Jos tiedossa perinnöllinen sairaus yrittäisitkö toista lasta

["Jasmin"]

Meillä on suvussa perinnöllistä sairautta ja minun mahdollisuudet terveeseen lapsoseen ovat 50%.

1 terve lapsi on saatu ja sisarus mielessä mutta en tiedä uskallanko enää yrittää. 2 kertaa on tullut jo keskenmeno ja syyksi selvisi myöhemmin tuo perinnöllinen sairaus.

Keskenmenoja voi tietysti käydä vaikka ei perinnöllistä sairautta ole, mutta tuntuu että tämä jotenkin altistaa niille. Minulla keskenmenot ovat aina menneet hankalasti. 2 kertaa olen joutunut kaavintaan kun kaikki ei olekaan tullut pois ja 2 kertaa on tullut kaavinnan jälkeen kohtutulehdus. Joten rankkaa on ollut.

Raskauksia on yritetty jo 12 vuotta ja 3 raskautta siis takana ja 1 lapsi saatu. Iän puolestä olisi vielä muutama vuosi aikaa yrittää. Olen säästänyt kaikki esikon 3v vaatteet/tavarat vaikka nyt viimeisimmän keskenmenon jälkeen tekisi vain mieli myydä kaikki pois.

Siltikin välillä läikähtää tunne että josko ensi kerralla onnistuisin..mutta pelko on samalla kamala. Lääkärit aina sanovat että ensi kerralla sinä onnistut mutta entä jos taas käy huonosti..

Miten toimisitte, monestiko olette uskaltaneet/uskaltaisitte yrittää tällä tilanteella raskautta? Ja pitäisikö nuo vanhat tavarat myydä pois, vievät jo kohta huoneen verran tilaa kun mitään en ole heittänyt pois.

 

["Vieras"]

En yrittäis.

 

[astrolabe]

Öh, eikö tuossa voi sitten käyttää lapsettomuusklinikkaa hyväksi, että he seulois varmasti terveen alkion?

 

[Mummeliisa]

Silloin kun "hankimme" kaksi nuorinta lasta, oli olettamuksena että heillä 50% todennäköisyydellä mahdollisuus periä isänsä HyperIge. Ei vaikuttanut lapsitoiveisiimme.

Toisaalta jokaienn joutuu moiset miettimään itse. Ihmisten arvot ja käsitys siitäkin, miten jokin perinnölinen sairaus elämään vaikuttaa, vaihtelee.

 

["mami"]

astrolabe: Eikä se oo aika kallista?

Mä sanoisin, että yritä niin kauan kuin itse jaksat ja haluat. Mä sain esikoisen jälkeen kaksi keskenmenoa, joista toisesta jouduin kaavintaan. Nyt odotellaan, josko loppuvuodesta tulisi pikkuveikka maailmaan terveenä. Meilläkin on suvussa kaikenlaisia sairauksia, muttei onneks mitään kauhean vakavaa. Lähinnä erilaisia verisuoni- ja keuhkosairauksia, allergioita ja diabetes.

 

["Jasmin"]

Olen kysynyt usealta lapsettomuusklinikalta,että voisiko munasolujani/alkioita tutkia mutta valitettavasti ei voi. Yhden lääkärin mukaan jossakin päin Amerikkaa näitä osataan tutkia, mutta Suomessa ei ole tällaisia mahdollisuuksia ja meillä ei ole varaa lähteä ulkomaille hoitoon. Amerikassahan nuo hoidot maksavat kymmeniä tuhansia.

 

[miumaumii]

Meillä on tuollainen tilanne ja sanoisin, että riippuu täysin, mikä sairaus on kyseessä. Onko hoitokeinoa ja onko elämä elämisen arvoista sairauden kanssa.
Meidän ensimmäinen lapsi peri sairauden ja rankkaa on ollut... itse asiassa niin rankkaa, että tuskin uskelletaan yrittää toista.

Oletteko perinnöllisyysklinikan asiakkaina? Kannattaisiko siellä jutella?

 

[enhän loukkaa]

Käytkö siis aina raskauksien aikana punktiossa, jossa sikiön sairaus todetaan?

 

[waninka]

No millaisia oireita se aiheuttaisi syntyvälle lapselle jos hän on sairas? Riippuu ihan siitä.

 

[Phoebsi]

En. Tai no riippuu sairauden vakavuudesta, mutta haluaisinko ns. varta vasten tehdä lapselleni niin? En.

