Jos selviäisi, että vauvasi on vaihtunut toiseen vauvaan synnärillä, mitä tunteita se herättäisi?

[säpäle]

[QUOTE="vieras";26024960]Ei se kasvaminen mitään merkitse, vaan se kenen lapsi hän on. Ei sitä voisi enää painaa villasella, jos se tietoon tulisi.[/QUOTE]

Niin, mutta miksi se merkitsee enemmän kuin tunneside? Mitä väliä sillä oikeasti on, kenen kohdusta lapsi on tullut ulos? Jos ajatellaan, että lapsi kuitenkin saa tutustua biologisiin vanhempiin, miksi perheet pitää hajottaa vain joidenkin geenien takia.

 

["vieras"]

Niin, mutta miksi se merkitsee enemmän kuin tunneside? Mitä väliä sillä oikeasti on, kenen kohdusta lapsi on tullut ulos? Jos ajatellaan, että lapsi kuitenkin saa tutustua biologisiin vanhempiin, miksi perheet pitää hajottaa vain joidenkin geenien takia.

Ymmärrät varmaan, ettei tästä ole kyse. On aivan luonnollista, että lapseen kiintyy, mutta jos tämä ei ole oma lapsi, vaan se oma lapsi on jossain muualla, on asialle tehtävä jotain. Eikä se olisi mitenkään yhden äidin päätettävissä. Näissä keskusteluissa on kuullut mielipiteitä, että joku "ilman muuta ottaisi molemmat lapset". No millähän lihaksilla?

 

[Keittiönoita]

Niin, mutta miksi se merkitsee enemmän kuin tunneside? Mitä väliä sillä oikeasti on, kenen kohdusta lapsi on tullut ulos? Jos ajatellaan, että lapsi kuitenkin saa tutustua biologisiin vanhempiin, miksi perheet pitää hajottaa vain joidenkin geenien takia.

On sillä. Monilla naisilla tunneside lapseensa syntyy jo raskausaikana. Ei toki kaikilla, mutta suurimmalla osalla. Lapsen vaihtuminen olisi tavallaan petos vanhempia kohtaan. Ehkä vähän samanlainen asia kuin jos rakastuisit mieheesi, seurustelisitte ja menisitte naimisiin, mutta hääyönä tilalle tulisi täsmälleen samannäköinen vieras mies. Jos asia muutaman vuoden päästä selviäisi, etkö kokisi tulleesi petetyksi?

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";26025155]Ymmärrät varmaan, ettei tästä ole kyse. On aivan luonnollista, että lapseen kiintyy, mutta jos tämä ei ole oma lapsi, vaan se oma lapsi on jossain muualla, on asialle tehtävä jotain. Eikä se olisi mitenkään yhden äidin päätettävissä. Näissä keskusteluissa on kuullut mielipiteitä, että joku "ilman muuta ottaisi molemmat lapset". No millähän lihaksilla?[/QUOTE]

No ei ole kyse yhden äidin päätöksestä tai halusta, mutta tässäkin ketjussa järjestäen kaikki haluaisivat pitää sen kasvattamansa lapsen, niin miksi siis sille asialle pitää tehdä jotain? Miksi se väärän lapsen kasvattaminen ja rakastaminen on ongelma, joka pitää korjata?

 

[säpäle]

On sillä. Monilla naisilla tunneside lapseensa syntyy jo raskausaikana. Ei toki kaikilla, mutta suurimmalla osalla. Lapsen vaihtuminen olisi tavallaan petos vanhempia kohtaan. Ehkä vähän samanlainen asia kuin jos rakastuisit mieheesi, seurustelisitte ja menisitte naimisiin, mutta hääyönä tilalle tulisi täsmälleen samannäköinen vieras mies. Jos asia muutaman vuoden päästä selviäisi, etkö kokisi tulleesi petetyksi?

