Voiko suhde toimia jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei.....

[ja miksi]

Miksi ihmeessä pukkaatte lapsia ennen vihkimistä ?????? En ikimaailmassa olisi tehnyt niin. Lapset kuuluvat avioliittoon.

Turha enää itkeä vihille, kun kaikki on valmiina. Voi että, kun ette ajattele ollenkaan...

Parempi kait lapset onnellisessa avoliitossa kuin onnettomassa avioliitossa??????????

 

[sääliksi käy]

Ei täällä mielestäni kukaan ole erosta puhunut. Edelleen ihmettelen, että kyetään tekemään niin suuri päätös, kuin lasten hankkiminen ( vai onko niitä vain tulla tupsahtanut..), mutta naimisiinmeno osoittautuu aivan ylivoimaiseksi. Tai edes siitä keskusteleminen, ajallaan.

Kyllä minulle tulee väistämättä mieleen, ettei sitten kuitenkaan olla aivan varmoja, että kyseessä on ihminen jonka kanssa haluaa sitoutua pohjamutia myöten..pidetään ns takaporttia auki, varmuuden vuoksi.

elää vuosikymmeniä yhdessä toisen kanssa muka takaporttia auki pitäen......

 

[pit.]

Kyllä, todella munatonta touhua minunkin mielestäni, muuta ei voi sanoa.

Lasten tulisi mielestäni syntyä suhteeseen, jossa vanhemmat ovat onnellisia ja sitoutuneita toisiinsa, myös lain edessä.

Lasten "hankkiminen"on mielestäni niin iso asia, että jos molemmat tai toinen epäröi avioliittoa kumppaninsa kanssa, niin en oikeastaan osaa suositella myöskään sitoutumista kasvatusvastuuseen.

Jos avioliittoa epäröidään vuosikymmentolkulla, niin selvääkin selvempi on, että joku siinä asiassa hiertää..

 

[been there, done that]

Kyllä, todella munatonta touhua minunkin mielestäni, muuta ei voi sanoa.

Lasten tulisi mielestäni syntyä suhteeseen, jossa vanhemmat ovat onnellisia ja sitoutuneita toisiinsa, myös lain edessä.

Lasten "hankkiminen"on mielestäni niin iso asia, että jos molemmat tai toinen epäröi avioliittoa kumppaninsa kanssa, niin en oikeastaan osaa suositella myöskään sitoutumista kasvatusvastuuseen.

Jos avioliittoa epäröidään vuosikymmentolkulla, niin selvääkin selvempi on, että joku siinä asiassa hiertää..

Ennen vanhaan avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia sanottiin ikävällä tavalla äpäriksi. Se on mielestäni väärin.

Äpäräksi pitäisi sanoa niitä vanhempia, jotka eivät pysty hillitsemään lisääntymisviettiään, ennen suhteen virallistamista.

 

[voi hyvänen aika]

Onpas vanhanaikaisia ihmisiä. Kyllä varmasti on tärkein asia on että lapset ovat onnellisia. Mitä vi....un väliä onko vanhemmat naimisissa vai ei.
Olen elämäni aikana nähnyt niin monta onnetonta avioliittoa jossa lapset oikeasti kärsii ( tietenkin myös onnellisia missä lapsilla on hyvä olla ) ja myös onnellisia avoliittoja jossa lapsilla on hyvä olla.
Sitä paitsi aivan samalla tavalla aviosta erotaan, joskus tuntuu että jopa enemmän kuin avoliitosta.
Minusta nyt pitäisi tsempata ap:tä. Kaikkea ei voi elämässä saada. Kannattaisi olla onnellinen että on noinkin paljon hyvää saanut mitä tekstistä käy ilmi. Monellakaan ei ole esim. raha-asiat noin hyvin että pärjäisi omillaan.

