Jos olet hyvä matikassa? Tai huono?

[bb]

Minä kävin lukiossa pitkän matematiikan arvosanoilla 5-6 kun en vain jaksanut panostaa siihen yhtään. Jatkoin tekniseen korkeakouluun ja suoritin matematiikan huippuarvosanoilla, kun matematiikka alkoikin kiinnostaa ja siihen oli aikaa ja halua paneutua. Eli kyllä se hyvin pitkälle on viitsimisestä kiinni, eikä niinkään älystä.

 

[hjk]

Minä kävin lukiossa pitkän matematiikan arvosanoilla 5-6 kun en vain jaksanut panostaa siihen yhtään. Jatkoin tekniseen korkeakouluun ja suoritin matematiikan huippuarvosanoilla, kun matematiikka alkoikin kiinnostaa ja siihen oli aikaa ja halua paneutua. Eli kyllä se hyvin pitkälle on viitsimisestä kiinni, eikä niinkään älystä.

niin sulla, ei mulla

 

[Herra Majuri]

Matikan oppiminen on kiinni opettajasta, huono opettaja ei saa oppilaita innostumaan eikä selitettyä asioita niin, että niitä oppilaat ymmärtäisivät

 

[Huspati Huta]

Matikan oppiminen on kiinni opettajasta, huono opettaja ei saa oppilaita innostumaan eikä selitettyä asioita niin, että niitä oppilaat ymmärtäisivät

On tälläkin varmaan osansa, minulla ei ollut koskaan sellaista matikanopettajaa, joka olisi jollain lailla tehnyt opettamastaan aineesta kiinnostavaa. Kyllä minä ymmärsin, että matematiikka on tärkeää ja olisi hyvä sitä osata enemmän jne, mutta en minä siitä vaan innostunut. Toisella tapaa innostavia opettajia oli kielisissä ja vaikka historiassa. Mutta menestykseni vähäisyys matematiikassa on silti ihan oma vikani, ei opettajan.

 

[Endless Sacrifice]

Mulle matikka on ollut aina helppoa, esim yläasteella en koskaan tehnyt läksyjä ja useimmiten "jouduin" tekemään läksyistä lisätehtävän (kukaan muu ei ollut sitä osannut) taululle (otin kirjan mukaan ja laskin sen siinä ). Kymppi (ja ammattikorkeakoulussa vitonen) mulla on ollu numerona niin kauan kuin muistan. Kai sitä on jonkun verran lahjakkuuttakin, mutta mä oon kyllä sen verran uhmakaskin että piti näyttää kaikille jotka väitti ettei tytöt voi osata matikkaa.

Matikka ei perustu missään nimessä ulkoa opetteluun vaan ymmärtämiseen, jos ei ymmärrä niin on ollu huono opettaja. Asioita voi selittää niin monella tavalla, ja toisaalta tietysti koulussa ei aika riitä selittää samaa asiaa moneen kertaan niin että kaikki lopulta ymmärtäisivät.

Mä kuulun myös niihin jotka ei osaa kertotaulua ulkoa, osasin kyllä silloin kun se koulussa vaadittiin. Ei sitä tartte ulkoa osata kun voi laskeakin jos tarve vaatii. Ihan sama on kaavoissakin: ihan turhaa opetella niitä ulkoa, kaavastot on sitä varten että sieltä etsitään se kaava mitä milloinkin tarvitaan (tietysti jotkut usein tarvittavat kaavat jää kyllä päähän). Pitää vain osata käyttää kaavoja ja osata valita oikea kaava.

 

[TilkkuTyttö]

Olisin varmaan ollut matikassa hyvä jos olisin viitsinyt. Luin lyhyen matikan...ei ollut inspistä- olen enemmän sellanen humanististen aineiden ystävä
Mutta matikka on näyttäytynyt mulle aina sellasena aineena, jota osaa jos viitsii harjoitella ja laskea ja laskea. Olen aina kyllä ollut hyvä päässälaskuissa, arjen matikka sujuu vaivatta ja nopeaa- sekin on tosin harjoittelun tulos- ja arjen matikan harjoittelu alkoi jo hyvin pienenä, pakosta. On siitä todella ollut hyötyä, että eipäs se haittaa vaikka lapsityövoimana olen toiminut...

 

[tänään harmaana]

Minä olen surkea matematiikassa. Mikään ei jää mieleen ja mitään en ymmärrä. Noloa sanoa mutta olen oikeasti sillä saralla todella tyhmä.

