Jos rakastaa lastaan, voiko lapsen sanomiset silti loukata?

["vieras"]

Anteeksi kun vielä väännän, mutta haluaisin vielä selvyyden miksi se hänen huutamisensa loukkaa? Mikä siinä loukkaa, jos tiedät että hänen impulssikontrollinsa on huono? Ihan sama kuin jos olisi näkövammainen lapsi joka kompastuisi keittiössä ja kaataisi vahingossa kukkaruukkusi nurin, ei hän tee TAHALLAAN, niin miksi se tuntuu silti pahalta? Tai vauva joka pulauttelee paljon, ei se pulauttelukaan yleensä loukkaa. Se "tyhmä äiti" -huuto tulee yhtä helposti kuin se pulauttelukin vauvalta. Onko jotain mitä minä en ymmärrä?

Taitaa olla myös sulla tuota tunteiden säätelyn ongelmaa :hug:

 

[Blue]

Miten ko. asioihin on suhtauduttu lapsuuden kodissasi? Oletko kokenut itse lapsena vanhempiesi loukkantuneen sinulle voimakkaasti?


Vastaan vielä tähän, että jos tiuskaisin teininä vaikka isälleni "en laita pipoa päähän", niin hän ei sanonut mitään mutta seuraavan viikon ajan vältteli seuraani eikä esim. suostunut viemään kouluun. Ja äitini ei myöskään ko. tilanteessa halunnut olla kanssani tekemisissä vaan sanoi että "isä on nyt tositositosi surullinen, emme voi käsittää miksi olet tuollainen".

Minusta se on väärin, koska lapselle tulee tunne että kotona ei voi purkaa tunteitaan ja jos teini-ikään kuuluu tiuskiminen, niin sitä ei kuitenkaan sallita. Vain ystävällinen ja kohtelias lapsi "kelpaa".

Sä oot se sama tyyppi joka eilen kirjoitti sen provon siitä loukkaantuvasta tytöstään...

Onko sulla nyt vaan tylsää, vai onko sulla itselläsi oikeasti ongelma mihin haluat apua vai keräätkö jotain materiaalia johonkin??

 

[Pohdiskelija]

Sä oot se sama tyyppi joka eilen kirjoitti sen provon siitä loukkaantuvasta tytöstään...

Onko sulla nyt vaan tylsää, vai onko sulla itselläsi oikeasti ongelma mihin haluat apua vai keräätkö jotain materiaalia johonkin??

Kyllä tämä ongelma siis on. Eli omien lasten kanssa on ihan pihalla siitä miten pitäisi toimia kun tuntuu niin pahalta omien vanhempien toiminta, ja kuitenkin sitä pidetään tälläkin palstalla "oikeana". Ihan siis omaan vanhemmuuteen tämän ketjun tein.

Pääsyy on siis että en tajua mikä on mennyt "pieleen" omassa kasvatuksessa.

 

[Blue]

Anteeksi kun vielä väännän, mutta haluaisin vielä selvyyden miksi se hänen huutamisensa loukkaa? Mikä siinä loukkaa, jos tiedät että hänen impulssikontrollinsa on huono? Ihan sama kuin jos olisi näkövammainen lapsi joka kompastuisi keittiössä ja kaataisi vahingossa kukkaruukkusi nurin, ei hän tee TAHALLAAN, niin miksi se tuntuu silti pahalta? Tai vauva joka pulauttelee paljon, ei se pulauttelukaan yleensä loukkaa. Se "tyhmä äiti" -huuto tulee yhtä helposti kuin se pulauttelukin vauvalta. Onko jotain mitä minä en ymmärrä?

Vauvalla ei ole tunnesäätelyä. Vanhempien tehtävä on opettaa lapsilleen tunnesäätelyä jotta aikuisina sitten heillä olisi mahdollisuus perjätä muiden ihmisten joukossa. Yksi niistä on se että tieten tahtoen ei loukata toisia ihmisiä.

Kovin monelle ei varmastikaan tule mieleen rinnastaa vauvan pulauttelua isomman lapsen haukkumiseen...

