Jos on TÄYSIN uupunu,väsyny,masentunu yms,mutta ei halua lääkitystä

[Chocolatte]

On ollu suhteellisen rankat kaksi vuotta.Meillä on kaksi alle 3 vuotiasta,jotka minä pääsääntösesti yksin hoidan,vaikka mieskin meidän kanssa täällä asuu.Mulla ei ole vapaa aikaa eikä harrastuksia.Tehtiin iso remontti ja koko kevään ja kesän ja vielä nyt syksylläkin minä hoidin yksin lapsia kun mies teki remonttia ja piti kyllä huolen siitä että sai myös vapaa aikaa.
Mä olen vaan uupunu ja musta tuntuu ettei mua arvosteta pätkääkään....tässä vaan jäävuoren huippu........

Tummennetut osuu minuunkin. Meillä on lisäksi eskarilainen. Kaikki olen yksin saanut hoitaa. Mies mielestään tehnyt tarpeeksi kun käyny töissä ja tuonu ruokarahat. iikko sitte meillä oli vakava keskustelu, joka alkoi siitä että minä halusin erota koska kaikki kotona ahdisti. Puhuttiin sitten asioita ja mies nyt osallistuu paljon enempi. Silti mulal on vielä sellanen ahdistunut ja väsynyt, masentunutut olo ja räjähtelen pienesti pienistä asioista. Kiroilen ihan hirveästi. Me ei nyt sitten erottu, mutta suhdetta kehitetään ja mulla kypsyy mielessä ajatus että taidan sittenkin olla sen verran ahdistunut ja masentunut että tarttis hankkiutua psykologille ja syödä niitä halvatun lääkkeitä.,..

Mitä maksaa kun käy psykologilla? lääkkeet?

 

[mulla näin]

Niin onko mahdollista edes toipua?
Mun on niin vaikea myöntää että olenkin tosi heikko ja väsyny kun oon näytelly yli-ihmistä kaksi vuotta...
Mistä hoito alkaa?

mä olen kaikkea kirjoittamaasi. sairastuin 2 vuotta sitten masennukseen. kaikenlaisia lääkkeitä kokeiltiin. olin sairaalahoidossa sain sähköä, ja ne oli ihan ok. mutta läkkeet eivät vain sopineet mun keholle. sain ihan kauheita sivuoireita. nyt vain elän päivän kerrallaan ilman lääkitystä ja käyn terapiassa 2xkuukaudessa.

 

[Ex-masentunut]

Psykologilla käynti, ainakaan julkisella puolella ei maksa mitään! Itse käyn erikoissairaanhoitajan (depressiohoitaja) järjestämässä terapiassa joka myös ilmaista. Lääkeet saa apteekista ihan pilkkahinnalla, olikohan 3kk annos serotoniinia jotain 8e:n paikkeilla.. Tietysti riippuu lääkkeestäkin mitä se maksaa, mut tuo valmiste on yleisin masennukseen käytetty lääke.

Ja sen avulla minäkin olen todellakin taas oma itseni, en mitään muuta! Jaksan nauttia lapsistani ja normaaleista arkisista onnen aiheista, en haudo itsemurhaa, asiat ei ärsytä, jaksan päivän normaaleilla unilla entisen ainaisen väsymyksen sijaan.. Eli se auttaa sinua olemaan se mikä normaalistikin olisit ilman masennusta!! Vaikutus on toki pitkäaikainen, eli auttaa viiveellä. Itselläni alkoi auttaa jo parin viikon käytön jälkeen.

Rohkeasti vaan apua hakemaan!!

 

[vieras]

minä olin avioeron jälkeen (ja jo ennen sitä pitkän aikaa..) ihan riekaleina, sain yleislääkärin vastaanotolta lähetteen psyk.sairaanhoitajalle, sekä reseptit mielialalääkkeeseen ja nukahtamislääkkeeseen. Lisäks kävin vertaistukiryhmässä.

Mua auttoi tuo lääkitys tosi paljon, lopetin n. puolen vuoden jälkeen kun elämä alkoi muutenkin tuntua valoisammalta.

Mut ihan se, että sain nukuttua, puhuttua asiat jollekin ulkopuoliselle auttoi jaksamaan.

Eikä muuten tullu ollenkaan "pöhnä olo" lääkkeistä! Kannattaa ap hakea apua; silloin kun on ihan oikeesti masentunu, ei auta aika, eikä raitis ilma (toki nekin hyvää tekee..), mut masennus on sairaus, sairauksia hoidetaan lääkkeillä!

 

[Täällä kanssa]

Minulla on myös oikein hyviä kokemuksia lääkkeistä, ovat niitä serotoniinin estäjä-lääkkeitä (tai jotain sinnepäin). Minulla todettiin keskivaikea masennus alkuvuonna ja ole siitä niitä syönyt. Minulle ei ole tullut niistä mitää fyysisiä sivuoireita.

Lääkityksestä ja terapiakänneistä huolimatta olo on vieläkin vähän "sairas", puolen vuoden lääkityksen jälkeen en edes kuvitellut, että niistä olisin voinut luopua.

Minulla on takana pitkä noin 10 vuotta kestänyt "alakuloisuus", tuona kymmenenä vuotena on ollut myös useita erittäin rankkoja menetyksiä. Yrittelin sinnitellä vuosia periaatteella kyllä se aurinko joskus risukasaankin paistaa. Juu. Ja nyt kaduttaa, etten hakenut lääkitystä aikoja sitten. On tämä toipumisaikakin sitten pitkä, kun on vuosien lasti takana ja jo osa sairautta on muodostunut jotenki jo tavaksi. Siitä pois opettelu kestää aikansa.

Nyt on kuitenki olo parempi, alkuvuosi tuntuu olevan valovuosien päässä. Löydän iloa pienistä asioista, en ressaa isoistakaan kovasti (esim. olen pätkätyöläinen).

Mun on pakko kysyä tätä: miksi joku ei halua lääkitystä siksi että ei halua lääkitystä?

Tsemppiä kaikille, tänä pimeänä aikana.

 

[SANNA-OKSANA]

Kyllä, voisit kokeila!
Syöda se ruoka, mitä sinä tykkasit, käydä nauttiskentelemaan kauniitta luonnon kuvia vaikka työn jälkeen, akvaario kotona tekee hyvää, hyvä musikki , joka sinä tykka itse tai oma lemppi radio kanava,

hyvät ystävät seurakseellesi, tuoksu kynttilat ja punalasi viini teker hyvää!