No joo, tuo naimisiinmenoesimerkki on kyllä hyvä, mutta toisaalta, jos tämä tulisi vuosien onnellisen yhteiselon jälkeen ilmi, ei minulla varmaankaan olisi oikeasti muuta ongelmaa kuin se, että miksi näin on tapatunut ja missä se alkuperäinen mies on. Tottakai kokisin tulleeni petetyksi, mutta eihän se silti vie sitä avio-onnea pois. Ja toisaalta tuossa tilanteessa olisi kyllä varmasti se aviomies ihan tietoinen tästä vaihdosta, joten kyllä se ero tulisi siitä tahallisesta huijauksesta, mutta vauvaa tuskin voi tahallisesta huijauksesta syyttää.

 

["antti"]

No ei ole kyse yhden äidin päätöksestä tai halusta, mutta tässäkin ketjussa järjestäen kaikki haluaisivat pitää sen kasvattamansa lapsen, niin miksi siis sille asialle pitää tehdä jotain? Miksi se väärän lapsen kasvattaminen ja rakastaminen on ongelma, joka pitää korjata?

Ei ongelma varmaan olekaan siinä. Kyllä sitä "väärää" lasta rakastaa aivan kuin tämä olisi oma biologinen lapsi. Ongelma tulee siitä, että haluaisi myös biologisen lapsensa itselleen.

Naiset eivät useinkaan joudu tilanteeseen, jossa paljastuu että heillä on maailmalla lapsi josta he eivät ole tienneet. Monet miehet sen sijaan ovat joutuneet tuollaiseen tilanteeseen. Mies ei silloin saa lasta itselleen, mutta hänelle avautuu mahdollisesti mahdollisuus tutustua lapseensa ja lapselle avautuu mahdollisuus tutustua isäänsä.

 

[Keittiönoita]

No joo, tuo naimisiinmenoesimerkki on kyllä hyvä, mutta toisaalta, jos tämä tulisi vuosien onnellisen yhteiselon jälkeen ilmi, ei minulla varmaankaan olisi oikeasti muuta ongelmaa kuin se, että miksi näin on tapatunut ja missä se alkuperäinen mies on. Tottakai kokisin tulleeni petetyksi, mutta eihän se silti vie sitä avio-onnea pois. Ja toisaalta tuossa tilanteessa olisi kyllä varmasti se aviomies ihan tietoinen tästä vaihdosta, joten kyllä se ero tulisi siitä tahallisesta huijauksesta, mutta vauvaa tuskin voi tahallisesta huijauksesta syyttää.

Entä jos sulle selviäisi, että se rakastamasi mies ei koskaan lakannut rakastamasta sinua ja elää nyt epätyydyttävässä parisuhteessa, koska sinulle on tämä vaihdokas? Vähän kökkö vertaus, mutta voisitko siis lapsen kohdalla pitää vaihdokkaan ja luopua biolapsestasi, jos biolapsesi lapsuus ei olisi yhtä hyvä kuin mitä pystyt tälle vaihdokkaalle tarjoamaan? Tai että arvomaailma, johon biolapsesi kasvatetaan, olisi täysin oman arvomaailmasi vastainen? Mä luulen, että moni ei olisi ehkä halukas luopumaan vaihdokkaasta, mutta haluaisi myös oman lapsensa itselleen takaisin.

 

[säpäle]

[QUOTE="antti";26025261]Ei ongelma varmaan olekaan siinä. Kyllä sitä "väärää" lasta rakastaa aivan kuin tämä olisi oma biologinen lapsi. Ongelma tulee siitä, että haluaisi myös biologisen lapsensa itselleen.

Naiset eivät useinkaan joudu tilanteeseen, jossa paljastuu että heillä on maailmalla lapsi josta he eivät ole tienneet. Monet miehet sen sijaan ovat joutuneet tuollaiseen tilanteeseen. Mies ei silloin saa lasta itselleen, mutta hänelle avautuu mahdollisesti mahdollisuus tutustua lapseensa ja lapselle avautuu mahdollisuus tutustua isäänsä.[/QUOTE]

Niin mutta ei kai kukaan nyt oikeasti oletakaan, että ilman muuta tuossa tilanteessa jonkun kuuluisi saada molemmat lapset. Tarkoitin siis sitä, että miksei ne lapset voisi jäädä niihin vääriin koteihin, kun tässäkin useimmat ehdottomasti haluaisivat tehdä niin päin.

