanhemmista on sinulle toivottavasti tukea ja apua.

SINUN hyvinvointisi -ja sen myötä vauvan hyvinvointi on nyt kaikkein tärkeintä. Suurimman palveluksen itsellesi ja lapsellesi teet, kun potkaiset miehen ulos elämästäsi HETI.

Itsellä nousee tälläisia juttuja kuullessa kaikki vanhat asiat pintaan; työnarkomaani äiti, alkoholisti isä, omat huonot suhteet milloin väkivaltaisen narsistin, milloin juopponarkkarin kanssa. Olin myös raskaana kummallekin, ja raskain sydämin päädyin aborttiin -minulla ei tukijoukkoja ollut,olin nuori, enkä muuta osannut tehdä. Olin yksin päätökseni kanssa.

Tein silloin, siinä tilanteessa kuin parhaaksi näin. Ajattelin kaikkien parasta, omakaan mielenterveyteni ei parhaissa kantimissa ollut.

Tuosta kaikesta on jo 10 vuotta aikaa, minulla on 2 lasta, mutta yhävain kaduttaa tekemäni abortti. oikeastaan vasta omien lasten myötä ymmärsin, mistä silloin luovuin. Toisaalta nyt, omien lasten myötä ymmärrän myös, MILLAISEN perheen ja elämän minä haluan omille lapsilleni. Nyt minulla on kunnollinen, raitis, turvallinen hellä ja luotettava mies, joka on lapsilleen hyvä ja rakastava isä.

Asiat kääntyvät parhainpäin, usko pois. Sinulla on nyt raskasta, mutta pikkuhiljaa helpottaa. Sinulla on hyvää aikaa järjestää asunto, raha ym. asiat kuntoon, ennenkuin vauva syntyy. Ja miehesi voi olla lapselleen hyvä isä, silloin, kun on selvä ja hyvässä kunnossa, vaikka nyt eroattekin.

KYllä elämä kantaa.

 
Kotoa olen lähtenyt äitini luo..ettei yksin tarvi kotona miettiä ja murehtia. enkä sinne haluaisi mennä,tuntuu nii pahalta,vaikkei tässä asunnossa olla asuttu kuin reilu kuukausi,silti se muistuttaa miehestä.ja tosiaan kyseessä on vuokra-asunto.

mies ei ole ottanut yhteyttä, vieläkin reissuilla mun veljeni kanssa.
tiedän että sille on iso kynnys avata puhelin ja lukea viestini,saati sitten soittaa ja tavata mut kasvotusten.alan olemaan 100% varma että se on pettäny..ja perkele että tuntuu pahalta nukahtaa itkuun ja herätä siihen.
jumalauta,ne kortsut oli kahesta eri paketista ku oli eri sarjanrot niissä..!!
että se niistä meijän vanhoista kortsuista..tosin ihan ihan uusia ne ei ollu,koska kävin varta vasten ostaa kortsuja,että voi verrata.nii kuoret oli muuttunu erilaiseksi.mutta pettäny se silti on,siitä ei pääse yli eikä ympäri.

niin vaikea uskoa ja nähä tämä tilanne,yhtäkkiä mies jonka olen luullut tuntevani on muuttunu täysin vieraaksi. miten tää mies jolle oma perhe on tuntunu äärimmäisen tärkeältä on voinut pettää mut joka helvetin tasolla?

kertokaa mulle,miten vauva ja isä onnistuu luomaan itselleen sellaisen siteen,jos ei isä ole alusta alkaen paikalla?miten mä jaksan kohdata tuon miehen kerta toisensa jälkeen..?

 
:hug: Ikivanha klisee, aika parantaa haavat.. mutta se on tottakin. Et voi oikein muuta, kuin pysyä vahvana ja yrittää "haudata" tunteet miestä kohtaan. Lapsesi tulee ensin, kaikki muu on merkityksestöntä. Isä saa lapseensa minkälaisen siteen tahansa jos haluaa, jos jaksaa nähdä vaivaa ja olla dokaamatta aivojaan pilalle. Ja kyllä sä jaksat miehen kohdata, kun aikaa kuluu se neutralisoi vihan, katkeruuden ja pettymyksen tunteet ja sun alkaa olla paljon parempi olla. Vaikka mistä mä tietäisin, jokainen kun käsittelee asiat omalla henkilökohtaisella tavallaan, mutta sen tiedän että kyllä sä jaksat, selviät ja nouset tästä! :hug: :hug:
 
ihan kamala tilanne sulla on, ja inhottavaa kun en osaa mitenkään sua auttaa! ei tässä osaa kuin toivoa sulle hirveesti voimia. kyllä toi käsittämättömältä tuntuu, elämä voi muuttua ihan yhtäkkiä ihan joksku muuksi kuin sitä luuli!
 
tuosta isän ja vauvan suhteesta. meillä isä kiinnostu pojasta vasta kun poika oli 2.5v. nyt poika on 6 vuotias ja suhde on hyvä. poika on isänsä luona jopa viikonkin kerrallaan ja hienosti menee. kyllä se suhde syntyy sitten kun sen aika on.


ja tuosta eroamisesta. itse halusin erota jo raskausaikana, mutta päätin kuitenkin antaa tilaisuuden (ikinä en ole niin suurta virhettä tehnyt kuin silloin ). eroaminen oli hankalaa pienen lapsen kanssa ja masennuin.. en juuri saanut apuakaan. muutin pois yhteisestä asunnostamme kun poika oli 6kk. muutama kuukausi eron jälkeen olin todella tyytyväinen ratkaisuuni. luulen että eroaminen on helpompaa ennen lapsen syntymää, sillä saat rauhoittua ennen kuin vauva syntyy ja tutustua uuteen perheenjäseneen ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kun ei enää tarvii stressata ikävää tilannetta.
 
