Jos sanoisit kakarallesi, että painu ulos ja pysy siellä, mitä lapsesi tekisi kun sinne ulos menee? Kouluikäisestä kyse.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paskapää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja paskapää:
Ai niin. Hän luottaa isäänsä. Miksi ei soittanut tälle? Miksi ei turvaa isäänsä?
Minuun hän ei ole luottanut ikinä, vaan on syyttänyt minua semmosista asioista, joita en ole tehnyt. Että olen vienyt hänen tavaroitaan, piilotellut, tonkinut hänen laatikoitaan, ynnä muuta, eikä uskonut, kun vakuutin ja vannotin, etten ole. Tavarat löytyivät hänen omilta jäljiltään. Ei edes anteeksi pyytänyt, naureskeli vaan naama leveenä.



Se ei pidä sinusta, vai mitä? Nyt onnistuit ainakin todistamaan sen, mitä se on sinusta yrittänyt isälleen sano koko ajan.

Voi, kun ei se noita syytöksiä isälleen sanonut, vaan minulle. Enkä minä ollut näihin syyllistynyt, ymmärsitkö? Hän itse hävitti tavaransa, mutta syytti että minä olen ne tahallaan häntä kiusatakseen piilottanut. Tuohon maailman aikaan ei olisi pienessä mielessäkään käynyt, tykkäsin tästä lapsesta silloin. Hän on ollut aika tehokas siinä, että tykkääminen on karissut. Mieskään ei nuhdellut lastaan minuun kohdistuvista perättömistä syytöksistä, jos minun lapsi olisi ollut noin toiminut, olisin vaatinut anteeksipyyntöä. Lapsi otti minut kynnysmatokseen ja mies hyväksyi sen.

Nyt sitten alkaa minun mitta olla täysi. Se on ollut iso mitta, monta vuotta sontaa kestänyt. Ei sovi enää.
En jaksanut katsoa velttona valuvaa kakaraa, sanoin, että painu ulos. Ja meni. Niisk.

 
Kannattaako mennä yhteen miehen kanssa, jos ei pärjää sen lapsen kanssa ollenkaan? Kuitenkin sen lapsen elämä on paljon tärkeämpi kun kahden aikuisen suhdesotkut.
 
Se on niin päin, että minä en ole äiti, joten lapsen ei tarvitse välittää minusta.
Rakastaminen on oma lukunsa, sitä ei voi vaatia.

Lapsi on kohtuullisen iso koululainen, ei mikään ekaluokkalainen siis. Teini.
 
Alkuperäinen kirjoittaja paskapää:
Se on niin päin, että minä en ole äiti, joten lapsen ei tarvitse välittää minusta.
Rakastaminen on oma lukunsa, sitä ei voi vaatia.

Lapsi on kohtuullisen iso koululainen, ei mikään ekaluokkalainen siis. Teini.

Mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi rakastaa sitä lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja paskapää:
Se on niin päin, että minä en ole äiti, joten lapsen ei tarvitse välittää minusta.
Rakastaminen on oma lukunsa, sitä ei voi vaatia.

Lapsi on kohtuullisen iso koululainen, ei mikään ekaluokkalainen siis. Teini.

Mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi rakastaa sitä lasta.

Miksi hänen pitäisi? Pitääkö aikuisen rakastaa kaikkia alaikäisiä toisten teini-kakaroita, näinkö sinäkin teet?
 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Kannattaako mennä yhteen miehen kanssa, jos ei pärjää sen lapsen kanssa ollenkaan? Kuitenkin sen lapsen elämä on paljon tärkeämpi kun kahden aikuisen suhdesotkut.


Totta horiset. Olisi pitänyt ymmärtää jo silloin kun nämä pikkuruiset lapsukaiset vuosia sitten eka kerran näin, että en halua tommosia lapsia elämääni. Kummallisia olivat jo silloin.

En vaan tajunnut, miten kieroon kasvatettuja ihmisiä voi olla olemassa ja miten voi olla aikuinen, vanhempi, joka ei näe mitään vikaa lapsessaan, vaikka nämä miten paljon tekisi ns. kiellettyjä, olisi ilkeitä.

Ja lapsi on yläasteikäinen.
Ei siis mikään ekaluokkalainen kuomakengissään ja toppahaalarissa, nallerepussa.
Ei hätää, olen lähdössä tästä.

Jos on ilkkeitä äitipuolia, on myös ilkeitä lapsipuolia . Ja niin päin että se ilkeä lapsipuoli oli ensin.

Metsä vaan vastaa kuin sinne on huudettu, vuosikausia.

Aikuinekaan ei jaksa loputtomiin.


 
Alkuperäinen kirjoittaja aha:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja paskapää:
Se on niin päin, että minä en ole äiti, joten lapsen ei tarvitse välittää minusta.
Rakastaminen on oma lukunsa, sitä ei voi vaatia.

Lapsi on kohtuullisen iso koululainen, ei mikään ekaluokkalainen siis. Teini.

Mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi rakastaa sitä lasta.

Miksi hänen pitäisi? Pitääkö aikuisen rakastaa kaikkia alaikäisiä toisten teini-kakaroita, näinkö sinäkin teet?

Sellaista, joka kuuluu samaan perheeseen. Miehen uuden naisen pitää rakastaa miehen lapsia, vaikka se ois kuinka vaikeeta, muuten kannattaa olla ryhtymättä koko mieheen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja paskapää:
Se on niin päin, että minä en ole äiti, joten lapsen ei tarvitse välittää minusta.
Rakastaminen on oma lukunsa, sitä ei voi vaatia.

Lapsi on kohtuullisen iso koululainen, ei mikään ekaluokkalainen siis. Teini.

Mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi rakastaa sitä lasta.