 

[been there, done that]

Onpas vanhanaikaisia ihmisiä. Kyllä varmasti on tärkein asia on että lapset ovat onnellisia. Mitä vi....un väliä onko vanhemmat naimisissa vai ei.
Olen elämäni aikana nähnyt niin monta onnetonta avioliittoa jossa lapset oikeasti kärsii ( tietenkin myös onnellisia missä lapsilla on hyvä olla ) ja myös onnellisia avoliittoja jossa lapsilla on hyvä olla.
Sitä paitsi aivan samalla tavalla aviosta erotaan, joskus tuntuu että jopa enemmän kuin avoliitosta.

Tunteesi erojen määrästä on todella vain tunne, kyllä avoista erotaan yhä edelleen enemmän kuin avioliitoista, mutta niitä ei samalla tavoin kirjata mihinkään, kuin juridisesti päteviä liittoja.

Lasten hyvinvointi on tietenkin ensisijaista ja juuri sen takia monet solmivat avioliiton, turvatakseen tämän hyvinvoinnin. Joka ei tiedä avio- ja avoliiton eroavaisuuksia juridisesti ei ehkä osaa erottaa niitä muutenkaan ja suhtautuu liian kevyesti periaatteessa loppuelämäksi tarkoitettuun sitoumukseen.

 

[Täysin ulalla]

Mitä vi....un väliä onko vanhemmat naimisissa vai ei.

Älä sadattele. Kyllä sillä on väliä, ja lapsille etenkin. Perimisjärjestys on aivan erilainen avioliitossa ja avosuhteessa, ellei ole testamenttia, ja sittenkin. Moni muukin asia on eri tavoin. Mutta ethän sinä kiroillessasi ja touhottaessasi tietenkään ole ehtinyt perehtyä näihin eroihin. Naisen tai etenkään lasten ei tarvitse olla tyytyväisiä, jos mies suostuu vain avosuhteeseen tai jää ikuiseen kihlaukseen. Se on puolitie. Mikä estää ottamasta täyttä vastuuta virallisestikin? Mikä ihme? Sekö, että tuli joskus nuoruudessa lauottua jotakin "porvarillisista" tai "merkityksettömistä seremonioista" tai muuta vastaava eikä sitä nyt vanhempana viitsisi enää niellä sanojaan, olisihan se nyt niin nolottavaa ... Vai mikä? Minä en ainakaan ymmärrä.

 

[perimisestä]

Mitä vi....un väliä onko vanhemmat naimisissa vai ei.

Älä sadattele. Kyllä sillä on väliä, ja lapsille etenkin. Perimisjärjestys on aivan erilainen avioliitossa ja avosuhteessa, ellei ole testamenttia, ja sittenkin. Moni muukin asia on eri tavoin. Mutta ethän sinä kiroillessasi ja touhottaessasi tietenkään ole ehtinyt perehtyä näihin eroihin. Naisen tai etenkään lasten ei tarvitse olla tyytyväisiä, jos mies suostuu vain avosuhteeseen tai jää ikuiseen kihlaukseen. Se on puolitie. Mikä estää ottamasta täyttä vastuuta virallisestikin? Mikä ihme? Sekö, että tuli joskus nuoruudessa lauottua jotakin "porvarillisista" tai "merkityksettömistä seremonioista" tai muuta vastaava eikä sitä nyt vanhempana viitsisi enää niellä sanojaan, olisihan se nyt niin nolottavaa ... Vai mikä? Minä en ainakaan ymmärrä.

lapsilla ole mitään ongelmaa perimisien suhteen kummassakaan suhteessa. Lapset joka tapauksessa perii vanhempansa oli miten oli.

 

[Ei ole niin yksinkertaista kuin väität]

lapsilla ole mitään ongelmaa perimisien suhteen kummassakaan suhteessa. Lapset joka tapauksessa perii vanhempansa oli miten oli.

Ei se ole ihan niin yksinkertaista. Katsopa lakia uudelleen. Ja sitten on uusperhekuvioita ja puolisisaruksia ja tunnustamattomia lapsia. DNA-testit tarvittaisiin kaikille, jotta saataisiin selville todelliset perimissuhteet.

Mutta sen parikymmentä yhteistä taivalta taittaneen kumppanin asema onkin sitten toinen. Hänellepä ei jääkään mitään, jos omaisuus on vain toisen nimissä.