 

[säpäle]

Entä jos sulle selviäisi, että se rakastamasi mies ei koskaan lakannut rakastamasta sinua ja elää nyt epätyydyttävässä parisuhteessa, koska sinulle on tämä vaihdokas? Vähän kökkö vertaus, mutta voisitko siis lapsen kohdalla pitää vaihdokkaan ja luopua biolapsestasi, jos biolapsesi lapsuus ei olisi yhtä hyvä kuin mitä pystyt tälle vaihdokkaalle tarjoamaan? Tai että arvomaailma, johon biolapsesi kasvatetaan, olisi täysin oman arvomaailmasi vastainen? Mä luulen, että moni ei olisi ehkä halukas luopumaan vaihdokkaasta, mutta haluaisi myös oman lapsensa itselleen takaisin.

Aivan, mutta ongelmahan ei siis ratkea sillä, että ne lapset vaihdettaisiin, koska silloin se oma kasvatettu lapsi joutuisi sinne huonompiin oloihin. Eli mihin ongelmaan tuo vaihtaminen on ratkaisu?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26025261]Ei ongelma varmaan olekaan siinä. Kyllä sitä "väärää" lasta rakastaa aivan kuin tämä olisi oma biologinen lapsi. Ongelma tulee siitä, että haluaisi myös biologisen lapsensa itselleen.

Naiset eivät useinkaan joudu tilanteeseen, jossa paljastuu että heillä on maailmalla lapsi josta he eivät ole tienneet. Monet miehet sen sijaan ovat joutuneet tuollaiseen tilanteeseen. Mies ei silloin saa lasta itselleen, mutta hänelle avautuu mahdollisesti mahdollisuus tutustua lapseensa ja lapselle avautuu mahdollisuus tutustua isäänsä.[/QUOTE]
Ja käyhän aina välillä niinkin, että lapsi syntyy avioliitossa, mutta vuosia myöhemmin aviomiehelle selviää, että ei olekaan lapsen biologinen isä.

 

[säpäle]

Ja käyhän aina välillä niinkin, että lapsi syntyy avioliitossa, mutta vuosia myöhemmin aviomiehelle selviää, että ei olekaan lapsen biologinen isä.

Niin eikä näissäkään tapauksissa sitä perheen isää vaihdeta

Tai siis voidaanhan näinkin tietysti tehdä, mutta eihän se ole se ainoa oikea ratkaisu tähän ongelmaan, vaan lähtökohtaisesti kai tehdään jotenkin toisin.

 

[Keittiönoita]

Aivan, mutta ongelmahan ei siis ratkea sillä, että ne lapset vaihdettaisiin, koska silloin se oma kasvatettu lapsi joutuisi sinne huonompiin oloihin. Eli mihin ongelmaan tuo vaihtaminen on ratkaisu?

Ratkaisu on siihen ongelmaan, että lapsi saa itselleen ne olosuhteet, joihin hänet on alunperin hankittukin.

 

["antti"]

Niin mutta ei kai kukaan nyt oikeasti oletakaan, että ilman muuta tuossa tilanteessa jonkun kuuluisi saada molemmat lapset. Tarkoitin siis sitä, että miksei ne lapset voisi jäädä niihin vääriin koteihin, kun tässäkin useimmat ehdottomasti haluaisivat tehdä niin päin.

Tietysti lapset voivat jäädää "vääriin" koteihin jos kaikki osapuolet siihen suostuvat. Näin varmaan usein tehdäänkin, varsinkin jos lapset ovat jo vanhempia. Ei siitä silti mihinkään pääse, että vanhemmat alkavat kaivata biologista lastaan kun ovat saaneet tietää hänen olevan olemassa ja elävän muualla.

