Jos selviäisi, että vauvasi on vaihtunut toiseen vauvaan synnärillä, mitä tunteita se herättäisi?

["vieras"]

Ja miten toivoisit asian järjestettävän? Itselläni heräsi ajatus tuosta salkkari ketjusta, että jos oikeasti tuommoista tapahtuisi.. Ja ei tarvitse selitellä, että huomaisi vaihdoksen heti, nyt ajatellaan, että vaihtumista et edes sinä olisi huomannut.. itselläni vajaa vuoden ikäinen rakas poika ja jos selviäisi, että olisikin vaihtunut sairaalassa toiseen, niin en ikimaailmassa pystyisi hönestä luopumaan..

 

[Mesore]

Hmm. Jos kuvitellaan, että minun päätökseni olisi ainoa, jota kysytään, niin ottaisin itselleni molemmat lapset, sen vaihtuneen johon olen jo ehtinyt kiintyä, sekä sen oman. Mutta todellisuudessa siellä toisessa päässä olisi varmaan myös toinen äiti, jolla olisi oma mielipiteensä.
Ehkä realistinen ratkaisu voisi olla sellainen, jossa lapset vaihdettaisiin oikeille vanhemmilleen, mutta säilytettäisiin välit myös vahinkovanhempaan. Joku kummisysteemi tms.
Täysin tyydyttävää ratkaisua tuossa tilanteessa tuskin voisi edes tehdä, sen verran traumaattinen tilanne kaikille osapuolille.

 

[LLM]

Mä haluaisin omani itselleni. Onneksi tuota mahdollisuutta ei voinut olla mun kohdalla.

 

[aloittaja kysyy vielä]

Mutta entä jos lapsi olisi ollut jo monta vuotta perheessä, haluaisitteko silti vaihtaa hoitamanne, omaksi luulemanne lapsen vieraaseen, mutta biologiseen lapseenne. Minä en pystyisi vaihtamaan

 

[säpäle]

Mutta entä jos lapsi olisi ollut jo monta vuotta perheessä, haluaisitteko silti vaihtaa hoitamanne, omaksi luulemanne lapsen vieraaseen, mutta biologiseen lapseenne. Minä en pystyisi vaihtamaan

En todellakaan pystyisi vaihtamaan. En vain jotenkin käsitä, miksi se biologia menisi sen yhdessä koetun ajan edelle. Tästä on joskus aikaisemminkin keskusteltu (silloin kun Emmerdalessa vauvat vaihtuivat).

 

[LLM]

Mutta entä jos lapsi olisi ollut jo monta vuotta perheessä, haluaisitteko silti vaihtaa hoitamanne, omaksi luulemanne lapsen vieraaseen, mutta biologiseen lapseenne. Minä en pystyisi vaihtamaan

Sitä en osaa sanoa.

 

[Anatolia]

Haluaisin aivopesun, joka pesisi päästäni tuon tiedon pois.

En siis haluaisi tietää. Mun lapset on 8 v ja 6 v, enkä heitä vaihtaisi keneenkään, vaikka selviäisi että he eivät olekaan minun biologisesti.

 

[LauhkeaLehmä]

En kyllä vaihtaisi. Biologinen lapsi saisi jäädä sille vaihdokas äidille. Toki haluaisin tavata tätä toistakin lasta.

 

["vieras"]

Hmm. Jos kuvitellaan, että minun päätökseni olisi ainoa, jota kysytään, niin ottaisin itselleni molemmat lapset, sen vaihtuneen johon olen jo ehtinyt kiintyä, sekä sen oman. Mutta todellisuudessa siellä toisessa päässä olisi varmaan myös toinen äiti, jolla olisi oma mielipiteensä.
Ehkä realistinen ratkaisu voisi olla sellainen, jossa lapset vaihdettaisiin oikeille vanhemmilleen, mutta säilytettäisiin välit myös vahinkovanhempaan. Joku kummisysteemi tms.
Täysin tyydyttävää ratkaisua tuossa tilanteessa tuskin voisi edes tehdä, sen verran traumaattinen tilanne kaikille osapuolille.

Musta ihan kamala ajatus, että lapset vaihettais. Mielummin niin päin, että lapset pysyvät perheissä missä kasvaneet ja tapaavat biologisia vanhempia. Pystyisitkö luopumaan lapsestasi vaikka olisit jo häntä kasvattanut monta vuotta?