Moni muukin asia mutkistuu, ellei parisuhdetta ole virallistettu.

 

[Naiset oman onnettomuutensa arkkitehteina]

Olen aina ollut sita mielta etta avoliitto on nimenomaan takaportin auki jattamista. Helppo lahtea omille teilleen sitten kun parempi loytyy. Sori vaan mutta se tarkoittaa loppupeleissa aina sita ettei olla ihan varmoja halutaanko sen toisen kanssa sittenkaan jakaa loppuelama.

Miksi sitten nainen joka todellisuudessa haluaa naimisiin tyytyy vuosia tai vuosikymmenia avoliittoon? Luultavasti siksi etta pelkaa etta jos sanoisi sen miehelle suhteen alkuvaiheissa suoraan, mies panikoisi ja pinkaisisi valittomasti karkuun. Nainen toivoo suoran keskustelun sijaan etta muutamien vuosien yhteiselo saa miehen pikkuhiljaa toisiin ajatuksiin: "ei tama perhe-elama nyt niin kamalaa olekaan, ehka sita naimisiinmenoa voisi jopa harkitakin, taidankin ostaa ne sormukset ja kosia viikonloppuna mokilla..." Ja nainen napottaa siina vierella kuin varma nakki etta kylla tasta viela hyva tulee.

Mies kun ei ajattele aina noin. Mies ajattelee etta nythan kavi hyvin, tassa sita saa kaiken siivouspalveluista seksiin ja viela lapsiakin eika naimisiinmenoa tarvitse edes ajatella. Mies on ihan tyytyvainen tahan puolitie-elamaan, eika todennakoisesti tuhlaa ajatustakaan avioliitolle. Miksi tuhlaisi, kaikkihan sujuu ihan mukavasti nainkin, miksi siis pilaamaan hyvaa kuviota suotta hailla, vihkitodistuksella ja sormuksilla.

Naiset, tehkaa itsellenne palvelus. Jos olette naimisiin haluavaa sorttia, arvostakaa itseanne niin paljon etta sanotte sen miehelle suoraan kun suhde muutuu vakavaksi. Jos mies haipyy kuvioista, niin jouti sitten menna ja voitte kiittaa onneanne ettei enempaa aikaa tuhlaantunut. Sellainen mies joka oikeasti rakastaa teita ei pelasty eika juokse pakoon kun tulee puhe avioliitosta. Avioliitosta puhumisen ei pitaisi olla tabu vakavassa suhteessa. Jos on, niin jotain on kylla pielessa.

 

[hoh hoijaa.]

Kyllä on ap keittämässä itselleen melkoista huttua ja täällä väki heittää löylyä kiukaalle.

16v yhdessä ja hyvä mies, osoittaa , että mies on sitoutunut perheeseensä ja voi olla monia syitä miksi hän ei ole mennyt naimisiin, siis aivan henkilökohtaisia syitä.

minusta on silkkaa typeryyttä alkaa esittämään ota tai jätä sekoilua tuolle miehelle, ja pidän hyvin todennäköisenä, että hän ei kantaansa muuta.

Onko siis järkevää vaarantaa perhettä; omaa ja lasten ja miehen elämää alkamalla esittää prinsessaa juuri nyt. Ehkä sitten eläkeiän kynnyksellä, kun lapset on isoja kannattaa alkaa yksinäiseksi mummoksi silloin se ei enää vahingoita ketään, ehkä paremminkin ihmetyttää.

olen järkyttynyt näistä neuvoista, aivan kamalaa. Tulee aiheuttamaan katastrofin monen ihmisen elämään, mutta täällä ei siitä ole vastuuta.

Tietty voit puhua asiasta, mutta jos olet onnellisessa avoliitossa, niin pidä se.

 

[Vanhaelli]

Jos olette naimisiin haluavaa sorttia, arvostakaa itseanne niin paljon etta sanotte sen miehelle suoraan kun suhde muutuu vakavaksi. Jos mies haipyy kuvioista, niin jouti sitten menna ja voitte kiittaa onneanne ettei enempaa aikaa tuhlaantunut.