 

[Blue]

Kyllä tämä ongelma siis on. Eli omien lasten kanssa on ihan pihalla siitä miten pitäisi toimia kun tuntuu niin pahalta omien vanhempien toiminta, ja kuitenkin sitä pidetään tälläkin palstalla "oikeana". Ihan siis omaan vanhemmuuteen tämän ketjun tein.

Pääsyy on siis että en tajua mikä on mennyt "pieleen" omassa kasvatuksessa.

Sä olet kyllä ihan pihalla... Sä näet vain mustaa ja valkoista, etkä mitään siinä välissä...

 

["vieras"]

Miten ko. asioihin on suhtauduttu lapsuuden kodissasi? Oletko kokenut itse lapsena vanhempiesi loukkantuneen sinulle voimakkaasti?


Vastaan vielä tähän, että jos tiuskaisin teininä vaikka isälleni "en laita pipoa päähän", niin hän ei sanonut mitään mutta seuraavan viikon ajan vältteli seuraani eikä esim. suostunut viemään kouluun. Ja äitini ei myöskään ko. tilanteessa halunnut olla kanssani tekemisissä vaan sanoi että "isä on nyt tositositosi surullinen, emme voi käsittää miksi olet tuollainen".

Minusta se on väärin, koska lapselle tulee tunne että kotona ei voi purkaa tunteitaan ja jos teini-ikään kuuluu tiuskiminen, niin sitä ei kuitenkaan sallita. Vain ystävällinen ja kohtelias lapsi "kelpaa".

Outo meininki ollut teillä kotona ja tosiaan vaikuttaa noin kuin sanot.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29052518]Outo meininki ollut teillä kotona ja tosiaan vaikuttaa noin kuin sanot.[/QUOTE]
Et osaa luottaa tunteisiisi, vaan mietit vaan sen kannalta miten pitäisi ja saisi toimia. Vaikutat sen vuoksi pohdintoinesi autistiselta, vaikka kyse voi olla vaan kasvatuksesta. Toki jos on muitakin vastaavia ominaisuuksia, niin ehkä sinulla on asperger.

 

[u]

Kyllä tämä ongelma siis on. Eli omien lasten kanssa on ihan pihalla siitä miten pitäisi toimia kun tuntuu niin pahalta omien vanhempien toiminta, ja kuitenkin sitä pidetään tälläkin palstalla "oikeana". Ihan siis omaan vanhemmuuteen tämän ketjun tein.

Pääsyy on siis että en tajua mikä on mennyt "pieleen" omassa kasvatuksessa.

Eiei. Vanhemmalla on oikeus loukkaantua, kaikilla on oikeus tunteisiinsa. Siltä pohjalta ei kuitenkaan voi käyttäytyä miten haluaa. Ei ole oikein kostaa lapselle mykkäkoululla viikon ajan että lapsi huusi, vaikka loukkaantua saakin. Ei myöskään ole oikein tukistaa lasta loukkaantuneena.

 

[3 lapsen äiti]

Ja oudommansi menee Ei se, että loukkaantuu toisen sanomisista ole rangaistus sitä loukkaavaa kohtaan.. Ja ei sitä omaa loukkaantumista tarvitse esittää tyyliin "olen todella loukkantunut, miten KEHTAAT".
QUOTE]

Kiitos, uskon että olet oikeassa mutta en itse tajua.

Minulla on selkeästi vaikea hahmottaa nyt tätä. Olen aina ajatellut että esim. jos teini-ikäinen tyttö sanoo "äiti sä oot ruma", niin

1) jos äiti sanoo "hienoa, olet irtautumassa minusta, olen niin ylpeä!" --> hyvä äiti

2)jos äiti vetäytyy ja sanoo "miten voit olla noin ilkeä, ei muutkaan sano noin" --> kylmä äiti

En vain tajua että miksi lapsen teoista loukkaantuu jos näkee että niiden takana on jotain muuta? Jos 3v-lapsi rikkoo kukkaruukun koska on hädissään siitä että uusi vauva vie äidin huomion, niin eikö se kukkaruukun rikkominen ole melko pieni harmi siihen äidin "menetykseen" verrattuna?