 

["Jasmin"]

Lapsi pysyy yleensä hengissä, joskin ei tule koskaan pärjäämään yksin. Tautiiin kuuluu mm. sydänviat, epilepsiaa, sekä eriasteiset kehitysviivästymät sekä fyysisesti että henkisesti. Taudinkuvaa on vaikea ennustaa vaan se on yksilöllistä. Meidän suvussa tosin ne, joilla tauti on ollut ovat olleet vakavia.

En ole päässyt punktioihin asti vielä kertaakaan, koska keskenmeno on yllättänyt. Mutta tauti on selvinnyt sikiötä tutkimalla. Lapsivesipunktiosta voidaan tutkia.

 

[waninka]

[QUOTE="Jasmin";27299570]Lapsi pysyy yleensä hengissä, joskin ei tule koskaan pärjäämään yksin. Tautiiin kuuluu mm. sydänviat, epilepsiaa, sekä eriasteiset kehitysviivästymät sekä fyysisesti että henkisesti. Taudinkuvaa on vaikea ennustaa vaan se on yksilöllistä. Meidän suvussa tosin ne, joilla tauti on ollut ovat olleet vakavia.

En ole päässyt punktioihin asti vielä kertaakaan, koska keskenmeno on yllättänyt. Mutta tauti on selvinnyt sikiötä tutkimalla. Lapsivesipunktiosta voidaan tutkia.[/QUOTE]

En tekis. Tekisin lahjasoluilla jos välttämättä haluaisin lapsen vielä. Ei ole oikein lasta kohtaan mun mielestä.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Jasmin";27299507]Olen kysynyt usealta lapsettomuusklinikalta,että voisiko munasolujani/alkioita tutkia mutta valitettavasti ei voi. Yhden lääkärin mukaan jossakin päin Amerikkaa näitä osataan tutkia, mutta Suomessa ei ole tällaisia mahdollisuuksia ja meillä ei ole varaa lähteä ulkomaille hoitoon. Amerikassahan nuo hoidot maksavat kymmeniä tuhansia.[/QUOTE]

Kyllä se vakavasti sairaan lapsen hoitokin maksaa. Ennemmin mie ottaisin lainaa terveen lapsen saamiseksi kuin taloa varten.

 

[jjjjjj]

niin todellakin riippuisi paljon siitä millainen mahdollinen sairaus on. Jos se on lapsen kuolemaan johtava esim varhaislapsuudessa niin silloin miettisin varmaan pitkään miten kestäisin lapsen mahdollisen sairauden ja sen myötä tulevan kuoleman.. Mutta sitten taas on sairauksia, joiden kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää.

siis aiheuttaako kyseinen sairaus lähinnä jo raskauden keskeytymisen...ja voiko sen todeta jo raskauden aikana muutoin?

 

["höh"]

[QUOTE="Jasmin";27299570]Lapsi pysyy yleensä hengissä, joskin ei tule koskaan pärjäämään yksin. Tautiiin kuuluu mm. sydänviat, epilepsiaa, sekä eriasteiset kehitysviivästymät sekä fyysisesti että henkisesti. Taudinkuvaa on vaikea ennustaa vaan se on yksilöllistä. Meidän suvussa tosin ne, joilla tauti on ollut ovat olleet vakavia.

En ole päässyt punktioihin asti vielä kertaakaan, koska keskenmeno on yllättänyt. Mutta tauti on selvinnyt sikiötä tutkimalla. Lapsivesipunktiosta voidaan tutkia.[/QUOTE]

Joko lainaa sinne jenkkeihin menoa varten tai adoptio, tai sijaislapsia. En ottaisi riskiä. Kurja tilanne teillä

 

[enhän loukkaa]

[QUOTE="Jasmin";27299570]Lapsi pysyy yleensä hengissä, joskin ei tule koskaan pärjäämään yksin. Tautiiin kuuluu mm. sydänviat, epilepsiaa, sekä eriasteiset kehitysviivästymät sekä fyysisesti että henkisesti. Taudinkuvaa on vaikea ennustaa vaan se on yksilöllistä. Meidän suvussa tosin ne, joilla tauti on ollut ovat olleet vakavia.

En ole päässyt punktioihin asti vielä kertaakaan, koska keskenmeno on yllättänyt. Mutta tauti on selvinnyt sikiötä tutkimalla. Lapsivesipunktiosta voidaan tutkia.[/QUOTE]

Ok. Oikeestaan tossa on jo kysees se miten saada raskaudet alkamaan ja jatkumaan.
Vaikka punktiossa sit selviäis et lapsella tuo perinnöllinen sairaus, niin veisit raskauden loppuun?