Täysin samaa mieltä. Olen kirjoittanut samoin. Naiset, joista osa ilmeisesti on avosuhteessa, eivät uskalla tehdä mitään vaan jankuttavat samaa iänikuista virttä, "mutta kun pitää ajatella toisen tunteita". Eihän miehellä juuri ole silloin tunteita, ainakaan niitä oikeita, jos hän tyytyy avosuhteeseen!

 

[Vanhaelli]

olen järkyttynyt näistä neuvoista, aivan kamalaa. Tulee aiheuttamaan katastrofin monen ihmisen elämään, mutta täällä ei siitä ole vastuuta.

Ole järkyttynyt ihan rauhassa. Se on vain hyvä asia. Jokainen kantaa vastuun omasta elämästään. Jos jonkun mielenrauha järkkyy siitä, että elleissä joku kehotettaa virallistamaan avosuhteen avioliitoksi, se saa sitten järkkyäkin.

 

[mnb]

sekään avoliitto ole, vaikka onhan siitä helppo erota, mutta entäs jos toinen kuolee, ajatellaan vaikka mies, jonka nimissä on asunto, niin avovaimo joutuu siitä ulos, jos yhteisiä lapsia ei satu olemaan ja mitään ei silloin myöskään peri, sillä miehen sukulaiset perii kaiken, mikä on miehen ...ja onhan sekin vaara, että riitautuu omien lastensa kanssa, sillä avoleskellä ei ole sitä asumisoikeutta puolison kuoleman jälkeen, vaikka olisikin rahojaa asuntoon pannut, muttei välttämättä ole kaikki kuitteja tallessa. Asia erikseen onkin sitten nämä uusio-avoliittolaiset, jos esim, minä menisin naimisiin avomieheni kanssa, meidän olisi tehtävä tiukka avioehto, ettei mene puurot ja vellit sekaisin, koska kummallakin on omaa omaisuutta ja omia lapsia..ja sitten se asumisoikeus, minä lekottaisin täällä asua, vaikka miehen lapset omistaisivat talon, olisin siis rasite...siinä tapauksessa, ettei minulla olisi omistusasuntoa muualla...ja jos lapset olisi vielä alaikäisiä, niin siinä vasta rumba tulisi, kun miehen lasten äiti olisi lastensa holhooja..että kannattaa miettiä kaikki...mikään ei ole koskaan yksikertaista! Ei sekään, jos toinen puoliso kuolee kesken avioeroprosessin...sopikaa eronhakemisen jälkeen ositus, välittömästi, ettei syliin tipahda sellaista omaisuutta, mitä ette missään tapauksessa halua.

 

[htdc m]

Nostapa, ap., kissa pöydälle. Sano niin kuin asia on - että haluaisit naimisiin - mutta ei mitään "ota tai jätä"-juttuja (varsinkaan kun et halua erota).
Voihan olla, että mies ajattelee samoin sinusta kuin sinä hänestä: "ei se varmaan halua naimisiin, kun näin kauan ollaan jo kihloissa oltu eikä oo häistä tullu puhetta"... Ehkäpä se vastaakin "Viimeinkin!"
Ei siitäkään kyllä haittaa ole, että miettii, miksi haluaa naimisiin / ei halua naimisiin / haluaa sitä tai tätä Itsensä tunteminen on hyväksi...

 

[Samaa mieltä]

Voimassa toistaiseksi kirjoittaa asiaa. En keksi mitään syytä, miksi mies ei olisi jo mennyt naimisiin, jos olisi sitä halunnut. Tai no joo, joskus syynä on se, että nainen haluaa isot juhlat, mies ei. Mutta jos nainen tyytyy pieniin juhliin, tai ehkä siviilivihkimiseen, en ymmärrä näitä ns. "tekosyitä".

Olen aina ollut avioliiton kannalla. Viime aikoina tosin olen joutunut hieman tarkistamaan näkökantaani, kun olen asunut pitkäaikaisen seurustelukumppanin kanssa nyt vuoden verran avoliitossa. Vuoden aikana on ilmaantunut isoja ongelmia, joita ei ollut silloin, kun asuimme erikseen. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään hinkua naimisiin, enkä välttämättä edes suostuisi, jos mies erehtyisi kosimaan.