 

[=)]

No ensin varmaan ihmettelisin, että jossain on varmaan sitten just meidän näköiset ihmiset, kun meidän poika on nimittäin aika lailla meidän näköisemme. Ja toisekseen vauvamme oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta synnärillä jatkuvasti vierelläni. Ja silloinkin, kun oli sen pari-kolme tuntia poissa, niin kyllä mä olisin jo naamasta tunnistanut, että ei oo sama lapsi jos oliskin vaihtunu.

Mutta noin vakavasti ottaen... Kyllä mullekin sen aivopesun voisi antaa. En osaisi kuvitellakaan tilannetta, jossa joutuisin pojastamme luopumaan ja ottamaan tilalle jonkun toisen, vieraan, lapsen. Olkoonkin sitten biologisesti oma tai ei.

 

["tiimarinvihko"]

En vaihtaisi. Voisin olla yhteydessä biologiseen lapseen, mutta en ole varma onko sekään sitten kuinka järkevää.. jos kuitenkin heräisi voimakkaampia tunteita ja ristiriitaisia tunteita, siitä voisi mennä koko perhe ihan sekaisin ajatuksistaan. Olisi ehkä parasta jatkaa niinkuin tähänkin asti.

 

[Mesore]

[QUOTE="vieras";26024405]Musta ihan kamala ajatus, että lapset vaihettais. Mielummin niin päin, että lapset pysyvät perheissä missä kasvaneet ja tapaavat biologisia vanhempia. Pystyisitkö luopumaan lapsestasi vaikka olisit jo häntä kasvattanut monta vuotta?[/QUOTE]

Ajattelin siltä kannalta, että lapsi on vielä pieni, alle vuoden. Jos lapsi olisi isompi, niin mieluummin niin päin, että lapsi jää sinne, missä on kasvanut, ja tapaa biologisia vanhempia.

 

[säpäle]

Ajattelin siltä kannalta, että lapsi on vielä pieni, alle vuoden. Jos lapsi olisi isompi, niin mieluummin niin päin, että lapsi jää sinne, missä on kasvanut, ja tapaa biologisia vanhempia.

Minusta olisi kamalaa vaikka olisi alle vuoden ikäinenkin kyseessä. No ehkä jotkut ensimmäisen päivät tai viikot, mutta jos kuukausia vanha lapsi olisi, niin en haluaisi vaihtaa.

Jännä muuten, että nyt näin monet ovat sitä mieltä, etteivät haluaisi vaihtaa, kun silloin aiemmin kun asiasta keskusteltiin, suurin osa oli sitä mieltä, että tottakai lapset pitää vaihtaa. Itse tuolloin ihmettelin tuota Emmerdalen tapausta, jossa vauvat vaihdettiin biologisille vanhemmilleen, mikä minun mielestäni oli ihan järjetöntä.

 

["jaaha"]

En tiedä. Mutta mulla ihan oikeasti ollut toiseksi vanhimman lapsen kohdalla mone monet kerrat erittäin vahva tunne, että on vaihtunu sairaalassa. Ja tämä tunne on todella todella kauhean tuntuinen. Hän on jo 16 vuotias. En tiedä mistä tämä tulee.. olisi erittäin kauheaa jos vuosien päästä tai vaikka nyt selviäis asia.

 

["noh"]

Jos tieto tulisi esim. vuoden päästä tai sen jälkeen, en haluaisi vaihtaa lapsia. Olisin sen kannalla, että molemmat perheet hoitavat vaihdokkaansa.

 

[miauh]

en todellakaan pystyis luopua tosta pojasta vaikka selviäis et noin olis käynyt, se ois mun poika vaikka oiskin biologisesti jonkun muun! ja jos ois pakko luopua, sekoaisin totaalisesti. ei se auttais asiaa että sieltä tulis joku ihan vieras lapsi tänne ton mussukan tilalle, vaikka oiskin mun synnyttämä oikeasti. ois ihan kauhea tilanne, onneks ei oo mahdollista.

 

["Heivaan"]

Minusta välillä tuntuu, että lapsi vaihtui jo kohdussa. Me vanhemmat olemme pieniä, siroja ja tietyllä tavalla feminiinisiä, lapsi painoi jo syntyessään yhtä paljon kuin vanhempansa yhteensä ja huokui testosteronia ensi hetkestä saakka. Nykyään (1v) kaikki ihmettelevät, kun lapsi ei näytä yhtään kummaltakaan vanhemmaltaan. Isoisien näköä on.

Mutta vastaus. Jos lapsi vaihtuisi, en vaihtaisi takaisin ikimaailmassa. Ehkä saattaisin joskus haluta tavata biologista lasta.

 

[Keittiönoita]

Ehdottaisin vaihdokkaan vanhemmille jonkinlaista kommuuniasumista, jotta lapset eivät menettäisi sen paremmin biologisia kuin sosiaalisiakaan vanhempiaan vaan saisivat yhdet vanhemmat lisää.