 

[poipoipoi]

Musta matikassa on enemmän kyse loogisesta päättelykyvystä kuin kaavojen ulkoa pänttäämisestä. Fysiikan laeissa ja esim fysiikan laskuissa kyse on myös siitä, että osaa loogisesti ajatella, mitkä asiat vaikuttavat mihinkin tai että esim. millaisista asioista jokin kokonaisuus muodostuu. Kaavat ovat vain pieni apukeino. Tosin nekin alkavat puhua syvällisemmin kun oikeasti ymmärtää ne asiat ;D *friikki*

 

[poipoipoi]

Ja alkuperäiseen kysymykseen, että kaipa ongelmanratkaisukykynsä koettelu ja halu haastaa se uudestaan ja uudestaan on yksi suuri asia mikä motivoi. Ja tietenkin se, että on taipumusta ja lahjakkuutta (sitä loogista päättelykykyä ja numeerista hahmotuskykyä) siihen. Tulee onnistumisen kokemuksia. Ulkoa pänttäämällä sitä ei voi oppia, ellei se yhtään nappaa niin kuin ei paljon mitään muutakaan.

 

[tuisku77]

Matikassa olen ollut aina hyvä vaikken enää lääkelaskuja osaisikaan, aikoinani sain 5: todistukseen siitä. Mulla on matikassa omat kaavani, joita kukaan muu ei ymmärrä Kielissä olen AINA ollut surkeaakin surkeampi vaikka sosionomin papereissa molemmat on 3... Ne tuli parilla preppauskurssilla :ashamed:

 

[Rigel]

Minä kävin lukiossa pitkän matematiikan arvosanoilla 5-6 kun en vain jaksanut panostaa siihen yhtään. Jatkoin tekniseen korkeakouluun ja suoritin matematiikan huippuarvosanoilla, kun matematiikka alkoikin kiinnostaa ja siihen oli aikaa ja halua paneutua. Eli kyllä se hyvin pitkälle on viitsimisestä kiinni, eikä niinkään älystä.

Vai olisiko niin, että kykysi käsitellä abstrakteja käsitteitä kehittyi tuossa parikymppisenä? Tuo kehitys on aika huimaa yleensä 16-20-vuotiaana, mutta mehän olemme yksilöitä. Sillä on merkitystä. Ei siis pelkällä viitsimisellä (muutenhan lukion matematiikan kurssien sisällöt voisi opettaa niistä kiinnostuneelle nelivuotiaalle - älystä riippumatta, kunhan tenavalla viitsimistä löytyisi).

 

[vieras]

On siinä kaksi tapaa: joko sen ymmärtää kertalukemalla ja osaa automaattisesti yhdistää päässään kaikkeen muuhun kokonaisuuteen, tai sitten se pitää opetella ulkoa ja miettiä joka ikinen kerta. Kuulun näistä ensimmäisiin.

 

[Matemaatikko]

Minä sanoisin, että matikassa on kyse harjoittelusta. Kun ne säännöt eivät muutu, ts. ei ole poikkeuksen poikkeuksia kaavassa kuten vaikka kielissä on.

Ei ole kyse, ei varmasti. Mulla on kaikki muut aineet ollu aina 9-10, kielet, lukuaineet, taideaineet.... Mut matikka hädintuskin 5.

<b>Mä olen järjettömän ahkera jayritin vuosikaudet painaa asioita mieleen, kerrata ja kerrata. aina ne painuivat pintamuistiin ja sieltä pois.</b> Harjoittelusta ei ollut mtn apua. Helppo on sanoa jos itse on hyvä :/ Uskon myös siihen että jollei osaa kieliä niin niitä ei vaan välttämättä koskaan opi vaikka kuin yrittäis. Mieheni reputti ruotsin monta kertaa.

Väittäisin, että ongelma sulla oli juuri tuo, että yritit painaa asioita mieleen ja opetella ulkoa. Se ei yleensä matematiikassa toimi. Matematiikassa lukeminen on sitä, että yrittää ymmärtää sen logiikan niiden laskujen takana. Kun sen tajuaa, ei tarvitse osata mitään ulkoa, vaan sen jälkeen osaa tehdä ne laskut sen logiikan avulla.

Eli kyllä, matematiikkaa todellakin voi oppia lukemalla! Ja sellainen huomio vielä, että kertotaulujen osaamisella ei ole mitään tekemistä matematiikan kanssa. Se on laskentoa eikä matematiikkaa ensinkään.

 

[vieras]

No jonkin verran tai paljonkin on kyse harjoittelusta ja laskemisesta - niin oppii ja asiat painuu mieleen Mutta jotta selviäisi esim. yliopiston matikan kursseista, niin sit pitää olla jo lahjakkuuttakin. Itse selvitin suht helposti lukion pitkän matikan ahkeralla kotitehtävien tekemisellä ym., mutta yliopiston matikan aineopintokokonaisuuden selvittämiseen ei kuitenkaan kapasiteetti (ts. pää) riittänyt. Olisin halunnut matikan sivuaineeksi, mutta se oli mulle liian työlästä... Harmi, ettei matikan opeksi edes yläkouluun voi ilman tuota kokonaisuutta päästä. Nyt siis opetan muita aineita ja joskus kyllä annan tuuraan matikassa, kun sen opettaminen innostaisi edelleen.