Kuitenkin, jos olisin hankkimassa lapsia, avioliitto ehdottomasti, en suostuisi niitä tekemään avoliittoon. Olen miettinyt sitäkin, että miksi ihmiset eroavat nykyisin niin helposti? Se varmaan johtuu siitä, että nykyisin hankitaan aika kevein perustein lapsia, johtuen varmaan siitä,että yksinhuoltajan tulevaisuus on huomattavasti parantunut siitä, mitä se oli 20-30 vuotta sitten. Harva olisi uskaltanut 60 tai 70-luvuilla hankkia lapsia ennen papin aamenta.

 

[jkglkjh]

"Sitä paitsi aivan samalla tavalla aviosta erotaan, joskus tuntuu että jopa enemmän kuin avoliitosta."

No ei todellakaan erota avioliitoista enemmän kuin avoliitoista. Teepä ihan vaikka gallupia ystäväpiirissäsi, miten monen kanssa he ovat seukanneet ja asuneet yhdessä -ja eronneet. Ja sitten, miten moni on käynyt läpi avioeron. Vain avioerot tilastoidaan virallisesti, avoliittoja ei. Siksi avoerojen määrää ei edes tiedetä, mutta enemmän niitä on kuin avioeroja.

 

[Femakko]

Täh...siis miksi pitää yleensäkään mennä ostamaan yhdessä asunto MIEHEN nimiin? Ei kai täällä nyt ihan NIIN yksinkertaista sakkia liiku!? Kaikki mistä yhdessä maksetaan on yhteistä omaisuutta ja yhteisiin nimiin laitetaan. Ja jos minä maksan niin se on minun...piste. Kuinka luojan tähden vanhanaikaista sakkia täällä on? Itselläni on reilusti paremmat tulot kuin avomiehelläni...ja näitä tapauksia tunnen paljon. Joten miten se nainen nyt aina jää alakynteen ja juuri hänen pitäisi olla paniikissa naimisiin menossa? Järjestäkää asianne neitokaiset! Itselläni ei ole minkäänlaista paniikkia naimisiinmenon kanssa...mennän sitten kun siltä tuntuu ja on halua/energiaa järkätä mieleisensä juhlat. ..siis jos ko. hetkellä niitä huvittaa järjestää.

 

[Kuitenkin näin]

Jos asunto on hankittu puoliksi, eikä pariskunta ole naimisissa, ilman testamenttia PUOLET asunnosta menee miehen mahdollisen kuoleman jälkeen tämän omaisille, esim.vanhemmille. Miltä tuntuisi alkaa maksaa miehen vanhemmille puolta asunnon hinnasta yhtäkkiä? Tottakai keskenäisellä testamentilla tämä voidaan välttää, mutta kuinka moni esim.kolmekymppinen tekee testamentin?

Ja vaikka olisikin testamentti, perintövero on järkyttävän suuri, kun ei olla naimisissa.

 

[.....................]

tämän

 

[Uranaiselle..]

Meiltä kesti yli 20 vuotta ennen kuin menimme naimisiin, itse olisin halunnut mennä joe aiemmin.

Tuollainen mies on liian hidas, ainakin minulle. Olisin lähettänyt tiehensä jo alkutaipaleella. En olisi elämääni tuhlannut moisen takia. Mieluummin olisin elänyt elämäni sitten vaikka yksin. Turha pinnaa on miehen takia kiristää.