 

["vieras"]

Luulen, että vanhemmilta ei kysyttäisi, jos tällainen asia tulisi viranomaisten tietoon ja tulisikin, sitä kauttahan vanhemmat saisivat asian tietää. Heidän pitäisi vaihtaa lapset, jo lasten oikeusturvankin vuoksi. Yhteydenpitoa voisi tietysti jatkaa, mutta lapset olisi vaihdettava. Olisiko joku ristiinadoptio mahdollinen, jos kumpikin perhe tahtoisi pitää lapsen, jota on pitänyt omanaan, sitä en osaa sanoa.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";26024902]Luulen, että vanhemmilta ei kysyttäisi, jos tällainen asia tulisi viranomaisten tietoon ja tulisikin, sitä kauttahan vanhemmat saisivat asian tietää. Heidän pitäisi vaihtaa lapset, jo lasten oikeusturvankin vuoksi. Yhteydenpitoa voisi tietysti jatkaa, mutta lapset olisi vaihdettava. Olisiko joku ristiinadoptio mahdollinen, jos kumpikin perhe tahtoisi pitää lapsen, jota on pitänyt omanaan, sitä en osaa sanoa.[/QUOTE]

Juuri tätä en tajua. Miksi ihmeessä se biologia menee sen tunnesiteen ohi? Ketä tällainen oikeusturva sitten palvelee?

 

["vieras"]

Juuri tätä en tajua. Miksi ihmeessä se biologia menee sen tunnesiteen ohi? Ketä tällainen oikeusturva sitten palvelee?

Niinkin raadollisia asioita, kuin vaikka perimysjärjestys.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";26024932]Niinkin raadollisia asioita, kuin vaikka perimysjärjestys.[/QUOTE]

Miten se sitten muuttaa sitä perimisjärjestystä, jos lapsi kasvaa toisessa perheessä?

 

["vieras"]

Miten se sitten muuttaa sitä perimisjärjestystä, jos lapsi kasvaa toisessa perheessä?

Ei se kasvaminen mitään merkitse, vaan se kenen lapsi hän on. Ei sitä voisi enää painaa villasella, jos se tietoon tulisi.

 

["hetta"]

En vaihtaisi minäkään, mutta haluaisin tavata sitä biologistakin lasta.

Onneksi meidän lapset ovat kuin kopioita isästään,joten nou hätä

 

["antti"]

Näitä tapahtui aiemmin paljonkin. Hiljattain tuli asiaa koskeva ruotsalainen dokumentti. Esim. eräässä synnytyssairaalassa oli vaihtunut useita vauvoja. Sitten kun asia selvisi kun lapsi oli muutaman vuoden ikäinen, niin osa halusi ehdottomasti biologisen lapsensa takaisin - osa ei halunnut. Joissakin tapauksissa vaikutti siltä, että haluttiin pitää vieras lapsi, jos se oli omaa "parempi", eli kauniimpi. Eräs perhe josta vaihdokas haettiin väkisin poliisin avulla, ei halunnut omaa lastaan takaisin.

On selvää että tunneside vaihtuneen lapsen ja vanhempien välillä on aivan samanlainen kuin silloin jos lapsi oli oma. Kun sitten luopuu lapsesta vaikkapa lapsen ollessa 7-vuotias, tuntuu aivan samalta kuin omasta lapsesta luopuisi. Sitten tilalle tulee lapsi, joka on biologisesti oma lapsi, mutta muuten aivan vieras ja kasvanut vieraissa oloilla. Aika vaikea asia.

Itse toimisin ehkä tuollaisessa tilanteessa siten, että en vaihtaisi lapsia takaisin, vaan pyrkisin luomaan mahdollisimman hyvän suhteen muualla asuvaan biogiseen lapseeni. Näin siis silloin jos lapset olisivat ehtineet asua väärissä perheissä vuosia. Jos asia paljastuisi lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, vaihtaisin luultavasti biolgisen lapseni takaisin, mutta ei voi olla varma kun ei ole joutunut tuollaiseen tilanteeseen. Jokainen jolla on lapsia, tietää lapseen muodostuu tunneside jo silloin kun lasta odotetaan ja tunneside vahvistuu huomattavasti lapsen enimmäisen elinvuoden aikana.

Lisäksi on tietenkin niin, että itse ei voi yksin päättää sitä luopuuko kasvattamastaan lapsesta, vaan asiaan vaikuttaa oman tahdon lisäksi biologisten vanhempin tahto, laki ja viranomaisten tahto.