 

[*]

Olen aika samoilla linjoilla tästä. Jos on lahjakas matematiikassa, ei tarvitse ulkoaopeteltavia kaavoja vaan näkee ja ymmärtää asiat syvemmin.

Itse olen ollut hyvä matematiikassa, varsinkin geometria-algebra-lukuteoria -aiheissa. Jokin differentiaalilaskenta on ollut haastavampaa (jopa sitä kaavojen opettelua).

Kaavojen opettelussakin on erilaisia kykyjä, helppoa on, jos kaava painuu kuvana muistiin.

Niin iso peesi tälle kuin vain mahdollista!

 

[Matemaatikko]

Minä sanoisin, että matikassa on kyse harjoittelusta. Kun ne säännöt eivät muutu, ts. ei ole poikkeuksen poikkeuksia kaavassa kuten vaikka kielissä on.

Ei ole kyse, ei varmasti. Mulla on kaikki muut aineet ollu aina 9-10, kielet, lukuaineet, taideaineet.... Mut matikka hädintuskin 5.

<b>Mä olen järjettömän ahkera jayritin vuosikaudet painaa asioita mieleen, kerrata ja kerrata. aina ne painuivat pintamuistiin ja sieltä pois.</b> Harjoittelusta ei ollut mtn apua. Helppo on sanoa jos itse on hyvä :/ Uskon myös siihen että jollei osaa kieliä niin niitä ei vaan välttämättä koskaan opi vaikka kuin yrittäis. Mieheni reputti ruotsin monta kertaa.

Väittäisin, että ongelma sulla oli juuri tuo, että yritit painaa asioita mieleen ja opetella ulkoa. Se ei yleensä matematiikassa toimi. Matematiikassa lukeminen on sitä, että yrittää ymmärtää sen logiikan niiden laskujen takana. Kun sen tajuaa, ei tarvitse osata mitään ulkoa, vaan sen jälkeen osaa tehdä ne laskut sen logiikan avulla.

Eli kyllä, matematiikkaa todellakin voi oppia lukemalla! Ja sellainen huomio vielä, että kertotaulujen osaamisella ei ole mitään tekemistä matematiikan kanssa. Se on laskentoa eikä matematiikkaa ensinkään.

Jaah, enpä tiedä, miten täälä toimivat nämä muotoilut, mutta tarkoitus oli boldata tuolta tuo hjk:n kirjoittama "Mä olen järjettömän ahkera jayritin vuosikaudet painaa asioita mieleen, kerrata ja kerrata. aina ne painuivat pintamuistiin ja sieltä pois." Noh, ei onnistunut "normaalilla tavalla".

 

[Rigel]

On siinä kaksi tapaa: joko sen ymmärtää kertalukemalla ja osaa automaattisesti yhdistää päässään kaikkeen muuhun kokonaisuuteen, tai sitten se pitää opetella ulkoa ja miettiä joka ikinen kerta. Kuulun näistä ensimmäisiin.

No vielä olen sitä mieltä, että sillä huippulahjakkaalla on se kolmas metodi käytössään: johtaa ne kaavat ihan itse. Puolivahingossa niin taitaa käydä, ilman että asiaa mitenkään edes tietoisesti suunnittelee.

 

[Turkilmas]

Minä sanoisin, että matikassa on kyse harjoittelusta. Kun ne säännöt eivät muutu, ts. ei ole poikkeuksen poikkeuksia kaavassa kuten vaikka kielissä on.

Mä olen huono matematiikassa ja juurikin siksi että mun mielestä ne itse tehtävät ei jumaliste koskaan mee niinkuin säännöissä sanotaan |O . Aivan järkyttävää vääntää ja kääntää niitä kaikensortin kaavioita ja koittaa ymmärtää mitä tehtävässä ajetaan takaa.

Mulla oli lukiossa lyhyessä matikassa hieno rivi vitosia ja kutosia, kirjoituksiin (joissa en todellakaan kirjoittanut matikkaa) pääsin säälivitosella matikan viimeisestä kurssista. Ja aika helkkarin monta kurssia suoritin paiskomalla numeroita sinne ja tänne, arvailemalla jne. jne. Aika harvassa oli ne matikkajutut jotka oikeesti ymmärsin.

 

[piina]

Kyl mä aikahyvin ymmärrän matikkaa, jos vain jaksan keskittyä laskuun, mutta ulkoa en kaavioita muista eli ymmärryksellä mennään ja itse yritän kehittää kaaviot... peruskoulupohjalla vain.