Siis onko sinulle joku laillinen paperi tärkeämpi, kuin se oikea ihminen? Sanot, ettet haluaisi moisen ihmisen takia elämääsi tuhlata.. No... Jos mies, joka ei kanssasi naimisiin suostuisi pyynnöstäsi huolimatta, olisi mielestäsi niin ankea tapaus, että heivaisit koko ukon, niin miksi alunperin edes yrittäisit päästä naimisiin niin ankean ukon kanssa?? Ja jos taas ukko ei olekaan ankea, jota naimisiin yrität saada, mutta hän kieltäytyy, heivaat hänet ja siinä samalla toteat, että peprilappu ja bileet ovat tärkeämmät, kuin se rakas ihminen siinä vierellä... Mikä ihmeen pakkomielle ne häät oikein ovat? Avioliitto ja häät eivät ole yhtä kuin rakkaus ja onnellinen parisuhde. Rakkautta ja onnea löytyy avoliitoistakin ja toisaalta on sitä perheväkivaltaa, petturiúutta ja rakkaudettomuutta nähty papin siunaamissakin liitoissa.

Perustele, miksi avioliitto on tärkeämpi, kuin hyvä mies ja onnellinen parisuhde?

 

[dgturs]

Kyllä on normaalia, että jos on lapsia (tulossa, suunnitteilla), että mennään naimisiin. On tervettä naiseltakin, että haluaa naimisiin, sehnä vain tarkoittaa sitä, että rakastaa miestä ja on valmis ja kyvykäs sitoutumaan. Lapsillekin on parasta, että vanhemmat ovat joutuneet yhdessä oloa miettimään entistä enemmän, kun oat naimsiiinkin menneet. Naimisiinmeno on aina nimittäin mietinnän paikka ja kynnyksen ylitys. Varmaan ainakin alitajunnassa kumpikin osapuoli edes vähän enemmän panosta, kun ovat naimisissa. Tosiasia on tilastoissakin, että avoparit eroavat useammin kuin avioparit.

 

[sohvis]

Sano kumppanillesi että ole ilman kunnes sanot ,tahdon.Jos halutaan olla yhdessä ja sitoutua lopun iäksi,naimisiinmeno on juhlallinen lupaus molemmille.Voi elää turvallisen suhteen ja luottaa tulevaisuuteen.

 

[itsenäisyys kunniaan]

Mikä ihme naisia vaivaa, kun eletään jossain historian havinassa ja pidetään naimisiinmenoa jonain autuaaksi tekevänä voimana. Ehkä tämä on jokin aaltoliike, 60-luvulla, kun naiset alkoivat tienata, oli naimaton nainen tai avoliitto esikuva, nyt tämän sukupolven lapset pitävät naimisiinmenoa jonain tarunhohtoisena asiana, johon pitää väkisin päästä. Meidän sukupolven lapset tulevat vuorostaan taas arvostamaan itsenäisyyttä.

Tosiasiassa itsenäinen, omaa raha omaava nainen ei avioliittoa tarvitse. Se on luotu aikoinaan omaisuuden yhdistämistä varten, muut pappien höpinät ovat tulleet myöhemmin vahvistamaan kirkon asemaa. Lapset ei välitä siitä, mikä siviilisääty vanhemmilla on. Ja lapset perivät todellakin omat vanhempansa. Ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa.

AP: ole itsenäinen ja vahva nainen, kun kerran sinulla on siihen taloudelliset mahdollisuudet ja ole ylpeä siitä, että olet tehnyt elämässä omat ratkaisut etkä elänyt missään prinsessaunelmissa. Kaikilla naisilla ei ole varaa itsenäisyyteen taloudellisista syistä.

 

[autstökstöks]

Miksi se useimmiten on nimen omaan se mies, jolle on niin tärkeää olla avioitumatta? Vaikka niitä lapsia siihen putkahtelisikin, kunhan ei vaan olla naimisissa? JA sitten sitä miestä ei saa kiusata/ painostaa/ pakottaa, mutta sitä naista saa, joka naimisiin haluaisi. Miksi miehen toive on tärkeämpi kuin naisen?

JA kyllä, lasten asema on turvatumi AVIOliitossa. Lapset voivat hyvin jos vanhemmat voivat hyvin, voivatko vanhemmat hyvin jos toinen kieltää itsensä?

Kannattiko niitä lapsia hankkia ensin, ennenkuin otti selvää kumppaninsa tulevaisuuden suunnitelmista? Nykyään lisäännytään liian helposti, kun ei se yhteiskuntakaan tuomitse niitä äpäriä enään....