H
"harmaa"
Vieras
siinäpä pulma.
Mies ei näe kokonaisuutta niinkuin minä, en sano olevani oikeassa, mutta
kyllä vahvasti epäilen asioiden muuttuvan parempaan suuntaan jos muutettaisiin.
Mies vetoaa siihen, että lupasin asua tässä pidempään koska mulle on tärkeää lapsien olojen pysyvyys ja nytkin kysyi, kun kerroin että olisin halunnut käydä katsomassa yhtä taloa, että sä se et sitten viihdy täällä.
No en viihdykkään lastani koulukiusataan, ei oo kavereita, meillä ei käy ketään, asumisviihtyvyys on nolla, naapurissa alkoholisoitunut mies joka uhkailee lapsia ja popittaa päivät (no nyt on ollu hetki hiljaista..), matkat on pitkät ja harrastaa ei voi mitään kun ei tiedä aina onko autoa käytössä...
Päiväkoti ja sen henkilökunta on ihana, siitä en haluaisi luopua.
Toisaalta mä ostin tämän osakkeen omakotitalon pohjaksi, siitä oli puhetta ostettaessa, nyt mies ei halua, ehdotin rivaria, liian kallis...
Jotenkin semmonen olo, että mä luovutan ja lyhistyn. Ollaan sit tässä neljän seinän sisässä umpikujassa
elämä nykyään on muutenkin kiireistä ja rankkaa, edes kiva että kotona voisi viihtyä. Toisaalta asioiden muuttumiseen ei muuttoa tarvittaisi vaan elämän muutosta, mutta 5 vuotta ollaan tässä sisäänpäin kääntyneessä kylässä asuttu, edelleen tunnen olevani ulkona.
Mies ei näe kokonaisuutta niinkuin minä, en sano olevani oikeassa, mutta
kyllä vahvasti epäilen asioiden muuttuvan parempaan suuntaan jos muutettaisiin.
Mies vetoaa siihen, että lupasin asua tässä pidempään koska mulle on tärkeää lapsien olojen pysyvyys ja nytkin kysyi, kun kerroin että olisin halunnut käydä katsomassa yhtä taloa, että sä se et sitten viihdy täällä.
No en viihdykkään lastani koulukiusataan, ei oo kavereita, meillä ei käy ketään, asumisviihtyvyys on nolla, naapurissa alkoholisoitunut mies joka uhkailee lapsia ja popittaa päivät (no nyt on ollu hetki hiljaista..), matkat on pitkät ja harrastaa ei voi mitään kun ei tiedä aina onko autoa käytössä...
Päiväkoti ja sen henkilökunta on ihana, siitä en haluaisi luopua.
Toisaalta mä ostin tämän osakkeen omakotitalon pohjaksi, siitä oli puhetta ostettaessa, nyt mies ei halua, ehdotin rivaria, liian kallis...
Jotenkin semmonen olo, että mä luovutan ja lyhistyn. Ollaan sit tässä neljän seinän sisässä umpikujassa
elämä nykyään on muutenkin kiireistä ja rankkaa, edes kiva että kotona voisi viihtyä. Toisaalta asioiden muuttumiseen ei muuttoa tarvittaisi vaan elämän muutosta, mutta 5 vuotta ollaan tässä sisäänpäin kääntyneessä kylässä asuttu, edelleen tunnen olevani ulkona.