 

[Rigel]

No jonkin verran tai paljonkin on kyse harjoittelusta ja laskemisesta - niin oppii ja asiat painuu mieleen Mutta jotta selviäisi esim. yliopiston matikan kursseista, niin sit pitää olla jo lahjakkuuttakin. Itse selvitin suht helposti lukion pitkän matikan ahkeralla kotitehtävien tekemisellä ym., mutta yliopiston matikan aineopintokokonaisuuden selvittämiseen ei kuitenkaan kapasiteetti (ts. pää ) riittänyt. Olisin halunnut matikan sivuaineeksi, mutta se oli mulle liian työlästä... Harmi, ettei matikan opeksi edes yläkouluun voi ilman tuota kokonaisuutta päästä. Nyt siis opetan muita aineita ja joskus kyllä annan tuuraan matikassa, kun sen opettaminen innostaisi edelleen.

Voih... Minusta on hyvä, että yläkouluun vaaditaan sitäKIN, että ymmärtää matematiikkaa edes vähän. Toivoisin sitä myös mahdollisimman monelta luokanopettajalta, jotka matematiikkaa opettavat.

Toivottavasti sinä kuitenkin nautit opettamistasi aineista - koulussa luokka-asteesta riippumatta on tärkeää, että opettaja on ITSE KIINNOSTUNUT siitä, mitä opettaa.

 

[ope]

Matikan oppiminen on kiinni opettajasta, huono opettaja ei saa oppilaita innostumaan eikä selitettyä asioita niin, että niitä oppilaat ymmärtäisivät

Tää on sitä kuuluisaa vastuun siirtoa... Kun ei kiinnosta, niin vika on opettajassa kun ei opi. Jos taas oppii helposti, oppii opettajasta huolimatta. koskaan ope ei saa kiitosta
Totuus nyt kuitenkin on se, että ei se huonokaan ope pysty ihan kokonaan oppimista torpedoimaan, jos innostusta ja kiinnostusta löytyy.

 

[tsuba]

Kerotkaas lisää kokemuksia!

t. lyhyen matikan ope

 

[vieras]

Joo, väitän kyllä, että ymmärrän matikkaa aika paljonkin. En olisi esim. voittanut lukion matikkakilpailua ilman ymmärtämistä... Mutta kun toisten opintojeni ohella olisin "pikaisesti" halunnut lukea matikan sivuaineeksi yliopistossa, niin se ei enää ollutkaan helppoa ja opinnot jäivät kesken... Tarkoitin siis sitä, että verrattuna esimerkiksi bilsan, ruotsin tai terveystiedon aineopintoihin matikka vaati suhteettoman paljon työtä. Totesin, että aivokapasiteettini ei siihen ollut riittävä, vaikka kyllä mielestäni peruskoulun matikan opettamiseen se riittäisi mainiosti...

 

[vieras]

Matikan oppiminen on kiinni opettajasta, huono opettaja ei saa oppilaita innostumaan eikä selitettyä asioita niin, että niitä oppilaat ymmärtäisivät

Tää on sitä kuuluisaa vastuun siirtoa... Kun ei kiinnosta, niin vika on opettajassa kun ei opi. Jos taas oppii helposti, oppii opettajasta huolimatta. koskaan ope ei saa kiitosta
Totuus nyt kuitenkin on se, että ei se huonokaan ope pysty ihan kokonaan oppimista torpedoimaan, jos innostusta ja kiinnostusta löytyy.

Olen kiitollinen peruskoulunja lukion opettajilleni. Samaa ei voi sanoa yliopiston proffista, jos olisin ensimmäisen kerran kuullut integroinnista ja derivoinnista heidän opettamaanaan, niin en olisi tajunnut yhtään mitään, jostain syystä pedagogiset taidot 0.

 

[juuhnm]

On siinä kaksi tapaa: joko sen ymmärtää kertalukemalla ja osaa automaattisesti yhdistää päässään kaikkeen muuhun kokonaisuuteen, tai sitten se pitää opetella ulkoa ja miettiä joka ikinen kerta. Kuulun näistä ensimmäisiin.

No vielä olen sitä mieltä, että sillä huippulahjakkaalla on se kolmas metodi käytössään: johtaa ne kaavat ihan itse. Puolivahingossa niin taitaa käydä, ilman että asiaa mitenkään edes tietoisesti suunnittelee.

Aivan, ja sitten aletaankin jo puhua matematiikasta eikä laskennosta

kaavat ei tosiaan ole se matematiikan juttu. Kaavat on vaan sitä varten, ettei joka kerta tarvitessaan tarvitse johtaa alusta asti. Periaatteessa kaavat on insinöörejä ja fyysikoita ja muita matematiikan käyttäjiä varten, matemaatikot ei niillä mitään tee