Jos selviäisi, että vauvasi on vaihtunut toiseen vauvaan synnärillä, mitä tunteita se herättäisi?

["noh"]

en ikinä luopuisi lapsestani joka mullla nyt on. haluaisin sen toisenkin, jos en saisi, niin haluaisin sen elämään tädiksi.

 

[mutta]

[QUOTE="antti";26027617]Pohditaanpa vielä onko naisen ja miehen välillä eroja tässä asiassa.

Ihminenhän on eläin, vaikkakin kehittynyt eläin, ja ihmisen toimintaa ohjaa järki enemmän kuin eläimen toimintaa. Ihmisellä on myös moraali. Eläinmaailmasta tiedetään, että monien lajien naaraat pyrkivät hedelmöittämään itsensä mahdollisemman monella uroksella. Urokset taas pyrkivät varmistamaan, että juuri heidän siittiönsä hedelmöittää naaraan. Kun leijonauros tapaa naaraan jonka kanssa uros haluaa lisääntyä, se usein tappaa naaraan vanhat pennut varmistaakseen geeniensä siirtymisen seuraavavalle sukupolvelle, ja sen takia ettei naaaras tuhlaisi aikaansa jonkun toisen uroksen poikastan kasvattamiseen. Naarasleijona tulee myös kiimaan nopeammin silloin kun sillä ei ole pentuja.

Johtuen siitä, että yksinhuoltajaäitejä on enemmän kuin yksinhuoltajaisiä, mies joutuu naista useammin uusperheessä tilanteeseen, jossa perheeseen kuuluu sekä naisen entisen kumppaninsa kanssa tekemiä lapsia, että miehen omia lapsia. Tiedetään, että monasti mies ei rakasta, eikä kohtele toisen miehen lapsia samalla tavalla kuin omia lapsiaan. Näin siitä huolimatta, vaikka miehen tullessa perheeseen naisen lapsi olisi vasta aivan pieni. Tästä voidaan päätellä, että ainakin miehelle biologinen vanhemmuus on usein hyvin tärkeätä. Ja onhan se sitä useimmiten myös naiselle, mutta on vaikeata erottaa miten biologinen ja sosiaalinen vanhemmuus on vaikuttanut tunteiisiin. Eli toisin sanottuna; "rakastaisinko sellaista lasta joka on biologisesti minun, mutta jota en ole koskaan tavannut? Alkaisinko rakastaa häntä helposti jos saisimme tutustua?"[/QUOTE]

Ahaa? miksi mies sallii toisen naisen kohdellaomia lapsiaan huonosti? mistä hannu ja kerttu, tuhkimo jne ovat isämallin saaneet? ihan oikeasta elämästä.

 

["siis"]

toivoisin tuossa tilanteessa että saisin molemmat. haluaisin molemmat.

 

["tiimarinvihko"]

antin viestiin viitaten, meillä on niin että mies on ottanut etenkin kuopukseni kuin omakseen. Kuopus oli n. 1v4kk kun alettiin seurustelemaan. Mun lapset eivät tapaa bio-isäänsä ollenkaan. Kuopus ei ole nähnyt tätä koskaan. Lapset kutsuvat miestäni isäkseen. Esikoinen kyllä haikailee oikean isänsä perään ja hänen ja nykyisen mieheni suhde on jollain tavalla (ei kovin paljoa) monimutkaisempi kuin miehen ja kuopuksen. Mä näen kuinka mieheni rakastaa kuopustani, aivan todella. Saattaa silitellä tätä tämän nukkuessa ja tuijotella tätä jne.

Mä poden huonoa omaatuntoa, koska mä luulin musta tulevan maailman paras äitipuoli, koska ajattelin ettei biologisuus merkkaa mulle juurikaan. Mutta koska miehen poika on enimmäkseen äitinsä luona ja on äitinsä poika, niin kuvio olikin mulle huomattavasti vaikeampi kuin ikinä osasin kuvitella enkä ole pystynyt luomaan oikein kovinkaan kummoista suhdetta poikapuoleeni. Mutta edelleeni kuvittelen, että tilanne olisi toinen, jos myös tämä poika olisi äiditön ja meillä kokoaikaisesti. Että kyse ei ole biologisuudesta vaan äidin vaikutuksesta.

 

[juu ei]

[QUOTE="tiimarinvihko";26027712]antin viestiin viitaten, meillä on niin että mies on ottanut etenkin kuopukseni kuin omakseen. Kuopus oli n. 1v4kk kun alettiin seurustelemaan. Mun lapset eivät tapaa bio-isäänsä ollenkaan. Kuopus ei ole nähnyt tätä koskaan. Lapset kutsuvat miestäni isäkseen. Esikoinen kyllä haikailee oikean isänsä perään ja hänen ja nykyisen mieheni suhde on jollain tavalla (ei kovin paljoa) monimutkaisempi kuin miehen ja kuopuksen. Mä näen kuinka mieheni rakastaa kuopustani, aivan todella. Saattaa silitellä tätä tämän nukkuessa ja tuijotella tätä jne.

Mä poden huonoa omaatuntoa, koska mä luulin musta tulevan maailman paras äitipuoli, koska ajattelin ettei biologisuus merkkaa mulle juurikaan. Mutta koska miehen poika on enimmäkseen äitinsä luona ja on äitinsä poika, niin kuvio olikin mulle huomattavasti vaikeampi kuin ikinä osasin kuvitella enkä ole pystynyt luomaan oikein kovinkaan kummoista suhdetta poikapuoleeni. Mutta edelleeni kuvittelen, että tilanne olisi toinen, jos myös tämä poika olisi äiditön ja meillä kokoaikaisesti. Että kyse ei ole biologisuudesta vaan äidin vaikutuksesta.[/QUOTE]

en usko että toimii noin. sillä hetkellä kun nainen saa omia, kokee hän toiset häiritsevänä. on poikkeuksia.

 

[tiiru]

Mun mummo ehittiin viedä kotiin asti. Huomattiin sitten vaipanvaihdossa sukupuolesta.

Jo meille selviäis nyt että vauva olisi vahtunut, rukoilisin että lapset jäisi koteihinsa eikä tarvitsisi vaihtaa. Jos ei onnistuisi karkaisin maasta.

 

[lissukka.]

Ehdottaisin vaihdokkaan vanhemmille jonkinlaista kommuuniasumista, jotta lapset eivät menettäisi sen paremmin biologisia kuin sosiaalisiakaan vanhempiaan vaan saisivat yhdet vanhemmat lisää.

Tää olis minusta ainoo vaihtoehto, koska en haluais menettää kumpaakaan lasta.