 

[Keittiönoita]

Niin eikä näissäkään tapauksissa sitä perheen isää vaihdeta

Ei vaihdeta, mutta monille miehille asia ottaa koville. Jos he vielä siinä vaiheessa saisivat tietää, että heillä tosiaan on biologinen lapsi jossakin - jonkun toisen miehen kasvatettavana - , niin.....

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="antti";26025336]Tietysti lapset voivat jäädää "vääriin" koteihin jos kaikki osapuolet siihen suostuvat. Näin varmaan usein tehdäänkin, varsinkin jos lapset ovat jo vanhempia. Ei siitä silti mihinkään pääse, että vanhemmat alkavat kaivata biologista lastaan kun ovat saaneet tietää hänen olevan olemassa ja elävän muualla.[/QUOTE]
Juuri näin.

 

[säpäle]

Mutta meneekö se biologisen lapsen kaipuu tosiaan sen väärän lapsen kiintymyksen ja perhe-elämän edelle, vai miksi tämä vaihtaminen on se ensisijainen ratkaisu?

 

["antti"]

Aivan, mutta ongelmahan ei siis ratkea sillä, että ne lapset vaihdettaisiin, koska silloin se oma kasvatettu lapsi joutuisi sinne huonompiin oloihin. Eli mihin ongelmaan tuo vaihtaminen on ratkaisu?

Vaihtaminen on ratkaisu siihen, että sillä tavoin saa takaisin biologisen lapsensa. Samalla voi kuitenkin joutua luopumaan lapsesta jota on luullut omakseen. Ulkopuolinen ei varmaankaan voi tietää mikä ratkaisu missäkin perheessä on paras.

Tuossa aiemmin mainitsemassani ruotsalaisdokumentissa (Ykkösdokumentti: Vaihtuneet vauvat), eräs perhe halusi vaihtaa lapset takaisin, mutta se perhe jonka lasta he olivat kasvattaneet, ei halunnut vaihtoa, eikä halunnut lastaan takasin. Heiltä lapsi haettiin pois poliisin avulla. Lopputuloksena ensin mainittu perhe sai pitää molemmat lapset.

 

[Keittiönoita]

Mutta meneekö se biologisen lapsen kaipuu tosiaan sen väärän lapsen kiintymyksen ja perhe-elämän edelle, vai miksi tämä vaihtaminen on se ensisijainen ratkaisu?

Koska se on oikeudenmukaisinta: jokainen saa omansa. Lapsi saa omat vanhempansa ja vanhemmat omat lapsensa. Aina se ei välttämättä ole hyvä ratkaisu sen paremmin lapsen kuin vanhempienkaan kannalta, mutta mitä mielestäsi pitäisi tehdä niissä tilanteissa, että perhe A haluaa oman biologisen lapsensa takaisin, mutta perhe B ei halua?

 

[Orion-]

Ehkä ekojen päivien aikana vois vielä vaihtaa, mut ei enää myöhemmin.

 

[säpäle]

[QUOTE="antti";26025377]Vaihtaminen on ratkaisu siihen, että sillä tavoin saa takaisin biologisen lapsensa. Samalla voi kuitenkin joutua luopumaan lapsesta jota on luullut omakseen. Ulkopuolinen ei varmaankaan voi tietää mikä ratkaisu missäkin perheessä on paras.

Tuossa aiemmin mainitsemassani ruotsalaisdokumentissa (Ykkösdokumentti: Vaihtuneet vauvat), eräs perhe halusi vaihtaa lapset takaisin, mutta se perhe jonka lasta he olivat kasvattaneet, ei halunnut vaihtoa, eikä halunnut lastaan takasin. Heiltä lapsi haettiin pois poliisin avulla. Lopputuloksena ensin mainittu perhe sai pitää molemmat lapset.[/QUOTE]

Niin eli siinä vaiheessa ei piitata enää siitä kasvatetusta lapsesta pätkääkään, kun tärkeintä on saada biologinen lapsi takaisin? Ei mene tajuntaan ei. Minun maailmassani kyllä nämä kasvatetut lapset ovat takuulla minulle läheisempiä, kuin jotkut potentiaaliset vieraat lapset, joilla on sama perimä kuin minulla.