MIKSI?`
Sinäkin olet aikuinen. Mene ja rakasta ketä tahansa naapurin räkänokkaista kakaraa, vaikka se rikkoisi just sinun fillarin kerta toisensa jälkeen taloyhtiön varastosta.
Ota kotiisi ja rakasta, anna mehua ja pullaa ja lue iltasatu, juttele mukavia ja siivoa sotkut, ja rakasta.

Ei minun kuulu rakastaa ketään.
Eikä kenenkään kuulu rakastaa minua.

Rakkaus on tunne, joka ei tule käskemällä vaikka kyseessä olisi puolison lapset.

Rakastatko sinä anoppiasi? Hän on kuitenkin miehesi äiti.

 
Ei se ehkä ole sinun vika jos lapsi ei sinusta pidä. Mutta jos rakastat lapsen isää, niin hänen takiaan rakastat myös lasta. Kyllä se omienkin murrosikäisten kanssa välillä on varmaan aika kamalaa.
 
No mutta kai sinä sen tajuat, että pakkohan sun on hyväksyä miehen lapsi. Tuskin mies omaa lastansa hylkää sinun takiasi, hyvänen aika omaa lihaa ja verta.
Ja joku asiahan ei ole kohdallaan jos teini käyttäytyy noin. Koittakaa nyt miettiä mikä on vialla ja auttaa, ennekuin on liian myöhäistä. Ehkä teinikin tarvitsee rakkautta....
 
Alkuperäinen kirjoittaja paskapää:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Kannattaako mennä yhteen miehen kanssa, jos ei pärjää sen lapsen kanssa ollenkaan? Kuitenkin sen lapsen elämä on paljon tärkeämpi kun kahden aikuisen suhdesotkut.


Totta horiset. Olisi pitänyt ymmärtää jo silloin kun nämä pikkuruiset lapsukaiset vuosia sitten eka kerran näin, että en halua tommosia lapsia elämääni. Kummallisia olivat jo silloin.

En vaan tajunnut, miten kieroon kasvatettuja ihmisiä voi olla olemassa ja miten voi olla aikuinen, vanhempi, joka ei näe mitään vikaa lapsessaan, vaikka nämä miten paljon tekisi ns. kiellettyjä, olisi ilkeitä.

Ja lapsi on yläasteikäinen.
Ei siis mikään ekaluokkalainen kuomakengissään ja toppahaalarissa, nallerepussa.
Ei hätää, olen lähdössä tästä.

Jos on ilkkeitä äitipuolia, on myös ilkeitä lapsipuolia . Ja niin päin että se ilkeä lapsipuoli oli ensin.

Metsä vaan vastaa kuin sinne on huudettu, vuosikausia.

Aikuinekaan ei jaksa loputtomiin.

Niinhän se tuppaa usein olemaan, että ei ne uusperhekuviot ole mitään helppoja. En nyt puuttuisi sanaan "kakara", se tässä tosiaan on sivuseikka. Kyllä meilläkin asuu kakaroita, vaikka ihan omiani ovat. Ja uskon siihenkin, että on olemassa perin ilkeitä lapsipuoliakin. MUTTA KOSKA AIKUISEN ON KOETETTAVA pysyä sinä aikuisena, pitäisi aina miettiä 101 kertaa ainakin, pistääkö näppinsä soppaan, jossa kelluu toisten lapsia. Lapsi haavoittuu aika herkästi, eikä se haavoittajan osakaan herkkua ole. Itsestäni ei taitaisi olla äitipuoleksi, en tosin ole pyrkimässäkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja paskapää:
Se on niin päin, että minä en ole äiti, joten lapsen ei tarvitse välittää minusta.
Rakastaminen on oma lukunsa, sitä ei voi vaatia.

Lapsi on kohtuullisen iso koululainen, ei mikään ekaluokkalainen siis. Teini.

Mutta sinä olet aikuinen ja sinun pitäisi rakastaa sitä lasta.

MIKSI?`
Sinäkin olet aikuinen. Mene ja rakasta ketä tahansa naapurin räkänokkaista kakaraa, vaikka se rikkoisi just sinun fillarin kerta toisensa jälkeen taloyhtiön varastosta.
Ota kotiisi ja rakasta, anna mehua ja pullaa ja lue iltasatu, juttele mukavia ja siivoa sotkut, ja rakasta.

Ei minun kuulu rakastaa ketään.
Eikä kenenkään kuulu rakastaa minua.

Rakkaus on tunne, joka ei tule käskemällä vaikka kyseessä olisi puolison lapset.

Rakastatko sinä anoppiasi? Hän on kuitenkin miehesi äiti.

Kyllä minä ainakin rakastan anoppiani -hän on mieheni äiti. Rakastan myös muita perheeseeni kuuluvia ihmisiä. Sekä verisukulaisiani että muuta kautta perheenjäseniäni.
Lapset eivät voi päättää mihin kuvioihin joutuvat äidin tai isän perustaessa uutta perhettä. Aikuiset tekevät nämä valinnat ja heidän pitää kantaa myös vastuu valinnoistaan. Kun valitsee perheellisen puolison, jolla on jo lapsia ennestään, sitoutuu samalla näihin lapsiin ja huolehtimaan heidän hyvinvoinnistaan. Jos ei ei voi sietää puolisonsa lapsia ja ei kykene asettamaan lasten hyvinvointia etusijalle, on parempi erota.
 
Lapset oppivat käytöstavat ja ajatusmallit aikuisilta. Mietipäs vähän mitä opetat niin omillesi kuin puolison lapsille. Riippumatta lapsen käytöksestä. Kumpi teistä on se kypsä aikuinen, sinä vai lapsi?
 

Yhteistyössä