Voi harmi, että se neuvolatäti oli niin ääliö. Oikeesti oikein ihmetyttää, et miten joku voi olla noin tahditon. Jätä hänen sanansa siis omaan arvoonsa. Kehottaisin kuitenkin ottamaan yhteyttä siihen psykologiin. Ei siitä ainakaan haittaa ole. En oikein tiedä mitä muuta sanoisin... Voimia sinulle kuitenkin ja pysy kovana, vaikka miehesi (hetkeksi) parantaisikin tapansa ja lupaisi sinulle vaikka kuun taivaalta. Toivottavasti raha-asiatkin järjestyvät. Kaikkea hyvää sinulle ja masuasukille. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten jakselet?

päivät menee siinä kun yritän olla ajattelematta,olen koko ajan menossa ja tekemässä jotain..mutta heti kun paikalle jää niin paha olo ryöppyää yli ja itku tulee samantien..aamulla kun heräsin niin toivo että uni tulisi vielä ettei tarvisi ajatella..itku tuli samantien..sanoin tänään kaverille,että luojan kiitos tää lapsi on mun masussa,muuten minäkin luultavasti turruttasin itteni viinalla..mikäs lopputulos siiäki sit tulis.huh,ei uskalla ees aatella.tupakkaa kyllä tekee niin perkeleesti mieli koko ajan..jopa muutamiin sauhuihin oon langennu..ja siitäki huono omatunto!

mies soitti..
EDELLEEN väittää ettei oo missää huorissa laukannu..voi hitto..oli nii kyllä sekasiki että eipä sen kans saanu mitää sovittua laskuista eikä siitä millon tulee käymään että jaetaan tavarat.
en usko että se on vielä tajunnu kuinka tosissaan mä nyt oon.koska kysy että tuutko mut huomenna tai ylihuomenna hakemaan.(on siis eri paikkakunnalla kun minä tällä hetkellä).voi juma,kai se nyt ittesä sieltä saa poiski ku on kerta sinne päässy.

nyt ku puhuin sen kans ihmettelin kun ei edes tuntunut niin pahalta se puhelu..voi johtua tietenki ettei koko keskustelua voinu ottaa millään tasolla tosissaan kun se oli siinä kunnossa.
sano kyllä että ei tää hauskaa oo,ei vain uskalla selvitä..
juu juu..niin on sanonu ennenki..

tiedän,että pian se paha olo taas valtaa..ei ikinä oo mikään tehnyt näin kipeää. mun mielestä ois paljon helpompaa jos ihminen kuolee,koska sillon tietää että se on lopullista ja se ei oo tehny välttämättä mitään pahaa,se satuttaa vain sillä poismenolla.mutta tämmöne, kun satutetaan ja joutuu luopuu ihmisestä jota rakastaa,jonka tietää että se on vielä olemassa nii..

saa nähä miten tää tilanne etenee kuhan mies selviää...
 
Hui, miten surullinen tilanne teillä. Koita nyt jotenkin jaksaa. Vaikea kyllä neuvoa mitään. Ainoa asia mistä olen varma on että kannattaa yrittää kuitekin pitää riidattomat välit pikkuisesi isään. Siihen voi tietty liittyä sekin, että ajoissa otat välimatkaa ( ettet katkeroidu) . Ihan tuleee kyyneleet silmiin, kun ajattelen sun tilannetta. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mamma vaan.:
meillä mies perusteli pornon katselemattomuuden + kaiken mikä siihen liitty, että teininä niitä sai katsella ihan tarpeeksi joka silloin liittyi omaan seksuaalisuuden heräämiseen ja nyt kun aikuisena seksuaalisuus on jo tuttu juttu niin hänen ei enään tarvitse "opetella" sitä videolta.. joo vähän hankalasti selitetty.

Aidosti kypsän kuuloinen mies.

Näin myös täällä :wave:
Miestä ei kuulemma paskan vertaa kiinnosta pornon kattelu.
 
ei edistystä.edelleen reissussa. serkkupoikaki samassa remmissä siellä ja sen kans olin nyt yhteyksissä ja kovaa morkkista kuulema podetaan. huomenna aikovat kai selvitä ja kotiutua..mutta senhän näkee sitte huomenna taas...

vaihtelee mielialat niin laidasta laitaan.eilen olin niin vihanen ja niin täynnä koko paskaa äijää ja tänää taas on kamala ikävä..
ihan pelottaa meijän kohtaaminen,minkälainen se on...
kyllä tässä sais jostai jotai piilovoimia kaivella että jaksaa kahlata läpi tän paskan.

mutta mä lupaan tulla kertomaan heti ku jotai tapahtuu.ihan itkettää ku aattelee että täälläkin jotkut mua muistaa ja huolehtii.
 

Yhteistyössä