Ymmärrän toki, että se biologinen lapsi halutaan itselle, mutta en sitä, että se tehdään sen kasvatetun lapsen kustannuksella.

 

[säpäle]

Koska se on oikeudenmukaisinta: jokainen saa omansa. Lapsi saa omat vanhempansa ja vanhemmat omat lapsensa. Aina se ei välttämättä ole hyvä ratkaisu sen paremmin lapsen kuin vanhempienkaan kannalta, mutta mitä mielestäsi pitäisi tehdä niissä tilanteissa, että perhe A haluaa oman biologisen lapsensa takaisin, mutta perhe B ei halua?

Minun mielestäni siis ehdottomasti pitää jättää lapset niihin vääriin perheisiin. Mikä ihmeen järki on hajottaa kaksi perhettä joidenkin dna-systeemien takia?

 

[säpäle]

Koska se on oikeudenmukaisinta: jokainen saa omansa. Lapsi saa omat vanhempansa ja vanhemmat omat lapsensa. Aina se ei välttämättä ole hyvä ratkaisu sen paremmin lapsen kuin vanhempienkaan kannalta, mutta mitä mielestäsi pitäisi tehdä niissä tilanteissa, että perhe A haluaa oman biologisen lapsensa takaisin, mutta perhe B ei halua?

Miksi on oikeudenmukaista hajottaa kaksi perhettä, vaikka nämä perheet olisivat ihan onnellisia?

 

["antti"]

Mutta meneekö se biologisen lapsen kaipuu tosiaan sen väärän lapsen kiintymyksen ja perhe-elämän edelle, vai miksi tämä vaihtaminen on se ensisijainen ratkaisu?

Joillakin menee, joillakin ei. Joillekin biologinen vanhemmuus on eniten merkitsevä, toisille merkitsee enemmän sosiaalinen vanhemmuus.

Onhan niinkin, että jotkut eivät halua adoptoida lasta siksi että se ei ole heille sama asia kuin oma lapsi. Toiset taas ovat sitä mieltä, että adoptiovanhemmuus vastaa biologista vanhemmuutta. Itse näen eron ainakin siinä, että kun perimä vaikuttaa eniten siihen millainen yksilöstä tulee, adoptoitu lapsi ei ole samalla tavalla suvun jatke kuin biologinen lapsi.

 

[säpäle harmaana]

Eli miksi pitää ratkaista joku ongelma paljon suuremmalla ongelmalla? Onko perheen hajoaminen ja lapsen uuteen kotiin heittäminen pienempi ongelma, kuin geenit? Onko minun suhteellisuudentajuni ihan vääristynyt, kun minusta se menee juuri toisin päin?

 

["antti"]

Eli miksi pitää ratkaista joku ongelma paljon suuremmalla ongelmalla? Onko perheen hajoaminen ja lapsen uuteen kotiin heittäminen pienempi ongelma, kuin geenit? Onko minun suhteellisuudentajuni ihan vääristynyt, kun minusta se menee juuri toisin päin?

Ei sinun suhteellisuudentajusi ole vääristynyt vaan asia on sinun mielestäsi noin. Joitkut muut näkevät asian eri tavalla, koska heille biologinen vanhemmuus on eniten merkitsevä. Kumpikaan näkökulma tähän ei ole oikea tai väärä.

Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta asiasta, jossa mielipiteet menevät vahvasti ristiin. Joidenkin mielestä lapset pitäisi aina vaihtaa biologisille vanhemmilleen, jotkut haluaisivat pitää tilanteen ennallaan. Kumpikaan asenne ja mielipide ei ole oikea tai väärä, vaan se on vain mielipide.