Jään vielä sulattelemaan että miten en tajua tätä...

Jaa. mä en oo koskaan ajatellut noin.

Olen tuossa teinitilanteessa sanonut: kenellekään ei puhuta noin, ei myöskään minulle!

Ja kokenut vain opettavani puheen rajoja. En ole kauheasti loukkaantunutkaan (koska ymmärrän tilannetta), mutten ilahtunutkaan.

Leiritilanteessa voisin myös opettaa, että kivempi jos sanoo nätemmin, mutta joka vetää siitä herneen nokkaan, on kyllä aika herkkä. Minusta se voisi olla sellainen, josta olisi tyytyväinenkin, jos lapsi on vaikka ekaa kertaa leirillä ja on ollut mietinnässä pärjääkö hyvin vai kaipaako "liikaa"...

 

[Moraalinvartija]

Vastaan vielä tähän, että jos tiuskaisin teininä vaikka isälleni "en laita pipoa päähän", niin hän ei sanonut mitään mutta seuraavan viikon ajan vältteli seuraani eikä esim. suostunut viemään kouluun. Ja äitini ei myöskään ko. tilanteessa halunnut olla kanssani tekemisissä vaan sanoi että "isä on nyt tositositosi surullinen, emme voi käsittää miksi olet tuollainen".

Eihän tuossa ole kyse loukkaantumisesta vaan vallankäytöstä ja kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteita. Vanhemman velvollisuus on pärjätä omien tunteidensa kanssa, sitä vastuuta ei voi sysätä lapselle tuolla tavoin syyllistämällä. Lasta voi ja pitää kasvattaa huomaamaan, että vaikka tunteitaan ei ehkä voi valita niin aika usein voi valita miten niiden kanssa toimii. Jos toinen sanoo pahasti, niin ei se tarkoita että voi tai edes kannattaa heittäytyä ihan kakaraksi ja pitää jotain idioottimaista mykkäkoulua jotta toisellekin tulisi paha mieli.

 

[sjgsig]

Muutkin huomasi ettei tää oo sun ensimmäinen aloitus... Taitaa asia vaivata sua nyt niin paljon ettei palstan 'apu' riitä. Sinuna hankkisin ammattiapua.

 

[Pohdiskelija]

Muutkin huomasi ettei tää oo sun ensimmäinen aloitus... Taitaa asia vaivata sua nyt niin paljon ettei palstan 'apu' riitä. Sinuna hankkisin ammattiapua.

Toki juttelen tästä neuvolassakin. Mutta se ei vielä ole auttanut tarpeeksi.

Minusta tässä ei ole mitään väärää että palstaltakin hakee apua ja lukee miten asiat oikeasti pitäisi tuntea. En kuitenkaan täällä ilkeile, vaan kysyn paljon.

 

[sjgsig]

No jos päivittäin tätä mietit niin ei se normaalia ole. Vaikuttanee lapsiisikin kun et tiedä miten heidän kanssaan pitäisi toimia. Neuvolassa tuskin osataan asiaa auttaa eivätkä ilmeisesti ole älynneet ohjata sinua muuallekaan.

 

["bbb"]

Nyt ymmärrän ajatuksiasi paljon paremmin. Tuo lapsuuden kotisi tilanne ja vanhempiesi käytös ei ole normaalia. Sillä ei ole mitään tekemistä loukkaantumisen kanssa. Mutta normaalia ei ole myöskään köytös minkä oletat olevan normaalia.. Yritä löytää kultainen keskitie. Hae apua.

Jos tulevaisuudessa suhtaudut lapsiesi huonoon käytökseen kuvailemallasi tavalla, kasvatat oikku hirviöitä, jotka eivät osaa ottaa huomioon muiden tunteita.. Ja lapsesi voivat olla niitä muiden lapsia terrorisoivia ilkimyksiä, he voivat lyödä kaveria koska ovat uhmaiässä ym.. Täytyyhän heitä ymmärtää.