 

["vieras"]

Aika paha kysymys. Onko vanhermmilla oikeus omien lapsihalujensa vuoksi tuoda maailmaan sairasta lasta? Lapseltahan ei voida tätä kysyä, eikä myöskään lapsen oikeuksia. Minä itse en tekisi lapsia, jos tiedossa on noinkin suuri todennäköisyys periytyvään sairauteen. Se on kuitenkin "lahja", jonka antaa lapselleen halusi lapsi sitä tai ei.

 

["hop"]

Noilla tiedoilla en kyllä yrittäisi. : /

 

[Tuttala]

En ottaisi riskiä. Teillä on terve lapsi jo. Mieti mitä seuraisi jos saisitte ei-terveen lapsen? Tämä tervekin lapsi jäisi ihan unholaan, koska sairas vie niin paljon aikaa ja energiaa ja sitoisi teitä elämän loppuun asti. Jos lahjoitussoluja on mahdollista käyttää niin niillä sitten jos "pakko" saada lapsi vielä.

Nauttikaa pienestä perheestänne!

 

[Ken guru]

En yrittäisi. Yksi terve lapsi saisi "riittää". Olen liian empaattinen ja kituisin henkisesti jos joutuisin näkemään lapseni kärsivän. Vaikka ei se tietenkään tarkoita että lapsi koko aikaa kärsisi, mutta kuitenkin.

 

[fifiia]

Riippuu niin paljon sairaudesta, mutta kuvaillun kaltaisessa tilanteessa tuskin harkitsisin omia biologisia lapsia. Vähän myös hämmästelen jos sitä perinnöllisyyteen perehtynyt lääkäri suosittelisi.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="hop";27299662]Noilla tiedoilla en kyllä yrittäisi. : /[/QUOTE]

En minäkään.
Vamma sen verran elämänlaatua heikentävä etten tietoisesti riskeeraisi.

 

["sini"]

Siinä tilanteessa, että sairaus on vakava (noinkin vakava kun teillä) varmasti vielä kokeilisin, mutta vain jos sairaus voidaan poissulkea alkuraskaudessa, eli keskeytys vielä onnistuisi..

En ehdointahdoin halua tähän maailmaan vakavasti sairasta lasta tehdä.

 

["Jasmin"]

Sairaus voi aiheuttaa raskauden keskeytymisen, perinnöllisyyslääkäri on sanonut että monilla tulee keskenmeno jo raskauden aikana rakennepoikkeavaisuuden tai
kromosomivian vuoksi. Tämä siis aiheuttaa jotain muutoksia myös kromosomien rakenteisiin mistä johtuu erilaiset viivästymät kehityksessä.
Luultavasti jos pääsisin punktioon saakka ja jos tämä sairaus löytyisi en jatkaisi raskautta loppuun saakka.

Jokainen lääkäri jonka olen tavannut tai neuvolatäti on vaan sanonut että eikun uudestaan yrittämään että minulla on kuitenkin 50% mahdollisuus saada terve lapsi.
Koskaan kukaan heistä ei ole sanonut että nyt ei enää kannata jatkaa mitä toisaalta ihmettelen, koska olen ollut aika hajalla jo näistä keskenmenoista. Omat vanhempani ovat yritystä vastaan, pelkäävät että vielä minulle käy jotain raskauden aikana koska ensimmäinen raskaus
josta syntyi terve lapsi oli vaikea ja synnytys päättyi hätäsektioon.
Mies on sanonut että ei halua käyttää lahjasoluja eikä hänen terveydentila/ikä enää mahdollista adoptiota, joten se ei ole meillä vaihtoehto. Mies on kyllä sanonut että niin kauan yritetään kun vaan jaksan, ja hän haluaisi että vielä
ainakin kerran yrittäisin raskautta.

Jos yritän vielä kerran raskautta ja saan keskenmenon luulen että se on sitten siinä. En usko että edes henkisesti kestäisin enempää. Muutenkin tuntuu että elämä jää elämättä kun toivoo vaan uutta vauvaa jota ei välttämättä koskaan tule. Miten sitten pystyn hyväksymään että meidän perheessä ei olisi kuin 1 lapsi

 

["vieras"]

Noilla tiedoilla en edes harkitsisi toista lasta, aivan liian itsekkäältä ajatukselta tuntuisi.